torstai 29. marraskuuta 2012

Kysymys

Kysymys: Jaksaako kukaan katsoa seitsemän minuutin videota, jossa puhun, puhun ja puhun ja asiasisältö on melko olematonta?



Puheenaiheina pyörii mm. alastonmallin piirtäminen, tupakalla oleva vastakkaisen talon asukki, tiskaaminen, yleinen olotila, maalaaminen ja monta muuta seikkaa, jotka ei liity mihinkään olennaiseen.

Mulla olisi nimittäin yksi kappale tänään kuvattuja videoita ja en tiedä, pitäisikö sitä pätkiä lyhyemmäksi. En vaan yhtään jaksaisi alkaa karsimaan outoja höpötyksiäni, toisaalta jos olisin lukijani niin en jaksaisi katsoa videota. Vaikka hurmaava siinä olenkin. Ja näytän 14 vuotiaalta pojalta. Tästä todisteena oheiset kuvat.

Kertkaa nyt ihmeessä tarviiko mun muokata tuota videota teidän takia?

lauantai 24. marraskuuta 2012

ravintola


Mentiin tänään ravintolaan syömään. Sain laittaa huulipunaa. Huulet kuivui ja nyt väsyttää. Voisi katsoa elokuvaa.


Syötiin jälkkäriäkin.

koti-ilta ja tyylilyyli


Syötiin tänään maksalaatikkoa kynttilänvalossa. Koulusta tultuani aloin heti siivoamaan ja siivosin kunnes arttu tuli kotiin. Sitten syötiin ja lähdettiin leffaan. Oulussa on tän viikon ajan ollut lasten ja nuorten elokuvafestivaalit, joten ollaan käyty kahden päivän sisään kolmesti elokuvissa.


Nyt vietetään pirun tyylikästä koti-iltaa.


Huomioikaa erityisesti kanilämpösukat ja värien taitava yhdistäminen.

tiistai 20. marraskuuta 2012

maa-artisokkakeittoa ja porkkanasämpylöitä

Tehtiin tänään ruuaksi yhtä parhaimmista keitoista joita tiedän.

maa-artisokkakeittoa

 

Maa-artisokat ei ole hintaluokaltaan todellakaan verrattavissa perunaan tai vaikka porkkanaan. Mutta niin pirun hyvää tuo keitto on, että kyllä sitä toisinaan voi maksaa juureksesta vähän enemmän ja nautiskella. Äiti teki usein kotona maa-artisokkakeittoa ja sitä kautta mä opin rakastamaan sitä niin tulisesti.

Resepti on napattu maku lehden sivuilta TÄÄLTÄ.

Resepti on kuudelle hengelle, joten me tehtiin vähän muunnellen 500 grammasta maa-artisokkaa ja kahdesta isohkosta perunasta. Ei syöty muuta, joten melkein kaikki tuli syötyä. Valkopippuria unohdettiin ostaa, joten yksinkertaisesti jätettiin se pois.

800 g maa-artisokkaa (kuorittuna ja lohkottuna)
300 g perunaa (jauhoinen)
2 kpl kasvisliemikuutiota
2 kpl valkosipulinkynttä
1/4 tl valkopippuria
2 dl ruokakermaa

Pane kuoritut maa-artisokka- ja perunalohkot kattilaan ja lisää vettä niin paljon, että kasvikset peittyvät. Lisää joukkoon kasvisliemikuutiot ja valkosipulit. Keitä kypsiksi.

Soseuta ainekset tasaiseksi sauvasekoittimella. Mausta keitto ripauksella valkopippuria ja lisää joukkoon kerma. NAUTI.

Nyt puolestaan leivon porkkanasämpylöitä TÄLLÄ OHJEELLA. Kello kymmeneltä? Kyllä, kello kymmeneltä. Äsken laskin huvikseni matikkaa ja ikävöin laskemista. Nyt menen laittamaan sämpylät uuniin ja kipitän suihkuun.

maanantai 19. marraskuuta 2012

Väripardit


(Kysymys: Miksi mun oikea jalka näyttää tossa kuvassa noin vääntyneeltä ja luonnottomalta?)

Kolmas postaus tänään, mutta hälläväliä. Ainakin voin helposti pakoilla kouluhommia blogin pariin. (Oikeasti aloitan ne tämän jälkeen!)

Kävin viikonloppuna pikavisiitillä Lammilla. Lauantaina oli Merin väripardit. Teemana oli valita väri ja pukeutua yksinomaan siihen. Olin napannut Oulusta mukaan muutamat pinkit vaatekappaleet ja valmistauduin näyttämään tylsältä ja tavanomaiselta...

Sitten löysin mun penkkariasun ja buum olin violetti. Olinkin jo melkein unohtanut miten mukavaa on olla tiukassa kokopuvussa.


Tän äitin pokkarikameran kuvanlaatu yhtäaikaa häiritsee ja kutkuttelee mua. Jos kuva näyttää automaattisesti vanhalta tärähtäneeltä filmikuvalt niin onko se hyvä vai huono asia?

Kyllä mä semisti kaipaan omaa pikku järkkäriäni, saan harmaita hiuksia kun yritän muokata joitain pokkarikuvia järkevän värisiksi... 

barbaariset bakkanaalit


Viime torstaina oli karvakemut. Eli barbaariset bakkanaalit. Eli juhlat joiden pukeutumiskoodi oli yksinkertaisesti "karvaa ja nahkaa".

En kuitenkaan uskaltanut juhlia kuin kello kahteen asti. Perjantaina raahauduin nimittäin koululle urhoollisesti kello kahdeksaksi. Moni ei selvinnyt, oon aika ylpeä, että olin yksi niistä harvoista, jotka oli aamulla koulussa.


Mulla oli tähän kuvaan oikeasti kiva idea, mutta se ei asettunut mitenkään hyvin joten annoin asian olla. Ihan sama.

Maanantai ja Oulussa taas


Opeteltiin tänään koulussa piirtämään suoria viivoja ja aakkosia. Taidan olla taas ekalla luokalla. No ei vaan, ette arvaakaan kuinka hankalaa on piirtää vapaalla kädellä suoria viivoja ilman, että saa kääntää paperia pöydällä. Tai miten vaikeaa on saada kirjaimet aseteltua paperille niin, että ne on täsmälleen oikean kokoisia, niiden väliin jäävät tilat on pinta-alaltaan saman kokoisia ja sanat alkaa ja loppuu juuri oikeaan kohtaan.


Tehtiin ruuaksi lihamureketta, perunoita ja jännää kastiketta. Ostin luokkakaverin vanhemmilta edullista hirvenjauhelihaa pakkaseen. Oli hyvää.


Ja Artun keskisormi ei ole osoitettu teille, vaan yksinomaa mulle. Se ei ilmeisesti arvostanut mun yllättävää intoa valokuvata sen nassua.


torstai 15. marraskuuta 2012

Hektistä menoa


Tällä hetkellä mun pitäisi pakata laukut valmiiksi ja alkaa laittautumaan. Tänään tärähtää. Nimittäin jalat tanssilattiaan. Täällä on barbaariset bakkanaalit ja mulla on pirun hieno asu.

En kyllä ymmärrä, miksi opiskelijabileet on torstaisin. Mä juhlisin huomattavasti mieluisammin viikonloppuisin. Perjantaina on kuitenkin useimmiten koulua. Kuten huomennakin. Kello kahdeksan reikä reikä alkaa arkkitehtuurin historian kritiikki ja minä olen siellä epäilemättäkin hyvin pirteänä kertomassa kaikelle kansalle Bergbomin makasiinirakennuksesta.

Tämän jälkeen mun pitäisi iloisesti kipittää rautatieasemalle ja istahtaa junaan. Tähän aikaan huomenna olenkin jo Lammilla, jos asiat etenee suunnitelmien mukaan.

Osasin tänään piirtää alastonmallin. En ois ikinä osannut arvata, että osaan piirtää ihmisiä mallista.

tiistai 13. marraskuuta 2012

Omasta mokasta johtuen älyttömän epätarkka video


Ihan vähän vaan hävettää toi mun alkukiljahdus, mutta minkäs teet. Kerta tommonen ininä tulee multa luonnostaan ja on mulle ominaista, niin miksi mä teitä yrittäisin huijata. Nauttikaa. 

maanantai 12. marraskuuta 2012

eräs esitystekniikan luento + kaikkea muuta


Tässä tän päivän koulusaldo. Meillä alkoi uusi oppiaine, esitystekniikka. Kihisen innosta, vihdoin meitä opetetaan piirtämään. Muissa aineissa ollaan pitkälti vain istuttu luennoilla ja väkerretty harjoitustöitä lyhyiden ohjautuskertojen aikana kerrottujen ohjeiden mukaan. Tänään tosin aloitettiin luennolla, mutta olipa ehkä jopa paras luento, jolla olen tähän mennessä ollut.

Ohessa näette myös kaksi kauppalistaa ja luentopiirtelyä. Kuvassa luentosali omasta näkövinkkelistäni ja asteen jos toisenkin vinksahtaneena.

Mun piti tehdä myös nykyarkkitehtuurin työtä eteenpäin. Kävin metsästämässä kirpputorilta kolmannet tälle työkokonaisuudelle uhrattavat saappaat ja seikkailin K-rautaan etsimään kanaverkkoa. Kanaverkon sijaan mulla on nyt pirullinen rulla tiheämpää ja jykevämpää verkkoa. Eikä pihtejä.

Verkosta saisi väsättyä pirun hienon marsunhäkin ja salakavalasti (lue: ahkeraan ja täysin avoimesti) yritän puhua Arttua ympäri. Kyllähän Sulo varmaan haluaisi kaverikseen ihanan ja pörröisen marsutoverin.

perjantai 9. marraskuuta 2012

Aamuraivotus

Raivottaa. Oon rasvannut naamani tänä aamuna neljästi ja edeltävinä päivinä lukemattomia kertoja. Se vaan kuivuu ja kuivuu. Leuasta lähtee ihoa, nenustä lähtee ihoa, silmänympärysiho on punainen ja hauras. Ai joo ja posket ja otsa on täynnä kuvia länttejä. Puhumattakaan siitä että oon taistellut jo varmaan kaksi viikkoa mun huulten kanssa siitä, pitääkö niiden näyttää rohtuneilta ja koppuraisilta vai kenties ihan vain normaaleilta huulilta. Mulla hajoaa pää.

En tykkää meikata jos iho ei ole hyvässä kunnossa. Mua inhotaa se, kuinka meikki levittyy epätasaisesti, jos iho on kuiva. Siksi en ole juurikaan meikannut pitkään aikaan. Oisihan se kuitenkin ihan kiva myöhäisinä aamuina laittaa kivojen vaatteiden kaveriksi vaikka rajaukset silmiin, mutta taitaa olla herra ja rouva yläluomilta liikaa pyydetty, että ne normalisoituisi edes hetkeksi.

Eikä tässä vielä kaikki. Oon käyttänyt vajaassa kahdessa viikossa purkillisen perusvoidetta. Ja silti mua vaivaa krooninen kutina. Olkapäät on verillä kun oon raapinut ihoani. Se muistuttaa tosi kuivunutta autiomaata. Käsivarteni oon puolestaan raapinut useita kertoja siihen pisteeseen, että jopa rasvan laittaminen sattuu.

Ilmeisesti tänään on luvassa visiitti apteekkiin. Vahvinta kortisonivoidetta tänne kiitos, maksoi mitä maksoi. Mä en kestä tätä oloa. Raivottaa. Googlasin kuvia atopiasta. Kiitän onneani, sillä mun tuska on tuskin edes verrattavissa noiden pahimpien tapausten olotilaan.

torstai 8. marraskuuta 2012

Telkkarista tulee kick ass


Tässä mun uusi talvitakki. Se on lämmin, muhkea ja kiva. Eikä aiheuttanut mun päällä kovinkaan isoa pötköefektiä, kuten valtaosa muista mun sovittamista takeista. Toisinsanottuna istui päälle. Olisin kyllä halunnut ajattomamman värisen, mutta siinä vaiheessa kun olin kiertänyt kaikki kaupat kahteen kertaan läpi, tämä kelpasi enemmän kuin hyvin.

Tänään piirsin ensimmäistä kertaa elämässäni alastonmallia. Ja onnistuin. Tai ainakin sain opettajalta kehuja. Oli muuten ensimmäinen kerta tässä koulussa kun en saanut juuri ollenkaan kritiikkiä. Tuntuu kivalta onnistua.

Äsken kirjoitin arkkitehtuurin historian rakennusselostuksen. En tunne itseäni enää yhtään niin onnistuneeksi.

tiistai 6. marraskuuta 2012

mistä lähtien mulla on ollut näin kallis maku?

Oon empiiristen tutkimusteni perusteella tullut siihen lopputulokseen, että mulla on pirun kallis maku. Puhun nyt siis vaatteista. Onnekseni ei sentään kaikkein kalleimmasta päästä, mutta liian kallis mun laihalle opiskelijan lompakolle.

En juokse merkkituotteiden perässä, en oo oikeastaan koskaan ymmärtänyt sellaista. Pikkuernu aikoinani oli kyllä sika siistiä, jos oli jotain roinaa joka huusi "katsokaa mua, oon japaniroinaa", mutta varsinainen merkkimetsästäjä en silloinkaan ollut.


 Oon saan sattunut viimeaikoina huomaamaan, että ajaudun kaupoissa aina katsomaan sitä merkkituotehyllyä. Nään toisella puolen kauppaa kivan paidan, menen sen luo, katson hintalappua ja huomaan sen olevan jonkun merkkinen. Ne tuotteet vetää mua puoleensa, ei se merkki. Mulla on kallis maku. Harmittaa hitusen. Ihan vaan koska ei ole rahaa.


Malliesimerkkinä tästä toimii mun vähän päälle kuukausi sitten suorittama visiitti Stockmannille etsimään talvitakkia. Etenin hyllyjen välissä löytämättä yhtään takkia, joka näyttäisi edes sovittamisen arvoiselta, löysin Parajumpersin hyllyn, rakastuin takkiin, sovitin sitä ja sen jälkeen katsoin hintalappua. Tähän asti elin onnellisen tietämättömänä siitä, että Parajumpers on kohtalaisen suosittu ja sitäkin kalliimpi merkki. Ei ollut hyvä takinostoreissu se.

Myös Dieselin vaatteet kutkuttelee aina mun näköhermoja, kun astun sisään johonkin kauppaan, jossa niitä myydään. Ja kaupoissa joissa käyn Dieselin vaatteet on tyypillisesti aina kalleimmasta päästä.

Tiedä sitten, näkyykö se vaan niistä merkkivaatteista niin selvästi ulospäin, että niiden tekemiseen ja suunnitteluun on mahdollisesti (ei mulla mitään lähteitä ole, korjatkaa jos olen ihan väärässä) käytetty enemmän aikaa ja rahaa? Ehkä vielä jonain päivänä mulla on sitä paljon puhuttua rahaa (ja intoa käyttää se raha johonkin niin turhanpäiväiseen kuin ylimääräisiin vaatteisiin).



maanantai 5. marraskuuta 2012

Musiikkivideot on parhautta

Mä katon ihan liian vähän musiikkivideoita. Heräsin äsken (koska koulu alkaa vasta yhdeltä HUH), laitoin MTV:n päälle ja ensimmäisenä sain katsella Robinin videota.

Mun sy sy sydämestä puut tuu pala ja se on sinun näköinennn

Miksen ollu kuullu tota ennen? Mikään ei oo parempaa kun teinipoikien rakkauslaulut! Vai onko sittenkin? Ainakin Christina Aguilera mäiskimässä miehiä pesäpallomailalla pinkiksi glitteriksi oli aika vaikuttava näky. Ja hämmentävä. Biisiä en edes muista enää. 



sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Linkitä blogisi


Jos kuva ei ole riittävän selkeä vinkki tämän tekstin aiheesta, niin kerron sen teille vielä näin verbaalisesti aakkosten voimin.

Linkittäkää bloginne niin lupaan viettää päivän tai kaksi kahlaten niitä läpi ja valiten oman henkilökohtaisen mielipiteeni mukaisen parhaimmiston. Tämän jälkeen teen parhaimmistosta postauksen blogiini ja kaikki saa mainetta ja mammonaa (not).

Mun ensi viikko on enemmän kuin täyteen buukattu, joten linkittelen parhaimmistoa aikaisintaan ensi viikonloppuna, joten teillä on ainakin viikko aikaa täyttää mun kommenttiboksi linkeillä.

Joku pieni selostus blogista linkin perässä ois superkiva, mutta enpä mä teitä voi mihinkään pakottaa.

halloween

En juhli Halloweenia. Mitenkään. Tää on jotenkin traagista, koska oon yleensä se, joka on eniten innoissaan kaikista pippaloista, joihin saa naamiaispukeutua tai muuten vain laittautua paljon. Olisihan sitä voinut raahata itsensä keskustaan baareilemaan, mutta en vain jaksa. Mun piti tänään kirjoittaa kaksi koulujuttua, mutta aamuisan surutuskohtauksen takia en loppujenlopuksi saanut aikaiseksi käytännössä mitään. Paitsi yhden epämääräinen muovailuvahaklimpin. Noh. Huomenna olen superahkera. Lupaan.

Eniveis, koska haluan fiilistellä Halloweenia, vaikka en pukeutumaan pääsekään, tässä viime vuosien asujani.


Halloween 2009
Olin peikko, jos ette tajunneet. Arttu kun kutsui mua kuvan nähdessään Molla-Maijaksi.



Halloween 2010
Olin karun kohtalon kokenut pikkutyttö. Näytän tossa jälkimmäisessä kuvassa tosi jännältä. Tykkään kuvasta silti älyttömästi.


 Halloween 2011
Murhaaja klowni? Hitto mulla oli kivaa kun väkersin tota asua kasaan. Tosin meikkien väsääminen oli pientä tuskaa. 


Halloween 2011 osa kaksi 
Lammin Hovin halloween bileet (jotka olisi käynnissä juuri tällä nimenomaisella hetkellä >600km päässä täältä) ja nopeasti kasaan kyhätty... tappajalapsi (?) asu.


Hitto mä haluan asubileisiin taas!!!!!
Järjestäkää mulle teemabileet kiitos.

perjantai 2. marraskuuta 2012

ihan huono postaus, mutta lukekaa toki


Mulla on ollut kiireinen viikko ja hyvä perjantaipäivä.

Olin kerrankin aamulla iloinen. Hyvät yöunet ja hyvät kengät edesauttoi asiaa huomattavan paljon. Ostin eilen ensimmäistä kertaa oikeasti hyvät talvikengät. Vedenpitävät, lämpimät ja aitoa nahkaa. Eikä edes rumat. Hitto olen tyytyväinen ostokseeni.

Lisäksi löysin äskettäin uudelleen rakkauteni Death Noteja kohtaan. Jotenkin vanhat innostuksen kohteet saa mut tasaisin väliajoin ihan sekaisin. Oon aivan täpinöissäni.

Mua ei edes jaksa masentaa se, että koko viikonloppu on buukattu täyteen kouluhommia. Ja vielä tosi kuivia kouluhommia (eli kirjoittamista).

Tekisi mieli nakata koulukirjat ja monisteet siivouskomeron pimeimpään nurkkaan ja opetella maalaamaan vesiväreillä. Nyt taitaa olla liian myöhäinen aika siihen.

Tehtiin muuten äitin kanssa vaihtokaupat. Äiti saa jouluun asti kuvailla koiraa mun järjestelmäkameralla ja mä sen sijaan yritän pärjäillä äitin uudella pokkarilla. Enkä kyllä usko, että mulle mikään hätä tulee tämän kanssa. Ja ainahan voin tarpeen tullen lainata Artun järkkäriä.

Tästä piti tulla ainakin satakaksikymmentä kertaa parempi postaus mutta ei voi mitään.