keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Liikunta on mun uusi paras ystävä

HUIJASIN!


Tältä mä näytän juuri nyt. Musta on tullut kasariaerobiccaaja. No ei oikeasti. Oikeasti vain urheilen neljän seinän sisällä.

En muista koskaan erityisesti pitäneeni liikunnasta. Toki sitä on ihan hyvä olo kun on raahannut perseensä liikkelle ja tehnyt jotain, kuluttanut energiaa ja kehittänyt ehkä siinä sivussa kuntoaankin, mutta en ole koskaan... jäänyt siihen koukkuun? En tiedä mikä on se osuus, josta ihmiset liikunnassa pitävät. Mä pidän siitä, että voin välillä olla edes sen pienen hetken ylpeä itsestäni elämän tällä osa-alueella. Se ei ole mikään paras motivaattori. Suosittelen hankkimaan paremman.

En pidä joukkuelajeista. Tämä johtuu pitkälti ajattelutavastani: koska olen itse huono lähes kaikessa urheilussa, en halua että muut joutuvat kärsimään huonoudestani. Nuorempana harrastin lentopalloa, mutta lopetin heti kun sain isiltä luvan. Nykyään vihaan lentopalloa. Taisin kokeilla myös jalkapalloa muutaman viikon ajan, mutta totesin nopeasti, ettei sekään innostanut yhtään.

Sulkapallo on mukavaa ajanvietettä. Niin on myös tanssiminen. Pikkutyttönä harrastettiin siskon kanssa tanssia kun kotikunnassa oli vielä lasten tanssiryhmä. Se kuitenkin lopetettiin ja jatkuva kaupunkiin raahautuminen tanssiharrastuksen takia ei innostunut. Mun loistava urani tanssijana jäi aika lyhyeksi. Oli meillä ainakin yksi esitys. Olin lumihiutale.

Myöhemmin käytiin parina kesänä tanssileirillä. Lähinnä uusien kavereiden takia.

Nykyään mun suhde urheiluun on enemmän tai vähemmän ongelmallinen. Tahtoisin harrastaa urheilua. Tahtoisin olla aktiivinen ja pitää kehostani ja terveydestäni huolta, mutta mitä tulee urheiluun ja siihen liittyviin asioihin, ne saa mut poikkeuksetta hyvin ahdistuneeksi. Muistan joskus tulleeni pahalle mielelle jopa urheilukaupassa käymisestä.

Tänään kävin ensimmäistä kertaa elämässäni omatoimisesti kuntosalilla. Ollaan Artun kanssa yritetty mennä sinne jo kahdesti, mutta olen kääntynyt ovella täysin kykenemättömänä mihinkään ja lähtenyt takaisin kotiin.

Olen sellainen ihminen, joka ei tykkää tehdä asioita, joissa ei ole hyvä. Urheilussa en ole hyvä. Joku voisi kysyä, miten esimerkiksi kuntopyörällä ajamisessa (jota kävin tänään salilla kokeilemassa) voi olla erityisen huono? En meinannut edes osata käyttää koko pyörää. Satulan korkeuden säätäminen tuotti vaikeuksia ja pyörän asetusten muutaminen oli lähes mahdotonta. En osaa oikeita toimintatapoja enkä tiedä mitä tehdä. Se pelottaa minua. En halua epäonnistua tai tehdä mitään väärin.

Mun mielessä pyörii nykyään pieni ajatus. Sellainen ajatus joka liittyy urheiluun. Tarkemmin sanottuna steppitanssiin. Mutta Oulussa ei voi harrastaa steppiä. Korjatkaa jos olen väärässä. Se olisi varmaan stressaavan ja pelottavan lisäksi myös hauskaa. Tai mistäs sitä koskaan tietää.

Uskon (tai ainakin uskottelen itselleni uskovani) vakaasti, että löydän vielä joskus lisää motivaatiota liikkua. Ehkä jopa urheilulajin josta pidän... se vain saattaa ottaa aikansa.

12 kommenttia :

  1. Pelaa Wii Fitiä, siinä on steppaustakin :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä itseasiassa on wii, joten kaipa ton voisi hommata :o

      Poista
  2. Hö. Mistä toi liikunnan "viha/pelko" on lähtösin? Tai siis joo ymmärsin, ku sanoit ettet tykkää tehä sellasta missä et oo hyvä, mut onks se haluttomuus peräsin esim. epäonnistuneista koululiikunta tunnteista? Mä esimerkiks vihasin hiihtoa yli kaiken. Tein mitä vaan, ettei mun tarvis hiihtää. Lintsasin valehtelematta suurimman osan niistä tunneista. Olin siin yksinkertasesti niin huono, etten kestäny kohdata tilannetta, jossa mä pääsen maaliin, ku muut on jo lähteny kotiin. Sen jälkee en ookkaa hiihtänyt. Vaik toisaalta, se vois olla ihan kivaa hyvil välineillä ja ilman mitää luokkapaineita :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En yhtään osaa sanoa. En mä koe että olisin ikinä ollut liikuntatunneilla mitenkään ehdottoman huono :D En mä hyväkään ollut lähes missään, joten ehkä se pikkuhiljaa alkoi kaihertamaan mieltä ja aloin sen takia inhoamaan liikuntaa. Sitten se inho vain kasvoi kun vietin vuosia liikkumatta juuri muuten kuin hyöty- ja koululiikunnan muodossa.

      En mä oikein osaa sanoa. Jostain olen vain oppinut olemaan pitämättä liikunnasta :D

      Poista
  3. Tää suomalainen liikuntakulttuurihan ei ole rakennettu niin, että liikunta ois kivaa ja hauskaa ja sen takia sitä tehdään...vaan sen takia että "suoritetaan ja pidetään yllä yleiskuntoa"....eli siis ihan liian tosikkomaista. Tarttis varmaan löytää itselle joku pieni bollywood-ryhmä tai jotain :)ja kun inhoan noita ryhmäliikuntajuttuja.. terkuin Äippä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Urheilukaupassa haisee urheilu! Siksi siellä tulee paha mieli :(
      Tanssi on superkivaa! Mene tanssimaaan!

      Poista
    2. Joo urheilun haju on kamalaa :s kumista ja ahkeraa :D Menisin tanssimaan mutta se on a) kallista ja b) pelottavaa :D

      Poista
  4. täähän on siis ihan tutkimustietoa.....suomalaiset harrastaa liikuntaa "koska se on tärkeää ja ylläpitää työkykyä" ....muualla esim eteläeuroopassa sitä harratetaan sen takia että se on hauskaa ja kivaa vapaa-ajan vietettä...? Kuka teki tästä meille pakon? ja miksi mä oon itse näin vanhanaikainen? t: äiti taas

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No just! En tiedä, Suomi on mun silmissä ja korvissa ja varpaiden alla muutenkin vähän sellainen... suorituskeskeinen maa. Italiassa ollaan vaan "don't worry" ja kaikki asiat järjestyy vaikka höselletään joka asiaa yhtä aikaa. Suomessa ollaan että nyt hoidetaan tämä asia pois alta ja huolella hoidetaankin. Sitten ollaan ja puurretaan sen parissa. Mä ainakin allekirjotan ton että jos raahaan itteni salille tai urheilen kotona niin ei se ainakaan vapaa-ajalta tunnu. Tuntuu että menetän osan päivän vapaa-ajastani jonkin sellaisen takia, mitä en edes halua tehdä. Tiedän vaan että niin kuuluu ja kannattaa tehdä.

      Tyhmää. Miten ois joku pakollinen asennemuutos kaikille suomalaisille? :D

      Poista
    2. Moi, sulla näyttää olevan ihan kiva blogi. Oon saman ikäinen ja 150cm ja kengänkoko 35 joten taidan jäädä lukemaan sun juttuja. Ajattelet myös samoin urheilusta kuin minä! Haha. Sanoisin, että paras tapa päästä tuosta eroon on pakottaa itsensä kokeilemaan erilaisia liikuntamuotoja jotta löytäisi sen mistä pitää. Eikä sinne salille ole pakko mennä jos tuntuu, että se ei ole sun juttu. Liikuntaa voi harrastaa myös kotona vaikka dvd:n tai internetistä löydetyn ohjeen avulla.

      Löysin tänne muuten maailman paras kanakastike-blogimerkinnän avulla jonka olit tehnyt joskus 2011. Oli muuten hyvää! :)

      Poista
    3. Kiitos! Joo pitäisi varmaan yrittää monipuolisesti kokeilla vähän kaikkea urheilua niin ehkä jotain löytyis mullekin!

      Poista