tiistai 27. maaliskuuta 2012

o ou


oon päivät töissä hämmentymässä kaikesta mitä en osaa tehdä, iltapäivät huoneessa, jossa haisee kuumaliima ja akryylimaalit. yöllä en saa unta ja aamulla olen väsynyt. en jaksa suoltaa edes lukemisen arvoista tekstiä. oon saanut ennakkotulokset kaikista aineista matikkaa lukuunottamatta.

perjantai 23. maaliskuuta 2012

matematiikasta

Ensin oli hysteria, helpotus, tärinä, pieni itku, heikotus ja hämmennys. Nyt on katuminen, itseinho ja ärsytys. Typerä typerä typerä ajatusvirhe.

Mutta on mulla myös uusi mekko ja kanin korvat. Ja kohta lähden lahteen.

Tahdoin vain kertoa, että kaikki olisi mennyt täydellisesti ilman typerää typerää typerää turhaa ja inhottavaa ajatusvirhettä.

Enkä voi tehdä muuta kuin odottaa ja hukkua pettymykseeni. Inhottaa.

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

ei enää psykologiaa

Laskekaa huviksenne kuinka monta kertaa sanon sanan kakka.


sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

mulla on sormessa paperihaava



reissu tuuloseen, omenapäärynäsmoothie, behaviorismia, psykologista tutkimusta, uusi huulipuna, blogitekstin suunnittelua, elokuvia, frendejä, uusia huiveja, kasvonaamioita, jalkahoitoja, sushia, jälkiruokaa, leipää, saunomista, valokuvia, pissahätä ja väsy. hieno päivä.



tää on nyt tavallaan mainostusta. sain uusia huiveja, koska äiti ja sisko ommella surautti niitä kasaan nätistä uniikista kankaasta, jota on lojunut pakallinen meidän varastohuoneella ties kuinka pitkään. siis uniikki huivi. (kadehtikaa eiku hihi elkää sittenkään).


oli noilla kuvilla toinenkin funktio. herranen aika katsokaa kuinka pitkät hiukset mulle on kasvanut.


lauantai 17. maaliskuuta 2012

mä en jostain syystä saanut koskaan tehtyä näitä kaikkia


the hair i would die for


oon halunnut vaaleanpunaiset hiukset vähintään kaksi vuotta. en vaan ole saanut värjäystyötä aikaiseksi. ehkä oon liian kiintynyt kuolleisiin blondeihin hiuskiehkuroihini. nyt oon alkanut näkemään vaaleanpunaisia kuontaloita kaikkialla. harmittaa. mutta ehkä mä joku päivä toteutan pitkäaikaisen unelmani. olisi vaan niin ihanaa olla hattarapää. 


places i would like to visit


tahtoisin olla siellä ja tuolla ja kaikkialla. kaikista eniten kuitenki täällä. ja ehkä itse vuokraamassani kerrostalokämpässä kera parhaan pupun. en mä liikoja vaadi. kaiketi.

perjantai 16. maaliskuuta 2012

pupumaa



matikkaa englantia matikkaa psykologiaa matikkaa matikkaa matikkaa

ei mulla ole edes juuri mitään sanottavaa. mulla on oikeasti hyvä ja mahdollisesti kantaaottava tai ainakin maailmankuvaa avartava postausidea, joka ei ehkä koskaan toteudu. mulla ei ole jaksamista kestää sen postauksen seurauksia ja se harmittaa. se olisi hyvä postaus. ehkä. 

kirjoittaminenkin on niin hirmuisan mukavaa. miksen enää kirjoita juuri mitään? blogiin kirjoitan lauseen pari ja toistan samoja retorisia keinoja ja fraaseja postaus postauksen jälkeen. jahuu. tekee mieli kirjoittaa asiallisia ja fiksuja tekstejä tärkeistä ja mielenkiintoisista aiheista. mutten jaksa vaikka aiheitahan on maailma täynnä.

onneksi mulla on matikkakaveri, pelikaveri ja sata ja yksi nettikaveria. on mulla myös monta muuta ystävää ja kivoja ihmisiä, jotka pelastaa tylsän illan värväämällä mut itselleen kuskiksi. hämeenkoski - lieso väli on yllättävän pitkä, mutta hyvässä seurassa sitä käy vaikka eteläisissä asti. 

onneksi mulla on myös maailman suloisin pupu. joka nukkuu nykyään paljon ja näkee unia sitäkin enemmän. mikään ei ehkä ole söötimpää kuin pieni pupu aivan rennosti retkottamassa nenä täristen ja tassut väpättäen. pöljä pieni sulokaniini. jossain sentään on jotain järkeä. 

englanti meni tuurilla ja intuitiolla varmasti vähintään keskinkertaisen hyvin. annoin tosin itselleni luvan epäonnistua. se helpotti. aina ei tarvi onnistua. oikeasti. 


maanantai 12. maaliskuuta 2012

the keltainen mekko








Sisko täytti taannoin kaksikymmentä ja ajoin eilen ihan itse ja yksin, iso tyttö kun olen, lahteen kahvittelemaan sukulaisten kanssa. Tosin mikä minä olen kehuskelemaan, siskohan se tässä iso tyttö on. Superhyvä ruoka, kauan himoittu juustokakku ja huojuva torni serkkujen kanssa oli omiaan piristämään matikalla alkanutta sunnuntaipäivää.


Erityisen virkistävää oli myös (ylläripylläri) vetää päälle mummin kirpparilöytömekko vuodelta mikäliekään. Oikeasti helma on pidempi, mutta nokkelana tyttönä lyhensin sen kuminauhan ja hakaneulojen kanssa pussihelmaksi. Eipähän tarvi lyhentää vanhaa mekkoa. Äitin tekemä uusi kevätpipokin mätsäsi ja uudet aurinkolasit päässä oli huikean hauskan näköinen olo.


Tänään oli äidinkielen esseekoe enkä muista milloin olisin viimeksi ollut näin väsynyt. Varmaan aikana jolloin koulu oli vielä jokapäiväistä ja aamuherätykset enemmän sääntö kuin poikkeus. Olin tietyllä tapaa innokkaan odottaivainen esseekokeen suhteen. Jostain syystä aiheet eivät kuitenkaan olleet niin kivoja ja inspiroivia, että olisin päässyt kunnon kirjoitusfiilikseen. Harmi. Olisihan sitä ollut mukavampi viettää viisi tuntia kirjoittaen jotain mukavaa ja lennokasta pakkopullan sijaan. Tiedä sitten mitä sain aikaiseksi. Tylsän keksivertokirjoitelman narsismin ongelmallisuudesta. Jee.

Tein lohdukseni nuudelikeittoa ja suklaahässäkkää. Psykologian lukemisen sijaan katsoin ihan liian monta jaksoa frendejä ja nukuin tunnin. Olisin varmaan kyennyt aloittamaan yöunet suoraan kello kuudelta, mutta urheana lajittelin puolet lattiallani lojuvista pyykeistä kasoihin värin mukaan. Nyt voin leikkiä tehneeni tänään edes jotain hyödyllistä.

Voisin pelata. Ja käydä pissalla. Laittaa huulirasvaa. Irkata. Maailman paras illanviettosuunnitelma. Adios.

torstai 8. maaliskuuta 2012

kevät asvaltti ja kävely

En lukenut riittävästi psykologiaa vaikka lupasin itselleni niin. Kävin kevätkävelyllä ja tein hyvää ruokaa. Vietin aikaa merin kanssa. Onnistunut päivä. Stressaannuin ennakkotehtävistä. Mitä jos vuorokaudesta yksinkertaisesti loppuu tunnit kesken?


En rehellisesti sanottuna muista ollenkaan, milloin mulla olisi viimeksi ollut näin hipsteri olo.




Voisin kirjoittaa jotain ja leikkiä harjoittelevani äidinkielen esseekokeeseen. En kuitenkaan kirjoita. Blogiin kirjoittamista en laskisi järin hyväksi harjoitukseksi. Toisaalta luulen, ettei mikään harjoitusessee enää vaikuttaisi radikaalisti taitoihini ilmaista itseäni kirjallisesti. Ehkä juon vain pepsiä ja pelaan. Tai juttelen kenelle lie. Ehkä kaikille.

keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

huomenna jaksan taas lukea ahkerasti

Selaan aina blogeja ja mietin miten ihmiset jaksaa oikeasti panostaa siihen, mitä pitää päällään... siis aina. Kyllä kai mullakin hyviä päiviä on, mutta tuskastuttavan harvoin. Loppuina 99 päivänä sadasta tallustan kotona collareissa ja missä tahansa puhtaassa paidassa.

Mikä tekee tästä kaikesta niin kamalan harmillista? No se, että tiedän miten ihana on se tunne kun jaksaa laittaa päälleen kivat vaatteet. Se tunne, kun jaksaa nähdä vaivaa ulkonäkönsä puolesta, jotta sitten jaksaa hymyillä joka kerta kun näkee itsensä peilistä (itserakkausblaablaatiedänokei). Oikeastaan kivan näköisenä oon paljon aktiivisempi ihminen. Jaksan helpommin siivota sen pirun huoneen (hemmetti sekin on pitänyt tehdä viimeiset kolme viikkoa) ja lukea kokeisiin aktiivisesti ja sisäistäen tiedon.

Harmikseni voin (siis jaksan, ei mulla mitään fyysistä estettä ole) tällä hetkellä vain kuvitella miten ihanaa olisi laittaa hiukset hyvin, meikata vähän mutta kauniisti, valita mukavat ja silti ihanat vaatteet ja istua pedatulle sängylle siistiin ja esteettiseen huoneeseeni lukemaan psykologiaa ja piirtämään täydellisen siistiä käsitekarttaa.


Eniveis, olin kertomaisillani, että muutamia päiviä sitten (maanantaina ehkä?) ylitin itseni ja vedin päälleni mukavan ja suloisen lisäksi myös yllättävän asukokonaisuuden.

Murto-osa kuvista oli semikelvollisia ja gimp ei jostain syystä tahtonut tehdä niistä yhtään sen kivempia. Muokkaan kuvat yleensä puhtaalla intuitiolla, joten lopputulos riippuu hyvin pitkälti päivästä ja mielialasta. Oikeasti, miten voi olla päiviä joina ei saa edes hipsterifiltteriä näyttämään hyvältä? (heheitseironia)

Julkaisukelposisissa kuvissa näytän jokatapauksessa enemmän tai vähemmän 12 vuotiaalta, oon yhtä aikaa ylpeä ja häpeän. Lyhyys ja kakaramaisuus on vaan niin mua kun voi olla. "moi oon vimmu kakstoistavee" -efektin lisäksi mun oli vielä ihan pakko tunkea kuviin sateenkaaria ja värioksennusta. Tykkään kyllä sateenkaarista ehkä melkein liikaa.


Jostain syystä oon myös innostunut kuvaamaan meidän pikkupupuja. Joskaan tarkennus ei todellakaan ole mun kaveri sen homman yhteydessä.

sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

lumikylpyankka


Mä olen kehittänyt oikein kattavan ja loisteliaan päivärutiinin, joka lienee osasyy siihenkin, miksen oo kirjoittanut tänne pieneen ikuisuuteen. Koska tiedän, että palatte halusta tietää, mitä mun ihana (not) päivärutiinini pitää sisällään, kerron sen teille.

klo 9:40   herätys
klo 10:05  tiia meille laskemaan matematiikkaa
           tätä jatketaan niin kauan kun lukusuunnitelmassa pysyminen vaatii
klo 13-14  kaupassakäynti, ruuan tekemistä ja jakso frendejä
klo 15     psykologian lukemista
           tätä jatketaan niin kauan kun lukusuunnitelmassa pysyminen vaatii
illalla:   televisio, ruokaa ja LoL


Ollaan tiian kanssa äärettömän potentiaalisia peliriippuvaisia, enkä oikeasti tiedä oliko loppupeleissä fiksu idea alkaa pelaamaan mitään nimenomaan lukulomalla. 


Päivärutiinin huonona puolena (ei sillä, että siinä olisi hyviä puolia) on nukkumiselle varatun ajan vähäisyys. Puoli kymmeneltäkin herääminen tuntuu olevan tunteja liian aikainen. Mitenköhän ikinä selvisin kouluaamuista. 

En myöskään ole ainoa, joka on kehittänyt itselleen päivärytmin. Armas kaniinini herra Sulo on päättänyt, että hänet on aivan ehdottomasti päästettävä häkistään joka aamu viimeistään kello seitsemältä. Kuulostaa ehkä absurdilta, että pieni ja suloinen kaniini voisi saada aikaan niin kovan metelin, että sen keskellä nukkuminen on suoranainen mahdottomuus. Sulo kykenee tähän... ikävä kyllä. 


Mun antibioottikuuri loppui eilen ja uusi alkoi tänään. Vietin puoli päivää hämeenlinnassa päivystyksessä saadakseni kuulla, että ensimmäinen antibioottikuuri oli ainoastaan kadottanut taudin oireet kymmeneksi päiväksi, tauti itsessään pysyi tiukkana. Tosin nyt mulle määrättiin jotain tajunnanräjäyttävän vahvoja antibiootteja. Ehkä saan taudin taltutettua, eikä tarvi kipuilla enää kirjoituksissa.


Ja vaikka tunnunkin aina puhuvan vain Sulosta, niin on meillä kaksi muutakin sööttiä pientä pupusta. Katsokaa nyt meidän Doorista, se on ihan pikkuinen, vaikka vanha neito jo onkin.