tiistai 14. helmikuuta 2012

sukkalaatikko

Okei on kai ihan okei toivottaa facebook kavereilleen hyvää ystävänpäivää tilapäivityksen muodossa. Kavereitahan ne ainakin nimensä perusteella on. Okei on kai myöskin ihan okei toivottaa bloginsa lukijoille hyvää ystävänpäivää blogissaan, onhan lukijat aika ystävällisiä kun jaksaa lukea päläpäläpälätystä milloin millaiseltakin bloggaajalta ja milloin mistäkin aiheesta.

Okei on kai ihan okei kritisoida facebook seinällään sitä, kuinka ärsyttävää on kun kaikki päivittää ystävänpäivästä. Okei on kai ihan okei kritisoida blogissaan sitä, että jokaisessa blogissa on päivitys, jonka koko funktio on toivottaa hyvää ystävänpäivää.

Ensin ajattelin tekeväni ensimmäisen. Sen jälkeen turhauduin, en halua tehdä sitä, koska pääni sisällä asuva pieni ja kriittinen ärtsyvimmu ärsyyntyi HAPPYVALENTINESDAY -blogitekstien tukkiman uusien blogitekstien listan selaamisesta. (Yök, jos lause voisi olla jonkinlainen ällöys ja huonousmonsteri niin toi edellinen olisi se.... ja tämä myös.) Ajattelin tekeväni jälkimmäisen kaltaisen valitustekstin, mutta ärsyynnyin koska en halua kuulua siihenkään joukkoon.

Vaihtoehdoiksi jäi siis olla kirjoittamatta lainkaan, tai kirjoittaa täysin turha ja liian pitkä avautuminen tästä kaikesta. Valitsin jälkimmäisen, koska olen luonnoltani kirjoittaja ja saan suunnatonta nautintoa turhuuksien lätisemisestä ja itsestäänselvyyksien latelemisesta kieliopillisesti vammaisten ja urpoakin retardimpien virkkeiden muodossa. Ehe ehe.

Mulla on melkein valmis penkkaripuku (Joku voisi todeta, että sen kannattaisi ehkä olla jo valmis. No se ei ole.). Kyllä se tästä pikkuhiljaa. Kuvassa oleva hame toimikoon vinkkinä penkkariasusta, josta uupuu tällä hetkellä lähes kaikki muu. Tein sen ihan itse (leijun tässä vain vähän. oikeasti äiti auttoi. paljon).  Peeäs peilikuvaus on kivaa eikö eh?


Mulla on myös melkein valmis abiristeilyvaatetus. Tiedättekö sen tunteen kun keksii täydellisen asukokonaisuuden ja maalailee siitä mielessään täydellisiä kuvia. Miettii kuinka jokainen vaatekappale sopii ja sointuu yhteen ja asettautuu täydellisesti päällesi, saaden sut näyttämään yksinkertaisesti parhaalta mahdolliselta itseltäsi. Vaatteissa on mukava ja luonteva olo ja koet että olet kerrankin onnistunut keksimään sen täydellisen asukokonaisuuden. Sitten paita on hukassa.

Miten voi olla, että mulla on nyt hame, mulla on sukkahousut ja mulla on kengät. Mulla ei ole paitaa. Paitaa ei löydy mistään. Oon kääntänyt koko meidän talon ympäri ja soittanut siskolle niin monta kertaa että se pian hermostuu. Sitä pirun paitaa ei löydy. Mikä siitä paidasta tekee niin ihmeellisen? Se on kaunein musta t-paita ikinä. (ja tää kuulostaa yksinkertasesti koomisimmalta ikinä) Mulla on siis kaksi päivää aikaa joko löytää se hemmetin riepu tai keksiä vaihtoehtoinen paita.

--

Tiedättekö sen tunteen kun vuodattaa tuskansa johonkin/jollekin ja tilittää oikein antaumuksella... ja kun on juuri päässyt loppuun niin asiat järjestyvät. Sisko soitti äsken ja paita löytyi. Siskon poikaystävän sukkalaatikosta. Syyttävä sormeni osoittaa siis samulia. Tosin ihmettelen suuresti miksi joku haluaisi käyttää mustaa paitaa sukkana... tyylitaju kymmenen.

4 kommenttia :

  1. jeeee, nyt kaikki on ihkua<3 :)))

    VastaaPoista
  2. Hienoa, että olet löytänyt tavan päästä sekä ystävänpäivästä valittajien sekä hössöttäjien yläpuolelle.

    VastaaPoista
  3. väitän että oon enemmänkin alapuolella tän postauksen myötä :D

    VastaaPoista