sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Rooman keisari konstantinos teki kristinuskosta sallitun uskonnon vuonna 311.


klik
 
Miksi sillon kun pitäisi lukea uskonnon kokeeseen tulee avattua kone ja oltua poikkeuksellisen puhelias irkissä?

Miksi sillon kun pitäisi lukea uskonnon kokeeseen tulee mieleen poikkeuksellisen kiva idea valokuvaan?

Miksi silloin kun pitäisi lukea uskontoa löytää varsin poikkeuksellisesti kivaa uutta musiikkia?

Miksi pelkään niin paljon jättää lukematta kokeeseen?

dreams.





Maalaminen oli ihanaa ja tykkään lopputuloksesta.. väittäsin tosin että kuva ei oikein anna sille oikeutta. ehkä päivänvalossa ilman salamaa olis tullu kivempi kuva. Mutta jokatapauksessa, alla kuva suttupaperista mihin pyyhin sivellintä. Rakastan sitä. Ylipäätään mun mielestä suttupaperit on aina lähes itse maalauksen verosia kun kauneutta katotaan. Jos musta joskus tulee taiteilija niin vannon että säästän jokaisen maalauksen suttupaperin ja laitan ne näyttelyyn vierekkäin. Loppujenlopuksi se tekoprojekti on parasta maalaamisessa.

Hyvää yötä maailmankaikkeus.

lauantai 28. toukokuuta 2011

enkä edes pidä maalaamisesta

klik

klik

<kylpyankka> maalaan
<*********> mitä maalaat?
<kylpyankka> en tiiä vielä
<kylpyankka> sehän siinä kivointa onkin

nukkumaanmenoaika

Tänään nukuin kahden ja puolen tunnin päiväunet ja kävin Ringan synttäreillä. Hyttyset oli syödä meidät kaikki elävältä, mutta oli tosi mukavaa. Lähdin juhlimaan avoimin mielin mutta päädyin iloiseksi yllätykseksi syömään juomisen sijaan.

Ulkona oli kylmä ja tulin kotiin lämmittämään itseäni läppärillä. Huomenna on matikkajuhlat ja kiinnostustaso on niin olematon että oikeastaan sen koko olemassaolon voi kyseenalaistaa.

Apeuttaa. Oon älyttömän väsynyt ja nimeltämainitsemattomista syistä olotila on kurja ja vääränlainen. Tahtoisin vain hukkua haleihin ja lämpöiseen läheisyyteen. Enkä oikeastaan pidä itsestäni tänään. Mutta huomenna varmaan. Aamulla kaikki tuntuu aina selkeämmältä.

klik
klik


P.S. Suunniteltiin Idan kanssa meidän yhteissyntymäpäiviä ja nyt en malta odottaa että 18 vuotta raksuttaa mittariin.

torstai 26. toukokuuta 2011

hyvää nimipäivää ja omenamehua

Vaari on aina (kännyköiden aikakaudella) ollut ensimmäinen joka onnittelee mua nimipäivänä! Usein en edes muista nimipäiviäni ennen kun kännykkä ilmoittaa aamulla vaarilta saapuneesta viestistä. Tänään kuitenkin poikkeuksellisesti joku päihitti vaarin, maailmaamullistavaa.

Lisää hämmennyksen hetkiä koin koulussa, kun kirjoitin kirjallisuusesseetä. Suunnitteleminen kotona oli jäänyt vähäiseksi (lue: En suunnitellut kotona ollenkaan) ja olin hyvin epätoivoisen oloinen. Sitten piuuuuuum koin inspiroitumisen ja kirjoitin omasta mielestäni todella hyvän kirjallisuuseseen! Nyt tarvii enää toivoa että joku muukin (eli opettaja) on samaa mieltä.

Kriiseilin kun en osannut päättää söisinkö tänään
a) kanaa ja nuudelia vai
b) kananugetteja ja lohkoperunoita
kyselin puolilta facebook kavereilta neuvoa päädyin kuitenkin valitsemaan itse. Söin nuudeleita ja nyt tekee mieli nugetteja. Voi valitsemisen vaikeutta.

Oikeastaan mun pitäisi lukea enkkua. Olen lukenut jo sanat ja nyt pitäisi kahlata läpi kielioppia. On enää yksi ongelma -- mua ei kiinnosta. Tiedän kuitenkin, että vaikka kuinka yrittäisin opetella ulkoa poikkeuksia ja poikkeuksen poikkeuksia, niin kokeessa ollaan täysin intuition varassa. Eihän se hyvä taktiikka ole, mutta taannut tasaisia riittävän hyviä tuloksia aina tähänkin mennessä. Ehkä kuitenkin luen vielä vähän... kai.


 (fiksuna likkana kirjotin tekstin ensin peilikuvana kun ajattelin että webbi kääntää kuvan.. 
no eihän se sitten ihan niin fiksua ollutkaan...)

Totesin tänään että voin olla onnellinen ihan itseksenikin! En tarvitse muiden lukemattomia nimipäiväonnitteluja iloitakseni. Olin älyttömän iloinen kävellessäni yksin kotiin ruokaa laukussa ja voikukkia keräillen. Keräsin itselleni nimipäiväkukkia ja tulin kotiin hellimään itseäni hyvällä ruualla. Kohta voisin paistaa karjalanpiirakoita nimipäiväiltanapostelvaksi. Hyvää nimipäivää minä ♥ hyvää nimipäivää kaikki maailman muut Vilmat!

Ehkä tämä ylitsepääsemätön iloisuus kumpuaa edellämainitusta kirjallisuusesseestä, olihan se kuitenkin aikamoista kliseistä liibalaabaa (ja nyt soi päässä Irina -  liiba laaba). Toisaalta oli kamalan piristävää kirjoittaa kerrankin sellaista realisti-vastaista "seuratkaa kaikki unelmianne niin löydätte onnen!" - kakkaa. Välillä pitää pistää oma sisäinen skeptistinsä kuriin. Mur. Nyt on aika unelmoida vähän ja kehitellä liian suuria haavelinnoja!

Totesin äsken että mulla ei ole mitään kuvia tähän postaukseen ja napsin teille mahtavia kuvia laatua webbikamera ja ei photoshopia!


Huomatkaa vasemmalla tummat silmänaluset jotka on mulle luontaiset eikä ne tosta paljoa vaaleammiksi muutu sillonkaan harvoin kun satun saamaan riittävästi unta.

Oikealla huomatkaa... no siinä ei kyllä ole mitään huomattavaakaan. Leikin jotain zenjumalaa ilmeisesti, ehkä buddhaa. Rapsuttakaa mun mahaa niin tuon onnea! Noei, mutta kattokaapa muuten kuinka kurttuset silmäluomet mulla on! Ne on tosi jännät. Puhumattakaan siitä että kummassakin yläluomessa on ollut ensimmäisistä pakkasista asti kuiva läntti joita ei saa paranemaan vaikka rasvaisi kuinka raivokkaasti, alkaa iskeä epätoivo ja palaa hermot.

P.S. Photoshopista tuli mieleen, että aloin lukea tosi kivan oloista kirjaa ja tulin tosi iloiseksi siitäkin!

keskiviikko 25. toukokuuta 2011

miksi keksitaikina on parempaa kun keksit?

Sain tänään valmiiksi kaksi kuvistyötä ja olen tyytyväinen!

Läträsin maaleilla, sotkin käteni, paitani ja paperia, söin juustonaksuja, join mountain dewiä ja viimeistelin työni juustonaksumiehellä. Dokumentoin tekoprosessin, tappelin koulun koneiden kanssa ja mulla on liian pieni muistitikku.

Luin äikän kirjan loppuun ja kohta rajaan aiheen kirjallisuusesseeseen. Mietin edelleen miten hyvällä kirjalla (Paulo Coelho - Alkemisti) voi olla niin huono loppu. Söin keksitaikinaa ja muutaman keksin ja totesin että taikina on parempaa. Tahtoisin ostaa kirjoja (mm.allaolevan)

klik

Tahtoisin maalata seinille.
Tahtoisin piirtää.
Tahtoisin kirjoittaa kauniiseen kirjaani.
Tahtoisin laittaa taluja seinille. 
Tahtoisin täyttää elämäni taiteettomalla taitella.
Tahtoisin aiheuttaa yleistä hämmennystä. 
Tahtoisin valokuvata. 
Tahtoisin tallentaa kaiken, sillä elämä on uskomatonta.
Tahtoisin elää ja olla.
Tahtoisin rakentaa korttitaloja.
Tahtoisin nähdä unia jotka ovat totta.

tiistai 24. toukokuuta 2011

Siivoamista

Tidii!
Tänään pääsette seuraamaan ainutlaatuista ja uskomattoman mielenkiintoista tapahtumaa, nimittäin huoneen siivoamista! Eikä siinä vielä kaikki! Pääsette seuraamaan Vimmun huoneen siivoamista! Nauttikaa... 



Tarkoituksena oli länttiä kuvia lopullisen siististä huoneesta vielä loppuun, koska tosiaan kamera lopetti yhteistyönsä kanssani ennen imurointia ynnämuuta mukavaa (Valitettavasti... tiedän että olette tällähetkellä kuolla haluunne nähdä minut imuroimassa, on se vaan niin auttomamattoman kiintoisaa!). Jokatapauksessa napsin teille muutaman kuvan siististä huoneesta helpottamaan pahaa mieltä!


Oon aika rakastunu tohon seinääni. Kaksi vuotta (?) sitten käveltiin maalikauppaan keltaisenvihreän neonvärisen post it -lapun kanssa ja sanottiin "tällänen maali me halutaan". Lappu pistettiin hassuun koneeseen ja hassu kone sekotti täsmälleen post it -lapun värisen maalin.

Taustalla peilistä heijastuu Sulon häkki ja sen yläpuolella roikuskelee varmassa tallessa mun vanhojentanssimekko.

ANKKOJA!



Käytiin tänään Hämeenlinnassa Verkatehtaalla tarkastamassa lava, jolla musikaalia pitäis esittää elokuussa. Täytyy myöntää, että onhan se paikka aika massiivinen ja hieno verrattuna kuormalavoista itse rakennettuun lavaan koulun liikuntahallissa. Lippuja saadaa ite myydä semmoset 200-400 ja nopeet syö hitaat! Ennakoivia ennakkovarauksia otetaan vastaan!

Huomenna alkaa koeviikko ja jaksamistaso on siinä hitusen nollan alapuolella. Onneks mun laskeutuminen kokeiden ihmeelliseen maailmaan on rento, huomenna mennään kuvistunnille piirtelemään ja rentoilemaan ja torstainakin kirjotetaan vaan äikän kirjallisuusessee (ja kirjaakin enää sellaset mukavat 50-60 sivua lukematta). Perjantaista ens viikon keskiviikkoon sitten pitäis jaksaa taas uurastaa ja viikonloppuna häämöttää matikkajuhlat... jee?

maanantai 23. toukokuuta 2011

I ♥ everything

Palan halusta kertoa, kirjoittaa, teille eräästä sivustosta, josta 97% teistä todennäköisesti jo tietää, linkitänhän kaikki paitsi omat kuvani kuitenkin sieltä. Jokatapauksessa


Aiemminhan olen tyytynyt vain selailemaan ihania kuvia kyseisellä sivustolla, mutta eilen päätin satunnaisen päähänpiston seurauksena luoda ihan omat tunnukset. Rakastuin. Totaalisesti.

Miten täydellinen keksintö onkaan sivusto, jossa voit vapaasti selata toinen toistaan kauniimpia ja inspiroivampia kuvia ja tykätä niistä, antaa niille sydämiä. Rakastamasi kuvat säilöytyvät profiiliisi ja löydät ne sieltä jatkossakin. Ihanaa, täydellistä, helppoa ja pyytteetöntä asioista tykkäämistä!

Eikä tässä vielä kaikki ihanuus. Voit antaa sydämiä myös kuville, jotka eivät valmiiksi ole linkitettyinä sivustolle! Ihan uskomatonta miten olenkin voinut jo vuoden käydä sivustolla, tietämättä kuinka täydellisen ihana se itseasiassa onkaan jo idean tasolla! Ja tässä kohti kaikki, jotka ovat tienneet tämän kaiken jo pitkään pyörittelevät silmiään ja ajattelevat miten turhaa shaibaa tämäkin ihkutus on, joten ehkä siirryn pälättämään muista jutuista. 

Ensinäkin! Kävin äsken Hetan kanssa tarjoustalossa etsimässä halpoja skumppalaseja ja katsellessani tylsyyttäni tikkarihyllyä löysin jotain taivaallista! 

klik

Chupa Chupsin mansikkakerma tikkarit on vaan niin parhautta! Voi että sitä iloa mikä sisältäni kumpusi kun löysin niitä vihdoin! Lammilta kun ei näitä rakkauksia enää saa muutoin kuin satunnaisesti ärrältä! Nappasin heti mukaan jokaisen jonka löysin. Paluumatkalla alettiin siskon kanssa miettiä tikkareita muutenkin. Tikkarit on ihania, mahtavuutta, suloisuutta.

Muisteltiin kaihoisasti muunmuassa niitä ihania aikoja kun muutama kesää sitten ärrältä sai 5 kappaletta chupachupseja eurolla ja makuina oli esimerkiksi mansikka-kiivi. Voi että meillä oli aina Tiian kanssa taskut täynnä tikkareita. Muutkin maut oli useista hedelmistä koostuvia ja ihanan kesäisiä. 

En nyt kuitenkaan horise ja muistele enempää vaan hukutan teidät mielummin iloisiin tikkarikuviin.

klik

klik
klik

Oon ollu tänään ja eilen ihan hirmu aktiivinen! Eilen tein äikän portfolion loppuun ja mun piti alkaa siivoamaan mutta kone jumitti ja lagaili enemmän kun ehkä koskaan ja sain pienimuotoisen hermoromahduksen, jonka takia teki mieli mm. heitää kone seinään ja paskoa se lopullisesti. Kaiken tämän lisäksi en osannut edes integroida kunnolla ja itku ei ollut kaukana. 

Tänään kuitenkin sain ansiokkaasti siivottua huoneeni niin siistiksi, että ehdimpä kerran jo ihan oikeasti säikähtää kävellessäni sisään tänne! Siivoamiseen liittyen mulla on myös pieni innovatiivinen yllätys teille, mutta se valmistunee julkaisukuntoon vasta huomenna tai ehkä myöhemmin.Kirjottelin tänään myös osoitteet Hetan ylioppilasjuhlien kutsuihin, hyvä sisko kun olen. 

Muistin koulussa myös, että mulla oli tänään ajotunti. Ärsytti kun en ollut muistanut sitä aamulla ja olin jo suunnitellut valmiiksi ajankäytön kotiintulosta eteenpäin. Matikantunnilla idiootit pojat kuitenkin keskusteli kovaan ääneen siitä, kuinka ulkona alkaa varmasti parin tunnin sisään ukkostaa ja tästä seuranneen paniikin ja ahdistuksen vallassa peruin ajotuntini. Noh.. aurinkohan sielä paistoi ajotunnin aikaan, mutta minäpä pyöräilin kotiin siivoamaan... ehtiihän sitä vielä.

Nyt taidan uppoutua irkkauksen ja mesetyksen ihmeelliseen maailmaan, näkyillään.

sunnuntai 22. toukokuuta 2011

hyvää yötä ja huomenta


Okei aika valtavirtamusiikkia mutta en tähän hätään keksinyt muutakaan ja oikeastaan tää biisi on aika söötti ja soinut mulla päässä aamusta asti.



Heräilin tänään kahdeltatoista ja pyöräilin kauppaan. Oon alkanut pyöräillä kauppaan viikonloppuaamuisin ja tykkään siitä. Hämmentävää että pienestä Vimmusta joka vielä vuosi sitten pelkäsi ylipäätään käydä kaupassa yksin ja vihasi kaikenlaista liikuntaa on kasvanut hyvin vähän isompi pieni Vimmu joka pyöräilee viikonloppuisin kauppaan ostamaan perheelle ruokaa.


Tein tänään koulujuttuja, eli siis kaksi tekstitaidonvastausta ja ruotsin aineen. Ennen tätä väsäsin kyllä tortilloja koko perheelle ja söin ittenni vuosisadan ähkyyn, joka ei toisaalta ollut mikään kaikkein loistavin idea, kun ottaa huomioon että sen jälkeen väsytti ja kiinnostus koulujuttuja kohtaan oli kauniin pyöreä nolla. Nyt katson king kongia ja dataan vaikka pitäisi nukkua. Huomenna ois ohjelmassa matikkaa ja äidinkielen portfoliota sekä bonuksena siivoamista. Ah miten ihana päivä tulossa taas.


Mutta hei, mikä sen kivempi tapa viettää iltaa kun irkkaus ja omien kuviensa muokkaus? Mahtavuutta.


Ja loppuun  vielä kuva eiliseltä eli Juhon syntymäpäiviltä kun rakensin about 2 tuntia korttitaloja ja lopputulos oli tämä. Ja ai että kuinka ylpeä olinkaan!

Sikälihän tämä on hauska tarina koska kuvan jälkeen kaikki jatkuu niin että päätän alkaa kokoamaan toista samanlaista korttitaloa tämän viereen. Eräs nimeltämainitsematon Antti, joka istuu suurinpiirtein toisessa päässä huonetta sen sijaan päättää hauskasti todeta: "mitä jos nyt puhaltais tästä sillee *puuuuuuh*".......

... ja loput varmaan arvaattekin.

lauantai 21. toukokuuta 2011

tortilloja ja koulutöitä

klik

klik

Tahdoin vain näyttää yllä olevat kuvat. Nyt palaan kirjoittamaan kahta tekstitaidonvastausta ja ruotsin ainetta, tekemään äidinkielen portfoliota, laskemaan matikkaa sekä lukemaan kirjaa. Kohta haen ehkä lisää ruokaa, maha kun on vasta räjähtämispisteillään.

perjantai 20. toukokuuta 2011

moi leikkasin otsatukan

... tai siis äiti leikkasi.


nyt lähden lentelemään maailmalle.

kirjastoista ja kirjallisuudesta

Mä yhtäaikaa sekä vihaan, että rakastan kirjastoja.

klik

Rakastan sitä kuinka kirjastoon kävellessä kaikki tuntuu mahdolliselta. Se kirjojen paljous, joka on kaikkialla, saa olon tuntumaan uskomattomalta. Niin paljon kauniita sanoja piilossa kaikkialla, niin paljon hyvää kirjallisuutta, niin paljon kaikkea sitä, mikä kirjoissa on parasta. Se tunne kun uskoo, että voi löytää mitä vaan, uskoo siihen että jokainen teos on aarre, jokainen kirja on uskomaton lukukokemus ja kirjasto niitä täynnä.

Mutta kun kävelen kirjahyllyn eteen, tartun ihanan ja houkuttelevan näköiseen kirjaan ja luen takakannen ensimmäisen lauseen niin epätoivo iskee. Miksi en ikinä löydä hyviä kirjoja, miksi kaikki kirjat joihin vaistonomaisesti tartun on samaa paskakirjallisuutta? En edes oikeasti jaksaisi uskoa että kaikki nämä lukemattomat kirjat joita olen selannut olisi paskoja? Jollainhan niiden on täytynyt ansaita paikkansa kirjastossa? Jonkun takia ne on ylipäätään julkaistu, eikö niin?

Miksi sitten suuressa osassa kirjoista on niin tavattoman huono takakansiteksti? Mikäli kustannusyhtiö kirjoittaa takakannen tekstin ja se on ihan täyttä blaablaalbaa vitunpaskaa shaibaa alusta loppuun asti niin luulisi että itseään kunnioittava kirjailija sanoisi asiasta jotain? Mutta mitä tekee keskiverto kirjailija? Antaa ilmeisesti tekstin olla, jonka seurauksena useat ihmiset jättävät koko kirjan lukematta.

Toinen, mikä ärsyttää tavattomasti on se, että hyvillä kirjoilla on rumat kannet tai vaihtoehtoisesti huonoilla kauniit kannet? Miksi pilata hyvä kirja huonoilla kansilla (tai huonolla takatekstillä)? Tietenkin se on subjektiivista, erilaiset kannet ovat eri ihmisten mielestä hienoja janiinedelleen janiinedelleen, mutta mielestäni niiden kansien kanssa on turha alkaa kikkailemaan liikaa, yksinkertaisuus on kaunista, hyvä kirja puhuu puolestaan. Ja jos joku nyt aivan välttämättä haluaa turkata kirjansa kanteen jonkun tekotaiteellisen teoksen henkistä puolta kuvaavan valokuvan niin herranjumala palkkaisi edes jonkun, joka osaa toteuttaa tämän hienosti. Kyllä kaikentyylisistä kansista varmasti on mahdollisuus tehdä hienoja, jos tekijä osaa asiansa. Ne epämääräiset mukahienot näperrykset vaan ärsyttää.

Nuortenkirjahyllyä selailessa epätoivo yltyy entisestään. Kirjalla on mielttömän kaunis nimi, sillä on upeat kannet, takateksti alkaa sanoin "Elmerin isä on kuollut 3 vuotta sitten", tai "Tiina on yksinhuoltajaisän tytär", tai ehkäpä vaihtelun vuoksi "Pirkko on orpolapsi", tai jos hurjaksi heittäydytään niin ehkä jopa "Jusa on koulukiusattu", kirja paiskautuu takaisin hyllyyn. Oikeasti hei? Miksei perheellisistä kirjoiteta. Miksei muista kuin koulukiusatuista kirjoiteta? Miksei normaaleista asioista kirjoiteta?

En kuitenkaan väitä, etteikö näistäkin aiheista saisi kirjoitettua hyvää kirjallisuutta, mutta miksei joku voisi joskus kokeilla jotain uutta? Miksi kaikki haluavat ihan välttämättä kirjoittaa samoista loppuunkulutetuista aiheista uudelleen ja uudelleen ja uudelleen? Luulisi, että nykypäivän kirjailijat, kuten muutkin taiteilijat, haluaisivat rikkoa rajoja, kirjoittaa ilman mitään määräyksiä, ilman lainalaisuuksia. Niin toiset tekevätkin, mutta jotkut kirjoittavat saman tarinan kerta toisensa jälkeen. Kirjan, jossa on alku, keskikohta ja loppu. Piste perässä ja menestysteos on valmis.

Eräänkin kerran luin oikein lupaavan kuuloista takakantta, kunnes selvisi, että päähenkilönä oleva (koulukiusattu) poika oppii vanhan rouvan kannustuksen avulla lentämään. Siis ihan oikeasti fyysisesti lentämään. Tämän jälkeen asetin kirjan hetimmiten takaisin paikalleen ja kirosin mielessäni. Missä on vertauskuvallisuus? Miksi poika ei voinut oppia lentämään vertauskuvallisesti, ja miksi tuntematon vanha nainen piti sekoittaa koko hommaan? Miksi, miksi, miksi en ikinä löydä hyvää kirjallisuutta.Onko muhun sisäänasetettu joku hyvien kirjojen karkotin.

Ehkä olen ikuisesti kirottu lukemaan samoja kirjoja uudelleen ja uudelleen.

Myönnettäköön nyt kuitenkin, että kyllä niitä helmiäkin joskus sattuu tielle, olen vaan jotenkin ehkä turhankin kriittinen, enkä usein viitsi edes alkaa lukemaan kirjoja, jotka vaikuttavat vähääkään huonoilta. Hyviä puolestaan en tuppaa löytämään, kuten jo mainitsinkin.

Kaipaan niitä aikoja kun pienen pieni ala-asteikäinen Vimmu käveli kirjaston nuortenkirjahyllylle, nappasi kirjan käteensä, katsahti kantta ja käveli kirjaston tiskille kääntämättä takatekstiä edes näkyviin kertaakaan. Pienen pieni Vimmu pakotti itsensä kahlaamaan kirjan läpi, vaikka ensimmäiset sivut tuntuivatkin puuduttavilta ja keräsi tällätavoin itselleen useita loistavia lukukokemuksia, jotka minulta nykypäivänä puuttuvat, kiitos ihanan ennakkoluuloisen ja kriittisen asenteeni.

P.S. Kirjoitan tätä tekstiä kirjastossa ja kone aikani loppuu än yy tee NYT
P.P.S. Koska tietokoneajan loputtua kiertelin kirjastossa ja keksin satajayksi ärsyttävää asiaa lisää joten kirjoitin tämän loppuun kotiin päästyäni.

keskiviikko 18. toukokuuta 2011

tiistai 17. toukokuuta 2011

6-1, piknik ja Heini 18vee

 pätkä tekstiä sunnuntai illalta

Olipa kerran Suomi joka voitti maailmanmestaruuden. Olipa kerran Vimmu joka TIESI TÄMÄN! Ja pessimistiset kaveri ei jaksanut uskoa vaikka olisi kannattanut uskoa! Optimistisuus kunniaan! Nyt juhlitaaan!


Ja nyt itse asiaan eli Piknik ja Heini 18vee
eli toisinsanottuna lauantaipäivä


tadaa, lahjamme Heinille!


Tästä se lähti. Kokoonnuttiin Ormajärjenpuistoon iloisen joukkiomme kanssa melkein aurinkoiseen tavallaan lämpimään lähes kesäsäähän. Syötiin ja pidettiin kivaa, juteltiin ja oleiltiin.

vadelmia, kermavaahtoa ja strösseleitä. oli sielä jossain jäätelöäkin. Kuvassa Elina.



"otetaan pissahätä kuva"

taustalla Amanda ja Teemu

Tavaroita oli tietenkin äärimmäisen helppo kantaa. Ja mä olin selkeesti äärimmäisen suureksi avuksi.
"Pidä tätä Elina niin otan susta kuvia!"


Pysähdyttiin Merillä kuvaamassa kisuja ja sitten kiiruhdettiin meille ja sieltä edelleen Heinille.





Uitettiin varpuleita ja oleiltiin odotellen muita vieraita. Nyt en kyllä jaksa enää selostaa, kuvat kertoo kuitenkin kaiken. Nauttikaa.




Okei tästä pitää vielä sanoa! Kattokaa mikä lattia! Siis aivan älyttömän upee! Ettekä voi uskoa kuinka ihana ääni tosta purosta kuuluu tonne sisälle ja oooooh niiin upeetamahtavaa ettei mitään rajaa.




Henrik - Tiia

Ringa - Tiia

Nyt hiivin sängyn pohjalle kuittaamaan univelkoja.

lauantai 14. toukokuuta 2011

piknikaika

Iloista lauantaipäivää kaikille! Oon näinä minuutteina lähdössä tyttöjen kanssa piknikille, mutta ennen sitä ajattelin ilahduttaa teitä ruuanlaittokuvilla! Aloin kokkailemaan tossa kahdentoista aikaan ja väsäsin meille vähän kanasalaattia ja täytettyjä patonkeja.

Tadaa! Kanasalaatin valmistus vaihe vaiheelta!



Ja valmis kanasalaatti!

Patonkien tekemisestä ei ole kuvaa mutta eipä niissä muuta ihmeellistä ole kuin kurkkua, paprikaa, salaattia ja tuorejuustoa.



Ja koska oon varsin suloisesti piknik asustautunut niin tahdon myrkyttää mieliänne vielä muutamilla kuvilla itsestäni! Mikä olisikaan sen mukavampaa.



Muistinpa että tälle kuvalle oli syynsäkin. Toi mekko on aivan ihana! Äitin vanha, jostain kätköistä löydetty mekkonen, jota äippä on käyttänyt odottaessaan mua. Rakastin tätä jo viime kesänä ja rakkaus ei ole vieläkään haihtunut.




Piknikin jälkeen on aika strartata tyttöporukalla Hetan kyydillä Heinin mökille viettämään Heinin 18vee synttäreitä! Mahtava tapa viettää lauantai iltaa. Nyt taidankin lähteä lentämään. Viettäkää iloisa päivä!

Huomenna jos jaksaisin tipautella tänne piknik kuvia ja kuvia lahjasta, joka hommattiin Heinille, se on vaikka kuinka hyvä!