torstai 8. elokuuta 2013

yksi mekko


Oon kulkenut puoli kesää yhdessä ja samassa mekossa, jonka hommasin itselleni loman alussa. Vuosia uskottelin itselleni, etten voi käyttää pitkiä mekkoja (tai hameita), koska ne korostaa mun pituutta (tai siis sen puutetta). Toisaalta en ole enää aikoihin tuntenut pituuttani millään tapaa kummalliseksi tai varsinkaan hävettäväksi asiaksi. Sellaiseksi, jota pitäisi piilotella. Joten pitkä mekko siis. Niin täydellisen ihana ja käytännöllinen kesävaate. Simppeli ja mukava.


Oon myös alkanut hamstraamaan jakkuja. Ostanut siis niitä kaksin kappalein. Keltaisen ja mustan. Pitkiä ja suorahkon mallisia. Arttu kertoi että mustasta tulee taiteilijavibat. Äiti kertoi, että jakuista innostuminen on osa aikuistumista. Oon kohta jo aikuinen. Mukamas.


Eilen käytiin spontaanisti Ikeassa ja Ideaparkissa. Jos joku haluaa päästä eroon nurkissaan pyörivästä Klippan sohvasta niin ostan sen mielelläni. Keltainen vakosamettisohva kutkuttelisi. Toisaalta kutkuttelisi verhoilla nykyinen sohva, mutta voi olla että rahat ja taidot loppuisi kesken. Tai mistä sitä tietää.

Autokoulun kakkosvaihe on suoritettu. Oon ihan täysivaltainen kuski.


Tuntuu oudolta, että kohta pitää palata Ouluun. Ehdin jo tottua Etelä-Suomeen ja siihen että oma koti ei ole vain oma.

4 kommenttia :

  1. Ihana mekko! Tuo väri soppii just vähän tuommoselle vaaleammalle iholle, me like. :) Kyllä tuommosessa kelpaakin liihottaa kesällä, ei ole varmaan liian kuumakaan. Taas jälleen kerran kiva postaus!

    -Saara

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ihana mekko kun on kevyt ja ohut päällä niin ei tule kuuma, mutta ei silti tarvitse joka päivä kulkea missään minimekossa tai -hameessa! Kiitos!

      Poista
  2. Ootpas söpö! Sun kampauksesi on muuten tosi hieno! TYKKÄÄN!

    VastaaPoista