lauantai 27. joulukuuta 2014

väsynyt raukea suhteellisen onnellinen


Mä en tiedä mitä sanoisin viimeisimmistä viikoista ja päivistä. Tällä hetkellä oon tosi väsynyt. Mua on vaivannut sellainen vähän väliä itsestään kuuluttava syvä väsymys ja ryytymys. Lojun Lammilla pääosin toimettomana. Vihdoin olisi aikaa tehdä kaikkia niitä asioita, joita oon kaivannut kiireisen syksyni aikana, mutta en jaksa. Voisin painua kohta taas nukkumaan ja odottamaan huomisen uusia väsymysaaltoja.


Onneksi on aikaa levätä. Yksin lepääminen vain on asteen verran tympeää, toisen kainalossa hiljaisuus, raukeus ja mitääntekemättömyys muuttuvat kaikkea muuta kuin turhauttavaksi. Toisen sylissä katon tuijotteleminen on lahja. Ja kissan silittäminen, sellaista sain kokea noin viikko sitten.

Lahjoja sain joulunakin: kirjoja, villasukat ja muita mukavia sekä yhden erityisen unelma-askartelun. Aattona sukulaisten seura lämmitti, sain tietää olevani allerginen glühweinille ja keräsin trivial pursuitissa neljä nappulaa. Vastasin oikein jopa yhteen urheilukysymykseen.



Ajatukset kulkee vain hetkittäin ja pyräyksinä. Oon onneksi ja iloksi saanut suunniteltua asioita, vaikka kaikki konkreettisempi on jäänyt tekemättä. Meille tuli kylpyamme ja eilen laskin itselleni kylvyn. Luin kynttilänvalossa fyysikkohakkereista enkä edes kastellut uutta kirjaani. Hengittelin veden lämpöisessä syleilyssä kauan ja kauemmin, rentouduin ja lepäsin. Olisipa omassakin asunnossa kylpyamme, kylpeminen on aika upeaa.

Väsymyksen lisäksi mun elämään on lähiaikoina kuulunut lämpöä, välittämistä ja hellyyttä. Oon nauranut, tanssinut, laulanut ja leikkinyt. Oon höpöttänyt, keskustellut, rupatellut ja hiljentynyt. Oon ollut seurassa ja hakeutunut syrjään, valvonut pitkään ja nukkunut pidempään. Sillä lailla elämä on ollut aika hyvin. Aika ihanasti, aika kauniisti, suhteellisen onnellisesti.



Tulevaisuus ahdisti hetken, sitten pistin sen syrjään. Loputtomiin en varmaan voi sitäkään jatkaa. Olisipa suunta elämässä.

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

paulanauhatyttö

En tiskannut kahteen viikkoon. Viime torstaina kaikki mun astiat oli likaisia. Jouduin hakemaan useana päivänä noutoruokaa, koska mulla ei ollut mitään astioita, joissa valmistaa ruokaa (puhumattakaan sen syömisestä). Valmisruuat olisi kelvanneet paremmin kuin hyvin, mutta eihän mulla ole mikroaaltouunia. Joten heihei rahani, jään kaipaamaan.

Tahdon korostaa, ettei tämä ollut tietoinen valinta. Olosuhteiden pakosta valuin hitaasti rappioon. Lähinnä olin siis yhtä aikaa kuumeessa ja todella kiireinen (viimeisten kouluhommien kanssa). Keskitin kaikki voimavarani koulutöihin ja teki silti tiukkaa saada ne ajallaan valmiiksi. Stressi, fyysinen väsymys ja motivaatioton puurtaminen ei kohdelleet mua hyvin. Päästyäni eilen koulusta kotiin olin enemmän kuin poikki.




Nyt kaikki isommat hommat on (vihdoin) paketissa ja viikon ajan vaivannut kuume on tainnut myös jättää mut rauhaan. Kiitos maailma. Tänään nukuin kello yhteen, tiskasin puolet tiskeistäni, kävin kirpputorilla ja tein kasvissosekeittoa. Kiitos minä, olen ollut hyvä itselleni. En kirjoittanut tänään esseetä, vaikka se oli suunnitelmissa. Sen sijasta tein kivoja asioita. Joskus saa, joskus voi ja joskus täytyy.


Elämme jänniä aikoja. Ylihuomenna jätän Oulun taakseni, sunnuntaina palaan sen syleilyyn ja kymmenen päivän päästä heitän taas heipat. Kun ensi vuonna palaan, on edessä muutto. Joten heihei ihana yksiöni. Olet palvellut minua hyvin, kiitos siitä. En jaksa odottaa, että pääsen pakkaamaan ja purkamaan tavaroita. Voisin lyödä itseni kanssa vetoa, kauanko jaksan olla innoissaan ennen kuin kyseinen homma alkaa tympimään tosissaan.

Oon yrittänyt opettaa Pyynöä pyörimään ympyrää, mutta en mä mikään kaninkouluttaja taida olla.


Muutama sana yllä ja alla olevista kuvista. Äitini (käsityöyrittäjä kun on) on kehitellyt ja tehnyt Sibeliuksen juhlavuoden kunniaksi paulanauha nimisen tuotteen. Muutamia viikkoja sitten yritin leikkiä paulanauhatyttöä ja kuvailla havainnollistavia tuotekuvia (joskin kärsin pienistä kuvausteknillisistä ongelmista).

Paulanauhojen design pohjautuu pirtanauhoihin.

Nauhat ovat oikein ihania ja laittaisin sellaiset kengännauhoiksi vaikka kaikkiin kenkiini. Paulanauhoja voi käyttää niin monella tavalla kuin keksii. Mulla roikkuu ranteessa pari, hiuksiini olen harva se päivä vääntänyt rusetteja ja pidempi pätkä nauhaa toimii kivasti vyönä.


P.S. Mulla ei ole joulukalenteria! Tämä on vääryys, rikos, suuri virhe, erhe ja silkkaa kamaluutta. En todellakaan olisi uskonut, että joulukuun kolmantena päivänä kaikki (kivat) joulukalenterit on myyty loppuun. Onneksi voi ostaa suklaata, jota ei ole piilotettu luukkujen taakse...

maanantai 1. joulukuuta 2014

geborgenheit ja muita sanoja


Niinkuin mulla ei olisi hyödyllisempää tekemistä, oon viime perjantaista lähtien viettänyt melkoisesti aikaa tutustuen uusiin sanoihin. Sanat on mun kavereita.

Torstain ja perjantain välisenä yönä pyörin sängyssä yrittäen nukahtaa ja hukkuen ajatuksiin. Siinä päädyin pohtimaan suomen kielen sanaa "jaa" ja sen kääntämistä englanniksi. (Siis ei "jaa" jakaa sanan muotona, vaan yksinkertainen toteamus "jaa".) En ole edelleenkään keksinyt hyvää tapaa selittää sanan tarkoitusta edes kokonaisia lauseita käyttäen. Jaa on yhtä aikaa niin mitäänsanomaton ja toisaalta ihan omanlaistaan tunnetta huokuva sana. Jaa.


Jaan (ja muiden suomen kielen kääntymättömien sanojen, kuten vitutuksen) innoittamana löysin tieni betterthanenglish nimiselle sivustolle selaamaan muiden kielien englanniksi kääntymättömiä sanoja. Ja sinne jumituin. Ja koska itse sain monista sanoista paljon kutkutuksia irti, oletan törkästi, että joku muukin ehkä saa ja jaan (tämä on nyt se eri jaa aka. share) niitä kanssanne.  Jee. Jaa.

Ayurnamat (Inuit)
A word describing the philosophy that there is no point in worrying about events that cannot be changed.

Bausünde (German)
An architectural eyesore (literally: “construction sin”)


Oli erijännää miettiä, miksi joissain kulttuureissa on kehittynyt tiettyjä sanoja, joita toisissa kielissä ei tunneta. Osa sanoista herätti puhdasta ihmetystä, miksi kukaan ikinä tarvitsisi erillistä sanaa tälle asialle?

Sitzpinkler (German)
Slang for “wimp,” literally translated as “a man who sits to pee”.



Eniten mua ehkä kiehtoi erilaiset tunnesanat. Tunteet on jännä juttu ja mun mielestä on aina hurjaa ajatella, että nekin on jossain määrin kulttuurisidonnaisia. Tähän kategoiraan sopii muuten se vitutuskin. Vituttaakohan muita kun suomalaisia koskaan? Ainakaan muut ei ehkä osaa lokeroida kyseistä tunnetta niin selkeästi. Mutta joo, tunnesanoja:

Mutterseelinallein (German)
Literally “mother-soul alone,” it means “a feeling of devastating loneliness–so lonely that it is as if your mother’s soul has left you.” Pronounced “mut-tare-zay-lin-uh-line” (the first syllable rhymes with “put”).

Nostalgie de la boue (French)
Nostalgie de la boue: literally, yearning for mud. Used to describe the feeling of being attracted to that which is depraved or below one’s stations.
Example:
“He was perversely bound to sink in the social scale, to declass himself. I’m afraid my son had a nostalgie de la boue– a nostalgia for the gutter. He tried to cover it over with fancy talk about re-establishing contact with the Earth, becoming a poet of the people, and such nonsense.”

Avoir le mal de quelqu’un (French)
Missing someone so much it literally makes you sick. “Someonesickness” on the model of “seasickness”.


Lopulta kaksi sanaa sykähdytti mua kauneudellaan ylitse muiden:

Geborgenheit (German)
To feel completely safe; like nothing could ever harm you. Usually connected to a particular place or person.

S’entendre (French)
A reflexive verb that literally means “hearing (each other)”; it means to get along with someone in the sense that you understand how they think.


Ei mulla muuta...