tiistai 29. marraskuuta 2011

"mä katoin että sä oot viisjalkanen gekko"


Kävin viikonlopun aikana Rovaniemellä. Vietin aikaa junaillen, nukkuen epämukavasti, lukien, piirtäen, ollen koneella, ollen koneella, tavaten ihmisiä, ollen koneella, katsoen muiden olevan koneella, ollen koneella, kaivaten ihmisiä ja pupua, ollen koneella, nukkuen sikeästi, junaillen, piirtäen, piirtäen, yrittäen saada junan nettiä toimimaan, katsellen kateellisena edessäolevan toimivaa nettiä, pelaten spider-pasianssia, pelaten miinaharavaa, tavaten ihmisiä, kävellen sateessa, matkustellen bussilla ja simahtaen kotona omaan sänkyyn hyvin autuaaseen ja sikeään uneen.

Kuvasaldo Rovaniemeltä: nolla. Kuvasaldo junamatkalta: vähäinen. Eikä edes harmita. Joskus ei tee mieli kaivaa kameraa esiin ja silloin eletään sen asian kanssa.




Se on iloista huomata, että on saanut otettua kuvia, jotka ovat kivoja ilman muokkausta. Tosin muokkasin ylempiä kuvia silti. Joskin ainoastaan aavistuksen verran saadakseni ne olemaan kivan sijaan hieman enemmän kivoja. Mutta eniveis. Niinä hetkinä kun löytää kuvia, jotka ovat muokkaamatta kivoja, voi kuvitella osaavana valokuvata ja siitä tunteesta mä tykkään. Vielä joku päivä voin ehkä sanoa niin useammasta kuin 0,1% ottamistani kuvista.



Söin tänään suklaapuuroa ja join maitoa viskilasista. Nukuin kahden tunnin päiväunet, ja tokaisin unentokkurassa äidilleni "mä katoin että sä oot viisjalkanen gekko". Harmikseni en enää muista miltä tuntui (ja näytti) kun oma äiti oli viisijalkainen gekko.

Rikoin taiteellisia rajojani monella tapaa. Piirsin kuvan, jonka elementit eivät oikeastaan sovi yhteen ja ole tyylillisesti samankaltaisia. Sain idean kun löysin valokuvablogin, joka on ehkä tähänastisen elämäni aikani selaamista valokuvablogeista kaikkein upein. linkki. Selasin blogin hamaan tappiinsa asti siltä istumalta (hohoo sanontoja). Ideaa ja epäsopusointuista tunnelmaa vahvisti myös erään graafikon alun blogi. linkki. Rikoin rajojani edelleen tekemällä kuvan siltä istumalta valmiiksi. Se vilahtaa viimeissä kuvassa. Oikeastaan koko piirrustuksen voisi luokitella hyvin väsyneenä piirretyksi hourekuvaksi. Ja tykkään siitä.

2 kommenttia :

  1. OHO! apua! mä äimistyin mitä löysin! punastun ja hymyilen koko viikon! <3

    VastaaPoista
  2. voi että oot ansainnu kaikki kehut ja vielä lisää! ihan uskomattoman ihania valokuvia sulla! :)

    VastaaPoista