perjantai 22. marraskuuta 2013

Heihei Sulo-kani



Kolme ja puoli vuotta sitten sain viikoksi hoitoon erityisen ihanan ja todella persoonallisen kaniherran. Viikon jälkeen minulta kysyttiin, haluaisinko pitää kanin. En osannut edes kuvitella vastaavani ei. Äiti ja isi painottivat, että Sulo olisi sitten minun kanini ja minä pitäisin siitä huolen.






Kuten jokainen lemmikin omistaja ehkä sanoo, Sulo oli todella erityislaatuinen tapaus. Viime maanantaina pienen kanin matka päättyi erääseen eläinlääkäriin. En oikein osaa sanoa tai kirjoittaa asiasta mitään. Mitä siitä sanoisikaan. Elämän kiertokulku, luopuminen on osa elämää ja se pitää vain hyväksyä, vaikka kuinka itkettäisi. Suloa kaivataan kovasti, siistit lattiat ja hiljaiset yöt tuntuvat oudoilta ja erilaisilta. 




Iltaisin meinaa aina kysyä laitoitko jo Sulon nukkumaan. Miksei keittiössä tarvi enää varoa askeliaan? Miksi leipälaatikon voi huoletta jättää auki? Miksei kukaan enää röhki? Miksi ei tarvitse varata junalippuja eläinvaunuun? 





Heihei ihana Sulo.

2 kommenttia :

  1. muistellen kyynelsilmin sulon ihmisrakkautta...ja olihan se reipas kani! Täippä

    VastaaPoista