keskiviikko 26. helmikuuta 2014

ai kaljahaaste vai ?



mä en niinku.... mä en niinku halua en aio en varmasti todellakaan en. mä vaan en. en. mutta arvostan yhteisöllisyyttä ja sit tää sosiaalinen paine jotenki niinku... oli pakko tehdä edes tällainen. käsitellä asiaa. sosiaalinen paine...

tiistai 25. helmikuuta 2014

asioita elämää asioita juttuja kaikkea

Ei kai helmikuun lopussa kuulu olla vielä kevät? Siis lämmintä, aurinkoista ja kauttaaltaan aika sulaa. Oulun tapauksessa toki myös tuulista ja haisevaa, mutta jos ne kaksi onnistuu sulkemaan pois mielestään, ulkona on tavattoman ihanaa. No ei juuri nyt, nyt siellä on pimeää ja synkkää. Mutta päivisin. Ainakin tänään.


Luulin hukkuvani tentteihin, mutta huomasin ettei niitä osukaan tenttiviikolle juuri yhtään. Eteläsuomi täältä mä taas tulen siis. Siis ensi viikolla. Vielä pitäisi jaksaa herätä kolmena aamuna aikaisin, istua luennoilla, esitellä yksi harjoitustyö ja ahertaa illat työhakemusten parissa. 

tässä eräs erikiva asia

Mulla on kamalasti tekemistä (muttei se estä mua laiskottelemasta kaikkia iltoja). Etsiä uusi asunto toukokuun alukuun mennessä, hakea niitä kesätöitä kaikista mahdollisista paikoista, ottaa muut kiinni koulutöiden parissa ja sitten ne sata ja yksi omaa projektia, joille en koskaan jaksa urhata aikaa. Mutta mulla on sellainen jännä kutina ja optimistinen haave siitä, että tänä keväänä saisin jotain aikaiseksi. En ole yhtään varma mitä, mutta jotain jotenkin jossain joskus. Jee. 


Viimeiset viikot (viimeisin viikko) on tuntunut pieneltä ikuisuudelta ja koko elämä on ollut yhtä tunteiden, ajatusten, tapahtumien ja itsetutkiskelun vuoristorataa. Sellaista että hetkittäin ei voi kun pysähtyä miettiämään onko tämä tosiaan mun elämää, mun pieni ja rauhallinen elämäni. Huh. 


Ystävänpäivänä oli tavattoman ihanaa ja mukavaa, sellaisia päiviä ottaisin mielelläni älyttömästi lisää. Vaikka nyt heti. Kiitos. Instagramkuvat on varmaan (taas) ihan ok. Tai parempi olla koska muuta ei ole joten muuta ette saa. 




torstai 13. helmikuuta 2014

tenkologianostalgiaa

Eilen saavuin lammille, tänään kaivoin esiin entisen tietokoneeni ja aloin tutkia sen sisältöä. Tuossa se pyöriä hyrisee ja tärkeääkin tärkeämmän vanhat logit ja satunnaiset valokuvat siirtyvät ulkoiselle kovalevylle. Koko kone tuntuu ikuisuuden vanhalta, vaikka tosiasiassa kolme vuotta sitten se taisi olla vielä kovassa käytössä.



Teknologianostalgiaa. Jos muutamia vuosia vanhoja asioita nyt voi kovin nostalgisiksi kutsua. Omassa mittakaavassani ne kuitenkin ovat sitä. Ensimmäinen oma, aavistuksen onneton, pieni tietokone. Oma ikivanha pikaliimalla ja söpöllä roinalla raiskattu puhelin sekä ensimmäinen oma (oikeasti) aika vanha esiaikainen digikamera.


Kotona käydessä on hyvä aika nostalgisoida ja hukkua menneisyyteen. Huomenna vietän ystävänpäivää kahden (jo ala-asteelta lähtien) parhaan ystäväni kanssa. Suunnitelmana on juoda (liikaa) viiniä, lukea vanhoja "yhteispäiväkirjoja" ja ehkä nauraa, itkeä, juoruta, ihmetellä, pohtia, hämmästellä, taivastella, ratkoa ongelmia, olla vain.




perjantai 7. helmikuuta 2014

aina mä vaan toljotan

Mulla oli yksi video, mutta se viottui jotenkin ja sai mun koneen ihan jumiin mitä ikinä yritinkin sille tehdä. Joten ei videota teille. Harmi, se oli ihan kiva tarpeeton höpötysvideo.

Tää viikko on tuntunut enemmänkin kahdelta viikolta. Keskiviikkona tuntui että olisi jo perjantain aika. Olin työskennellyt jo ihan riittävästi yhdelle viikolle. Toisaalta keskiviikko tuntuu olleen eilen. Tai vaikka kaksi tuntia sitten, ihan äsken. 

Oon ollut kamalan väsynyt, varmaan alkuviikon aikaisten herätysten, myöhästyneiden nukkumaanmenoaikojen ja huonounisuuden takia. Väsyttää.


Keskiviikkona sain vihdoin palautettua koko tammikuun ajan rästissä olleen rakennusopin harjoitustyön. Olo on ennenkaikkea helpottunut (joskin rästissä olisi vielä ainakin neljän eri kurssin työt). Kyseinen rakennusopin kurssi oli vaikea ja raskas, mutta ennenkaikkea opettavainen. Vihdoin alkaa tuntua, että tiedän jotain. Olen oppinut jotain enkä vain askarrellut. 

Ensi keskiviikkona puolestaan lähden eteläsuomeen, kiitos akateeminen vapaus. Se sama vapaus jonka verukkeella skippaan säännöllisesti historian luentoja. Opinkohan koskaan kiinnostumaan historiasta?


Aina mä vaan toljotan. 

Kysykää lisää kysmyksiä, on tullut jo monta niin kivaa, että palan halusta päästä jo vastailemaan!

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Kysykää jotain kivoja kysymyksiä jooko?

Perjantaisten tyttöilyjen lisäksi viikonlopun kohokohtia taisi olla tämä (linkki). Lauantai piti sisällään ulkona syömistä, edellispäivän aikansa eläneitä kiharoita ja elokuvissa käymistä. Sunnuntai on ja oli lepopäivä.


Voisitte vaihteeksi heitellä mua kivoilla kysymyksillä (no saa olla tyhmiäkin, mutta älkää heittäkö kovin kovaa, mulla on aika alhainen kipukynnys). Mä vastaan niihin sitten, että ei se ihan turhaakaan välttämättä ole. On vähän sellainen olo että tämä blogi kaipaisi lisää sisältöä. Niinkuin noin kaiken tämän turhanpäiväisen lätinän lisäksi. 


Aina ei voi onnistua. Sen huomaa siitä kun kiireessä ennen kaupungille lähtöä otetuista kuvista lähes kaikki näyttää tältä (ja lopuissa vika on allekirjoittaneen venkoilussa tai irvistelyssä). Mutta ei se mitään, ei mua haittaa tällä kertaa. 

Ihan tavallinen viikonloppu takana.

Onneksi on uusi uudistunut image-lehti ja hyvä kirja, jota luen liian vähän. Ja kaksi muuta odottaa hakijaansa ja lukijaansa jossain kirjaston hyllyillä. Ainakin toivon mukaan. 

 Mutta kysykää niitä kysymyksiä jooko? Kiitos jo valmiiksi hei, arvostan jokaista kysymystänne. Kiitos, kiitoksia ja kiitos vielä.