keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

levoton olo ja öldfölsd tiutau

näinä yön pimeinä tunteina olen päätynyt miettimään kirjoittamista. olen todennut että parhaat tekstit syntyvät täydestä tajunnanvirrasta silloin kun ei tiedä mitä sanoa ja on liikaa sanottavaa yhtäaikaa. silloin kun kokee ettei kirjoittamisella ole ollenkaan minkäänlaisia rajoitteita. rajoitteita tunnunkin kehittävän itselleni aivan liikaa jokapuolelle ainaikuisesti aamen.

olen todennut että tämä blogi on enemmän tai vähemmän paska. silti pidän tästä kovasti ja en tosiaankaan aio lopettaa tekohyvien tekopirteiden tekositäjatätä postauksieni tekemistä. olen toiveikas. uskon että ajan myötä alan irroittautua rajoitteistani ja siinä samalla hetkellä tästä blogista kuorituu oikein mukava ja hyvä blogi. sitä odotellessa kirjoittelen semipaskasti. onneksi kenenkään ei ole pakko lukea.

mietin tänään kuinka paskat blogit saavat minut alati harkitsemaan tietokoneen seinään heittämistä. sitten mietin oman blogini paskuutta ja harmistuin. sitten mietin, että vaikka paskat blogit ovat paskoja ja perin ärsyttäviä niin mitä se mulle kuuluu. jokainen kirjoittakoon vapaasti paskaa blogia jos niin haluaa välttämättä tehdä. en kuitenkaan ymmärrä ihmisiä jotka kirjoittaa paskaakin paskempaa blogia tiedostamatta sen paskuutta. luin tänään blogia joka oli järjettömän paska, mutta jonka kirjoittaja pyöritti niitä yliärsyttäviä mainoksia kaikkialla blogissaan ansaitakseen rahaa. ärsytti. vielä enemmän tosin ärsyttää ihmiset jotka piilottaa bloginsa muilta kuin kutsutuilta lukijoilta. miksi pitää kirjoittaa sitä blogia jos haluaa kertoa elämästään vain muutamille hyväksytyille ihmisille? eikö sitten voi vaan lähettää sähköpostilla kuvia päivän asustaan ja viikon puuhailuistaan. tai vaikka ruokavaliostaan jos kyseessä sattuu olemaan henkilökohtainen painonpudotus (lue:anoreksia) blogi. anteeksi karkeat sanani, en halua tuomita vaan ainoastaan ilmaista ärsyyntymiseni.

tai oikeastaan haluan vain kirjoittaa tajunnanvirtaa sillä tiedän että tulen pitämään tästä postauksesta enemmän kuin valtaosasta muista postauksistani. kirjoitin tänään hyvinhyvinhyvin tajunnanvirranomaista tekstiä eräälle ystävälleni naamakirjan välityksellä, kun oli asiaa. innostuin kirjoittamaan niin, että hetkeksi unohdin mesen ja irkin kauniin oranssin vilkkumisen (niinkuin teen muuten parasta aikaakin, anteeksi toverit en ehdi ihan juuri nyt tällä sekunnilla vastaamaan), ja uppouduin vain ja ainoastaan vuodattamaan syvimmät tuntoni facebook viestiin. äskettäin ajauduin lukemaan kyseisen viestin uudelleen ja totesin sen olevan mukavampaa luettavaa kuin ehkä yksikään ajatuksen kanssa kirjoitetuista teksteistäni missään. se oli mahtavuutta.

tahtoisin tähän loppuun liittää kauniisti kyseisen viestin vastaanottajan analyysin viestistä. tämä on osuva.

<*****> Se oli niin elävää ja eloisaa jne tekstiä että siitä välittyy se pohjimmainen epätoivon ja asdfasgklkjö-olon sekoitus :d

tahtoisin vielä kertoa kuinka mukavaa mulla oli tätä tekstiä kirjoittaessa. aivan mahtavaa. kirjoittaminen on parhaimmillaan sellaista upeaa ja mahtavaa ja ihanaa ja rauhoittavaa ja vapauttavaa. juuri silloin kun saa kirjoittaa ihan mitä ikinä lystää eikä tarvi välittää mistään. jätin kauniisti jokaisen ison alkukirjaimenkin pois tästä tekstistä ja se on ihan tarkoitettua! Oikeastaan aloitan nyt viimeisen lauseen sillä kauanodotetulla isolla alkukirjaimella, että tästä tekstistä tulisi vielä epäharmonisempi ja tasapainottomampi. no ei se ollut viimeinen lause mutta siitä piti kyllä kovasti tulla sellainen. nyt se onkin sitten tyhmä lause keskellä tekstiä mutta ei se haittaa. taidan mennä nukkumaan kun ei tästä tekstin lopettamisesta tule yhtään mitään. HOP nyt sormet irti näppäimistöltä.

muistakaa kirjoittaa ilman rajoitteita, hyvää yötä maan matoset!

lisäyksiä jälkikäteen: en muista millon oisin ollut näin tavattoman levoton. oon aivan todella retardilla ja pöljällä tuulella enkä tajua normaaleja lauseita mitä mulle sanotaan. luen ne kolmeentoista kertaan ja sitten ehkä ymmärrän. ja kun lopulta sitten ymmärrän niin naurattaa oma tyhmyyteni kun en ole tajunnut tavallista lausetta. hassua. ja muutenkin öldfsdköflskdflöksdöf. olen puhunut. nyt sinne nukkumaan mars.

4 kommenttia :

  1. Jotkut haluaa kirjoittaa vain itselleen, jotkut kavereilleen ja jotkut koko maailmalle. Miksi se ärsyttää ettei kaikki halua kertoa elämästään jokaiselle ihmiselle joka netissä sattuu liikkumaan.

    VastaaPoista
  2. toni...
    jos haluaa kirjoittaa vaan itselleen, miksi pitää kirjoittaa nettiin?
    jos haluaa kirjoittaa vaan kavereilleen, miksi pitää kirjoittaa blogia? miksei kavereille voi puhua? miksi pitää kirjoittaa nimenomaan blogia?
    jos haluaa kirjoittaa koko maailmalle niin onneksi olkoon, on vapaa kirjoittamaan blogia ilman että yksi pikku vimmu ärsyyntyy asiasta.

    mua ei ärsytä se, ettei kaikki halua kertoa elämästään jokaiselle. mun mielestä on täysin okei ettei ihan jokainen vastaantulija kirjoita blogia jokaisesta pikkuasiasta elämässään. mua ärsyttää se, että ihmiset tekee blogeja jos ei halua kertoa elämästään. "haluan välttämättä kirjoittaa blogia mutta herranjumala ei tätä kukaan muu saa lukea kun mun bestis iik"

    VastaaPoista
  3. hei joo ja ei kuvia, surullista mutta totta. shit happens, ensi postauksessa on kuvia :)

    pitää ehkä kirjoittaa enemmän tälläisiä postauksia kun sain ennätykselliset kaksi kommenttia. vaikka kumpikin oli negatiivissävytteisiä muttahei mitä sitten.

    VastaaPoista