tiistai 10. syyskuuta 2013

ruokaperfektionisti

Vuosi sitten aloin miettiä hieman mitä syön. Nykyään mietin sitä hieman enemmän kuin hieman. Olen ruokaperfektionisti. En ole maailmaa järisyttävän hyvä kokki, mutta kyse ei varsinaisesti olekaan ruuan laadusta.


Jostain syystä päähäni on iskostunut ajatus siitä, että kaiken mitä syön tulisi olla täydellistä. Tai ainakin mahdollisimman lähellä sellaista. Jotain, mitä minun juuri sillä hetkellä tekee kaikkein eniten mieli. Kuulostaahan se ihan kivalta ajatukselta, mitäpä haittaakaan siitä voisi olla?


Otetaan huomioon se, että olen sietämättömän huono tekemään päätöksiä. Tämä yhdistettynä edellä mainittuun ei voi tuottaa kuin ongelmia. Selaan kaikki illat, aamut ja toisinaan puolet päivästäkin ruokablogeja, nettisivuja ja kaikenmaailman pirkan ja yhteishyvän ruokalehtisiä. Löydän kymmeniä ja kymmeniä ohjeita, joita tahtoisin toteuttaa, mutta todella harvoin mitään, mitä just kaikkein eniten tekee mieli.

Joskus saatan tietää, että tekee mieli maissia. Silloin tietenkin googlaan maissireseptejä. Niidenkin joukosta saattaa kuitenkin helposti löytyä kymmeniä uusia houkutuksia. Kuinka osaisin valita parhaan? Jokainen ateria, joka ei ole täydellinen, tuntuu hukkaan heitetyltä. Turhalta ruokailukerralta.

Minulle ruoka ei todellakaan ole vain polttoainetta. Se on paljon enemmän.




Minulla on ensi maanantaina syntymäpäivät. Viikonloppuna leivon itselleni kakun. Tai piirakan. Tai pullaa. Olen selannut ohjeita jo useita päiviä. En osaa päättää. Kaikki on liian houkuttelevaa. Kuinka osaisin valita juuri sen täydellisen ohjeen, jolla saisin juuri sen täydellisen kakun? Syntymäpäivieni jälkeen saan kuitenkin kakkua seuraavan kerran ties kuinka pitkän ajan päästä (onneksi pääsen sentään edes leipomaan eräisiin tupaantuliaisiin, mikäli siltä tuntuu). En kai halua tämän kakkukokemuksen olevan pettymys? Tai edes lievästi epäonnistunut.

Tuntuu että valtaosan päivistäni ajattelen vain ruokaa. Olisi ihan kivaa raivata vähän tilaa muillekin ajatuksille, vaikka ruoka toki on ihana asia. Mutta kun ajattelee ruokaa jatkuvasti, sitä tekee myös mieli jatkuvasti. Vaikka ei olisi nälkäkään. Ylensyömisen vaara on huomattava.


Kaikki perfektionistiset ajatukset  tuntuvat sijoittuvan aikaan ennen syömistä. Harvoin jään ruokailun jälkeen harmittelemaan, vaikka ruoka ei aina todellakaan ole täydellistä tai vastaa sen hetkisiä mielihalujani. Ennen ruokailua, päätöksen hetkellä, se tuntuu kuitenkin todella tärkeältä. Niinkuin tekisin elämää mullistavia päätöksiä ennen jokaista ruokailua.

(Pakko tosin myöntää, että eräänä päivänä syötyäni astetta kurjemman makuisen kanelipullan, oli pakko päästä kahvilaan hakemaan toinen pulla... ihan vain ettei jäisi huonoja pullamuistoja. Tai sitten yritin vain keksiä tekosyitä saadakseni kaksi pullaa samana tavallisena päivänä.)


Pakkomielteistä suhtautumistani ruokaa kohtaan olen yrittänyt muuttaa. Artulla on nykyään kaikki päätäntävalta sen suhteen, mitä meillä syödään (pääruuaksi). Saan tehdä ehdotuksia, mutta pyrin välttämään myös niitä. Kokeilua on takana pian pari viikkoa. Selaan edelleen yhtä paljon reseptejä. Nyt vain tiedän, etten saa välttämättä ikinä (tai ainakaan pirun pitkään aikaan) kokeilla niitä. Turhauttava ja tuskin kovin toimiva järjestelmä, mutta ei kai kokeileminen haittaa. Aion opetella myös syömään välillä yliopistolla. Just sitä ruokaa, mitä sattuu olemaan tarjolla. Varmaan epätäydellistä, mutta kenelles vingun (itselleni varmaan).


2 kommenttia :

  1. Ruuan kyllä pitää olla semmosta, joka maistuu itselle. Syömisen pitää olla nautinto. En jaksa ajatella, että "kuinkahan monta kaloria tässäkin annoksessa on". Tietenkin ajattelen, että en syö joka päivä karkkia tai liikaa mitään epäterveellistä, mutta silloin tällöin kunnon herkuttelu on MAHTAVAA. :D Säästän jonkun suklaalevyn päivälle, jollon tekee ihan kauheasti mieli suklaata. Onko mitään ihanempaa kun tietää, että kaapissa on suklaalevy!

    Hyvä ruoka, parempi mieli. Se on kyllä ihan totta.

    Ihania muutes noi hymynaamat viimeisessä kuvassa :D

    -Saara

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon samaa mieltä! Ruuan pitää olla nautinto. Olisipa vain niin helppoa lopettaa kaloreiden tarkkaileminen kun siihen joskus opetteli. Kun sattuu tietämään suurinpiirtein kuinka monta kaloria missäkin on, niitä laskee melkein huomaamattaan yhteen jatkuvasti.

      Paras tapa kuitenkin pitää huolta ruokavaliostaan on juuri kohtuullisuus. Antaa itsensä herkutella, muttei liian usein. Huolehtia siitä, että syö riittävästi kasviksia, hedelmiä ja marjoja. Opetella tekemään muitakin kuin kermapohjaisia kastikkeita. Pieniä nyrkkisääntöjä, joita noudattavan ei pitäisi edes tarvita mitään kalorilaskureita avukseen.

      Hyvä ruoka, parempi mieli - todellakin!

      Poista