tiistai 24. huhtikuuta 2012

sushihetki

Mun piti alkaa siivoamaan, mutta perheen eilisen oksennustauteilun sekä hetkellisen autottomuuteni (minähän en tuohon koleaan säähän lähde kävelemään) takia en kyennyt löytämään mitään itseäni miellyttävää nopeaa syömistä. Löysin avocadoja ja koska, kuten varmasti jokaiselta perheeltä, meiltä löyty lähes aina kaapista sushitarpeita, aloin väsäämään sushia. Eihän tästä oikein mitään tule, kun ottaa huomioon että ihan oikeasti pitäisi tehdä tänään pari tarpeellisempaakin asiaa. Kuten pakottaa itseni siivoamaan ja piirtämään jotain luovaa ja häikäisevän hienoa. Superia.

Mutta koska joudun odottamaan riisin jäähtymistä, taidan muokata teille yhden kuvan ja katsoa jälleen jakson frendejä. Syömisen jälkeen siivoan. Ihan varmasti siivoan (ketä mä oikein huijaan?). Paitsi että oikeasti en muokkaakaan teille nyt kuvaa vaan laitan aikaisemmin muokkaamani selkeästi jonkinlaisen photoshopillaleikkimiskuvan. Nauttikaa.


Mun hampaan näyttää tässä (suurimmaksi osaksi ton muokkauksen takia) ihan tosi jänniltä ja musta se on jotenkin äärimmäisen viehättävää ja suloa. Itsekehu kunniaan ja niin edelleen, halusin vain mainita.

perjantai 20. huhtikuuta 2012

oon oikeasti elossa

Heräsin päiväpostiin ja kirjeeseen, jossa kerrottiin että pääsin arkkitehtuurin pääsykokeiden toiseen osaan. Sen kunniaksi uskaltaudun julkaisemaan kuvia labyrinttiviritelmästäni, siis ennakkotehtävästä, jossa koin epäonnistuneeni pahasti. Ilmeisesti olin kuitenkin riittävän hyvä pääsemään testaamaan matemaattisia taitojani toiseen vaiheeseen. Kelpaa mulle, superia.




Olin koko alkuviikon sijaisena yläkoulussa. Seiskaluokan enkelit ei ollut oikeasti enkeleitä ja musta ei ehkä koskaan tule yläasteen opettajaa. Lukio saattaisi vielä menetellä, siellä ei sentään tarvi paimentaa hypergineettisiä adhd enuskomitäänmitäsanot -kakaroita.

Eilen olin tampereella koulutuksessa ja kävin katsastamassa lammin lukion musikaalin 2012.

Mun elämään on kuulunut tän viikon ajan pitkälti stressiä, univelkoja, atopiaa, uusia kokemuksia ja laiskuutta (ainakin bloggaamisen suhteen). Mikään ei tunnu tällä hetkellä ihanammalta kuin olla vain ihan rauhassa. Tosin pääsykoekirja huutaa minua avaamaan itsensä. En avaa tänään. Voisi tosin tarkistaa pääsykokeiden päivämäärät.


Mutta on mun elämässä kaikkea pirteää ja ihanaakin. Kuten tämänhetkinen materialismionnellisuus. Purkkakone sai kaverikseen vanhan piirtoheittimen ja en voisi tykätä tästä enempää. Mahtavuutta.

perjantai 13. huhtikuuta 2012

heinoin heräteostos ikinä


Heräteostokset on aina positiivinen asia eikö? Etenkin kun kyseessä on vanha purkka-automaatti, johon ei ole avainta. Isi ja Arttu on yrittänyt nyt yli tunnin tiirikoida tai runnoa tota lukkoa auki kaikin keinoin. Parhaillaan ne on ulkona poran kanssa. 

Ilmeisesti en halunnut ostaa itselleni uusia vaatteita pariin kuukauteen, kun päätin käyttää pienoisen summan rahoistani, joita ei muutenkaan ole ainuttakaan senttiä liikaa, kyseiseen vekottimeen. Mutta herranen aika sentään onhan se nyt vaan ihan mielettömän superhieno! Tämmöistä ei jokaisen nurkasta löydy! 

Nyt kun vielä sais noi pari homehtunutta vanhaa karkkia ulos sieltä....

Katsokaa muuten myös mun superkivoja kenkiä, jotka on peräisin mummin varastosta! Ne ei kyllä näy ylläolevasta kuvasta järin hyvin, mutta voin vakuuttaa teille että ton pipon ja muun vaatetuksen kanssa ne kruunas mun hassuhkohihhuli -tyylin. 


keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Atopiasta


Kesä kaksituhattayksitoista ja punaiset pandasilmänympärykset. Melko tarkalleen vuosi sitten keväällä mun kasvot ja keho sekosi. Silmäluomet alkoivat kuivua niin pahasti, että iho kuoriutui irti ohuina lastuina ja kaiken tämän (sekä pakkomielteisen raapimisen) takia olin koko tyttö aivan ruvella, verellä, arkana, laikukas ja ihoni hilseili pois. Syy miksi otan tämän, atooppisen ekseeman, nyt paremmin esille, on se, että tänään ja eilen olen (jälleen) herännyt silmät turvonneina, punaisina ja kuivina. Ilmeisesti tällä on jotain tekemistä kevään kanssa, mutta ihmettelen suuresti mitä, yleensä kuin atopia tuppaa riehaantuvan talvisin ja rauhoittuvan keväällä.

Mulla on aina ollut hieman atooppinen iho. Talvisin on kulunut muutamia purkkeja perusvoidetta, mutta kesäisin oon pärjännyt joskus jopa kokonaan ilman sitä. Viime keväänä koko keho tuntui kääntyvän mua vastaan ja olin aivan pulassa. Yritin pelastaa itseäni hydrokortisonilla, bepanthenilla, perusvoiteella ja varmaan valtaosalla apteekin silmänympärysiholle tarkoitetuista voiteista. Mikään ei auttanut, joskin toiset voiteet helpotti oloa hetkellisesti. Oikeastaan olin loppukesästä jo melko tottunut  siihen ettei silmiä meinannut saada aamuisin auki ja kasvot oli enemmän tai vähemmän kammottavassa kunnossa ympärivuorokautisesti.

Lopulta äiti passitti mut (kyllä mä varmaan itsekin halusin) paikalliseen terveyskeskukseen kitisemään asiasta. Kävin sielä kerran, sain diagnoosin atooppinen ekseema ja hydrokortisonireseptin. Rasvaus ei auttanut ja menin kitisemään eri lääkärille. Sain lisää reseptejä ja lähetteen ihotautilääkärille. Ihotautilääkäri totesi loppukesästä että olen pahasti atooppinen. Sain kasan reseptejä, atopiasta kertovia lehtisiä ja yhden oikeasti toimivan rasvan.

Protopic on rasva, joka vaikuttaa immuunijärjestelmään ja sitä kautta auttaa atooppisen ekseeman oireisiin. Atopian kun sanotaan johtuvan jonkinlaisesta immuunijärjestelmän häiriöstä. Oikeastaan atopian tarkkaa syytä ei tiedetä, mutta sitä on kuvailtu muunmuassa sanomalla, että atoopikon keho reagoi allergisesti omaa ihoa vastaan.


En enää tässä kohtaa ole ihan varma, mikä tän tekstin perimmäinen idea oli. Ehkä tahdoin vain jakaa kokemuksiani ja kertoa, että kannattaa oikeasti mennä lääkärin puheille, jos iho-ongelmat vaivaa. Atopia voi olla oikeasti todella raskas ja inhottava vaiva, joka ei tahdo hellittää vaikka ihoaan hoitaa kaikilla tietämillään tavoilla. Mutta oikeat rasvat toimii kuin taika, suosittelen suuresti.

Lisäksi tahdon palata vielä tekstin alkuun ja ihmetykseeni siitä, miten atopiani voi taas puhjeta keväällä. Googlasin atopia+kevät ja löysin satajayksi hakutulosta siitä, kuinka ihanaa on, että kevään tullen iho-ongelmat hellittävät eikä tarvitse enää lotrata rasvan kanssa. Kyllä minunkin talvisin tyypilliset kuivat läikkäni ovat jokseenkin vähentyneet (ehkä), mutta niiden tilalle ovat pikkuhiljaa palaamassa viime kesältä tutut ärsyyntyneet kuivat alueet.

Onko kenelläkään omia kokemuksia atopiasta, tai kenties tietoa siitä, mikä voisi aiheuttaa tämän pirkuleen keväisen kuivumisryöpyn.

maanantai 9. huhtikuuta 2012

teh ennakkohtehtävä

Eikös nyt ole paras aika huomata ohittaneensa tehtävänannon hitusen? Hupsista vain... Noh... toivotaan silti parasta, ei tässä enää auta ruikutus eikä mikään muukaan. 

---

Tehtävä 1. ”Fanzine”

Suunnittele ja toteuta fanijulkaisu asioista, jotka sinua kiinnostavat kuvallisessa viestinnässä. Nimeä julkaisu.

Sisällössä täytyy olla muotoiltuna seuraavat elementit:
• 2500 merkkiä tekstiä, joka kertoo mikä sinua kiinnostaa ja miksi
• visuaalista ja verbaalista materiaalia kiinnostuksesi
kohteista
• tee lehteen erillinen liite, jossa kuvaat jotain sinua koskettavaa tai harrastustasi infografiikan keinoin.

Toteutustapa
8–12 sivua käsittävä kokonaisuus, tulostettu tai käsin tehty.
Sivukoko korkeintaan A3.

Arviointiperusteet
Sisällölliset ratkaisut, kyky kuvata asioita kiinnostavalla
tavalla, visualisointitaidot, omaperäisyys, informatiivisuus,
sommittelukyky, kerronnallisuus ja kokonaisuuden hallinta.












tänään mulla on siivouspäivä

Tyypillisenä atoopikkona mulla on aina suihkun jälkeen mieletön kiire juosta rasvaamaan itseni perusvoiteella päästä varpaisiin. Kaikki aika suihkun loppumisen ja rasvauksen välillä kun lisää tuskaa ja kuivumisen tunnetta eksponentiaalisesti. Siksi jokainen ylimääräinen tehtävä turhauttaa ja rasittaa. Ja siksi olin kaikkea muuta kuin ilahtunut kun noin tunti sitten saavuin suihkusta, katsoin peiliin ja huomasin että puolet kasvoistani oli veren peitossa. Mitäkakkaa oikeasti, milloin opin että tuota yhtä pirun näppylää (taitaa olla jonkinlainen luomi) oikean silmän vierestä ei missään tapauksessa pidä repiä auki ellei halua veristä vesiputousta kasvoilleen. Tai autot laastaria silmän viereen. Perin esteettistä.

sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

tööt


Kuvassa minä eli siis vimmu, joka on ollut viimeaikoina hemmetin kiireinen. En aio pyydellä anteeksi koska en jaksa enkä halua. Tämä on minun blogini ja minä olen diktaattori täällä. Jos mulla ei ole aikaa kirjoittaa niin minä kärsin ja muut siinä mukana. hupsanteeks. pyysin sitten kuitenkin anteeksi hemmettisoikoon.

Oon tehnyt ärrällä kaikki harjoitusvuoroni ja ensi kerralla menen töihin ihan yksin. Milloin ikinä se sitten lieneekään. Toivon yhtäaikaa vuoroja ja pelkään niitä. Tiistaina on veikkauksen jatkokoulutus.


Oon lähettänyt kaikki ennakkotehtävät ja odotan innostuneen kauhuissani tuomiota. Oikeastaan voisin esitellä yhden niistä teille. Enää pitäisi repäistä jostain viisi näytetyötä kuvataideakatemiaan. Onneksi olen taitellinen lapsi ja kaapit pursuaa hyvää ja hienoa, ehdottoman supermahdikasta, taiteellista shaibaa... not.

Tänään kävin moikkaamassa mummoja ja ahtamassa itseni täyteen hyvää ruokaa. Ihan vain jotta voisin kotiin tultuani ihmetellä miten taas voi olla nälkä ja syödä vähän lisää.

Oon viettänyt kahdet viimeiset juhlat enemmän tai vähemmän siniseen lateksiin pukeutuneena. Ja sininen lateksihan ei voi koskaan olla negatiivinen juttu, eihän?  Viime perjantaina olin gangsta. Odotan hyvää kuvamateriaalia, mutta sen puutteessa esittelen teille herkkää ulkoasuani tämän teksin alapuolelta löytyvän kuvan muodossa. Kiinnostaa kuin kilo kakkaa. Siis en tiedä ketä kiinnostaa. Itseäni ei ainakaan voisi kiinnostaa paljon vähempää kirjoittaa tätä huonohkoa tekstinrepaletta ja yrittää pelastaa sitä puolihuonoilla kuvilla itsestäni sinisessä lateksissa tai punaisessa mekossa huulet rohtuneina.


Oikeasti, milloinhan löydän aikaa löytää jälleen innostukseni bloggaamiseen. Ehkä ensi viikolla. Lupaan yrittää.