keskiviikko 25. tammikuuta 2012

blogit, kirjat ja matematiikka.. houkutteleva otsikko.

Oon vilpittömän kiitollinen, ettei blogit olleet näin suuressa suosiossa mun ollessa nuorempi. Siis sellainen kaksitoista tai kolmetoista vuotias, jotka on nuorimpia bloginpitäjiä, joihin oon toistaiseksi törmännyt. En nyt ota kantaa blogeihin, joita oon vilkuillut tai lueskellut.

Mun oman gallerian päiväkirjan lukeminen tuottaa jo siinä määrin myötähäpeää, etten uskalla edes kuvitella kuinka paljon myötähäpeää kokonainen blogi vimmu12veen ajatuksia ja mukahenkevyyksiä vois aiheuttaa. Ehkä yhtä paljon kun vimmusyndrooma mulle viiden vuoden päästä, kuka tietää.

Kuudennella ja seitsemännellä, ehkä kahdeksannellakin luokalla kirjoitettiin Tiian ja Merin kanssa yhteistä päiväkirjaa. Jokainen piti kirjaa milloin viikon ja milloin pari kuukautta, fiiliksen mukaan, ja kirjoitteli sinne syvimpiä tuntojaan tai satunnaisia mieleen tulevia asioita. Oikeastaan kirjoihin on ikuistettu pari loistavaa jatkokertomustakin. Ihan kunnon kliseisiä romanttisia novelleja.

Eniveis. Oon useasti miettinyt, yksin ja kavereiden kanssa, mitä olisi tapahtunut, jos blogit olisi olleet niihin aikoihin tällaisessa suosiossa. Olisiko ollut mahdollista, että kolmen... neljän... viiden täyteen sutatun ja kirjoitellun kirjan sijaan meillä olisi kasa nostalgisenhäpeällisiä tiedostoja koneen syövereissä tai mikä pahinta... netissä.

Jotenkin koitan uskotella itselleni, että ei me oltaisi oltu niin typeriä, että oltaisiin laitettu kirjat nettiin. Ei me oltaisi. Ne kirjat kuitenkin sisältää niin salaista materiaalia, kun nyt kolmetoistavuotiaiden osaa kuvitella kirjoittavan. You'll never know.

Mä en edes tiedä mikä tän tekstin funktio oli. Ehkä vaan se, että saan kirjoittaa jotain. Kirjoitin. Tadaa. Ookoo, nyt kun mietin niin pitäähän tähän postaukseen jotain sisältöäkin ahtaa voi herranenaika.

Joten hei. Kaikkihan tykkää matikasta? Ja kaikki tykkää tytöistä, joilla on söpö ääni ja hassu tapa selostaa asioita? Ja kaikki tykkää piirtämisestä. Etenkin tusseilla piirtämisestä silloin kun se vaikuttaa oudon vaivattomalta. Nää videot on jotain niin rakkautta, että kannattaa kattoa kaikki youtubesta löytyvät. Oon ikuisesti kiitollisuudenvelassa sille irkkaajalle, joka tämmöisen rakkauden mulle ekaa kertaa linkkas.

Jos joku on huomannu ja ihmetelly tota twitterboksissa näkyvää viserrystä siitä, että kuolasin päälleni, niin nää videot on syynä siihen. Oikeesti oon ehkä retardein ihminen jonka tunnen. Unohdin suuni auki ja havahduin siihen, että suusta valu kuolaa pöydälle ja pöydältä mun jalalle. Hoho. Olkaa hyvät, hitto oon antelias, ei sitä jokapäivä saa ilmaseks näin hienoja mielikuvia eh?


Ei kommentteja :

Lähetä kommentti