sunnuntai 24. helmikuuta 2013

eräs hypoteesi naisista ja loogisuudesta

[18:22:39] Henkilö X: Naisissa ois kyl kiva ominaisuus tuo loogisuus mut se on yhtä todennäkönen tapahtuma ku lentävä lehmä.
[18:22:47] vimmu: no olipa juttu
[18:22:51] Henkilö X: Hohoo
[18:22:59] Henkilö X: Et voi väittää vastaan.


Enkö muka?

Mikä olisikaan parempi tapa viettää lauantai-iltaa, kuin googlettaa kaikkia mahdollisia variaatioita sanaparista "nainen, loogisuus"? Englanniksi ja suomeksi, ruotsi ei taivu kovin hyvin, joten jätin sen tällä kertaa väliin. Kun puolilta öin tajusin googlettaa "nainen, epäloogisuus", löysin kaikki ne hakutulokset, joita olin puoli iltaa metsästänyt.

Internetissä törmää poikkeuksellisen usein ihmisiin, joiden mielestä nainen ja loogisuus ovat mahdoton yhdistelmä. Sellaisten ihmisten päähän mun tekisi mieli takoa vähän järkeä. Mun mielestä on mieletöntä väittää, oli asiayhteys mikä tahansa, että joukon x jäsenet olisivat aina (tai eivät ikinä olisi) asiaa y. Kärkäs yleistäminen on mielestäni asia, jota harrastava paljastaa vain oman typeryytensä. Aina on olemassa poikkeuksia tai ainakin mahdollisuus poikkeuksiin.

Lähdin purkamaan asiaa miettimällä, millainen on looginen ihminen. Looginen ihminen on ihminen, joka sekä ajattelee että käyttäytyy loogisesti. Toisen ihmisen pään sisälle on vaikeaa (mahdotonta) päästä, joten kukaan ei mielestäni ole oikeutettu sanomaan, että toisen ihmisen ajatusmaailma ei olisi looginen. Sitä ei yksinkertaisesti voi tietää. Teot ja fyysinen toiminta, puhe, kirjoittaminen ja ihmisen kaikki muu ulosanti ovat keinoja, joiden avulla voimme yrittää päätellä, onko joku looginen ihminen vai ei.


Luulen, että naisia pidetään yleisesti epäloogisina, sillä naiset ovat usein tunteellisempia kuin miehet. Naiset myös tuntuvat toimivan useammin tunteidensa varassa järkiratkaisujen tekemisen sijaan. Tunteet ottavat useammin vallan. En löytänyt asiaan liittyen faktatietoa (mulle saa vapaasti linkata kaikkea tähän ja tekstin aiheeseen liittyvää), mutta perustan oletukseni yleisiin mielipiteisiin. Poikkeuksia tietenkin löytyy.Tiedän useita miehiä, jotka saattavat mustasukkaisuuksissaan tehdä ties mitä älyttömyyksiä.
       Tunteet ovat asia, joka jättää helposti loogisuuden varjoonsa. Looginen toiminta jää taka-alalle, kun tunteet ottavat vallan. Oletetaan nyt, että naiset olisivat tunteellisempia kuin miehet. Vaikka naisen ajatusmaailma siis olisi looginen, saattaisi hänen tunteellisuutensa helposti peittää sen. Näin naisen loogisuus jäisi hänen omaksi tiedokseen, sillä ympärillä olevat ihmiset eivät voisi havaita sitä. Ainakaan jatkuvasti.

Toisaalta olen jo pitkään miettinyt, kumpi määrittää ihmistä, ajatukset vai toiminta? Otetaan esimerkiksi Herra H. Herra H  kokee olevansa itsekäs ihminen. Hänen ajatusmaailmansa on usein itsekäs, ja hän ajattelee aina ensimmäisenä omaa etuaan. Oman edun tavoitteleminen houkuttaa Herra H:ta. Toisaalta Herra H ei halua toteuttaa halujaan. Siksi hän pyrkii toimimaan mahdollisimman epäitsekkäästi. Epäitsekkäistä teoistaankin Herra H saa kuitenkin tiettyä mielihyvää, sillä hän kokee olevansa hyvä ihminen. Herra H siis ajattelee itsekkäästi, mutta toimii, ainakin näennäisesti, epäitsekkäästi. Onko Herra H itsekäs vai epäitsekäs ihminen?
       Aiemmin olen aina tahtonut vastata, että Herra H on epäitsekäs ihminen, sillä hänen tekonsa ovat epäitsekkäitä. Tämä toisaalta tarkoittaisi, että loogisesti ajatteleva ihminen, joka välillä, useammin tai harvemmin, ajautuisi toimimaan tunteidensa vallassa, ei olisi looginen ihminen. Tämä kuulostaa korviini absurdilta. Voiko loogisuuden kriteeriksi asettaa sen, että ihminen toimisi aina kaikissa tapauksissa loogisesti ja ajattelisi ennen tekojaan. Tähän olen pienessä mielessäni päätymässä.
       Onhan se toisaalta lohdullista. Omaan käytökseensä ihminen voi aina (no ainakin melkein aina) vaikuttaa.


Tietyllä tapaa liitän loogisuuteen myös älykkyyden ja viisauden. Moni varmasti mieltää loogisuuden ja älykkyyden erityisesti matemaattis-loogiseksi lahjakkuudeksi ja ymmärryskyvyksi. Toisaalta ihminen voi mielestäni olla looginen, vaikkei olisikaan matemaattisesti lahjakas. Ehkä loogisuudesta pitäisikin erottaa kaksi (tai enemmän) eri tasoa. On olemassa käytännön loogisuutta, joka näkyy jokapäiväisessä elämässä, sekä matemaattista loogisuutta, joka ilmenee esimerkiksi matemaattisena lahjakkuutena ja kykynä ymmärtää matematiikan loogisuuksia ja epäloogisuuksia.
       Viisaus puolestaan on (minun käsitykseni mukaan) yhdistelmä tietynasteista filosofisuutta sekä laajaa elämänkokemusta. Elämänkokemus puolestaan pitää sisällään tietynlaista kirjaviisautta. Kyllähän jokainen ajan myötä oppii uusia asioita, kuulee juttuja ja opiskelee tiettyjä aihepiirejä. Filosofisuuteen liitän sen, että mielestäni viisas ihminen ei koskaan yliarvioi itseään. Viisas ihminen uskaltaa kyseenalaistaa muiden ajatukset, mutta myös omansa. Koskaan ei pidä olla liian varma, sillä ihminen on aina erehtyväinen. Jopa viisas ihminen.

Wikipedia (äärimmäisen luotettava lähde) kertoo minulle, että logiikka voidaan jakaa filosofiseen logiikkaan ja matemaattiseen logiikkaan. Millainen sitten on looginen ihminen?


Oheiseen kuvaan olen piirtänyt jatkumon "täydestä epäloogisuudesta" "täyteen loogisuuteen". Kuvassa on neljä henkilöä (eli pötkylää). Jokainen meistä varmaan kokee, että henkilö numero 4 on looginen ihminen. Henkilö numero 1 puolestaan on selvästi epälooginen ihminen. Mutta entä henkilöt 2 ja 3? Henkilö 2 on loogisempi, kuin henkilö 1, joten hän on väistämättä ainakin jollain tasolla looginen, mutta voisiko häntä silti kutsua loogiseksi henkilöksi? Mihin vedetään raja loogisen ja epäloogisen ihmisen välillä? Jos joku sanoo, ettei kukaan nainen voi olla looginen, hän tuskin tarkoittaa, että kukaan nainen ei voisi olla millään tasolla looginen (koska sehän nyt on täysin absurdi väite). Eikö tuntuisikin hölmöltä olettaa, että jokainen nainen tämän maan päällä sijoittuisi yllä olevan jatkumon vasempaan reunaan?
       Toisaalta kuvan kaltaisen jatkumon muodostaminenkin osoittautuisi todellisuudessa haasteelliseksi. Itse kuitenkin koen, ettei ihmisen loogisuutta voida kokonaisuudessaan testata ja määrittää esimerkiksi älykkyysosamäärätestien avulla. Miten sitten olisi mahdollista sijoittaa ketään kyseiselle asteikolle?
       Oikeastaan tahtoisin kuulla jonkin hyvin yleispätevän määritelmän koko loogisen ihmisen käsitteelle. Asioita on hankala käsitellä, jos niitä ei kykene selkeästi itselleen määrittelemään.
     
Tutkimustietoja esiin kaivaessani törmäsin tähän:

Tutkimukset ovat todistaneet, että niissä maissa, joissa sukupuolten välillä vallitsee mahdollisimman tasa-arvoinen tila, ei naisten ja miesten matemaattisissa kyvyissä ole havaittu minkäänlaisia eroavaisuuksia. Edes kaikkein lahjakkaimpien ihmisten keskuudessa, ei ole sen enempää miehiä kuin naisiakaan. 

Ainoa tätä vastaan sotiva tutkimustieto, jonka kykenin löytymään, on vuodelta 1879, jolloin sosiaalipsykologi Gustave Le Bon totesi, ettei nainen voi olla looginen. ”On tosin muutamia eteviä naisia, joiden lahjakkuus ylittää keskitason miehen lahjakkuuden. He ovat kuitenkin samanlaisia poikkeuksia, kuin mikä tahansa hirviö, esimerkiksi kaksipäinen gorilla. Voimme unohtaa naiset kun puhumme lahjakkuudesta”. 
       Toisaalta kun otetaan huomioon naisten ja miesten välinen epätasa-arvoisuus vuonna 1879, voidaan tämän tutkimuksen lopputulos kyseenalaistaa.

 ---

Tässä tiedon, havaintojen ja oletusten sekametelisopassa rämpiessäni alan pikkuhiljaa olla sitä mieltä, että on melko perusteentonta väittää, ettei nainen voisi olla looginen ihminen siinä missä mieskin. Fyysisiä rajoitteita asialle ei ainakaan pitäisi olla. Toisaalta suuri osa tästä tekstistä perustuu minun oman pienen mieleni pähkäilyihin ja omiin oletuksiini. Valtaosa tekstistä on mielipidepohjaista pulinaa. Tutkimustieto tosin on silti aina tutkimustietoa. Otan mielelläni vastaan mielipiteitä ja faktatietoa asiaa koskien. 
       

lauantai 23. helmikuuta 2013

Pileet, ruokaa ja päheät lasit


Eilen oli hattubileet eli tuparit. Kaupungin kautta oli hyvä tulla ajoissa kotiin. Ajeltiin taksilla edes takaisin, kun joku (lue:minä) ei tajunnut heti, että jos ei ole lompakkoa mukana, ei ole myöskään henkkareita. Sai kyllä olla viimeinen kerta kun mulla ei ole henkkareita. Tapahtunut nimittäin ennenkin.

Myöhäiseksi aamupalaksi tonnikalapastasalaattia. En ajatellut liikkua tänään sohvalta muualle kuin mahdollisesti vessaan ja takaisin. Mun jalat ei ole ehkä ikinä olleet näin jumissa. Kaikki sattuu. Paljon.



Jollain kierolla tavalla rakastan valokuvien ottamista silloin, kun on vaan tosi hyvä fiilis ja jokainen kuva on enemmän tai vähemmän koominen. Ja silti niin päheä. Kuten mun lasitkin. Tykkään.

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Kirjoittaminen tökkii mutta onneksi on paljon kuvia.



Plastisen sommittelun kurssilla ollaan maalattu viivoja. Tunteja. Ja vielä muutama tunti kaupan päälle. Luojan kiitos päästiin vaihteeksi maalaamaan puupalikoita ja liimaamaan niitä erikeepperillä yhteen. Eilisen päivän ohjelma sisälti coctailpiirakoita, puupalikoita, hyvää seuraa ja peitevärejä.





Mun piti kirjoittaa siitä kuinka mulla on ollut tosi rentoa koulussa ja tuntuu ettei tarvi tehdä koskaan mitään, mutta vähän koomista kirjoittaa siitä ja laittaa kasa kuvia koulutöistä. Toisaalta eilenkin vietin kouluhommien parissa kokonaiset viisi tuntia. Tänään ehkä puoli tuntia. Eikä mulla edes ole mitään rästissä! Ehkä olen liian tehokas. Tai liian kunnianhimoton.





Tänään olen maalannut ja saanut postissa aikamoisen yllätyksen. Mulla on koulujuttujen vähäisyyden takia kamalasti vapaa-aikaa ja yritän parhaani mukaan pitää itseni poissa internetin ihmemaailmasta ja keksiä itselleni kehittävämpää tekemistä. Siksi maalaan, maalaan ja maalaan. Ja ehkä jonain lähipäivänä saan lainattua kirjastosta kirjan, jota olen käynyt tasaisin väliajoin etsimässä jo yli kuukauden. Tänään jaksoin varata sen. Voisin alkaa taas lukea. Lukeminen on kehittävää ja ihanaa.

Kirjoittaminen tökkii mutta onneksi on paljon kuvia.

tiistai 19. helmikuuta 2013

Voi Vagabond minkä teit. -- materialismista

Olen materialisti. Tahtomattani. Tänään kävelin sisään kenkäkauppaan, pysähdyin ensimmäisen hyllyn eteen ja löysin neljät ihanat kengät. Koko muu kauppa olisi voinut olla täynnä mitä vain kenkiä, sillä Vagabondit varasivat kaiken tilan silmissäni ja mielessäni.

Mikä on vielä parempaa kuin Vagabondit? Alennusvagabondit tietenkin! Lähdin kenkäkaupasta itku silmäkulmassa ja huulet mutrussa. Miksei mulla koskaan ole rahaa? (Et käy töissä tollo, siinähän vingut. Terveisin se järkevä ääni mun päässä.)



Mä en haluaisi olla sellainen ihminen, jonka tarvii jatkuvasti ostaa uusia kenkiä, vaatteita ja koruja pitääkseen itsensä tyytyväisenä. Mä haluaisin kivan vaatekokoelman, josta löytyisi mukavia, laadukkaita ja kauniin omalaatuisia vaatteita joka tilanteeseen. Sellainen vaatekaapin, ettei mun tarvitsisi enää vinkua jokaisen h&m rätin perään. Ei materia mua onnelliseksi tee. Esteettiset asiat tosin voi vaikka tehdäkin.  

Silti en voi mitään sille, että välillä tekee mieli mennä kaupungille ja pistää pankkikortti vinkumaan. Ostaa kaikkea turhaa ja tarpeetonta. Ensimmäisenä iltana uusien vaatteiden kasaa voi katsella ja ne päällä voi keikistellä peilin edessä, seuraavana päivänä vain kaduttaa. 



Mulla on tällä hetkellä tilillä vähemmän rahaa kuin aikoihin. Materialismi tekee mut ainoastaan surulliseksi. Miksi pitää haluta kaikkea, vaikka ei kuitenkaan voi ostaa mitään? Mun ajatusmaailma tekee mulle enemmän pahaa kuin hyvää. (Ketäpä materialismi toisaalta olisi koskaan suuresti auttanutkaan?)

Miten sitten voisin kasvattaa itseni ulos tavaranpaljoutta ihannoivasta ajatusmaailmastani? Ensimmäisenä pitäisi varmaan lopettaa vaatekaupoissa käyminen ja nettikaupoissa surffailu. Seuraavana lähtisi päiväjärjestyksestäni iso osa seuraamistani blogeista. Ainoa ongelma on mun pään sisällä, jossa joku huutaa mulle tälläkin hetkellä, etten voi tehdä sitä itselleni. Ihan kuin se olisi verrattavissa kuolemantuomioon, tai muuhun oikeasti vakavaan asiaan. 

Maailma on materialistinen, mutta se ei ole mulle mikään hyvä tekosyy. Maailma ei ole se, joka määrittelee millainen minä olen. Minä määrittelen itseni, maailma ainoastaan vaikuttaa kaikkiin määritelmiini salakavalasti.


Toisaalta... Vagabondithan on kuitenkin hyvät kengät. Kyllä ne kestäisi käytössä, jos minä vain jaksaisin katsella niitä. Ja kukapa ei jaksaisi katsella ajattoman kauniita mustia tai ruskeita laadukkaita nahkakenkiä?

(Kuvien kengät eivät muuten kaikki ole samoja, joita kuolasin kaupassa. Kaikki kuvat on otettu Vagabondin nettisivuilta.)

perjantai 15. helmikuuta 2013

Sulo nuolemassa tassujaan


Koska sulo on söpöin pupu ja mun ihana pieni vaavi, joka nuolee tassujaan (tai rapsuttajan kättä, tai jalkaa tai edessä olevaa peittoa) aina kun sen korvaa hipsuttelee.

torstai 14. helmikuuta 2013

Ystävänpäivä on ihan paras syy ihkuilla.

Kaikki tekosyyt juhlia, viettää mahtava päivä, laittautua ja hemmotella itseään ja läheisiä on mahtavia. Ystävänpäivä on mahtava päivä. Älkää käsittäkö väärin. Jos joku tulisi tyrkyttämään mulle jotain I love you -nallea, käännyttäisin sen heti pois (no en nyt sentään, en ole niin sydämetön, mutta ymmärtänette pointin). Kaikki imelä rakkauskrääsä on tosi luotaantyöntävää, mutta korttien väsääminen, hyvä ruoka, pinkit karkit ja yleinen vaaleanpunaisuus on ihanaa. Siksi olen hyppinyt puoli päivää vaaleanpunaisessa lolitaunelmamekossani ja väsännyt vadelmapannacottaa jälkiruuaksi.


Tein yllä (ja alla) näkyvän mekon yhdeksännellä luokalla tekstiilitaidon lopputyöksi. Taisin saada kympin. Tykkään tästä edelleen. Kuka nyt ei tykkäisi vaaleanpunaisesta rimpsu-unelmamekosta? Harvoin tätä tosin tulee käytettyä... tiedä sitten miksi.



Ei mulla oikeastaan muuta asiaa ole, kuin että

HYVÄÄ JA VAALEANPUNAISTA 
YSTÄVÄNPÄIVÄÄ IHAN JOKAISELLE! 

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Ette saa kuvia, mutta tässä yksi haaste.

Mun kirjanmerkkipalkissa on kokonainen kansio omistettuna blogin kautta saamilleni haasteille. En lähes koskaan jaksa alkaa vastaamaan haasteisiin heti saatuani ne, mutta pistän ne lähes aina talteen, jotta voin joskus kaivaa ne esille, kun sille päälle satun.

Tällä hetkellä tuossa kansiossa on kolme haastetta. Kohta enään kaksi.

Toukokuussa 2012 (olenpas oikeasti aika onneton näiden kanssa) sain haasteen jumpsukka (linkki) nimellä blogiaan kirjoittavalta tyttöseltä. Ideana on vastata 11 kysymykseen, keksiä itse 11 kysymystä ja haastaa 11 ihmistä. En haasta ketään enkä näin ollen myöskään keksi kysymyksiä, mutta vastailen mielelläni!



1. Missä paikkakunnalla tai maassa haluaisit asua? Miksi?
Helsingissä. En tiedä mikä siinä viehättää, mutta olen pitkään halunnut asua Helsingissä. Ouluun muuttaminen ei siis varsinaisesti koskaan ollut ensimmäisenä mun to do -listalla. Tulipahan tehtyä kuitenkin. 
       Mä rakastan Suomea maana. Ympäri Eurooppaa reissaaminen sai mut ymmärtämään, miten hyvä mun on Suomessa olla. En ikinä haluaisi muuttaa Italian tai Ranskan tapaiseen maahan (vaikka Pariisi onkin jumalaisen kaunis ja tunnelmallinen paikka). Berliini puolestaan oli kaupunkina ihana. Se on oikeastaan ainoa maa, johon voisin kuvitella muuttavani asumaan. Järjestelmällisyys ja säntillisyys on siinä mielessä mun mieleen. Tykkään siitä, että joku pitää huolta siitä että asiat sujuu niinkuin niiden kuuluisikin. 
        Enpä kuitenkaan jaksa uskoa, että olen ihan heti Suomesta pois muuttamassa.


2. Tykkäätkö eläimistä? Jos tykkäät niin mistä ja jos et niin miksi et tykkää?
Tykkään. Eläimet on ihania. En koskaan ole kuitenkaan ollut mikään eläinhullu, kuten monet itseään kuvailivat aikoinaan, kun lehdissä oli vielä kirjeenvaihtoilmoituksia. Mä vain pidän eläimistä. Erityisesti tykkään kaneista. Pienistä, suurista, hassuista ja etenkin seurallisista, kuten Sulosta. 
       Tahtoisn kissan tai koiran, mutta oon allerginen melkein kaikille eläimille, Sulostakin saan tasaisin väliajoin pieniä allergiaoireita, joten taidan joutua tyytymään kavereiden ja perheenjäsenten eläimien silittelyyn ja ihastelemiseen. 

3. Seurusteletko? Valaise meitä tiedoilla hänestä.
Seurustelen Artun kanssa ja ollaan asuttu syksystä asti samassa osoitteessa Oulussa (vaikka ovessa lukeekin vain mun nimi hähää).
       Artulla on pörröinen tukka ja se on muhun verrattuna tosi pitkä. 

4. Pidätkö muodista tai seuraatko sitä? Millä tavalla itse pukeudut?
Muodissa on joskus kivoja juttuja ja joskus tyhmiä. En juurikaan pidä vaatteista pelkästään sillä perusteella, että ne olisi muodissa. Tottakai ympärillä olevat ihmiset ja vaatekaupoissa olevat vaatteet ja muotiblogeissa vilkkuvat retaleet aina vaikuttaa tiedostamatta omiin mieltymyksiin, joten joskus hullaannun itsekin kovasti jostain muoti-ilmiöstä. 
       Itse pukeudun milloin mitenkin. Aika usein nykyään melko tylsästi. Collareihin ja star wars paitaan. Voisin sanoa että kun innostun pukeutumaan, se on toisinaan tosi lapsekkaan näköistä ja toisinaan aika retroa. Jokin juju on kiva aina olla. Hameista ja mekoista pidän yli kaiken. 

5. Milloin aloitit bloggaamisen, onko se kivaa ja miksi aloitit? :)
Aloitin bloggaamisen joidenkin lähteiden mukaan vuoden 2009 alkupuolella. Siitä lähtien mulla on aina ollut yksi tai useampi blogi pystyssä. Tällä hetkellä oon aika rakastunut vimmusyndroomaan ja tuskin vaihdan tätä mihinkään ihan toviin. Aloitin, koska törmäsin vähän väliä netissä erilaisiin päiväkirjamaisiin blogeihin. Ajatus oman elämänsä raportoimisesta muuallekin kun gallerian päiväkirjaan kutkutteli. Kyhäsin kasaan jonkinlaisen blogin. Niistä ajoista oon kehittynyt huomattavan paljon jokaisella tavalla, luojankiitos. 
        Ja on kivaa. Tykkään bloggaamisesta ihan hirmuisasti ja oon melko varmasti oman blogini suurin fani. Vimmusyndrooma on mun vaavi ja olen siitä tavattoman ylpeä. 

6. Haluaisitko joskus mennä naimisiin?, saada vauvoja?, asua omakotitalossa? :D
Saada vauvoja: kyllä. Ainakin yhden. Ja antaa sille nimeksi Ananas, Kookos tai Jedi-Ritari (voi tosin olla että päädyn vielä joskus toisiin aatoksiin). 
       Asua omakotitalossa: kyllä. Mielellään sellaisessa, jonka olen itse suunnitellut, tai ainakin palkannut hyvän arkkitehdin suunnittelemaan sen. Tahdon ison kiviseinän ja suuret ikkunat. Ja punaiset puulattiat. 
       Mennä naimisiin: en tiedä. En ainakaan kirkollisesti. Maistraatissa ehkä. Mietin sitä aikanaan. Häät kyllä olisi varmaan kivat, mutta ei ehkä mikään syy tehdä isoja päätöksiä elämässä. Toisaalta mitäpä se naimisiin meno haittaisikaan jos olisi muutenkin päättänyt olla lopun elämäänsä ihanan ihmisen kanssa. 

7. Mitä eri 'kommunikointipaikkoja' käytät? (Facebook, Irc-galleria, Twitter, Kuvake jne)
Kaikkia edellämainittuja. Näiden lisäksi ainakin formspringiä. Galleriassa ja kuvakkeessa pyörin nimellä kylpyankka, twitterissä olen kylpyvimmu. Formspringissä Vimmu. Aktiivisesti tosin käytän ainoastaan facebookia. 

8. Mikä puhelin sinulla on tällä hetkellä käytössä ja vaihtaisitko sen, jos saisit paljon rahaa?
Nokia X3 touch and type. Voisin vaikka vaihtaakin kun alkaa pikkuhiljaa hajota. 

9. Kerro jokin hankinta minkä haluaisit, jos sinulla olisi paljon rahaa? Miksi hankkisit tämän/nämä?
Menisin varmaan Marimekolle, ostaisin vaatteita, pöytäliinoja, lakanoita ja meikkipussin. Tämän jälkeen surffaisin tieni Finnish design shopin sivuille ja ostaisin kaikki ne vajaan tuhannen euron lamput, pöydät ja tuolit joita aina kuolaan. Ja ai niin, meinasin unohtaa sen 500 euron kattokruunun Pentikiltä. 
       Koska olen nykyään joka välissä kuolaamassa liian kalliita design-asioita joihin mulla ei tule useisiin vuosiin olemaan varaa. 

10. Mitä tekisit, jos saisit PALJON RAHAA? :D Kerro viisi asiaa.
- lue edellinen
- lähtisin kiertelemään maailmaa vähän lisää
- viettäisin kesäloman enkä menisi kesätöihin
- vuokraisin kivemman asunnon (ei sillä että tässäkään mitään vikaa olisi)
- en keksi viidettä

11. Oliko tämä haastejuttu mukava/tyhmä/tylsä/mielenkiintoinen? Eli kerro mielipiteesi :)
Ihan miellyttävä. Ei nyt ainakaan tyhmä tai tylsä, kyllä tätä kelpasi tehdä. Alkupään kysymykset oli kaikkein inspiroivimpia.

maanantai 11. helmikuuta 2013

Kiusaamisesta


Tein tän ikuisuus jos toinenkin sitten. Latasin vimeoon, laitoin viikon päästä blogiin ja poistin postauksen lähes heti. Miksikö? En tiedä. En koe, että tämä olisi järin hyvä video. Toisaalta enpä koe että se olisi erityisen huonokaan. Pari päivää sitten sain yllättäen positiivista palautetta videosta, joten uskaltaudun nyt laittamaan sen uudelleen kaiken kansan nähtäville.


Moni asia jää sanomatta, mutta ei sille enää mitään mahda. Ei kiusaamisesta voi liikaakaan puhua.

Tässä linkki Soikun blogiin kun sen videolla mainitsen.

torstai 7. helmikuuta 2013

onkohan musta tullut tylsä - - alkoholikulttuurista

Ennen kahden päivän bileputkea on varmaan hyvä aika avautua suomalaisesta alkoholikulttuurista. Tai ylipäätään alkoholikulttuurista.

Musta tuntuu, että olen kadottanut kaiken ymmärrykseni ainaista bailaamista ja alkoholin suurkulutusta kohtaan. Jos joku ehdottaisi mulle kolmen päivän ryyppyreissua perämetsään, olisi ensireaktioni varmasti negatiivinen. Miksi haluaisin menettää kolme päivää elämästäni? Miksi haluaisin hortoilla päiväkausia puolitiedottomana ja kaikkea muuta kuin omana itsenäni? Jotta voisin jälkikäteen naureskella, kuinka hauskaa olikaan kun minä tai joku tovereistani tanssi pöydällä tai teki jotain muuta luontonsa vastaista?


Aina pitäisi jaksaa bilettää. Viikot pitäisi elää viikonloppu mielessä. Kohta pääsee juomaan, alkoholia vereen, muuten mikään ei tunnu miltään. Miltä se alkoholi loppujenlopuksi tuntuu? Ensin vähän naurattaa, sitä muuttuu sosiaalisemmaksi, tanssijalka vipattaa ja lopulta on tiedoton eikä tajua mistään mitään. Kolme ensimmäistä kohtaa hyväksyn nykyään itseltäni harvakseltaan. Sosiaalisen rohkeuden lisääntyminen on positiivisin asia, jonka humalasta keksin. Loppu on turhaa. Puhumaankin voisin opetella ilman kahta siideriä. Ei se niin pelottavaa ole.


Mun mielestä sen odottaminen, että pääsee vetämään pään täyteen ja kadottamaan kaikki muistikuvat edellisestä illasta, ei ole millään tapaa houkuttelevaa. Mielummin odotan perjantaita, jolloin saan vuokrata elokuvan, pelata pari peliä, löhötä sohvalla ja ostaa ehkä kahdella eurolla irtokarkkeja. Voisinpa veikata että kahden euron irtokarkit ovat myös huomattavasti parempi asia terveyteni kannalta, kuin 5 siideriä ja tequila. Puhumattakaan lompakostani. Keksin rahoilleni sata ja yksi parempaa sijoituskohdetta kuin alkoholi.

Krapulassa todella tuntee, miten on kaltoinkohdellut kehoaan ja elimistöään. Sitä tunnetta en haluaisi enää tuntea. (Toisaalta kukapa nyt krapulasta haluaisikaan kärsiä.)

Jotenkin mua on alkanut hitusen kuvottamaan ajatus, että tietoisesti tungen kehooni isoja määriä myrkkyä. Sitähän alkoholi on. Miksi mä haluaisin tehdä itselleni jotain sellaista?


En mä edelleenkään mikään totaalikieltäytyjä ole. En myöskään tuomitse (juuri) ketään alkoholin käytön takia. Valtaosa ihmisistä on kuitenkin pätevä tekemään omaa elämäänsä koskevia päätöksiä. Mikä minä olen niihin puuttumaan. Loppujen lopuksi lasi viiniä ruuan kanssa on satunnaisesti ihan mukava piristysruiske perjantai-iltaan. Tai kaksi siideriä oman olon rentouttamiseksi. Saattaa kuitenkin kulua hetki jos toinenkin, ennen kuin haluan seuraavan kerran tieten tahtoen juoda pääni sekaisin.

En keksi holtittomasta juomisesta ensimmäistäkään positiivista puolta. Enkä ensimmäistäkään syytä, jonka takia se houkuttelisi minua.

Tänään tämä tyttö lähtee poikkitieteellisiin haalaribileisiin juomaan kaksi siideriä ja huomenna vallataan kavereiden kanssa Tampereen yöelämä. Toisinaan tyttöjen kanssa tekeekin mieli juoda. Mutta aion ehdottomasti pysytellä omissa rajoissani. Bilettäminenkin on välillä tosi hauskaa puuhaa, mutta en sanoisi sen olevan alkoholin ansiota. Enemmänkin hyvän seuran ja iloisen mielen.


keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Mut saa ottaa kesäksi töihin.


En tiedä millä oikeudella kitisen jo valmiiksi siitä, kuinka en tule saamaan kesätyöpaikkaa. Olen lähettänyt kokonaisen yhden hakemuksen. Äskettäin löysin kolme tai neljä muuta paikkaa, joissa voisin kuvitella haluavani työskennellä. Osasta oli jo hakuaikakin päättynyt.

Olen laiska ja saamaton. Siis tämän asian suhteen. Työntekijänä olisin takuulla hyvä. En ole sellainen ihminen, joka jättäisi herkästi asioita puolitiehen tai sallisi itseltään virheitä. Osaan myös hymyillä. Hyväksi asiakaspalvelijaksikin ovat joskus haukkuneet. 

Olen myös nirso. En halua paikkaan, jossa joudun työskentelemään paljon yksin. Tietenkin aina on tehtäviä, joita pitää suorittaa yksin. En kuitenkaan haluaisi olla yksin vastuussa koko paikasta, kuten R-kioskeilla usein jouduin olemaan. Sellainen on liian stressaavaa pienelle opiskelijavimmulle. 

Tyhmäähän se on valittaa. Voisinhan minä hakea vaikka minne. En vain tahtoisi vaikka minne. Pessimistinen puoleni hokee tällä hetkellä pääni sisällä ainoastaan sitä, että en tule saamaan minkäänlaista kesätyötä. Ja se on oma vikani. 

Yritän toki ryhdistäytyä. Vielä on muutama sellainen paikka, joihin hakeminen saa sukat pyörimään jaloissa. Olisin takuulla hyvä työntekijä, mutta millä minä sen työnantajille todistan? Hakemukseni on vähintäänkin pätevä, kuten myös minä. Mutta takuulla jokainen muukin työnhakija osaa kirjoittaa vetoavan työhakemuksen. Mikä minut loppujenlopuksi paperilla erottaa kenestäkään muusta? Luonnossahan olen persoonallisen hurmaava. Palkkaisin itseni heti. 

Mulle saa tarjota mitä vain kesätyötä. Olen nopeasti uutta oppiva, aurinkoinen ja pirteä. Hyvä asiakaspalvelija ja sympaattinen tyttö. Ahkera ja useimmiten täsmällinen. Mielummin etujajassa kuin myöhässä. Ja on mulla työkokemustakin. Ottakaa yhteyttä. 

Tämä on äärimmäisen epävirallinen ottakaa minut töihin- vetoomus. 

maanantai 4. helmikuuta 2013

Kulinaristinen ihmeteko: uunilohta ja -kasviksia

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, ettei simppelissä ruuassa ole mitään vikaa. Päinvastoin. Välillä yksinkertainen ateria voi olla melkein järjettömän hyvää. En minä mikään superkokki ole, mutta tänään ainakin nautittiin Artun kanssa niin maittavaa ruokaa, että mun on pakko jakaa se täälläkin.

uunilohta ja -kasviksia
kahdelle hengelle

tarvitset: 
n.250g lohta
kesäkurpitsan
3 isohkoa perunaa
paprikan
ison porkkanan
punasipulin
vähän voita

maustamiseen (esimerkiksi näitä):
valkosipulin kynnen
oliiviöljyä
cajun-mausteseosta
yrttisuolaa
suolaa
oreganoa
mustapippuria
sitruunan mehua


Voitele kalan astia. Pilko kasvikset ja vihannekset. Me aseteltiin kalan alle ja ympärille porkkanat, paprikat (jäi vähän kuvasta) ja sipulit. Kukkakaalit ja perunat joutui uunipellille tilanpuutteen takia. Voi kaiken laittaa samaan läjäänkin, tuskin vaikuttaa lopputulokseen suuntaan tai toiseen.

Pilko valkosipuli pieneksi silpuksi. Laita leikkuulaudalle (valkosipulisilpun päälle) loraus oliiviöljyä ja heittele mausteet hässäkän seuraksi. Sekoita kaikki edellämainitut toisiinsa. Nosta maustemössö kalan päälle (nahattomalle puolelle). Hiero mössöä kalaan ja lisää mausteita, mikäli se näyttää tarpeelliselta.

Asettele kala nahkapuoli ylöspäin kasvisten keskelle.


Laita koko komeus 225 asteisen uunin keskitasolle. Noin 15 minuutin kuluttua lohen nahan pitäisi lähteä helposti irti (joten ota se irti). Laita kalan päälle hieman öljyä ja suolaa. Nosta peltiä ylemmälle tasolle ja laita uunin grillivastus päälle (mikäli sellaisen omistat).

10-15 minuutin päästä kala on kypsää. Me jouduttiin laittamaan perunat vielä hetkeksi uuniin kalan poistamisen jälkeen, mutta jokainen osaa varmaan kokeilla perunoidensa kypsyyden itsekin.

Pirskota kalan päälle sitruunanmehua. Nauti.


Yksinkertaista ja hyvää. Maustamiseen varmaan sopii sata ja yksi muutakin maustetta. Me tehtiin niin, että kävin koko maustekaapin sisällön läpi, lukien maustepussien kyljestä mikä sopii kalan kanssa. Otin kyseiset mausteet sivuun ja valitsin sattumanvaraisesti, mitä käytin.

Sitruunapippuri olisi esimerkiksi ollut vallan mainio valinta, jos sitä olisi löytynyt. Kokonaiset sitruunalohkot olisi myös sopineet kaiken hässäkän sekaan ja kalan viekkuun uuniin.

Pirun hyvää perusruokaa, vaikkakin hieman yli meidän ruokabudjetin. Säästellään sitten makaronilaatikkopäivänä.

Jälkkäriksi kaupan runebergin torttu. Tahtoisin leipoa itse, mutta Arttu ei tykkää runebergin tortuista ja en itse jaksa syödä useaa, joten ehkä parempi tällä kertaa tyytyä valmisversioihin. 

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Ei nyt sentään nakukuvia.


Mulla on tästä sata ja yksi eriväristä versiota. Tämä on ehkä kivoin. Siis omasta mielestäni.



Koko viikonlopun olen laiskotellut. Rentoutunut ja tehnyt juuri niitä asioita, joita on tehnyt mieli tehdä. Syönyt hyvää ruokaa, katsonut leffoja, pelaillut, ottanut valokuvia, muokannut valokuvia ja maalannut. Parasta. Ainoa haittapuoli on arkeen palaamisen vaikeus ihanan rentoilun jälkeen.