tiistai 31. heinäkuuta 2012

Väsyttää

Näin koko viime yön painajaisia. Nukuin yhteensä korkeintaan kaksi tuntia. Lopun aikaa olin unensekaisessa välitilassa. Enemmän tai vähemmän valveilla. Istumassa sängyssä, tuijottamassa kelloa. Hätäilemässä töihin lähdön kanssa. Tottakai minun pitää herätä kahdelta yöllä, jos työt alkavat puoli seitsemältä. Horisin omiani ja selitin ties mitä outouksia.

Aamuvuoroissa kamalinta on herääminen. Joku päivä mun pää varmaan poksahtaa aamuherätyksiin. Monikaan asia ei ole niin kamala, kuin tunne, että on pakko herätä ja mennä tekemään jotain, mitä on pakko tehdä. Pakko pakko pakko pakko.

Ei mua haittaa herätä aikaisin, jos saan itse päättää asiasta.

Jedi ja Sulo haisteli tänään toisiaan, ehkä niistä vielä saadaan ystäviä.

maanantai 30. heinäkuuta 2012

Perheenlisäystä

Meillä on uusi perheenjäsen. Sen nimi on (arvatkaa kenen ansiosta) Jedi. Jedi on pieni tyttökoira. Äiti on halunnut pienestä tytöstä asti koiran ja nyt se on aivan haltioissaan meidän pienestä soturiprinsessasta. Sulo ei ole yhtä haltioissaan. Saa nähdä tottuuko pupu ja koiru toisiinsa. Jos ei, niin onneksi muutan kuukauden sisään. Hui!


Toissapäivänä olin ensimmäistä kertaa yksin ärrällä töissä. Huomenna menen kolmatta kertaa, ja tunnen oloni enemmän kuin huonoksi työntekijäksi, enhän osaa tehdä puoliakaan siitä, mitä pitäisi. Teenpähän ainakin parhaani.. eikös sen pitäisi elämässä riittää?


Meillä on Artun kanssa asunto Oulussa. Vuokrasopimus saapuu postin mukana mahdollisesti ylihuomenna. Se on ihana, siisti ja valoisa kaksio lähellä keskustaa. Optimaalinen. Voin vain kuvitella sen sisustettuna ja Sulon pomppimassa olohuoneen lattialla. Tai keittiön nurkassa kerjäämässä päärynää. Parhautta.


Oulu here I come. Huh miten villiä.

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

tilannepäivitys



Kotiinpaluubile numero kakkosten jälkeen vessassa haisee kasvomaaleilta. Muualla haisee ruoka ja alkoholi. Tiskipöytä on täynnä likaisia laseja ja muovimukipino onnellisen koskematon.

Nyt sitä ollaan ilmeisesti virallisesti kotiin palautuneita. 

Huomenaamuna jatkuu asunnonmetsästys ja päivän ohjelmaan kuuluu rankka siivous. Tänään en jaksa. Tänään voi katsoa liian monta jaksoa täydellisiä naisia ja mennä ajoissa nukkumaan.

Uutta kotia varten pitää ostaa leivontakulhoja. Ja leivänpaahdin. Minä en paahda aamupalaleipiäni uunissa tai hellalla.

Toivottavasti päästään pian reissaamaan Ouluun asuntoa kurkkimaan. Jännittävän kutkuttavaa.

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

noin kuukausi myöhemmin


Tadaa! Koska koko lukijakunta on takuulla kaivannut eniten mun ikiomaa ja tavattoman ihanaa nassua, niin tässä se on. Jokseenkin hämmentyneen ja jostain syystä oudon itkuisen näköisenä laivamatkalla kohti suomea, äärimmäisen koti-ikäväisenä. Ja huulet ilmeisen rohtuneina, mutta ei takerruta siihen.

Mulla on iso, muttei riittävän iso, kasa kuvia valikoituna ja muokattuna, mutta olen toistaiseksi liian laiska ja puolikipeä (kyllä, tulin taas kipeäksi juhuu) kirjoittamaan mitään niihin liittyvää informaatiota ylös, joten taidanpa laittaa ne näkyvillenne vasta myöhemmin.

Tosi villi olo, kun yksi pitkäaikainen unelma on nyt mennyt. Tehty, nähty, koettu, done. Hassua. Olihan se hienoa, mutta en tiedä onko tuollainen kodin kuukaudeksi jättäminen ja maailmalle karkaaminen ihan mun juttu. Koin pahaa koti-ikävää varmaan ensimmäisestä viikosta asti. Niin pahaa, että kaipasin jopa sadetta ja kylmyyttä. Ja arkiaskareita ja sitä, että voi vaan olla tekemättä mitään. Tylsyyttä.

Nyt mun pitäisi osata päättää, muutanko Ouluun vai Helsinkiin. Joskin oon kovasti kääntymässä Oulun puoleen. Se vaan on kaukana ja kaipaan jo valmiiksi Lammia ja jokaista ihmistä mun ympärillä. Elämä on vaikeaa mutta ehkä sitä pitäisi vaan uskaltaa uskaltaa.

Nyt kiirehdin siivoamaan, koska illalla meidän talon pitäisi olla ehdottomassa bilekunnossa, kun sekalainen kasa ihmisiä saapuu toivottamaan minut ja arvoisan matkaseurani (Merin ja Tiian) tervetulleiksi takaisin Suomeen. Wuu!