tiistai 10. joulukuuta 2013

yksi dinosaurus ja sen kappeli

On tämän viikon toinen päivä ja oon palauttanut jo kaksi työtä! Kaksi! Se on yksi per päivä, jos ei oteta huomioon, että olen tehnyt kyseisiä(kin) töitä aktiivisen epäaktiivisesti koko syksyn. Huojentavaa, edes jokin on tehty, ohi, menneisyyttä. Ja opintopisteet varmoja, tulossa, matkallaan. Hyvä minä.


Oon tehnyt myös jotain muuta. Piparkakkutalon. Oikeastaan piparkakkukappelin. Ekumeenisen kappelin. Koko homma on siis nykyaikaisen arkkitehtuurin kurssille suunnittelemani ekumeenisen kappelin mallinen, mitäpä sitä uusia kaavoja keksimään, kun kyseisillä on rakennettu jo varsin kompakti ja mainio puumallikin.


Jokin piparkakkutalojen tekemisessä on kivaa, mutta jokin ärsyttää. Se jokin on se, ettei kaikkea saa millään osumaan juuri kohdalleen. Piparit turpoaa uunissa menettäen muotonsa (ja niiden leikkaaminen muotoon kuumana vasta vaikeaa onkin) tai taipuu epämääräisesti väärään suuntaan. Joku seinä on paksumpi kuin toinen, kaupasta ei löydy kivoja karkkeja ja sokerikuorrute loppuu kesken. Pari kertaa meinasin hermostua, lähinnä tosin tuossa leipomisvaiheessa, kun koin että koko projektin olisi voinut lopettaa alkuunsa. Ei tästä mitään tule, huono talo, huono idea. Ai mikä pessimisti?


Mutta ihan hyvä talo tuli. Ihan kelpo mökki, kyllä tuota pari viikkoa jaksaa katsella. Kuvista voi ihastella sitten myöhemmin ja nostalgian pyörteissä miettiä miten ihanaa piparkakkutalojen rakentaminen onkaan. Oih.


Pihallekaan ei mahtunut kuin yksi dinosaurus.

2 kommenttia :