maanantai 12. maaliskuuta 2012

the keltainen mekko








Sisko täytti taannoin kaksikymmentä ja ajoin eilen ihan itse ja yksin, iso tyttö kun olen, lahteen kahvittelemaan sukulaisten kanssa. Tosin mikä minä olen kehuskelemaan, siskohan se tässä iso tyttö on. Superhyvä ruoka, kauan himoittu juustokakku ja huojuva torni serkkujen kanssa oli omiaan piristämään matikalla alkanutta sunnuntaipäivää.


Erityisen virkistävää oli myös (ylläripylläri) vetää päälle mummin kirpparilöytömekko vuodelta mikäliekään. Oikeasti helma on pidempi, mutta nokkelana tyttönä lyhensin sen kuminauhan ja hakaneulojen kanssa pussihelmaksi. Eipähän tarvi lyhentää vanhaa mekkoa. Äitin tekemä uusi kevätpipokin mätsäsi ja uudet aurinkolasit päässä oli huikean hauskan näköinen olo.


Tänään oli äidinkielen esseekoe enkä muista milloin olisin viimeksi ollut näin väsynyt. Varmaan aikana jolloin koulu oli vielä jokapäiväistä ja aamuherätykset enemmän sääntö kuin poikkeus. Olin tietyllä tapaa innokkaan odottaivainen esseekokeen suhteen. Jostain syystä aiheet eivät kuitenkaan olleet niin kivoja ja inspiroivia, että olisin päässyt kunnon kirjoitusfiilikseen. Harmi. Olisihan sitä ollut mukavampi viettää viisi tuntia kirjoittaen jotain mukavaa ja lennokasta pakkopullan sijaan. Tiedä sitten mitä sain aikaiseksi. Tylsän keksivertokirjoitelman narsismin ongelmallisuudesta. Jee.

Tein lohdukseni nuudelikeittoa ja suklaahässäkkää. Psykologian lukemisen sijaan katsoin ihan liian monta jaksoa frendejä ja nukuin tunnin. Olisin varmaan kyennyt aloittamaan yöunet suoraan kello kuudelta, mutta urheana lajittelin puolet lattiallani lojuvista pyykeistä kasoihin värin mukaan. Nyt voin leikkiä tehneeni tänään edes jotain hyödyllistä.

Voisin pelata. Ja käydä pissalla. Laittaa huulirasvaa. Irkata. Maailman paras illanviettosuunnitelma. Adios.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti