maanantai 25. marraskuuta 2013

keikistellen

Välillä en osaa hymyillä kuvissa ja välillä onnistaa. Välillä kaikki kuvat on ihme kakkaa, välillä löytyy kivojakin. Oispa joku valokuvausgeeni ja näyttäisi valtaosassa kuvista hyvältä. Tässä ois nyt tämmösiä, missä hymyilen lauantaina 23.11.2013 puoliltapäivin kun oltiin lähdössä kaupungille.



Oikein keikistelen. 

Käytiin pitsalla ja saatiin ylimääräinen pitsa kun ne teki ensin väärän. Kurjaa että ravintola teki tappiota, mutta onnellista että kaksi opiskelijaa sai ilmaista ruokaa.


Koulua on jäljellä kolme viikkoa ja risat ja laskin, että mulla on ainakin kymmenen eri kouluhommaa tekemättä. Ja kaiken kruunaa yksi pirullinen tentti. Voi stressi ja kiire. Omiakin juttuja olisi.

lauantai 23. marraskuuta 2013

tule jo joulu


Heräsin aamulla tuttuun tunteeseen. Nyt on jouluaatto. Siltä se tuntui. Television äänet kuului etäisinä, Ulkona oli hämärää mutta lumen ansiosta kumman valoisaa. Ei jaksanut nousta ylös vaikka olo oli jännän virkeä. Rentoa makoilua sängyssä.


Olisipa jo joulu. Viimeiset kolme viikkoa olen tasaisin väliajoin huokaillut samaa. Olisipa. Jouluna kaikki tyhmät ja vaikeat koulujutut pitäisi olla jo tehtynä. Jouluna on joulusauna, joulukuusen koristelu ja joulupuuroa. Illalla sukulaisia, ihanaa jouluruokaa ja joulupukki. Jouluna on rentoa lautapelien pelaamista ja hälinää johon menee välillä hermot. On kiireellisiä ostosreissuja lähikaupunkeihin ja kotiaskareita vaikka muille jakaa. Keittiössä on aina kuuma koska uuni on päällä lähes koko ajan.



Voi kuinka kaipaankaan joulua. Jäljellä olevat neljä viikkoa odotusta tuntuvat ikuisuudelta. Jäljellä on ihan liikaa tekemistä. Kaikki turhauttava tietokoneella istuminen, uusien ohjelmien opetteleminen ja piirtäminen erottavat minua joulusta ja saavat sen tuntumaan tavattoman kaukaiselta. Onneksi ensi viikonloppuna on edes pikkujoulut.


Joulukuvia parilta viime vuodelta. Olisipa näitä enemmän.

perjantai 22. marraskuuta 2013

Heihei Sulo-kani



Kolme ja puoli vuotta sitten sain viikoksi hoitoon erityisen ihanan ja todella persoonallisen kaniherran. Viikon jälkeen minulta kysyttiin, haluaisinko pitää kanin. En osannut edes kuvitella vastaavani ei. Äiti ja isi painottivat, että Sulo olisi sitten minun kanini ja minä pitäisin siitä huolen.






Kuten jokainen lemmikin omistaja ehkä sanoo, Sulo oli todella erityislaatuinen tapaus. Viime maanantaina pienen kanin matka päättyi erääseen eläinlääkäriin. En oikein osaa sanoa tai kirjoittaa asiasta mitään. Mitä siitä sanoisikaan. Elämän kiertokulku, luopuminen on osa elämää ja se pitää vain hyväksyä, vaikka kuinka itkettäisi. Suloa kaivataan kovasti, siistit lattiat ja hiljaiset yöt tuntuvat oudoilta ja erilaisilta. 




Iltaisin meinaa aina kysyä laitoitko jo Sulon nukkumaan. Miksei keittiössä tarvi enää varoa askeliaan? Miksi leipälaatikon voi huoletta jättää auki? Miksei kukaan enää röhki? Miksi ei tarvitse varata junalippuja eläinvaunuun? 





Heihei ihana Sulo.

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

on tekemistä mutta ei ole tekemistä

Viime viikolla oli paljon koulua, tällä viikolla ilmeisen vähän. Koulu on siitä hyvä ettei tarvi vaivautua keksimään itselleen tekemistä illoiksi. Nyt pitäisi kokoajan keksiä jotain. Jos ei keksi niin tylsistyy ja turhautuu. Siitä kombosta ei mahda olla koskaan seurannut mitään hyvää.


Tänään tiskasin, siivosin ja ompelin seinälle laskutaskun. Tarvisin keittiöön seinälle pienen kirjahyllyn keittokirjoja varten. Ja lääkkeille kivan rasian jota kehtaisi pitää esillä.

Eilen aloitin maalaamaan isoa taulua. Taustaväri on aluillaan, kolme neljäsosaa taulusta näyttää kivalta ja yksi kulma on täysin epäonnistunut. Onneksi akryyiväreillä on helppo (yrittää) korjata aiempia tekemisiään.


Kokattiin tänään meksikolaishenkisiä täytettyjä paprikoita ja guacamolea.

Meidän keittiössä on nykyään kaksi ihanaa keltaista tuolia ja pöytä joka ei heilu! Mistä tulikin mieleeni, että voisin joskus toteuttaa sen kotipostauksen joka lupasin yli vuosi sitten, hups.

tiistai 12. marraskuuta 2013

!!! vuosikalenteri 2014 !!!

Kalenteria odotetaan painosta tämän viikon lopulla!

Hinta 15e sis postikulut ja alv 24%.

Tilauksia voi lähettää sähköpostilla osoitteeseen: vilmak93@gmail.com
Tilaukseen sähköpostin lisäksi mukaan nimi ja postitusosoite!

Vastailen sähköposteihin lisäinfon kanssa.

suunnittelu ja copyright vimmu, tuotanto kh-DESIGN, paino Eco-Print Oy


lauantai 9. marraskuuta 2013

oi Ranska, oi ruoka

Oi Ranska, oi ruoka. Ihan aavistuksen verran kaipaan Ranskan matkaa, uusia makuelämyksiä ja jatkuvaa ulkona syömistä. Ai niin ja leivoksia. Leivoksia nyt kaipaa käytännössä aina.


Esittelen teille nyt krepin, crepesin, hyvin perinteikkään ranskalaisen täytetyn letun. Näitä saa makeina ja suolaisina ja (kuten huomaatte) päädyin suolaiseen koska nälkä oli kova. Täyttet: emmental, kermaperunat ja kinkku. Makuelämys: loistava.



Mitä olisi matka ilman kosketusta paikalliseen ruokaan. Toisena päivänäni Ranskassa kävimme perinteisessä Lyonilaisessa ravintolassa. Ylemmässä kuvassa Hetan (valtaisa) salaattiannos, joka sisälsi ainakin pekonia, krutonkeja, salaattia, munan ja erihyvää kastiketta. Alhaalla tilaamani ranskalainen sipulikeitto, joka oli tavattoman hyvää, mutta myös hyvin täyttävää.



Olisi pienoinen rikos ruokakulttuuria kohtaa käydä Ranskassa ja olla maistamatta edes yhtä macaronia. Käytiin ostamassa macaronkaupasta (!!) yhdet pienet ihanuudet. Mango-passion, kaipaan sinua edelleen.


Pitseriassa osattiin olla ahnehtimatta ja syötiin neljä vuodenaikaa pitsa puoliksi. Pitsakin erosi aika merkittävästi Suomessa syömistäni tapauksista, täytettä oli todella paljon ja se tuntui olevan heitelty pohjan, kastikkeen ja juuston päälle suloiseksi sekasotkuksi. Hyvää, täytyykö sitä edes erikseen mainita.


Omenapiirakkaa suolaisella kinuskijäätelöllä? Kyllä kiitos.



Hetan ja Jennien jälkiruuat, jäätelötäyteisiä tuulihattuja ja jäätelöä kirsikkahässäkällä.



Lounaaksi on hyvä hakea täytetyt patongit ja leivonnainen. Ranskassa lähes kaikissa ruokapaikoissa oli vaihtoehtona tilata jokin "menu". Menuun kuului esimerkiksi alkuruoka, pääruoka ja juoma tai pääruoka, jälkiruoka ja juoma. Menut tulivat välillä yllättävänkin paljon halvemmiksi kuin ruokien ja juomien erillinen tilaaminen.

Oheinen lounaskin oli menu tarjous, eikai me muuten olisi keskellä päivää leivonnaisia syöty (oltaisiin tietenkin, ketä mä yritän huijata, kerrankos sitä Ranskassa!). Toinen patonki oli kanatäytteinen ja toinen piti sisällään chorizoa. Jälkiruuaksi omena-aprikoositorttua.



Flam, eli valkoinen pitsa. Toisin sanoen pitsa joka ei sisällä tomaattikastiketta vaan pohjan päälle on sivelty esimerkiksi hapankermaa. En tiedä mitä kyseisessä flamissa tarkalleen oli käytetty, kun pikaisesti googlaa suomeksi valkoinen pitsa, löytää ohjeita esimerkiksi tuorejuustollakin toteutettuna. Syötiin flam kinkulla, sipulilla ja emmentalilla ja toinen lohella ja tomaatilla.


Praline Lyonaisea löytyi vähän joka paikasta joka muodossa. Itse maistoin praliinipiirakkaa. En edelleenkään ole täysin varma siitä, mitä kaikkea kyseinen praliini sisällään pitää, mutta pähkinöiden lisäksi sille oli tyypillistä punainen väri. Hyvää.


Creme Brule koska Ranska.


Päiväkahvit, croisantteja, mustikkapiirakkaa ja vadelmatorttu.



Viimeisenä aamuna ennen lentokentälle lähtemistä raahauduttiin vihdoin brunssille. Tyyristähän se oli, mutta kyllä riitti syötävää. Ja niin hyvää. Silmät suurina katseltiin kuinka pieneen pöytään kannettiin aina vain lisää tavaraa. Leipiä, jugurttia, mysliä, salaattia, leikkeleitä, juustoa, munia, erilaisia levitteitä, kaakaota, kahvia, mehua. Luksusta.






Kaiken yltäkylläisyyden keskellä saatiin yllättävän hyvin tyhjennettyä täyteen ahdettua pöytäämme. Kaikkea oli tietenkin pakko maistaa, olihan siitä maksettu (ja olihan se nyt älyttömän hyvää ja ihanaa).

Voin kertoa että tällä hetkellä tämän tekstin (ja kuvien) ansiosta tekee mielettömän paljon mieli seuraavia asioita: suolainen kreppi, croisantti, omena-aprikoositorttu ja kinkku, sipuli, emmental täytteinen flam. Ai niin ja tuo Lyonilainen salaatti. Kaikki mulle heti nyt kiitos.

! seinäkalenteri 2014 !

Suhteellisen pitkäaikainen vapaa-ajan projektini on edennyt seuraavaan vaiheeseen. Perjantaina lähti nimittäin painoon tekemäni seinäkalenteri vuodelle 2014! Tuntuu hyvältä kun on saanut kerrankin jotain tehtyä näin pitkäjänteisesti ja tosissaan. Mahtavaa, tästä tämä lähtee.

Kalentereita voi tilata netin kautta (todennäköisesti ihan vain sähköpostilla, laitan tarkemmat tiedot kun saan asiat järjesteltyä). Näillä näkymin niitä tullaan myymään myös joulunajan markkinoilla ainakin Kempeleessä.

Hinta on 15 euroa postikuluineen!





maanantai 4. marraskuuta 2013

Hiljaisuuden retriitti

Lammille, entiseen kotikaupunkiini, saapui kesällä Athos säätiö. Sinne ne tekivät uuden kotinsa ja kaavailivat (kaavailevat?) luostariakin. Googlasin ja luin hiljaisuuden retriitistä. Hiljentymisen ja rauhoittumisen ajasta ja paikasta, ilmeisesti asia on vahvasti kytköksissä Athos säätiöön, joka puolestaan toimii (käsittääkseni) Ortodoksisen kirkon alla.


Hiljaisuuden retriitti herätti enemmän tai vähemmän keskustelua kun vietin kesällä kaksi viikkoa mummoni luona. Uskaltanen paljastaa, että mummolleni metsä on paikka hiljaisuuden retriitille. Rauhoittumisen ja mietiskelyn paikka. Paikka, jossa voi unohtaa asioita ja miettiä mitä haluaa.

Mietin, mikä on minun hiljaisuuden retriittini paikka tai aika? Nykyään koen aamulenkit rauhoittaviksi ja eheyttäviksi. Rauhoittamisen lisäksi ne tosin antavat myös virtaa. Olen viimeaikoina todella oppinut nauttimaan aamulenkkeilystä, vaikka en olisi ikinä uskonut sanovani niin. On ihanaa saada mennä omaa vauhtiaan, kuunnella musiikkia ja kääntyä jokaisesta mutkasta ihan minne haluaa. Aamulenkkeily tuntuu eheyttävältä ja mukavalta, vaikka välillä ärsyttääkin repiä itsensä ylös kahta tuntia ennen kouluun lähtöä.


Usein liitän aamulenkkeihini kauppareissun. En tosin aina. Oikeastaan yksin kaupassa käyminenkin kävi mielessäni, kun pohdin hiljentymisen ja rauhoittumisen hetkiä. Saatan helposti unohtaa ajan ja haahuilla tunnin kaupassa tutkien kaikkea, mitä voisin ostaa ja mistä voisin tehdä ruokaa. Lopulta ehkä ostan vain pari banaania tai sen leikkelepaketin, jota tulin hakemaan. Tietty osa minusta kuitenkin tykkää tutkia saman kaupan samat hyllyt uudelleen ja uudelleen lävitse.

Hassua tajuta, kuinka harvoin kykenee todella rauhoittumaan omassa kodissaan. Kaikki tuntuu usein niin kovin hetkiseltä vaikka istuisi ja katsoisi televisiota tai makoilisi sängyllä. Aina on paljon mietittävää ja jossain mielen perällä lymyää to do -lista. Vähintäänkin facebook pimputtaa puhelimessa tasaisin väliajoin. Kävelyllä sen sijaan saa vain olla, mennä, katsella ympärilleen ja kuunnella musiikkia.

Missä ja millä tavoin te hiljennytte ja rauhoitutte?

Ohessa kuvia viikonlopun halloween juhlista ja pieni sneakpeak pian valmistuvasta vuoden 2014 seinäkalenteristani!