maanantai 23. kesäkuuta 2014

kukkaseppele




Mun juhannus oli oikein hyvä, kiitos kysymästä. Perjantai aamuna päätin, että haluan tehdä kukkaseppeleen. Enhän mä tarkalleen muistanut, miten koko seppelehomma toimii, mutta onneksi täti auttoi mua. Muutamasti meinasin luovuttaa, mutta onneksi en luovuttanut. Sain aikaiseksi ihan hyvän seppeleen, toivottavasti ehdin ja jaksan tehdä tänä kesänä useammankin. Harjoitus tekee mestarin ja kukkaseppeleet on kauniita.

Heitin talviturkkini säälittävästi vasta näin kesäkuun puolenvälin jälkeen. Juoksin alasti kiroillen kylmään (suhteellinen käsite toki...) järveen ja sisko totesi että koko hetki olisi pitänyt saada nauhalle kaikessa suomalaisuudessaan.


Eilisillan vietin Lammilla ystävien kanssa. Alkuyöstä eksyin metsään. Onneksi se oli lähinnä koomista ja jaksoi naurattaa. Juhannusseikkailu erityisen miellyttävässä ja ihanassa seurassa.



Tänään olen kuluttanut aikaa lagaillen, ruokaa mässyttäen ja asioita (toistuvasti) läpi miettien. Välillä täytyy punnita uudelleen elämänfilosofiaansa ja sitä, minkä oikeasti kokee elämässä tärkeäksi. Sellaisia asioita olen pyöritellyt päässäni. Jos oma käyttäytyminen ja pinttyneet ajatusmallit tulevat kovasti sen tielle, mitä arvomaailma kertoo, niin kummalle kannattaa antaa enemmän sanavaltaa. Ehkä kannattaa vain olla avoimin mielin ja ihmetellä. Onneksi on koko elämä aikaa selvittää kuka on, miksi on, miten haluaa olla ja minkä takia. Löytää itsensä ja hukata uudelleen.

Ja onneksi on ihania kavereita jotka aloittavat neuvonsa sanoin "tää on huono neuvo mutta..."

Kyllä mä vielä joku päivä otan kiinni tuon kuvahaasteenkin.