sunnuntai 25. toukokuuta 2014

pukeutumisesta (turhamaisuudesta) ja estettiikkailosta

Ensimmäisenä varoituksen sana niille, jotka kokevat pukeutumisesta pitämisen, nauttimisen, vaatteiden miettimisen, niistä puhumisen ja intoilun materialistisena, turhana, mielenkiintoa herättämättömänä, pinnallisena tai muutoin negatiivisena asiana. Suosittelen teitä olemaan lukematta seuraavaa tekstiä. 


Mä pidän pukeutumisesta. Pidän vaatteiden yhdistelemisestä, kokeilullisuudesta, uusien vaatteiden etsimisestä ja niiden perään intoilemisesta. Siinä määrin olen pinnallinen, materialistinen ja turhamainen. Mutta jos jätetään se osuus hetkeksi sivuun ja keskitytään siihen, minkä koen olevan se asia, mikä mua pukeutumisessa kiehtoo. Mä olen esteetikko, olen ihminen joka haluaa jollain tapaa ilmaista itseään pukeutumisen avulla ja kukerrella peilikuvaansa katsoessaan.  


Aiemmin tunsin helposti syyllisyyttä siitä, kuinka paljon käytin aikaa ja rahaa johonkin niin turhamaiseen kuin pukeutumiseen. Tuntui ettei tällaisiin asioihin ja niiden maailmaan uppoutuminen oikein sopinut arvomaailmaani ja ajattelin koko hölmöyden olevan jokin (kenties) yhteiskunnan ja median päälleliimaama osa minussa. Sittemmin olen alkanut muistaa, kuinka paljon vatteet ja niiden estetiikka, oma estetiikka, kokeilullisuus ja asioiden yhdistely kiehtoivat minua jo nuorempana. Jotenkin se, että olen pitänyt samoista asioista jo melko nuorena sai kaiken tuntumaan oikeutetummalta. 

(ensimmäinen kuva  ihan vain koska kaipaan todella tuota kuningatar amidala paitaa) 

Isosiskoni on ihan eri tasolla muodista kiinnostunut ihminen kuin minä. Sellainen joka on jo etukäteen tietoinen tulevista trendeistä ja seuraa aktiivisesti eri medioita. Varmaan isosiskon antama malli on toiminut jonkinlaisena innoittajana itselleni ja olen sitä kautta kiinnostunut pukeutumiseen ja vaatteisiin liittyvistä asioista. Jo lapsena tunnuin tykkäävän vähän erilaisista jutuista. Voi olla, että halusin erottua siskostani ja lähdin siksi kulkemaan omia teitäni, etsimään jotain. Välillä saatoin saada vähän (tai vähän enemmän) lokaa niskaan siskolta, mutta en antanut sen vaikuttaa itseeni turhan paljoa. 

Itse olen (ainakin siskooni verrattuna) enemmän fiilistelijä ja asioihin satunnaisesti törmäilevä kuin tietoa aktiivisesti etsivä ihminen. Toisaalta esimerkiksi blogimaailmassa pyöriessä törmää uusiin ilmiöihin aika äkkiä, joten nykyään taidan pysyä aika helposti kartalla uusista asioista ihan ilman yrittämistä.


Teininä etsin itseäni melko paljon ja pukeutuminen kytkeytyi tähän vahvasti. Tahdoin näyttää erilaiselta, erottua, herättää huomiota. Toisaalta tahdoin kuulua johonkin joukkoon ja otin paljon vaikutteita erinäisiltä nettikavereilta ja -tutuilta. En ihan tiennyt, mitä itse halusin olla tai olin, eikä tarvinnutkaan, sitähän siinä samalla selvitin. Nykyään olen useimmiten aika sinut itseni ja vaatetukseni kanssa. Tiedän melko hyvin millaisia vaatteita osaan käyttää ja mikä tuntuu hyvältä päällä., millaisia vaatteita kannattaa ostaa tietäen, että innostus niitä kohtaan ei ole laantumassa ihan heti.



Kun jostain on pitänyt jo nuorena ja ruokkinut kyseistä asiaa jatkuvasti kasvaessaan, tuntuu se näin kaksikymppisenä aika isolta ja suhteellisen pysyvältä osalta omaa identiteettiä. En mä olisi niin minä, niin vimmu, jos en hölmönä innostuisi ihanistakamalista uusvanhoista vaateaarteista tai jos uusi kukkahame ei saisi mahanpohjaani kutkuttelemaan. En mä olisi niin vimmu, jos en tahtoisi lähteä kaupungille miettien itsekin, miten veikeältä (mielestäni) näytän ja miten mahtavalta se tuntuu. Jos en toisinaan miettisi seuraavana päivänä mitä ihmettä päässäni liikkui kun päätin yhdistää vaatteet a ja b asusteeseen c.

Toki muotimaailma ja jatkuvasti muuttuvat trendit vaikuttavat minuunkin, jokin asia alkaa tulla jatkuvasti vastaan kaikkialla ja lopulta se alkaa miellyttää omaa silmää. Ei se välttämättä huono asia ole, mutta ihan joka villitykseen ei varmaan kannata lähteä mukaan, ainakaan tällä budjetilla (ja arvomaailmalla). Uusia tuulia ja ilmiöitä on kuitenkin satunnaisesti ihanaa soveltaa ja yrittää istuttaa omaan tyyliinsä (jos tätä sekametelisoppaa voi tyyliksi luonnehtia). On mulla muutamia ihailun kohteitakin, joilta otan tietoisesti vaikutteita. Mä olen nykyään aika varma omasta pukeutumisestani, niin hässäkältä kuin välillä osaankin näyttää.


Luulen että kaikki lopulta kiteytyy siihen, että olen parantumaton esteetikko. Olkoon sitten pinnallista ja turhamaista, mutta en voi tai edes halua voida sille mitään. Nautin kauniista asioista, nautin olostani mielestäni kivoissa ja kiinnostavissa vaatteissa yhtä lailla kun nautin asunnostani kun olen tunkenut sen täyteen mielestäni kivoja ja mielenkiintoisia esteettisiä esineitä ja huonekaluja. Estetiikka on mulle tärkeää ja kiitän onneani että liitän sen niin usein johonkin vanhaan, kuluneeseen, aikansa eläneeseen tai muuten erikoiseen. Asiat, joilla on elämä ja tarina, ovat erityisen ihania. Nostalgiset asiat ovat ihania. Toiset asiat ovat ihania koska ovat vaan niin kamalia että ei voi kuin tykätä, ironisesti ihania, ironisesti esteettisiä.


Hei olen vimmu ja tykkään pukeutumisesta, enkä taida tästä ihan heti muuksi muuttua. 


2 kommenttia :

  1. Ihana :) Pystyn alleviivaamaan niiiin monia kohtia tästä tekstistä :3 Tykkään itekin asioista joista näkyy eletty elämä, asioista, joilla on (kuvailtakoon sitä nyt näin) sielu. Kirpparit onkin aarreaittoja ^^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo nimenomaaan toi sielu ja elämä tekee asioista usein tosi ihania ja viehättäviä! :)

      Poista