keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

huomenna jaksan taas lukea ahkerasti

Selaan aina blogeja ja mietin miten ihmiset jaksaa oikeasti panostaa siihen, mitä pitää päällään... siis aina. Kyllä kai mullakin hyviä päiviä on, mutta tuskastuttavan harvoin. Loppuina 99 päivänä sadasta tallustan kotona collareissa ja missä tahansa puhtaassa paidassa.

Mikä tekee tästä kaikesta niin kamalan harmillista? No se, että tiedän miten ihana on se tunne kun jaksaa laittaa päälleen kivat vaatteet. Se tunne, kun jaksaa nähdä vaivaa ulkonäkönsä puolesta, jotta sitten jaksaa hymyillä joka kerta kun näkee itsensä peilistä (itserakkausblaablaatiedänokei). Oikeastaan kivan näköisenä oon paljon aktiivisempi ihminen. Jaksan helpommin siivota sen pirun huoneen (hemmetti sekin on pitänyt tehdä viimeiset kolme viikkoa) ja lukea kokeisiin aktiivisesti ja sisäistäen tiedon.

Harmikseni voin (siis jaksan, ei mulla mitään fyysistä estettä ole) tällä hetkellä vain kuvitella miten ihanaa olisi laittaa hiukset hyvin, meikata vähän mutta kauniisti, valita mukavat ja silti ihanat vaatteet ja istua pedatulle sängylle siistiin ja esteettiseen huoneeseeni lukemaan psykologiaa ja piirtämään täydellisen siistiä käsitekarttaa.


Eniveis, olin kertomaisillani, että muutamia päiviä sitten (maanantaina ehkä?) ylitin itseni ja vedin päälleni mukavan ja suloisen lisäksi myös yllättävän asukokonaisuuden.

Murto-osa kuvista oli semikelvollisia ja gimp ei jostain syystä tahtonut tehdä niistä yhtään sen kivempia. Muokkaan kuvat yleensä puhtaalla intuitiolla, joten lopputulos riippuu hyvin pitkälti päivästä ja mielialasta. Oikeasti, miten voi olla päiviä joina ei saa edes hipsterifiltteriä näyttämään hyvältä? (heheitseironia)

Julkaisukelposisissa kuvissa näytän jokatapauksessa enemmän tai vähemmän 12 vuotiaalta, oon yhtä aikaa ylpeä ja häpeän. Lyhyys ja kakaramaisuus on vaan niin mua kun voi olla. "moi oon vimmu kakstoistavee" -efektin lisäksi mun oli vielä ihan pakko tunkea kuviin sateenkaaria ja värioksennusta. Tykkään kyllä sateenkaarista ehkä melkein liikaa.


Jostain syystä oon myös innostunut kuvaamaan meidän pikkupupuja. Joskaan tarkennus ei todellakaan ole mun kaveri sen homman yhteydessä.

6 kommenttia :

  1. Jotenkin aina kun huomaan sun postanneen, tajuan miten tyhjä olo sisälläni on vellonnut ja luettuani uusimmat turinasi (käytän tätä sanaa nyt erittäin postiviisessa mielessä, en vähentääksesi sanomiesi asioiden arvoa) olo on taas niin kuin sen kuuluukin olla. Raukea. Ja semmoinen.

    Oot niin sulo ja sateenkaares parhautta.

    VastaaPoista
  2. Voieiapua ehkä mielettömin ja suloisin kommentti mahdollisesti ikinä! Voi ja ehkä pitää alkaa postaamaan useamin että voisit useammin tuntea olosi raukeaksi ja semmoiseksi! Suloista! Itsekin olet ihan tosi sulo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. wou kun näytät lyhyeltä tossa kuvassa!!! Siis ihan mielettömän :DD ihana<3

      Poista
    2. höhööööööö olet vieressäni. ja nii näytänki.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. voi iisakkiiisakki. ei toiminu niin hyvin >:o

      Poista