lauantai 27. elokuuta 2011

turhautuminen

Sillon kun oma minuus ärsytää niiiiin paljon että tekee mieli vaan pitää turpansa kiinni. Kun jokainen suusta ulos kantautuva (tai tämän datistytyn tapauksessa näppäimistön kautta näytölle ilmestyvä) sana  ärsyttää ja sitä ei osaa miettiä muuta kuin sitä miksi on itse niin käsittämättömän sietämätön tapaus.

Se on kurjaa. Ei kivaa alkuunkaan. Vimmu ei suosistelle tätä.

Nyt juuri on sellainen olo että piupau tekee mieli taas muuttaa sinne vuorille autuaaseen yksinäisyyteen (vaikka mitähän se yksinäisyys auttaisi kun itsensä kanssa joutuisi olemaan tekemisissä eniveis). Mikä on kun kuvatiedostot pitää lähettää .pdf muodossa? Aivan käsittämätöntä ja typerää (enkä nyt jaksaisi sitä että joku tulee pätemään tähän väliin jotain hyviä syitä kyseiselle seikalle, ei kiinnosta nyt hyvät syyt kun haluan vaan valittaa kun en saa tiedostomuotoja muutettua).

Silloin kun ärsyttää jokainen ulkomaailmasta kuuluva ääni ja tietää että pitäisi vain mennä nukkumaan, mutta se ei valitettavasti ole vielä vaihtoehto. Kaikenlisäksi nukkuminenkaan ei erityisemmin jaksa kiinnostaa koska nukkumista seuraa aamu ja aamua seuraa filosofian lukeminen. Ei siinä mitään, tykkään filosofiasta, en vain jaksa etiikankurssia. Metaetiikkakin vielä menee ja sitten loppuu kiinnostus.

Mun tekee mieli luetella kirosanoja ääneen (vittusaatanaperkelehelvetti -tyyliin pitkiä listoja ja uudelleen ja uudelleen toistolla), tai jos ei ääneen niin edes tähän blogiin. Mutta eipä sekään auttaisi mitenkäänpäin vaan olisi yhtä tyhjän kanssa niinkuin kaikki nämä muutkin kirjaimet joita juuri luet. Haha, miltä tuntuu lukea merkityksetöntä paskaa? Varmaan vielä turhemmalta kuin tämän kirjoittaminen? Onnitteluni, olette juuri saavuttaneet aivan uudenlaisen turhautumisen tason.

Olisin halunnut tänään pyöräillä pururadalle juoksemaan. Minä. Olisin halunnut urheilla. Mutta sitten innokuus lytättiin ja piupau katsotaan uudelleen sitten viiden kuukauden päästä jos huvittaisi. Tuskin silloinkaan.. Ehkä joskus tulevaisuudessa olen urheilullinen ihminen. Vitut. Ei tämä tyttö tästä miksikään muutu, live with it, niin mäkin joudun tekemään.

Sulo nylkytti tänään pirun pitkään meidän valkoista pehmopupua. En ehtinyt ottaa videota. Harmi. Olisitte varmaan halunneet nauttia pupupornosta.

Voi luoja nyt menen johonkin tekemään jotain kehittävämpää. Eli siis siirryn irkin ja mesen puolelle rageturhautumaan ja ärsyttämään itseäni. Ja nukkumaan mahdollisimman nopeasti.


Ei kommentteja :

Lähetä kommentti