keskiviikko 19. lokakuuta 2011

pikku vimmu italiassa osa 1

nähtävyydet


Totesin Italianreissulla, että en oo ehkä koskaan ollut sellanen ihminen, joka aidosti nauttis nähtävyyksien katselemisesta. Ymmärrän kyllä, että on hienoa nähdä Colosseum, joka on pirun vaikuttava rakennelma, varsinkin kun miettii sen historiaa, mutta mä en loppujenlopuksi saa oikein mitään irti nähtävyyksien katselusta. Menin Colosseumin luo, katsoin sitä hetken ja sitten se oli nähty. Vaikuttavaa, mutta en mä ymmärrä miksi jotkut tuntuu haluan katsella sitä pienen ikuisuuden.

Yllä olevassa kuvassa on by the way vimmu ja iso ananas. Mulla on joku pienoinen pakkomielle ottaa aina ulkomailla kuvia noiden ananaspuiden kanssa. On ne vaan niin pirun hienoja. Nähtävyyksiksi niitä ei ehkä voi kutsua, mutta puu oli Palatinus-kukkuloilla joten kuva sopi hienosti avaamaan tämän postauksen. 




En oo myöskään koskaan ollut sitä tyyppiä, joka jaksaisi/osaisi kuvata nähtävyyksiä. Siinä kun räpsii kymmenettä kuvaa jonkinsortin raunioista, iskee aina epätoivo ja turhautuminen. Ensinäkin, ketä kiinnostaa nähtävyyskuvat? Se nähtävyys on joktapauksessa luonnossa pirusti hienompi kuin kuvissa ja sen mahtavuutta ei mitenkään saa vangittua valokuvaan (ainakaan allekirjoittanut pikku vimmu ei siihen kykene). Toisekseen, jos kirjoitat nähtävyyden nimen vaikkapa googlen kuvahakuun niin löydät sillä sekunnilla lukemattomia pirusti onnistuneempia kuvia kyseisestä kiviklöntistä. Turhautuminen.

Ja tästä huolimatta muistikorttini on jälleen täynnä nähtävyyskuvia, ihan vain että voisin näyttää äitille ja mummolle ja kummille ja kaimalle ja jokaiselle muullekkin missä olen ollut. Ikäänkuin todistusaineistona. "Täällä mä olin! Ihan oikeesti olin kai kaikki nyt uskoo varmasti!?!?"



Oon selvästi halunnut osoittaa teille urpouttani kirjottamalla Palatinus-kukkula väärin tohon ekaan kuvaan. Muttahei eisemitään. Aijoo ja kaikki paikan nimet on kirjoitettu kuviin pienellä. Älkää kiltit kitiskö asiasta. Tein sen tietoisesti tai ainakin aion väittää teille niin.

 

 Ylläolevat (ja allaolevat) kuvat on jonkinlaisesta kappelista, jossa käytiin bussireissullamme. En ikinä saanut tietää mikä kyseisen kappelin nimi oli, mutta tarina kertoo, että joku oli halkaissut kallion ja sitten jotain. Huomaattehan luontaisen tarinankerrontakykyni loistavan edellisessä lauseessa.



Kappelissa oli myös tommonen mesta, mistä oli järjettömän hieno merinäköala. Rakastuneet parit oli kiinnittänyt lukkoja kaiteeseen ja heittäneet avaimet alas mereen. Mun mielestä se oli ihan uskomattoman suloista, mutta samalla ahdistavan sitovaa. Jokatapauksessa toi paikka oli ihan järjettömän kaunis.




Vatikaanin museoista (tai koko Vatikaanista) tarvii tuskin edes sanoa, kuinka uskomattoman upeeta siellä oli. Ainut vaan, että museoiden käytäviä eteenpäin kävellessä alkoi melkein turtumaan siihen kaikkeen koristeellisuuteen. Jokapuolella oli jotain mieletöntä katsottavaa ja kaikki tuntu ihan tajuttoman upeelta ja se vaan jatkui ja jatkui ja jatkui. Kaiken massiivisuus oli jotain niin uskomatonta, että sitä ei pysty kuvaamaan sanoin eikä kuvin.



Pikku vimmun mielestä upein osuus Vatikaanin museoita oli kuitenkin nämä. Valtavat seinämaalaukset. Onhan näistäkin tullut kuvia nähtyä, mutta mulla ei ole koskaan ollut pienintäkään käsitystä siitä, kuinka upeita ja isoja nää oikeesti on. Näitä katsellessa mieleen tulvii vaan kysymyksiä siitä, miten joku on jaksanut, miten joku on osannut, miten joku on pystynyt maalaamaan jotain niin upeeta ja niin massiivista. Ihan uskomatonta.

Yhdellä Italialaisten taidehistorian tunnilla selailin taidehistorian kirjaa ja luin selostusta alemmasta kuvasta. Tietenkään en ymmärtänyt selityksestä muuta kuin numeroidut hahmot ja niiden nimet. Oli hassua tajuta paikan päällä, että kuvassa on oikeasti iso läjä filosofeja. On Sokrates ja Platon ja Aristoteles ja Epikuros ja vaikka mitä muita. Miiko tiesi myös kertoa, että ainoastaan kaksi kuvassa olevaa henkilöä katsovat suoraan eteenpäin. Nämä henkilöt kuvaavat taiteilijaa ja mahdollisesti hänen vaimoaan. Kiinnostiko? Kiinnostaa ainakin jos joskus olet paikan päällä katsomassa maalausta.



Pikku vimmu, Espanjalaiset portaat (jotka oli mun hostin parhaan kaverin mielestä Rooman kaunein paikka) ja pirusti ylimääräsiä ihmisiä pilaamassa kuvan. Noei. Ei vaan päästy oikein kunnolla katsomaan kyseistä nähtävyyttä ihmismassan takia.


Fontana di Trevi. Trevin lähde. Tässä on nähtävyys, joka sai mut muuttamaan mieltäni sen suhteen, etten olisi nähtävyyksien katselija luonne. Kyseinen suihkulähde on jotain niin uskomatonta, että oisin voinut katsella sitä vaikka kuinka pitkään. Vaikuttava. Vaikuttava on se sana, joka kuvaa tätä lähdettä. Kirjoitustaito tykkäsi, että se haluaa kadota kivasti kesken postauksen, joten pitäydyn kirjoittamasta mitään ihan tosi typerän kuuloista ja sanoin vain vielä kerran sanan vaikuttava.


Kirkko, joka on Trevin lähteen vieressä. Ihan normaali vanhan näköinen kirkko, josta tuli yllättäen paljon kiinnostavampi, kun matkanjohtajaopettajamme Katja kertoi, että kyseisessä rakennuksessa säilytetään kahdenkymmenenkahden paavin sydämiä ja keuhkoja. Perinne oli kuitenkin lopetettu, kun virassa oleva paavi oli todennut tavan olevan liian makaaberi. En kyllä yhtään ihmettele, miksi paavi oli todennut niin...


Viimeisenä, muttei vähäisimpänä pantheon, joka ei olisi ollut mun mielestä yhtään niin vaikuttava, jollai joku yleissivistynyt (tai siis mua yleissivistyneempi, johon ei juurikaan mitään vaadita) olisi kertonut mulle, että kyseinen rakennus on kaikkien jumalien temppeli.

Mun mielestä ajatus kaikkien jumalien temppelistä on niin kaunis, että rakennuskin alkoi näyttää kauniimmalta mun silmissä. Olihan kyseinen monumentti sisältä ihan pirun vaikuttava (höhö kaikki on vaikuttavaa, toistan itteeni i know) uskomattoman suurine kupoleineen, mutta mun mielestä ajatus tän rakennelman taustalla oli kaikkea tätä kauniimpi. Kerrankin jotain, joka ei jaa ihmisiä erilleen, luokittele uskontojen perusteella ja leimaa kaikkia muita kuin tietynlaisia ihmisiä vääräuskoisiksi, tässä on ideaa.

Olen nyt saapunut postauksen viimeiseen kappaleeseen, enkä tiedä mitä kirjoittaisin tähän. En edelleenkään koe olevani mitään nähtävyyksiä kiertelevää tyyppiä oleva ihminen, mutta esimerkiksi Trevin lähde avasi silmiäni hieman ja sai kenties pientä ja negatiivista vimmua muuttamaan asennettaan johonkin suuntaan. Tiedä sitten mikä tuo suunta on. Viimeisenä tahdon vielä kertoa, että jalat kuolivat kaikesta kävelystä. Mutta oli se sen arvoista. Kai. Kliseitä satelee jeejee, nyt menen tekemään jotain muuta. Nauttikaa kilometripostauksesta.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti