tiistai 25. helmikuuta 2014

asioita elämää asioita juttuja kaikkea

Ei kai helmikuun lopussa kuulu olla vielä kevät? Siis lämmintä, aurinkoista ja kauttaaltaan aika sulaa. Oulun tapauksessa toki myös tuulista ja haisevaa, mutta jos ne kaksi onnistuu sulkemaan pois mielestään, ulkona on tavattoman ihanaa. No ei juuri nyt, nyt siellä on pimeää ja synkkää. Mutta päivisin. Ainakin tänään.


Luulin hukkuvani tentteihin, mutta huomasin ettei niitä osukaan tenttiviikolle juuri yhtään. Eteläsuomi täältä mä taas tulen siis. Siis ensi viikolla. Vielä pitäisi jaksaa herätä kolmena aamuna aikaisin, istua luennoilla, esitellä yksi harjoitustyö ja ahertaa illat työhakemusten parissa. 

tässä eräs erikiva asia

Mulla on kamalasti tekemistä (muttei se estä mua laiskottelemasta kaikkia iltoja). Etsiä uusi asunto toukokuun alukuun mennessä, hakea niitä kesätöitä kaikista mahdollisista paikoista, ottaa muut kiinni koulutöiden parissa ja sitten ne sata ja yksi omaa projektia, joille en koskaan jaksa urhata aikaa. Mutta mulla on sellainen jännä kutina ja optimistinen haave siitä, että tänä keväänä saisin jotain aikaiseksi. En ole yhtään varma mitä, mutta jotain jotenkin jossain joskus. Jee. 


Viimeiset viikot (viimeisin viikko) on tuntunut pieneltä ikuisuudelta ja koko elämä on ollut yhtä tunteiden, ajatusten, tapahtumien ja itsetutkiskelun vuoristorataa. Sellaista että hetkittäin ei voi kun pysähtyä miettiämään onko tämä tosiaan mun elämää, mun pieni ja rauhallinen elämäni. Huh. 


Ystävänpäivänä oli tavattoman ihanaa ja mukavaa, sellaisia päiviä ottaisin mielelläni älyttömästi lisää. Vaikka nyt heti. Kiitos. Instagramkuvat on varmaan (taas) ihan ok. Tai parempi olla koska muuta ei ole joten muuta ette saa. 




2 kommenttia :

  1. mitäs vuoristorataa sulla on 8)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jostain syystä mulle tulee tästä kommentista sellainen olo, että sä tiedät jo? Joku outo intuitio kun tuollainen hymiökin.

      Poista