perjantai 30. joulukuuta 2011

mahdollisuuksien vuosi.

Uudenvuodenlupaukset on mun elämässä toistanut yleensä yhtä kaavaa: kasvata kynnet. Monen vuoden jälkeen mulla on nyt kynnet, joskaan sillä ei ole mitään tekemistä viimevuoden uudenvuodenlupauksen kanssa. Uudenvuodenlupaukset on mulle niitä lupauksia, joita kerrotaan kavereille ja tutuille ja kirjoitellaan gallerian päiväkirjaan uhraamatta yhtään ajatusta niiden toteuttamiselle.



Etsiskelin äsken uusia blogeja blogilistan kautta. Liian usein (lue: lähes aina) mut valtaa uusia blogeja etsiessä se tunne, että miksi kaikki on sitä samaa paskaa. Tänään ryhdistäydyin. Aloin ihan tosissani miettimään, että miksi blogeja voi mun mielestä olla vain hyviä ja paskoja. Jos en pidä blogista, leimaan sen mielessäni huonoksi blogiksi. Se on epäreilua ja sitäkin epäloogisempaa. Mihin on jäänyt harmaat blogit. Missä on keskinkertaisuus. Totesin, että varmasti suurin osa huonoiksi nimeämistäni blogeista on vähintäänkin keskinkertaisia, eikä keskinkertaisuudessa ole mitään vikaa. Ei tämä vimmusyndroomakaan tässä blogien parhaimmistoa ole, mutta en silti lähtisi haukkumaan vauvaani paskaksi blogiksi. Ja jos minä voin olla keskinkertainen, miksen soisi muille sitä mahdollisuutta?

Tästä pääsen uudenvuodenlupaukseeni, joka laskeutui mieleeni näiden ajatusten myötä. Lupaan olla vähemmän kriittinen. Lupaan yrittää antaa ihmisille mahdollisuuksia. Lupaan yrittää ymmärtää enemmän muita ja muiden erilaisuutta. Ristin vuoden 2012 jo päässäni niinkin kliseiseksi kuin mahdollisuuksien vuodeksi. Koska kaikessa on jotain hyvää. Kriittisyys vaan on se pieni (suuri) ärsyttävä ääni mun pään sisällä, joka kääntää mun katseen niistä positiivisista puolista ja saa huomaamaan ainoastaan ne negatiiviset.

Oikeasti uskon, että monillakaan teistä ei ollut pienintäkään käsitystä tästä mun paheesta, koska yritän piilottaa sen mahdollisimman hyvin.  Nyt kun mietin asiaa, olen petrannut aika hyvin jo tämän vuoden puolella. Kiinnitän edelleen häiritsevän paljon huomiota negatiivisiin asioihin, mutta pyrin sen jälkeen löytämään myös positiiviset puolet. Ja lähes kaikkihan on mielipiteistä kiinni. Mikä minä loppujenlopuksi olen määrittelemään, onko blogi hyvä vai huono. Jos jostain voin olla ylpeä, se on se fakta, että vaikka en jostain blogista pitäisi, en mene aukomaan päätäni sen kirjoittajalle. Hyvä minä.

Mahdollisuuksien vuosi on siitä hyvä termi, että se toimii myös muissa tarkoituksissa, kun edellä selostetussa. Ensi vuodesta tulee varmasti hurja. Mahdollisuuksia on niin paljon, että pelkään niitä olevan liiaksikin. Jatko-opiskelu, omilleen muuttaminen, reilaus, ihan oikeiden töiden aloittaminen ja monet monet uudet ihmiset odottavat tätä pikku tyttöä. Mahdollisuuksia.

Ettei tästä tekstistä tulisi vain yksi pitkä vuodatus, lisään vielä kuvan viime uudeltavuodelta. Asut on  mun ja tiian viralliset uudenvuodenasut handmade by ihan me itse. Asut pääsee juhliin mukaan huomennakin. Innolla odotan tuon paljettikammotuksen kaapista esiin kaivamista.


Ei kommentteja :

Lähetä kommentti