maanantai 23. joulukuuta 2013

hyvää aatonaattoa ja joulua ihan kaikille



Tyypillisesti ollaan vietetty aatonaattoa ahkerasti ahertaen ja kotitöiden, ruuanlaiton sekä lahjojen paketoinnin parissa puuhaillen. Tänään mummi ja vaari tuli kuitenkin meille syömään, päästiin aloittamaan jouluruokailu päivää etuajassa ja ehdittiin hengähtääkin hetki ja toinen. On sitä silt puuhattukin: koristeltu kuusta, tehty ruokaa, siivoiltu ja paketoitu niitä lahjoja. Mutta kivaa on ollut jokatapauksessa. Huomiselle on jäljellä vielä hieman tekemistä, mutta iltapäivällä ollaan jo tyytyväisinä Helsingissä viettämässä aattoa sukulaisten kanssa. Ihanaa.




Siskokin kotiutui viime yönä Ranskasta (jossa oli siis vaihdossa koko syyslukukauden ajan), joten koko perhe on taas iloisesti koossa. Ranskantuliaisia on keittiönpöydät kallellaan ja mulla on jälleen kaksi levyä tavattoman hyvää suklaata. Ilmeisesti Suomeen palaaminenkin voi olla melkoinen kulttuurishokki, välillä pitää kysyä kahdesti mitä armas siskoni tarkoittaa kun korvaa suomenkielisiä sanoja ranskalla.


Hyvää aatonaattoa ja ylipäätään joulua ihan jokaiselle! Kaikille! Sinullekin! Kertokaa kaverillekin hyvät joulut minulta! Ja naapurille! Jee!

maanantai 16. joulukuuta 2013

joulukoristeita

Oulukotia koristaa neljä joulukoristetta. Kaksi niistä tein itse viimeisimpien viikkojen aikana jouluinnostuksissani, yhden sain viime vuonna joululahjaksi kummitädiltäni ja yhden (jonka kuva valitettavasti uupuu tästä postauksesta) sain myöhäisenä syntymäpäivälahjana ystäviltäni pari viikkoa sitten pikkujouluissa.


Tämän joulutähden tekemiseen upposi yllättävän kauan aikaa, vaikka se tuntui idealtaan niin vaivattomalta. Ohjeen löysin blogeja selaillessani täältä. Tiimarissa sattui olemaan hurjat joulukorttialennukset, joten edellisvuosien joulukorttien puutteen takia (en ole ehtinyt saamaan Ouluun vielä useitakaan kortteja) tein koristeen uusista korteista. Toki kierrätetty tähtönen olisi ollut vielä astetta sympaattisempi ja viehättänyt korttien satunnaisuudella. (Kuitenkin harkitsen salaa vielä käyväni Tiimarissa hamstraamassa mahdolliset viimeiset joulukortit ja tehtailevani lisää tähtösiä.)

Voisihan näitä tehdä yksivärisinäkin, jostain syystä mua on vain viimeaikoina viehättänyt sellainen rönsyilevä värikylläisyys ja omituisetkin yhdistelmät. Jostain syystä sellaiset asiat kuiskii mulle sanaa "kodikkuus".


Onko joku muukin kävellyt Stockmannin joulukoristeosastolle ja huomannut sen kirjavan langalla päälystetyn poron? Vähän ylväämmän, isomman ja jouluisemman värisen kuin yllä oleva tekele. No, tässä on mun versio. Jostain syystä opiskelijana en raaskinut maksaa kolmeakymmentäviittä euroa langalla päällystetystä styroksi (jotain kevyttä ja valkoista se ainakin oli) eläimestä, vaikka mieleni kyllä teki.

Onneksi on aikoinaan pesukoneen pakkauksesta kaivetut styroksit, mattoveitsi ja erikeeperiä. Kirjavaa lankaa löytyy sattumalta lähikaupasta ja samana iltana on valmiina yksi pieni porovauva. Vappuporoksikin kutsuttu, mutta ehkä jollain tapaa jouluinen "tein itse ja säästin" koriste. Hurraa! Eihän se yhtä ylväs ole kuin esikuvansa, mutta tuollainen pyöreänpehmoinen ja erilämmin vauvaporo.


Kummitädiltäni lahjaksi saatu joulukoriste on yksinkertainen, mielikuvituksellinen, kaunis, herkkä ja etenkin ihana. Katsokaa nyt sitä. Oi.

Parin vuoden päästä voi ehkä jo nimetä jonkin pahvilaatikon joulukoristelaatikoksi, huisia.

Huomenna aamusella käyn tenttimässä rakennusopin kurssin ja sitten siirryn joululomailemaan, meni läpi tai ei. Sata ja yksi asiaa jäi tekemättä ja palauttamatta ennen lomaa, mutta ehkä niistä ehtii huolehtia myöhemminkin. Loppuviikosta matkustan Etelä-Suomeen ja sitten onkin jo kohta joulu. Ihanaa.

tiistai 10. joulukuuta 2013

yksi dinosaurus ja sen kappeli

On tämän viikon toinen päivä ja oon palauttanut jo kaksi työtä! Kaksi! Se on yksi per päivä, jos ei oteta huomioon, että olen tehnyt kyseisiä(kin) töitä aktiivisen epäaktiivisesti koko syksyn. Huojentavaa, edes jokin on tehty, ohi, menneisyyttä. Ja opintopisteet varmoja, tulossa, matkallaan. Hyvä minä.


Oon tehnyt myös jotain muuta. Piparkakkutalon. Oikeastaan piparkakkukappelin. Ekumeenisen kappelin. Koko homma on siis nykyaikaisen arkkitehtuurin kurssille suunnittelemani ekumeenisen kappelin mallinen, mitäpä sitä uusia kaavoja keksimään, kun kyseisillä on rakennettu jo varsin kompakti ja mainio puumallikin.


Jokin piparkakkutalojen tekemisessä on kivaa, mutta jokin ärsyttää. Se jokin on se, ettei kaikkea saa millään osumaan juuri kohdalleen. Piparit turpoaa uunissa menettäen muotonsa (ja niiden leikkaaminen muotoon kuumana vasta vaikeaa onkin) tai taipuu epämääräisesti väärään suuntaan. Joku seinä on paksumpi kuin toinen, kaupasta ei löydy kivoja karkkeja ja sokerikuorrute loppuu kesken. Pari kertaa meinasin hermostua, lähinnä tosin tuossa leipomisvaiheessa, kun koin että koko projektin olisi voinut lopettaa alkuunsa. Ei tästä mitään tule, huono talo, huono idea. Ai mikä pessimisti?


Mutta ihan hyvä talo tuli. Ihan kelpo mökki, kyllä tuota pari viikkoa jaksaa katsella. Kuvista voi ihastella sitten myöhemmin ja nostalgian pyörteissä miettiä miten ihanaa piparkakkutalojen rakentaminen onkaan. Oih.


Pihallekaan ei mahtunut kuin yksi dinosaurus.

perjantai 6. joulukuuta 2013

eräät pikkujoulut oulussa

Viime viikonloppuna oli pikkujoulut. Nykyään ympäri Suomea asuvat lammikaverit hyökkäsi Ouluun, pelattiin barbie lottoa, katsottiin useita huonoja elokuvia ja naurettiin paljon. Kiva viikonloppu.


Viiksibileet? viiksibileet. Viikset on aina hyvät, oli bileet tai ei. Erityisen hyvät ne on kun ne on punaiset. Vielä paremmat ne olisi jos pysyisi päässä eikä haisisi niin kamalan pahalta. Ja sit kameran tarkentaminen oikeaan kohtaan voisi myös olla ihan kiva juttu, mutta mitäpä pienistä.


Niitä lammityttöjä. Pistetään toi pienin taka-alalle niin se näyttää vielä pienemmältä ja tapimmalta. Ei sitä oikeasti harkittu, mutta oonhan mä nyt aika kirpun näköinen tässä, voi juku. Mangoshotit on hyviä, eikä edes petollisia tai muuten ikäviä.


Päiväuniaika on olellinen.


Viiksikaveri on eritärkeä.


Ja se barbie lotto. Nostalgia on parhautta ja barbie on todella kaunis. Niin kaunis.

Kivojen pikkujoulujen jälkeen valmistautuminen ei niin kivaan, rankkaan, stressaavaan ja kiireiseen kouluviikkoon ei ollut mukavaa. Oikeastaan se oli tuskaista ja hyvin vaikeaa. Mutta nyt sekin viikko on ohi ja koulua on jäljellä enää vähän yli viikko, sen jälkeen jätän Oulun taakseni, oli harjoitustyöt palautettu tai ei.