keskiviikko 30. marraskuuta 2011

pahvilaatikko

Tänään on ollut hyvä päivä. Laskin ahkerasti matikkaa, kertauskurssin alkuinnokkuuden vallassa, kuviksentunnilla tussasin kolmannen piirrustuksen. Otin kuvia oletusarvona se, että yksikään ei onnistunut ja nyt mulla on yli kymmenen ihanaa kuvaa. Ryömin pahvilaatikkoon hetken mielijohteesta ja taistelin sulon kanssa pahvilaation herruudesta. No... kun herruudesta puhutaan niin arvatenkin sulo vei mua ihan satanolla.


Oon juonut liikaa pepsimaxia ja tekee mieli maksamakkarajuustopaahtoleipää. Se on hyvää, tulkaa kylään niin teen teille leipää. Mutta vain yhden, että mullekin riittää. Jauhelihakeitto oli hyvää ja koulussa luennoi tekstiilitaiteiden professori. Me vietetään lammin lukion juhlaviikkoa.

Huomenna valloitetaan helsinki ja studia messut. Ehkä messut tuo selkeyttä itse kunkin opiskelukriiseilyyn. Tosin onhan sekin mahdollisuus, että messut vain sekottavat entisestään. Vaihtoehtoja on liikaa. Miksei kaikki vaan ole maanviljelijöitä.

Mulla oli koulussa sateenkaarisukat ja sateenkaarihenkselit, kädessä kannoin mukana sateenkaarisateenvarjoa. Tuntui, että muutama ihminen saattoi ajatella, että nyt se sitten tuli kaapista ulos. Mutta en mä vielä, sitä maailma saa vielä odotella. Tykkään sateenkaarista, niistä tulee iloinen olo.

Naureskelin tänään sille, miten ihminen voi kuvata itseään niin paljon kuin minä. Suurin osa kuvista, joita otan on itsestäni. En tiedä onko tämä säälitävää vai mitä. Mukavaa ainakin. Ja toisaalta kuvista tulee kivoja ja kuvaamisprosessi sujuu vaivattomasti, joten mitäpä vikaa tässäkään olisi. En osaisi ehkä toimia kuvaajana, joka kuvaa muita kuin itseään. En ehkä kykenisi sellaiseen sosiaaliseen kanssakäymiseen, mitä siihen vaaditaan. Olenhan mä satunnaisesti kavereita kuvannut, mutten koskaan erityisen tosissaan. Joskus voisi kai kokeilla.


Näytän noidalta, joka loitsii ja hiukset leijuu. Pitkien hiuksien myötä oon selvästi alkanu kuvaamaan kaikemaailman hiushörhötyskuvia. Mutta voi hellanlettas katsokaa nyt kuinka kivasti ne leijuilee.




6 kommenttia :

  1. Minusta toisten ihmisten kuvaaminen on ajatuksena houkuttava, mutta en kykene siihen juuri siitä syystä, että se sosiaalinen kommunikointi on jotenkin vaikeaa. Valokuvaajanhan pitäisi nimenomaan olla rento ja "rikkoa jää" mallin kanssa niin että mallista saa kaiken irti. Ehkä joskus..

    VastaaPoista
  2. joo.. ehkä joskus :D sehän siinä on just ku pitäs saada se kuvattava rentoutumaan ja plääääh. helpompi kuvaa itteään. suosittelen sullekin! :D

    VastaaPoista
  3. noniin, nyt mä en enää kestä.

    VastaaPoista
  4. Voi hellanlettas oot ihana :3333

    t. lahna

    VastaaPoista
  5. isaak: awww koita nyt kuitenkin kestää! :D

    anjovistiiaseni: !!!! okei !!!! joku kerta !!! :D

    ja lahnat: awwww :3 kiiiiitos

    VastaaPoista