maanantai 24. maaliskuuta 2014

asioilla on tapana järjestyä



Asioilla on tapana järjestyä. Ne ei aina järjesty niinkuin niiden haluaisi tai olettaisi järjestyvän, mutta järjestyy kuitenkin. Yleensä. Koska niin niillä vaan tuntuu olevan tapana.

torstai 20. maaliskuuta 2014

ei jaksa ei tee mieli


Jos oisin viime viikolla ehtinyt kirjoittamaan, mulla olisi ollut vaikka miten monta eri aihetta. Eihän ne aiheet toki kadonneet ole edelleenkään, mutta tuntuu (taas) ettei ole mitään sanottavaa. Joten en sano mitään. Mutta olen elossa ja blogi on elossa kunnes toisin todistetaan, vaikka motivaatio- ja energiakato vaikuttaa siltä, että hetkeen ei tältä suunnalta mitään suurta tulla kuulemaan, lukemaan tai edes näkemään.





Mulla ei edes olisi aikaa mutta tänäänkin ajattelin pitää vapaapäivän. Kohta jokainen seinä ja deadline varmaan kaatuu päälle, enkä jaksa edes väistää. Vapaapäivänä olisi kiva maalata, piirtää, lukea tai vaikka siivota, mutta tuskin teen mitään niistäkään. Yhtä mekkoa ajattelin ommella sopivammaksi tarkoitustaan varten. Ja kyllä mä siihen kirjaankin varmana tartun.

Tiedättekö sellaisen olon kun tuntuu että joku on sitonut alasimen kiinni teidän keuhkoihin tai palleaan (tai muuhun yläkropan alueella sijaitsevaan sisäelimeen) tai pudottanut kasan kiviä mahalaukkuun ja on vaikeaa vastustaa niiden painoa? Vastustaminen vaatii jaksamista ja jaksaminen vaatii motivaatiota. Pitäisi olla ajattelematta koko asiaa, alasinta, mutta oikeastaan ei edes tahdo kun tahtoisi vain poistaa sen. Ties mitä infektioriskejäkin tuollaisissa tuntemattomissa objekteissa kehon sisällä...



Kuvia viime viikonloppuiselta mummi, äiti ja tyttäret reissulta Tukholmaan. Hymyilytti ja käytin pitkästä aikaa korvakoruja, josta seurauksena korvanlehdet on edelleen aika kärsineen näköiset. Kännykkäkuvia lähinnä, loput kuvat on äidillä, mutta kyllä mä nekin saan joskus käsiini. Ja sitten kerron ehkä lisää tästäkin.

Muuttoon on vähän päälle viikko. Onneksi on kavereita jotka tekee vaikka lauluja piristääkseen.

maanantai 10. maaliskuuta 2014

kanikaveri


Mulla on sellainen uusi kaveri. Se on vähän arka ja ujo ja sillä ei ole vielä nimeä. Sellainen mulkoilevainen. Katselee mua epäileväisen näköisenä, ihan kuin joku skeptikko. Ihan skeptinen kani. Mutta ajan kanssa meistä tulee varmaan ylimmät ystävät, toinen on vielä niin pikkuinenkin. Paitsi korviltaan. Korvat on aika mahtipontiset.



Mulla oli kamalan kiireinen loma. Levätä en paljoa ehtinyt, mutta näin ihmisiä ja pidin kivaa. Pitkästä aikaa sellainen olo, että jaksaa, joten ehkä tästä on syytä nauttia. Yhden päivän vietin Helsingissä, kävin elokuvissa ja tapasin kavereita, toisena päivänä vietin serkkujen syntymäpäiviä ja hengasin kevyet neljä tuntia abc:lla.


Onneksi nyt on taas kokonaiset neljä päivää aikaa yrittää ottaa kiinni koulurytmistä ja rutiineista, saada jotain vaihteeksi aikaiseksikin sekä selvittää tenttiaikataulua. Ehkä myös metsästää sitä asuntoa. Torstaina ajan takaisin eteläsuomeen ja lähden risteilylle äitin, siskon ja mummin kanssa.

Toivottavasti uusi kanikaveri rohkaistuisi edes vähän ennen sitä. Kanikaverille nimi kiitos, en voi ehkä ikuisesti kutsua sitä jänöksikään (no miksen muka voisi).

keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Mitä tehdä kun ei ole paperilla riittävän hyvä?

Mitä tehdä kun ei ole paperilla riittävän hyvä? Mulla ei valitettavasti ole tarjota vastausta tähän kysymykseen, mutta valittamista aiheeseen liittyen löytyy senkin edestä.

Tällä hetkellä haen kahta asiaa: uutta asuntoa ja kesätyöpaikkaa. Täytän hakemuksia ja saan kieltäviä vastauksia. Ei kiitos, valitettavasti emme tällä kertaa. Stressaa.

oma koti on ihana, olisi kivaa jos sellainen olisi jatkossakin

Olisin varmasti hyvä vuokralainen. Olen siisti, vastuuntuntoinen, rauhallinen ja mukava. Hyvät puoleni vain eivät välity, kun hakemuksissa kysytään samat selkeät kysymykset. Kun vuokranantaja lukee paperiani hän näkee opiskelijan, joka ei käy töissä ja omistaa kanin. Ei jatkoon. Kolmenkin hakemuksen joukosta löytyy takuulla joku, joka on sen yhden paperin perusteella minua parempi.

Töitä hakiessa asioiden luulisi olevan helpompia. Saahan niihin työhakemuksiin tarinoidakin, tuoda persoonaansa esille. Mutta eiköhän aika moni muukin osaa kehua itseään luontevasti ja korostaa työnsaannin kannalta olennaisia positiivisia piirteitään. Erottuminen on jälleen vaikeaa. CV:ni ei juuri tilannetta paranna. Muutamia työsuhteita, ei mitään kovin pitkää. Vähän yritystä, mutta ei kuitenkaan riittävästi. Aina lötyy paperilla parepiakin hakijoita. En saa kutsuja edes haastatteluihin.

olen ollut töissäkin

En yhtään väitä, etteivätkö monet näistä paperilla minua paremmista ihmisistä olisi todella myös hyviä vuokralaisia tai työntekijöitä. Joku pieni ja stressaantunut kiukkupussi pääni sisällä vain tahtoo huutaa maailman epäreiluutta (vaikka mikään ei edes ole erityisen epäreilua, tuntuu vaan mukamas epäoikeudenmukaiselta). Miksen mä, miks kaikki muut aina, miksi mä en kelpaa, miks toi on mua parempi, minä, minä, minä, yhyy.

olen oikeasti ihana

Mutta kun ei mussa oo mitään vikaa.. oikeesti hei, oon ihan hyvä. Antakaa asunto ja työpaikka niin näytän teille kaikille! Ja niille muillekin!

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

no se laukun sisältö tietty


Ei tuomita niin kärkkäästi yleisimpiä videoaiheita jooko? Tai siis en mä teistä tiedä, mutta itselläni on tapana pienessä mielessäni tuomita kokonainen aihepiiri muutamien videoiden perusteella. Ei tuomita myöskään allerkirjoittaneen päälakea (juurikasvua ja epämääräisen näköistä tukkaa) vaikka se sitä niin kovasti tahtoo kameralle esitelläkin.

Tää oli hauskaa ja mukaan mahtuu pari asiaa mitkä yllätti mut itsekin. Onko tää videospämmi ihan typerää vai jaksaako joku katsoakin näitä? Koska tykkään tehdä näitä, tykkään paljon, tää on kivaa ja jatkaisin mielelläni!