perjantai 11. tammikuuta 2013

Koska ruuasta ja kokkaamisesta ei voi koskaan puhua liikaa

Keittiössä olen melkoinen natsi. 


Kun muutettiin Artun kanssa yhteen, tein säännöt selviksi. Kun minä teen ruokaa, on turha tulla neuvomaan. Jos sen tekee (vaikka aikeet olisivat puhtaasti hyväntahtoiset), hermostun ja huudan. Vastavuoroisesti lupasin olla motkottamatta, kun Arttu tekee ruokaa (joku voisi muistuttaa mua tästä lupauksesta useammin). Kiteytettynä tämä tarkoittaa siis sitä, että toinen kokkaa ja toinen pitää turpansa kiinni. Auttaa toki saa, jos apua pyydetään.


Me tykätään Artun kanssa kumpikin hirmuisesti laittaa ruokaa. Siinä missä mä rakastan erilaisia hyvin perinteisiä kotiruokia, tykkää Arttu kokeilla ja soveltaa. Tämä johtaa siihen, että unohdan edellä mainitun lupaukseni turhan usein ja olen lähes aina vieressä taivastelemassa, kun Arttu kokkaa. "Mitä, leikkaatko sä ne ton muotoisiksi? Ai laitatko sä tota sinne? Miksi? Mitä sä teet? Miten sä sen teet? Kerro mitä teet seuraavaksi!"

Olen kertakaikkisen raivostuttava.


Nyt kun en asu enää kotona, on mun päähän iskostunut ajatus siitä, että aina pitäisi syödä ehdottoman hyvää ruokaa. (Anteeksi äiti, en mä sillä ettei sun tekemä ruoka olisi tosi hyvää). Aina pitäisi syödä sitä mitä juuri silloin tekee mieli. Ja sitten kun Arttu ehdottaa, että hän haluaa kokeilla tehdä jotain ruokaa, vaikka mongolialaista kanasörsseliä (älkää turhaan googlatko, ei toi tarkoita mitään, vaikka aika ovelan nimen keksinkin, pakko myöntää), mua alkaa pelottaa.

Mitä jos en saakaan syödä täydellisen hyvää ruokaa? Mitä jos joudunkin yhtenä päivänä syömään kokeellista ruokaa, josta en välttämättä tykkääkkään? Mun pitäisi hellittää. Olla vähemmän ennakkoluuloinen ja enemmän kokeilunhaluinen. Ehkä mä opinkin tekemään niin, kun oon aikani saanut kokata kaikkea normaalia.


Kyllä mä oikeasti tiedän, mistä tämä kaikki juontaa juurensa.

Mun äiti on kova kokkaamaan. Kun asuin vielä kotona, oli tarjolla milloin mitäkin äipän kokeellisen keittön tuotoksia. Oon kasvanut välillä hyvinkin ihmeellisten ruokien parissa ja oppinut arvostamaan yksinkertaisuutta. Toisinaan kadehdin ystäviä, jotka sai syödä kotona ihan normaalia kotiruokaa. Toisinaan iloitsin kun meillä oli kerran kahdessa kuussa intialaista tai sushia.

Kuitenkin mun lempi ruokaa on jo ties kuinka monta vuotta ollut jauhelihakastike ja perunat. Ihan normaali ruskea kastike ja keitettyjä perunoita. Tämän ruuan suhteen olin myös kotona natsi. Kyttäsin vierestä ja ärähdin jos äiti oli laittamassa sinne mitään tavallisuudesta poikkeavaan. Tahdoin jauhelihakastikkeeni äärimmäisen normaalina. Parhaana.


Palataan nykypäivään, omaan (vuokra) kotiin ja erääseen keittiönatsiin nimeltään Vimmu. Mun nykyinen kiivaus ruokaa laittaessa juontaa varmasti sekin juurensa niistä kaukaisista ajoista kun asuin vielä kotona. Kun tein perheelle ruokaa, saattoi äiti useinkin tulla katsomaan mitä teen. Ja kun katselee toisen kokkaamista, on pieniä neuvoja vaikea olla jakelematta, vaikka toinen kaikkea muuta kuin kaipaisi niitä (tiedän tämän nykyään itsekin). Sain aina olla hätistelemässä äitiä pois, kun ärsyynnyin neuvonnasta. Tahdoin oppia ihan itse.

Vaikkei siltä ehkä kuulostakkaan, niin kyllä me loppujenlopuksi tullaan Artun kanssa toimeen. Myös keittiössä. Melko usein tehdään ruokaa yhdessä tai vähintäänkin toinen on vierellä auttamassa. Annan mä Artun myös kokata omiaan, enkä toistaiseksi ole kertaakaan jäänyt nälkäiseksi.


Tänään päätin listata ruokia, joita me yleensä syödään tai joita voitaisiin syödä. Nyt meillä on (edelleen hyvin vajaa) lista, josta voi hakea inspiraatiota silloin, kun ei oikeastaan tee mitään mieli.

4 kommenttia :

  1. Vastaukset
    1. Arttu on mun poikaystävä, jonka kanssa muutettiin nyt syksyn alussa Ouluun asumaan :D

      Poista
  2. Tein uuden blogin, vanha poistuu kohtapuoliin jos kiinnostaa lueskella vielä :) Ja oot kyllä aikamoinen natsi keittiössä hahah! Mä tekisin mitä vaa, et sami auttais mua keittiössä PYYTÄMÄTTÄ!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottakai kiinnostaa! Kiitos tiedosta :)

      Hehe, ihmisiä on monenlaisia. Arttu varmasti vaihtaisi mielellään tän piirteen mussa :D

      Poista