sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Huono päivä ja hyvä päivä


Eilen oli todella huono päivä. Sellainen eeppisesti kamala päivä, jolloin kaikki vain on yksinkertaisesti kaamean huonosti ja mitään ei jaksa tai halua tehdä. Sellainen päivä, jolloin kuollaan (henkisesti) hiljaa sohvalle, sänkyyn tai huoneen nurkkaan. Ollaan hiljaa ja välillä raivotaan kun pään sisällä kiehuu jokin yli. Eletään sitä hetkeä vuodesta, kun pitäisi tehdä päätöksiä. Sen myös tuntee.


Onneksi asiat usein kompensoituvat. Tänään on ollut hyvä päivä. Unirytmi on kepeästi sekaisin ja herätään Artun kanssa poikkeuksetta puolen päivän jälkeen. Käytiin torilla ja kaupungilla, sain (ostin) kivan mekon ja paistattelin auringossa syöden karjalanpiirakkaa ja säikkyen lokkeja.


Se uusi kissemekko. Ja ilmeisen hurja minä. 

Illaksi on luvassa vielä mukavampaa tekemistä. En melkein jaksa odottaa.

PS. Jos ette vielä ehtineet huomata niin blogin ulkoasu on kokenut pieniä muutoksia. Lisää on tulossa. En vain jaksanut tehdä koko urakkaa kerralla. Joten ollaan nyt hetki vähän puolituisia, ei se väärin ole. 

9 kommenttia :

  1. Oot niin söpö :< *huokaus*

    VastaaPoista
  2. minkälaisia muutoksia ja päätöksiä? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisi päättää pikkuhiljaa jatkaako saman alan opiskelua vai kokeileeko toista alaa. Just tällaisia isoja päätöksiä vihaan. En vain osaa päätää. En edes tiedä mihin tällaiset päätökset pitäisi pohjata. Mistä mä voin tietää mitä haluan?

      Poista
    2. jos edes miettii alan keskeyttämistä, niin se ala ei oo sua varten. kokeile ihmeessä muutakin, vanhaan voi aina palata! :)

      Poista
    3. Totta kai tuokin on. Toisaalta monella alalla, esimerkiksi juuri arkkitehtuurissa käydään ensimmäinen (meillä myös toinen) vuosi pakollisia kursseja, joilla ei välttämättä ole paljoakaan tekemistä sen kanssa, mitä tulevaisuudessa tullaan tekemään. Lisäksi meillä ei ollut ensimmäisenä vuonna lainkaan muotoilun opintoja ja muotoilu on juuri se suunta, mihin tahtoisin lähteä erikoistumaan, jos opintojani jatkaisin. Olen siis kokenut vasta pienen pintaraapaisun siitä, mitä arkkitehtuurin opiskelu (saati sitten tulevaisuuden työskentely) tulee olemaan.

      Monet ovat myös kertoneet kiinnostuneensa itsekin omasta alastaan kunnolla vasta suuntautumisen ja erikoistumisen jälkeen. Perusopinnot ovat sellaista tylsää ja epäinnostavaa peruskauraa.

      Ja toisaalta voisin aina myös katsella vuoden vielä tätä alaa ja vaihtaa sen jälkeen vasta alaa. Sekään ei ole koskaan liian myöhäistä.

      Poista
  3. Ihana kissamekko! Ja hyviä päiviä onneksi enemmän kuin huonoja :::)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi! Kissamekko ja minä kiitämme! :)

      Poista