lauantai 12. lokakuuta 2013

matematiikka nostalgiaa



Aika kultaa muistot. Erityisen kullanhohtoisena muistelen lukiomatematiikkaa. Eihän se oikeasti aina kivaa ollut ja toisinaan tunneilla laskettiin minuutteja niiden loppumiseen, mutta jälkikäteen tuntuu haikealta, ettei enää pääse viettämään matikkajuhlia, syömään missä äxiä takariviin tai opettelemaan kivoja uusia kaavoja.


Parasta lukiomatematiikassa oli se, että pelkällä loogisuudella ja ymmärtämisellä pärjäsi niin pitkälle. Mikään ei ollut niin vaikeaa, etteikö sitä olisi ollut mahdollisuutta ymmärtää ja hallita täysin. Kaiken suhteen oli mahdollista onnistua ja toisinaan pitkällistäkin yrittämistä seuranneet oivaltamisen ilo ja onnistuminen olivat parhaita tunteita mitä kuvitella saattaa. Oli helppoa tehdä itsensä ylpeäksi itsestään.



Luettiin matikan kokeisiin aina ystäväni Tiian (kuvissa) kanssa. Usein mukana oli myös Sonja. Majoittauduttiin meidän keittiön pöydälle, tehtiin nachopataa, syötiin irtokarkkeja, juotiin liikaa pepsi maxia ja laskettiin yhdessä. Näitä eeppisiä laskukarkeloita kutsuttiin matikkajuhliksi. Valitettiin, oivallettiin, skipattiin tehtäviä ja kysyttiin isiltä apua. Opittiin paljon ja tehokkaasti, vertaistuki on siitä kiva asia. Matikkajuhlia mä kaipaan, vaikka kyllähän se laskeminen alkoi välillä tulla korvistakin ulos.




Tiian kanssa kirjoitettiin myös aktiivisen epäaktiivisesti erästä lukiomatematiikan opiskelemisesta kertovaa blogia, jota olen tässä jonkin aikaa äärimmäisen nostalgian vallassa selannut. Tämänkin tekstin kuvituksen tarojaa matikkablogin kattava matematiikka-aiheisten (tai ainakin melkein läheltä liippaavien) kuvien arkisto.



Kokeisiin meneminenhän ei ikinä ole erityisen kivaa (no en tiedä teistä, mutta itse en ainakaan ole usein nauttinut siitä). Aina on vähän epävarma olo ja tuntuu ettei osaa mitään. Jostain syystä matematiikan kokeet on aina kuitenkin ollut mun mielestä jollain tapaa rauhoittavia. Istut hiljaisessa luokassa edessäsi pari paperia ja seuraavat tunnit on pyhitetty vain hiljaiselle laskemiselle, syventymiselle ja miettimiselle. Matikan kokeet on kuin pieniä hiljaisuuden retriittejä. Oikeastaan tämän voisi yleistää moniin muihinkin kokeisiin, mutta eniten olen aina tykännyt matikan kokeista. Hyvänä kakkosena tulee ehkä lukion filosofian kokeet, mutta niissä alkaa jossain kohtaa aina sattumaan käteen tai tulee kiire.



Jopa matematiikan ylioppilaskirjoitukset oli jollain tapaa ihanat. Muistan elävästi kuinka paljon mua jännitti. Kirjoituksista lähtiessäni ja kaverin luokse kahville kävellessäni tärisin kauttaaltani kun kaikki jännitys laukesi. Vielä elävämmin muistan oman pettymykseni kun muutaman tunnin kuluttua tajusin tehneeni ehkä maailman tyhmimmän ajatusvirheen, jonka myötä haaveet Laudaturista käytännössä katosivat. Olen edelleen lähes yhtä pettynyt ja harkitsen toisinaan meneväni uusimaan matematiikan ylioppilaskokeen. Ei sillä, että tarvitsisin parempaa arvosanaa mihinkään. Ehkä haluan vain todistaa itselleni, että pystyisin siihen. Pystyisin kyllä, siitä olen varma. Virheitä sattuu kaikille, mutta tämä virhe olisi voinut säästää itsensä johonkin muuhun lukuisista ylioppilaskokeista.



Matematiikka on mulle tärkeää. En vain tiedä olisiko esimerkiksi yliopistomatematiikka enää mielestäni niin mielekästä. Ehkä en enää pärjäisikään pelkällä ahkeruudella. Ehkä ymmärrys ei riitäisi. Ehkä se ei olisi samalla tavalla tyydyttävää kuin lukiomatematiikka. Onhan se kuitenkin ihan erilaista matematiikan opiskelua, mitä yliopistossa harjoitetaan. Ei mitään integrointia ja yhtälöiden ratkomista.


Voi miten kaipaankaan integrointia ja yhtälöitä. Kun vain keksisin jonkin tavan jolla tuoda matematiikan taas osaksi elämääni. Ottaisin myös matikkahetket erään Tiian kanssa mielelläni osaksi arkeani. Ihan vaan koska olihan meillä nyt älyttömän hauskaa, vaikka välillä vähän tylsistyttiinkin.

4 kommenttia :

  1. Näistä kuvista saa semmosen vaikutelman, että ollaan ehdottoman ahkeria lapsia. Ja että tykätään tosi paljon vektoreista :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nää oli ainoita kuvia mitä matikkablogista löyty :D Sentään jätin videot vain sinne, ne vasta ahkeruutta huokuikin!

      Poista
  2. Oioi, miten ihana postaus! Itsellenikin on tullut matikkaa ikävä ja olin ihan fiiliksissä, kun sain opettaa poikaystävälle yhtälön ratkaisua ja neliöjuuria! Integraalit!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi voi kun olisi itselläkin joku jolle opettaa!

      Poista