maanantai 16. joulukuuta 2013

joulukoristeita

Oulukotia koristaa neljä joulukoristetta. Kaksi niistä tein itse viimeisimpien viikkojen aikana jouluinnostuksissani, yhden sain viime vuonna joululahjaksi kummitädiltäni ja yhden (jonka kuva valitettavasti uupuu tästä postauksesta) sain myöhäisenä syntymäpäivälahjana ystäviltäni pari viikkoa sitten pikkujouluissa.


Tämän joulutähden tekemiseen upposi yllättävän kauan aikaa, vaikka se tuntui idealtaan niin vaivattomalta. Ohjeen löysin blogeja selaillessani täältä. Tiimarissa sattui olemaan hurjat joulukorttialennukset, joten edellisvuosien joulukorttien puutteen takia (en ole ehtinyt saamaan Ouluun vielä useitakaan kortteja) tein koristeen uusista korteista. Toki kierrätetty tähtönen olisi ollut vielä astetta sympaattisempi ja viehättänyt korttien satunnaisuudella. (Kuitenkin harkitsen salaa vielä käyväni Tiimarissa hamstraamassa mahdolliset viimeiset joulukortit ja tehtailevani lisää tähtösiä.)

Voisihan näitä tehdä yksivärisinäkin, jostain syystä mua on vain viimeaikoina viehättänyt sellainen rönsyilevä värikylläisyys ja omituisetkin yhdistelmät. Jostain syystä sellaiset asiat kuiskii mulle sanaa "kodikkuus".


Onko joku muukin kävellyt Stockmannin joulukoristeosastolle ja huomannut sen kirjavan langalla päälystetyn poron? Vähän ylväämmän, isomman ja jouluisemman värisen kuin yllä oleva tekele. No, tässä on mun versio. Jostain syystä opiskelijana en raaskinut maksaa kolmeakymmentäviittä euroa langalla päällystetystä styroksi (jotain kevyttä ja valkoista se ainakin oli) eläimestä, vaikka mieleni kyllä teki.

Onneksi on aikoinaan pesukoneen pakkauksesta kaivetut styroksit, mattoveitsi ja erikeeperiä. Kirjavaa lankaa löytyy sattumalta lähikaupasta ja samana iltana on valmiina yksi pieni porovauva. Vappuporoksikin kutsuttu, mutta ehkä jollain tapaa jouluinen "tein itse ja säästin" koriste. Hurraa! Eihän se yhtä ylväs ole kuin esikuvansa, mutta tuollainen pyöreänpehmoinen ja erilämmin vauvaporo.


Kummitädiltäni lahjaksi saatu joulukoriste on yksinkertainen, mielikuvituksellinen, kaunis, herkkä ja etenkin ihana. Katsokaa nyt sitä. Oi.

Parin vuoden päästä voi ehkä jo nimetä jonkin pahvilaatikon joulukoristelaatikoksi, huisia.

Huomenna aamusella käyn tenttimässä rakennusopin kurssin ja sitten siirryn joululomailemaan, meni läpi tai ei. Sata ja yksi asiaa jäi tekemättä ja palauttamatta ennen lomaa, mutta ehkä niistä ehtii huolehtia myöhemminkin. Loppuviikosta matkustan Etelä-Suomeen ja sitten onkin jo kohta joulu. Ihanaa.

2 kommenttia :

  1. tuo poro on kyllä huikea! ehtisiköhän sitä vielä askartelemaan tommosen jollekin lahjaksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ! Kiitos! Ei tuossa nyt mennyt kuin yksi ilta kun ahkerasti väsäsi, eli vieläkin ehtisi oikein mainiosti! :)

      Poista