torstai 15. joulukuuta 2011

ilmainen kakku, metro ja ostoshelvetti


Eli Lammin ELIITTI Lukion musikaaliryhmä 2011 i Lontoocity. Hämmentynyt Tiia ja hämmentynyt Vimmu kera hämmentävä Lontoon metrokartta. Oon kyllä ihan satavarma, että metrot on vaan Iso-Britannian hallituksen kavala salajuoni, jotta laiskat ihmiset saataisiin kävelemään useita kilometrejä päivässä. Ihan huomaamatta. Mukamas ainakin. Oikeasti hei... "Olet nyt silläjatällä asemalla, täällä voit vaihtaa sille ja tälle linjalle", ja ne tunnelit sen saman aseman sisällä oli takuulla kilometrien mittaisia. Nopea tapa matkustaa höhö. Ainakin melkein. Eivaan. Olin aika ylpeä, että meidänkin sekavasta rytmiryhmästä lähes kaikki oppi edes hieman kulkemaan Lontoon metrolla. Saavutus sinänsä.


Hard Rock cafe Lontoo (mitkä tässä kuuluu kirjoittaa isolla?) ja niin paljon ruokaa, että napa huusi hallelujaa. Ilosta.


Käytiin katsomassa Chicago musikaali. Ja ennen sitä breezereillä. Tosin joku älypää pieni Vimmu unohti henkkarinsa hostelliin. Chicago oli hieno. Tosi hieno. Hyvät, pahat ja junat kalpeni hitusen sen rinnalla. Tosin selvisi paikanpäällä sekin, miten meillä oli varaa mennä katsomaan kyseinen musikaali. Paikat oli niitä viimeisiä ja huonoimpia hajapaikkoja. Nimimerkillä keskelle näkyvyyttä lavalle osui pylväs ja vatsalihakset näkyi takariviin juuri ja juuri. Mutta oli se sen arvoista.


Hapsuhiuksimuumi tervehtii teitä perusposetuksellaan.




Istuttiin iltaa hotellin baarissa, kun hotellin tiloista tuli nainen. "Haluatteko te kakkua, kun mulla on yksi ylimääräinen" ja iski pöydälle suklaapäärynäkakun. Kesti arviolta kaksi minuuttia ja kakusta ei ollut mitään jäljellä. Taisi olla partiolaisten tekemä. Tai sitten ei. Hyvää se ainakin oli. Vallan maittavaa. Kiitos tuntemattomalle kakkunaiselle kaikkien meidän puolesta.

Onnistuttiin jollain ihmeellä säästymään suuremmilta sateilta. Chicagoiltana tihkutti, mutta päivisin paistoi aurinko. Käveltiin Oxford streetiä ristiinrastiin, näyttäydyttiin paikallisessa ostoshelvetissä, primarkissa ja tehtiin yhteisvisiitti London dungeons nimiseen kauhumestaan (jonne en täysin vapasta tahdostani sisään astunut. hyi).

Se on muuten jännittävä ja ärsyttävä tunne, kun selaa matkakuvia ja toteaa että 98% niistä on täyttä sitäitseään. Huonoja kuvia on vaikka muille jakaa. Myydään halvalla tärähtäneitä ja ylivalottuneita valokuvia. Photos for sale.

Oliko meillä mukavaa. Oli. Siipi irti, pistäkää eteenpäin.

2 kommenttia :

  1. Yhdestä kuvasta bongasin rakkaan salibandyjoukkueeni Heinin :---) Oli kuulemma kivaa Lontoossa!

    Ihana blogi!

    emppus-blog.blogspot.com

    VastaaPoista
  2. Heinihän se sielä! Ja kiitos hurjasti! :)

    VastaaPoista