sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Pieniä pupusia



Meillä on Sulon lisäksi myös kaksi muuta kania. Nämä neidot tosin asuu edelleen Lammilla.

Dooris (musta kani, ylhäällä) ja Pimu (harmaa, alhaalla) on mun ja siskon (ja oikeastaan koko meidän perheen, jollei äitin ja isin opiskeluaikaista kissaa lasketa) ensimmäisiä lemmikkejä. Tytöt on hermeliinejä, eli kääpiökaneja, eli edelleen ihan älyttömän pieniä.

Pimu ja Dooris on siskoksia, mutta pari vuotta sen jälkeen, kun otettiin ne meille, ne riitautui keskenään. Valtataistelu johti siihen, että siskokset on nyt majailleet vuosia ja vuosia eri häkeissä. Kun välissä on pari kalteria ne tulee kyllä toimeen keskenään.


Rotukanit, etenkin kääpiökokoiset, on tyyppillisesti aika äksyjä. Niin on meidän tytötkin. Nämä rouvat ei todellakaan ole mitään sylikaneja. Viihtyvät enemmän omissa oloissaan ja joskus ehkä uskaltautuvat pomppimaan vähän huoneen toiselle puolen. Arkoja ja pieniä aarteita siis.

Nykyään tytöt (rouvat, mammat) on jo yli 7 vuotta vanhoja. Siis todella vanhoja kääpiökaneiksi. Ja edelleen älyttömän pieniä. Leikattiin tänään murusten kynsiä siskon kanssa ja kumpikin kani tuntui niin pieneltä ja hennolta, että pelkäsin rikkovani ne ihan vain sylissä pitämällä. Voi meidän pikkuisia.

Sulo puolestaan on ottanut (nykyisin vain kotona vieraillessaan) kunnia-asiakseen vahtia tyttöjä ja pitää niistä huolta. Tosin saa nämä vanhat leidit vielä meidän nuoren pojan hormoonitkin hyrräämään aika villisti. Välillä täällä ollessa kaipaan sitä, kuinka siististi Sulo osaakaan Oulussa olla.


Ei kommentteja :

Lähetä kommentti