maanantai 29. elokuuta 2011

jätesäkkiamazonninjateippityttö eikutä?

15 tuntia hämeenlinnassa käsittämättömien tuttujen ihmisten kanssa.
Väsymys ja pakastepitsaa.
Tulin vain jakamaan kanssanne linkin (mainostusmielesssä).
Sitten teen eväsleipiä ja menen nukkumaan.

lammin lukion musikaali - lippupalvelu

tulkaa vapaasti katsomaan.

sunnuntai 28. elokuuta 2011

kipua oikealla






mä olen se liian pieni tyttö hämillään täällä


                                               

mielin määrin sonjaa ja tupakkaa


Mun elämä on siirtynyt vaiheeseen, jossa kaikki muut meidän tiiviin kaveriporukan tytyt on täyttänyt maagiset kahdeksantoista vuotta ja mä nysväilen yksin vimmu seittemäntoistaveenä. Oltiin eilen juhlimassa sonjan täysi-ikäisyyttä ja nauttimassa ehkä jokusia lasillisia nestepitoisia juomia (koska epänestepitoisia juomia onkin niin paljon, hei hienoa lauseenrakennusta mitä, good job).

Oon muuten aivan hämmennyksen vallassa kun mun hiukset on niin pitkät. Ne on jotenkin kasvanut mun huomaamatta tosi pitkiksi (tosin yli vuoden mittasella kampaamossakäyntitauolla saattaa olla jotain tekemistä asian kanssa) ja oli jännä olo kun oli kiharat niin ettei ne vetäny tukkaa automaattisesti semmoseks marilyn henkiseksi polkkatukkamittaseks kiharapilveks.











lauantai 27. elokuuta 2011

särkyviä pieniä olentoja



luettuani aivan liian vähän filosofiaa tahtoisin olla keiju

täydellinen pieni lentävä unelma 




tutut on kadonneet mutta menen tapaamaan niitä tänään

ja hukutaan kaikki yhdessä siihen tunteeseen mikä on tiedättehän




tänään voisin mielikuvitusleikkiä olevani jonkinlainen.

turhautuminen

Sillon kun oma minuus ärsytää niiiiin paljon että tekee mieli vaan pitää turpansa kiinni. Kun jokainen suusta ulos kantautuva (tai tämän datistytyn tapauksessa näppäimistön kautta näytölle ilmestyvä) sana  ärsyttää ja sitä ei osaa miettiä muuta kuin sitä miksi on itse niin käsittämättömän sietämätön tapaus.

Se on kurjaa. Ei kivaa alkuunkaan. Vimmu ei suosistelle tätä.

Nyt juuri on sellainen olo että piupau tekee mieli taas muuttaa sinne vuorille autuaaseen yksinäisyyteen (vaikka mitähän se yksinäisyys auttaisi kun itsensä kanssa joutuisi olemaan tekemisissä eniveis). Mikä on kun kuvatiedostot pitää lähettää .pdf muodossa? Aivan käsittämätöntä ja typerää (enkä nyt jaksaisi sitä että joku tulee pätemään tähän väliin jotain hyviä syitä kyseiselle seikalle, ei kiinnosta nyt hyvät syyt kun haluan vaan valittaa kun en saa tiedostomuotoja muutettua).

Silloin kun ärsyttää jokainen ulkomaailmasta kuuluva ääni ja tietää että pitäisi vain mennä nukkumaan, mutta se ei valitettavasti ole vielä vaihtoehto. Kaikenlisäksi nukkuminenkaan ei erityisemmin jaksa kiinnostaa koska nukkumista seuraa aamu ja aamua seuraa filosofian lukeminen. Ei siinä mitään, tykkään filosofiasta, en vain jaksa etiikankurssia. Metaetiikkakin vielä menee ja sitten loppuu kiinnostus.

Mun tekee mieli luetella kirosanoja ääneen (vittusaatanaperkelehelvetti -tyyliin pitkiä listoja ja uudelleen ja uudelleen toistolla), tai jos ei ääneen niin edes tähän blogiin. Mutta eipä sekään auttaisi mitenkäänpäin vaan olisi yhtä tyhjän kanssa niinkuin kaikki nämä muutkin kirjaimet joita juuri luet. Haha, miltä tuntuu lukea merkityksetöntä paskaa? Varmaan vielä turhemmalta kuin tämän kirjoittaminen? Onnitteluni, olette juuri saavuttaneet aivan uudenlaisen turhautumisen tason.

Olisin halunnut tänään pyöräillä pururadalle juoksemaan. Minä. Olisin halunnut urheilla. Mutta sitten innokuus lytättiin ja piupau katsotaan uudelleen sitten viiden kuukauden päästä jos huvittaisi. Tuskin silloinkaan.. Ehkä joskus tulevaisuudessa olen urheilullinen ihminen. Vitut. Ei tämä tyttö tästä miksikään muutu, live with it, niin mäkin joudun tekemään.

Sulo nylkytti tänään pirun pitkään meidän valkoista pehmopupua. En ehtinyt ottaa videota. Harmi. Olisitte varmaan halunneet nauttia pupupornosta.

Voi luoja nyt menen johonkin tekemään jotain kehittävämpää. Eli siis siirryn irkin ja mesen puolelle rageturhautumaan ja ärsyttämään itseäni. Ja nukkumaan mahdollisimman nopeasti.


perjantai 26. elokuuta 2011

Vessapaperia ja hämmennys

Isi herätti mut tuntia ennen herätyskellon soimista, jotta ehtisin soittaa mummille haluaako se ostaa vessapaperia (jota on btw myynnissa semiedulliseen hintaa, jättäkää kommenttia jos kiinnostaa)... Nyt oon ollut kaks tuntia hereillä ja teen pitsaa, koulu alkaa tunnin päästä.

Mut on vallannut myös aamuhämmenys syystä jota en ehkä edes aio kertoa tähän. Joo en kerro hehe koska emmätiä en halua nyt juuri sitä tähän kirjoittaa. Ehkä joskus. Tai sitte ei.

Eniveis, tätäkään mun ei pitänyt kertoa, mutta tein eilen mahtavanihanan ostoksen joka saapuu ilahduttamaan mun päiviäni jossain kohti ensi viikolla ja olen ihan dfkdsölfksdöklfsöl odottaessani sitä. Tahdon tahdon tahdon tahdon tahdon !!!

Sisko teki just omenapiirakkakakkujuttulia ja se näytti namilta ja tuoksu joululta ja syksyltä yhtäaikaa ja tuli tosi hyvä mieli. Ei mulla muuta, random aamupostaus vain. Hyvää päivänjatkoa maailma.

torstai 25. elokuuta 2011

tiistai 23. elokuuta 2011

se tunne kun on oikeasti alien


Juuri silloin kun pitäisi lukea filosofiaa sitä saattaa vaikka löytää netistä kivan sivuston jolla ottaa kuvia itsestään webbikameralla (enhän mä muuten muttakun äiti vei kameran).

Ja siitä ei seuraa mitään hyvää.. paitsi muutama söpö kuva ja kasa niin hauskoja että mahaan alkaa sattua nauraessa.


Olin tänään ihan söpö. Kävin hyppytunnilla tekemässä kuviksen diplomikurssin tunnin ja peruskoululaiset alko ärsyttämään mua niiin paljon että teki mieli hakata päätä seinään. Ja samalla muistelin kuinka itse olin kasilla aivan täysin yhtä ärsyttävä.. ellen ärsyttävämpikin.


Mulla oli kiva paita (mekko) ja pipo päässä, olo oli mukava.

Kuviksenluokan maceilla dataillessani ja etsiessäni inspiraatiokuvia mietin että mikä järki on käyttää pirusti liikaa rahaa ja ostaa koululle 7 macia (+2 macin kannettavaa opettajille), kun kukaan ei saa niitä pysymään kunnossa. Ne koneet lagaa enemmän kun mun entinen kone, ja se on paljon se.

Tosin kaipa nekin pysyisi paremmin kunnossa jos jokaista pirun peruskoululaista ei päästettäsi häröämään niille ja tuhoamaan kaikkea.. ei peruskoululaisille kannata antaa mitään turhan arvokasta.. oikeasti.



Jopa tekstinkäsittelyohjelma onnistui lagauttamaan macin niin pahasti että sain odotella viitisen minuuttia että se alkaisi jälleen toimia... Ja meidän ainut mactaitoinen opettajakin päätti lähteä meitä karkuun tampereelle ja hyljätä meidät. Kannan kaunaa hexulle, maailmankaikkeuden parhaalle kuviksenopettajalle.

Tähän väliin lisään välikevennyksen joka liittyy ehkä otsikkoon...


Eniveis. Ei muissa kuviksenopettajissakaan mitään vikaa ole... mutta niin.. hexua on vaikea, ehkä jopa mahdoton päihittää.


Koulun jälkeen katsoin jakson pokemonia, otin päiväunet ja aloin lukemaan filosofiaa. Ahkeran lukemis ja ihmettelyhämmästelyhetken jälkeen tein iloisena itselleni risottoa ja se on namia.

Ei mulla muuta, viettäkää kiva ilta.


Nyt pitää enään tarkistaa onko huomenna englantia ja mikäli on niin tämä tyty on kusessa yhden jutun kanssa.

maanantai 22. elokuuta 2011

Maailman paras kanakastike

Tervetuloa vimmun kokkikouluun. Tänään vuorossa on ohjeistus ehkä, näin vaatimattomasti sanoen, maailman parhaan kanakastikkeen tekemiseen. Oikeasti ihmiset, tätä kannattaa kokeilla !

Ainekset kuuluvat näin:

hunajamarinoituja kanasuikaleita
sipulia
paprikaa
kanaliemikuutio tai kanafondia tai jotain muuta vastaavaa
ananaspaloja omassa liemessään
fetajuustoa (ja oikeasti hei, sitä mikä on suorakulmaisen särmiön muotoisessa paketissa paloittelemattomana, ne valmisliemessä lilluvat kuutiopalat on ihan ihme shaibaa)
kermaa
valkopippuria (tai muuta pippuria... vaikkakin valkopippuri on ehdottomasti parasta. ilman pippuria selviää myös oikein hyvin)

Riisi on parasta lisuketta, mutta toki saa syödä pastan tai vaikka perunoiden kera jos mieli tekee.



Pilkotaan sipuli ja kuullotetaan se oliivioljyssä, rasvassa tai missä ikinä haluaakaan kuullottaa sipulinsa.


Lisätään pannulle kanat ja paistetaan ne kypsiksi. Jos kananpalat on kovin isoja, niinkuin ne joskus tuppaa olemaan niin niitä voi halkoa. Samalla saa kivasti tarkistettua kypsyyden.

Yleensä käytän rainbown kanasuikaleita koska ne ovat henkilökohtaisia lemppareitani, mutta jos ne ovat loppu niin eipä näillä mitään perustavanlaatuista eroa ole toisiinsa verrattuna.

Määristä sen verran että itse otan yleensä tuon 450-600g kanaa ja kastiketta tulee niin että söisin sitä yksin kolmisen päivää. Tuollaisen kanamäärän kanssa menee iso (5dl) purkki kermaa, pienempiin annoksiin voi päättää määrät aivan mielivaltaisesti.


Lisää joukkoon kerma ja jätä poreilemaan rauhallisesti. Tässä vaiheessa on hyvin aikaa laittaa riisi tulemaan ja pilkkoa muita aineksia.


Lisätään kanaliemikuutio, jota kannattaa hieman murentaa ennen sekaan heittämistä, koska muuten liukenemisessa kestää ikuisuus jos toinenkin.


Seuraavaksi sekaan heitetään paprikat, jotka on pilkottu haluamansa muotoisiksi ja kokoisiksi palasiksi. Paprikaa saa olla sen verran kuin haluaa, itse laitan yhden paprikan jos teen enemmän kanakastiketta ja puolikkaan jos teen vain pienen annoksen (haha ketä mä huijaan, millonkohan oon tehnyt pienen annoksen).



Ananaspalat kannattaa puolittaa ennen lisäämistä, muuten ne ovat yllättävän isoja sattumiksi. Muistakaa myös olla valuttatta lientä pois, sillä sitä lisätään myös kastikkeeseen. Ananaslientä lisätessä voi maistella kastiketta ja päättää aivan itse kuinka paljon haluaa kastikkeen maistuvan ananakselta.

Valkopippuria lisätään aavistuksen verran, ei liikaa sillä valkopippuri on melko vahvaa. Liian vähän on ehdotomasti parempi kuin liian paljon.

 Kastikkeen annetaan kiehuaporista hiljaa kunnes koostumus miellyttää (eli kastike ei ole aivan lillua vaan sakeutunut hieman kiehumisen ansiosta). Sekoitetaan satunnaisesti ettei hyvä kastike kuitenkaan pala pohjaan.



Lopulta! Aivan viimeisenä kastikkeeseen lisätään fetapalat. Kastikkeen annetaan olla levyllä vielä juuri niin kauan kuin vaaditaan siihen että fetanpalat sulavat hieman mutteivat liukene ja sekoitu kastikkeeseen. Tadaa, maailman paras kanakastike on valmista.

Tietenkin sipulin, paprikan, ananakset tai fetan voi jättää pois ennakkoluulojen tai allergian takia, mutta suosittelen ehdottomasti noudattamaan tätä ohjetta, sillä tämä on oikeasti ihan uskomattoman namia ja omnomia.

Katsokaa nyt sitä !


The collected breaths of mutes






Tänään oli huono päivä syistä että


oon saanut flunssan ja oon semikipeä eli kurjaolo mutta pitää silti mennä kouluun
olin äärimmäisen ultimate huono ajotunnilla enkä saa varmasti ikinä korttia
en etene kuviksen diplomityön kanssa, pitäisi jaksaa jäsentää ideoita mutta arvatkaa kuka ei jaksa (vihje: minä)
kirjotin äikässä huonon tekstin aiheesta josta oisin osannut kirjoittaa hyvän tekstin
vietin yli tunnin terveydenhoitajan luona ja joudun silti palaamaan sinne koska kuulotesti&flunssa ei toimi
mulla on kuumetta (37.0 laskekoon kuumeeksi kuka laskee mutta lkdfsklfö olo)
en lukenut filosofiaa vaan nukuin kahden tunnin päiväunet
en ole tehnyt läksyjä ja on huonoihminen olo


mutta sain muokattua kivan kuvan (joka on tossa yllä jos ette tajunneet) ja se piristi.



atoopikon arki



Näin pienoisen postaustauon päättymisen merkiksi tahtoisin kirjoittaa loppuun tekstin jonka aloitus kuului aiemmin "näin ennen nukkumaanmenoa tahtoisin esitellä teille erilaisten rasvojeni repertuaarin". Tässä siis rasvat joita olen enemmän tai vähemmän lutrannut niin naamalleni kuin kehollenikin viimeisen.. puolen vuoden sisään sanoisin.

Lukekaa tätä vaikka mainostuspuheena, sitähän tämä on "tämä rasva on hyvää ja tämä ei, tämä on huonoa älkää käyttäkö".

Taka-alalta voi paikantaa ah niin ihanat perusvoiteeni Aqualan Ln ja Humektanin. Vaihdoin ihan äskettäin humektaniin joten siksi aqualan ällääkin on vielä jäljellä, sitä olen käyttänyt pitkälti koko ikäni. Näillä eniveis rasvataa koko keho joka päivä kahteen kertaan. Kumpaankin taitaa löytyä resepti viime lääkärireissun jäljiltä, ihan vaan että saisin kelalta korvausta siitä että kaikki rahat syytetään apteekille. (vaikka eihän ne toistaiseksi omia rahoja ole heheh hihi)

Takana kurkistelee myös ESSEX niminen rasva, jonka ostin muutenvaan apteekista koska esitteessä lupailtiin lähes ihmeitä. Kyllähän se ihan rasvaista oli ja vaikutti ihan hyvältä rasvalta, mutta ei se rutikuivaa ihottumaihoa kyennyt parantamaan millään tavoin. Suosittelen suosittelematta. Kokeilkaa itse, kai se jollekin sopii.

Apolar (desonidum, miten se kirjotettiinkaan?), reseptirasvani. Jonkinlaista kortisonivoidetta tämä mielestäni oli, 1-2 viikon kuureina atooppiseen ihottumaan ja kuivuuteen muualle kuin kasvoille. Tosin kuurien välissä on sitten pidettävä vähintään yhtä pitkiä taukoja että pysyy kaikinpuolin kunnossa. Samaan kappaleeseen voisi kai esitellä myös Hydrocortisonin ja tuon kolmannen kortisonirasvan mikä pötköttää etualalla. Hydrocortisonia en käytä enää niinkään, mutta sillä hoidin silmiä hyvinkin aktiivisesti ennen reseptimömmöjä, tuo toinen puolestaan on kivaa geelimäistä kortisonivoidetta jota on hyvä laittaa yllättäviin ihottumaryppäisiin.

Oikeassa laidassa näkyy kaksi voidetta joita käytin ennen kesällä tapahtunutta räjähdysmaista atopia-aaltotuskakuolemakuivumisihottumaa. Erisaniin en ikinä oikein tottunut, vaikka yritinkin jottei tarvisi aina tunkea naamaan kaikkein rasvaisimpia rasvoja. Tuo nivea puolestaan on ihan pätevä rasvainen perusvoide, muttei ihan parhaita kavereitani kuitenkaan.

Viimeisenä (muttei vähäisimpäinä -- ärsyttääpä tämä klisee ja silti oli pakko kirjoittaa) Protopic. Ihotautilääkärin minulle määräämä immuunijärjestelmään vaikuttava ihmrasva. Tällä on saatu simmut kuntoon ja pakko myöntää että olo on huomattavasti mukavampi kun kykenee elämään raapimatta kokoajan kuivaa ihoa irti silmäluomiltaan. Tosin kyseinen rasva tykkäsi poltella ja kuumottaa silmillä ensimmäisen viikon ajan, mutta kuulema tämäkin on ihan normaalia.

Kuvasta ja listauksesta puuttuu muuten bodyshopin mansikantuoksuinen rasva jota käytän vain ja ainoastaan säärien rasvaamiseen. En tiedä miksi, mutta rakastan tunnetta että sääreni tuoksuvat hyvältä. Tosin bdyshopin rasvat ovatkin hiukan turhan tyyriitä päivittäiseen kokovartalorasvaukseen, että ehkä hyvä näin.


Lopuksi vielä kuva siitä miltä kaula näytti kesän lopulla. Siskon poikaystävä oli viikko toisensa jälkeen vakuuttunut että mulla oli fritsu kaulassa, mutta ei, kyllä se oli ihottumaan kokoajan vain. Nyt palaan muokkaamaan muita kuvia teidän kiusaksenne. Kavahtakaa tsihih.

torstai 18. elokuuta 2011