tag:blogger.com,1999:blog-81668059200424966082024-03-13T20:12:54.744+02:00vimmusyndroomaVimmuhttp://www.blogger.com/profile/03937224116954924412noreply@blogger.comBlogger80125tag:blogger.com,1999:blog-8166805920042496608.post-49048811371956429692021-07-27T12:57:00.000+03:002021-07-27T12:57:50.445+03:00 Kuka minä olen, kysyn<p><i><br /></i></p><p><i>Meri on vettä; minä olen kallio, joka kantaa oman painonsa, joka auringossa kuumuu ja johon vesi uurtaa vuosien jäljet. </i></p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJiKQOB4emQVVpVG2ffTq4HVjzrJ6SlPOJDuFzRYvHauT0OUy4KAusr4k5cz6S-zlv6Mdw_RBLsgCsMTpFEv1yEtyPDBs0KvLIPqD124N_vVMTwGtyp_XAMnyY10thjjpiX5XQYmCS8hY/s800/4.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="473" data-original-width="800" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJiKQOB4emQVVpVG2ffTq4HVjzrJ6SlPOJDuFzRYvHauT0OUy4KAusr4k5cz6S-zlv6Mdw_RBLsgCsMTpFEv1yEtyPDBs0KvLIPqD124N_vVMTwGtyp_XAMnyY10thjjpiX5XQYmCS8hY/s16000/4.jpg" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div></div><p>Näinä päivinä minä järkyn helposti. Yritän opetella palaamaan omaan energiaani. Tunnustan keskipisteeni, painopisteeni ja kehoni raajat, rajat, jotka kiertyvät niiden ympärille. Mutta mieleni ääriviivat valuvat heti kun hetki karkaa. Ne häipyvät herkästi ympäröivään ilmaan, ajatukseni poimivat kaikenlaista värinää, aaltoja. Kaikki vesi ei ole minun, eikä kaikkea tarvitse päästää iholle.</p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEijYePktCNyBwY-VeKNV7IyvUsndHvHr9uBAyqZ60Of9Ht0TWaA15TKAnAHxOkMh87C94fq_sDIAQoBmCe-9XpNnNghT66HBxZhyuxqsjXpTpYtjxgTm5nmluPTbfZQa8LFuK3dZmMIlCg/s2048/FC00534B-0594-48C6-AE7E-1FD4231CBCAA.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1365" data-original-width="2048" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEijYePktCNyBwY-VeKNV7IyvUsndHvHr9uBAyqZ60Of9Ht0TWaA15TKAnAHxOkMh87C94fq_sDIAQoBmCe-9XpNnNghT66HBxZhyuxqsjXpTpYtjxgTm5nmluPTbfZQa8LFuK3dZmMIlCg/w640-h426/FC00534B-0594-48C6-AE7E-1FD4231CBCAA.jpg" width="640" /></a></div><p><br /></p><p><br /></p><p><span> </span><span> </span><span> </span><b>Kuka minä olen, kysyn. </b></p><p><b><br /></b></p><p><b><br /></b></p><p style="text-align: left;">Pelkään, etten tule kohdatuksi. Että silmäni eivät tavoita toisia, eikä se syvyys, johon ne upottavat, aukene muille. En tiedä, miten kuvailisin itseäni. En ole ammattini edustaja, en yksikään tekon<span style="font-family: inherit;">i<span style="vertical-align: super;">1</span></span>, enkä materia jota tuotan. En ole siinä vuorovaikutuksessa, jota me käymme keskenämme, sillä minä olen mykkä. Enkä liioin ole tarina. </p><p>Pelkään etteivät toiset tavoita minua. Olen valheellinen peilikuva, pelkkä pinta. Usein minä piiloudun, minä pelkään teidän katseitanne, sillä olen herkkä, ja taas minä muutun. </p><p><br /></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEizNE0O4lAKzkQJz0gTN67ar-m5CAWdQCt9X4iY4lGOkJcvVaN8fX29OCzpiUcsd-Csw49VPZlnjyEPxNg8YyXvOGQAoymaMCmsoS1A1-maiAabwgEonXrX0KsUX2l0gs8n7R8ctoxwd20/s800/1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="435" data-original-width="800" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEizNE0O4lAKzkQJz0gTN67ar-m5CAWdQCt9X4iY4lGOkJcvVaN8fX29OCzpiUcsd-Csw49VPZlnjyEPxNg8YyXvOGQAoymaMCmsoS1A1-maiAabwgEonXrX0KsUX2l0gs8n7R8ctoxwd20/s16000/1.jpg" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><p></p><p>Katson itseäni, ja minä tunnen kuka sisälläni kasvaa. Minun ytimeni on abstrakti, ja mietin, ovatko muutkin. Tuon ytimen, jos se olisi materiaa, haluaisin nostaa varovasti kämmenelleni, pitää hyvänä ja silittää. Ja minä tahtoisin ojentaa sen sinulle: tässä minä olen, ota minut varoen. </p><p>En tiedä, miten kuvailisin itseäni, ehkä minä sanoisin: lukekaa näitä runoja, katsokaa näitä maalauksia. Tehkää se todella, sillä niissä minun ajatukseni ja tunteeni pelehtivät keskenään. Minun taiteeni on filosofiaa, ja minä olemassaolo sen takana. Mutta olenko taiteen takana kokonainen, vai jääkö sieluni silti uupumaan? </p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgyAG6UWg37Cfi6DTf93EvTbrZs-Fku7iflW2MnRMtipCyCrnbWiHJh2VtDIod2AGGbDKVJax2SxxQoO4VpXibidws-h9j4HIj-heexsw0HcpBO4kduJBmEPcYVWG6ekWPJtiV-gqx5mjo/s1608/5.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1608" data-original-width="800" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgyAG6UWg37Cfi6DTf93EvTbrZs-Fku7iflW2MnRMtipCyCrnbWiHJh2VtDIod2AGGbDKVJax2SxxQoO4VpXibidws-h9j4HIj-heexsw0HcpBO4kduJBmEPcYVWG6ekWPJtiV-gqx5mjo/s16000/5.jpg" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><p><span> </span><span> </span>Miksi minä haluan olla niin paljas, mietin, ja onko kipuni tarpeen.</p><p><br /></p><p>Onko kohdatuksi tuleminen todellinen tarve, vai ainoastaan uusi tuomio, johon ripustautua? Eivätkö ihmissuhteet virity aina kuvajaisten välille - ei ole mitään välitöntä, ei puhdasta kohtaamista. Jokainen teko tulkitaan, jokainen sana on solmu verkossa, jokainen paljastaa toiselle vain osan itsestään. Ja niin me kaikki katsomme toisiamme näkemättä mitään, sokeat. </p><p>Minkä arvon minä annan sille, että voisimme yhdessä helliä sisintäni, ja miksi? Yhtä hyvin voisimme pysähtyä ja nähdä peilikuviemme kirjon, kaikista silmistä eri kuvan. Mikä sen arvo on? Miltä minä näytän? En tiedä, minulla ei ole näitä vastauksia: kuka minä olen, ja mitä minä kaipaan? </p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEix9UbA_L5q87y12lOQLAdTgF2hhBq7E6VrsnmFW221rbz5PUJieJTocRx7tAY9fYmzMhvKK8LhdkZj0ZddXHk9Xzx3Rys3mivA-t5986qIQoEWcVnh0EjhfQZiIqB21aNAwlzPIly4D90/s1019/3.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1019" data-original-width="800" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEix9UbA_L5q87y12lOQLAdTgF2hhBq7E6VrsnmFW221rbz5PUJieJTocRx7tAY9fYmzMhvKK8LhdkZj0ZddXHk9Xzx3Rys3mivA-t5986qIQoEWcVnh0EjhfQZiIqB21aNAwlzPIly4D90/s16000/3.jpg" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><p style="clear: both; text-align: left;"><i><span style="vertical-align: super;">1 </span>Olen tekojeni summa, tietenkin, mutta teot ovat ulkosen ja sisäisen tulos. Tässä sukellamme sisälle. </i></p><p style="clear: both; text-align: left;"><i><br /></i></p>Vimmuhttp://www.blogger.com/profile/03937224116954924412noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8166805920042496608.post-20456986105980583522020-04-09T22:58:00.000+03:002020-04-09T22:58:38.369+03:00Jokaiseen suuntaan <br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7GEAPVZdolJVRPRzcSmlxsoWgkg1P8zbT2GmyIA2GtZgEzME5ynUqIJdqj4DZaMX-jXJLECx-Va5Wyeb6Ujt3eUvPFO6jrp5uLw1WkgI563J8uFIyaAzC9b7VR71gcGCFwTucDEADoyw/s1600/1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="467" data-original-width="800" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7GEAPVZdolJVRPRzcSmlxsoWgkg1P8zbT2GmyIA2GtZgEzME5ynUqIJdqj4DZaMX-jXJLECx-Va5Wyeb6Ujt3eUvPFO6jrp5uLw1WkgI563J8uFIyaAzC9b7VR71gcGCFwTucDEADoyw/s1600/1.jpg" /></a></div>
<br />
Minä juoksen kahteen tuuleen yhdessä hetkessä. Mielenkiintoni horisontti on laaja. Olen levoton ja harvoin aloillani. En muista lukion jälkeen eläneeni vailla suunnitelmaa muutoksesta. En ole asettunut.<br />
<br />
Kysymys kuuluu, onko levottomuuteni perustava luonteenpiirre vai ympäristön muovaamaa. Sitä minä mietin. Mietin alattoman suunnan vaihdannan vaikutusta takertuviin tunteisiini. Sillä tunteeni ovat takiaisia, jotka eivät ikinä irrota. Samalla kun siirryn neljänteen elämänvaiheeseen, talletan ensimmäisen, toisen ja kolmannen tarkkaavaisesti omiin lokeroihinsa. Näitä lokeroita palaan ihastelemaan, kaipaamaan ja itkemään. Etenen, mutta en hellitä. Olen kumuloituva pilvi, kasvan alaa ja syvyyttä. Odotan: milloin minä sadan alas?<br />
<br />
Missä ovat menneet haaveeni, kadotettu rakkaus ja tuuleen huudettu toivo? Missä ovat ne virtaan vettyneet polun haarat, joita joskus pelkäsin? Regressio, rakkaani.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgH6KiiIxxNvDByOkGGwjAVsC4lMk2RxbRMBeAbNCuHd96WID0UXGhdc2rKpvCXoeS4KD9Tx90Ndz9Gu62e5knHBAfuUNRUreqPrWKPBzV8n68ZVz6rlCkYsrIPt1u269H1Eadvh-2vnDg/s1600/2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="467" data-original-width="800" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgH6KiiIxxNvDByOkGGwjAVsC4lMk2RxbRMBeAbNCuHd96WID0UXGhdc2rKpvCXoeS4KD9Tx90Ndz9Gu62e5knHBAfuUNRUreqPrWKPBzV8n68ZVz6rlCkYsrIPt1u269H1Eadvh-2vnDg/s1600/2.jpg" /></a></div>
Vapaana ja taakatta on kevyempi hengittää, uskoisin.<br />
<br />
Ainakin ymmärrän itseäni paremmin kun saan sisimpäni sanoiksi. Olen ristiriita, mutta oppisin ennemmin hyväksymään kuin muuttaisin sen. Jokaisena hetkenä minä seulon kognitiotani: Kysyn miksi tunnen, mistä tunne koostuu ja mikä siihen on johtanut. Keneltä olen lainannut nämä ajatukseni ja kenelle ne tulee palauttaa, kun taas vaihdan suuntaa? Ovatko perusteeni vakaat vai hatarat? Missä välissä astuin harhaan ja käänsin nahkani? Kun löydän viimeisen kavalluksen, lepään.<br />
<br />
Olen ihminen, inhimillinen, ymmärrän, mutta vaadin itseltäni vielä enemmän ymmärrystä. Vaadin kehitystä, keskittymistä ja hiljaisuuden valoa, joka paljastaa minusta kaikki valheet. Tämä on se tutkimusmatka, josta kasvatan puutarhan ympärilleni. Minä, kymmenen ulottuvuutta, taivaat avoinna ja tarkasti kategorisoitu kirjastollinen itseymmärrystä. Peilistä tunnistan itseni.<br />
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEipD3oPZIVO5Cs3Z3LhboCW6tvUA2Ou1kdsyssiWIyil1A8RoOB65NREyBcX6DTsYMmdbTGgQVzMOZK0cEJjcmm4qvGaeiI5I5IWQ0eeUoOHQrIkXBBoixNTfPQhaCV8GrNPy5sfdGfxfs/s1600/3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="969" data-original-width="969" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEipD3oPZIVO5Cs3Z3LhboCW6tvUA2Ou1kdsyssiWIyil1A8RoOB65NREyBcX6DTsYMmdbTGgQVzMOZK0cEJjcmm4qvGaeiI5I5IWQ0eeUoOHQrIkXBBoixNTfPQhaCV8GrNPy5sfdGfxfs/s640/3.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
En tarkoita väittää, että vain synnynnäinen olisi aitoa. Identiteetin määritelmää en ole vielä selvittänyt: en kertomukseni suhdetta peilikuvaan, enkä sinun sanojesi painoa. On paljon puitavaa, ja metrit kysymyksiä odottavat ylläni.<br />
<br />
Jokainen sana on enemmän kysymys kuin vastaus.<br />
<div>
<br /></div>
Vimmuhttp://www.blogger.com/profile/03937224116954924412noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8166805920042496608.post-87978571908386647502020-04-06T18:48:00.003+03:002020-04-06T18:49:38.060+03:00Taiteen ytimeen <div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgzt3zYpjEXUMBwtIDAWqFhMNDnjY01BzkflO-wK1JXwDufGGP-BpQ9QyHcO9eXmPAtHXs7sfl6cXtT-J1evnJqfuBx8cqDRUafM6CLusaw0J_4ToB6pTc0g9BoX8wdWN4MeTDHza2rJ4Q/s1600/kuva+1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="467" data-original-width="800" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgzt3zYpjEXUMBwtIDAWqFhMNDnjY01BzkflO-wK1JXwDufGGP-BpQ9QyHcO9eXmPAtHXs7sfl6cXtT-J1evnJqfuBx8cqDRUafM6CLusaw0J_4ToB6pTc0g9BoX8wdWN4MeTDHza2rJ4Q/s1600/kuva+1.jpg" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<br />
Jos taiteen yrittää määritellä, rikkoo taiteilija määritelmän heti huomenna. Taiteen ytimessä on vapaus. Ehdoton määritteleminen on yhtä mahdotonta kuin turhanpäiväistä. En yritä tarjota määritelmää, vaan raottaa taiteen tekijän suhdetta taiteeseen - yhtä näkökulmaa, siis omaani. Minua ei liikuta mikään niin kuin taiteen ajatteleminen (paitsi ehkä matematiikka).<br />
<br />
Taiteen tekeminen on prosessi, jonka ytimessä on idea. Idean ei tarvitse olla konkreettinen, valmis tai pitkälle viety suunnitelma, eikä idean tarvitse olla uniikki. Idealla tarkoitan sitä kipinää, joka saa taiteilijan miettimään “mitä jos,” tai “entä näin.” Toisinaan ehkä vain “miksi?”<br />
<br />
Mitä jos yhdistäisin nämä värit? Miltä eri punaisen sävyt näyttäisivät rinnakkain? Miksi silmät ovat pelottavia? Miksi paholaisen tematiikka on pelottavaa? Miltä näyttäisi sata, tuhat tai miljoona eri vihreää vierekkäin? Voisinko vain performanssina haistattaa kaikille vitut?<br />
<br />
Voisit - kokeile ihmeessä - tutki lisää! Taide ei ole suoritus, vaikka esimerkiksi maalaaminen voi toisinaan olla hyvin teknistä.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_IZy5Fuq4BlJWV7KyuIk9G8tgfkc2HnAcMlEUOFVmKqNJ12O3Jd1Bm9pi9r3lnMQgDLsCfvkWzcCzLeGCNUh8x3oRdl7H3RSlxCJj4SJnOcwC4em61JGxAx_cBsUHkw0Dqg0NtMkaqN8/s1600/2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="467" data-original-width="800" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_IZy5Fuq4BlJWV7KyuIk9G8tgfkc2HnAcMlEUOFVmKqNJ12O3Jd1Bm9pi9r3lnMQgDLsCfvkWzcCzLeGCNUh8x3oRdl7H3RSlxCJj4SJnOcwC4em61JGxAx_cBsUHkw0Dqg0NtMkaqN8/s1600/2.jpg" /></a></div>
<br />
Koska taide syntyy ideasta, on taiteen ytimessä taiteilijan henkilökohtainen intentio. Itse taiteen ei tietenkään tarvitse olla henkilökohtaista - ei sitäkään. Taiteellinen prosessi ennen ideaa on epämääräistä tyhjän tapailua, ehkä pitkiä kävelyitä ja ehkä ahdistunutta seinän tuijottamista. Joskus muistikirjat täyttyvät tulvimaan kysymyksiä, joihin tarttua. Prosessi on herkkä, polveileva ja jokaiselle oma; ei ole mitään kaavaa, ei opetettavaa, joka ei söisi vapautta.<br />
<br />
Uskallan väittää, ja olen varmaan väärässä, että taiteesta tunnistaa sen sielun. Sielun ei tarvitse olla itseään suurempi, vaan se voi muodostua vaikka yksinkertaisesta vitutuksesta. Sielulla tarkoitan sitä matkaa, jonka taiteilija on käynyt eksyessään tyhjään, löytäessään kiintopisteen, pyörittyään idean ympärillä ja lopulta sisuunnuttuaan tekemään. Sielu on henkilökohtainen ja vahvasti sidoksissa taiteilijaan.<br />
<br />
Taide on jotain, joka kohoaa itsensä yläpuolelle. Voin katsoa kahta identtistä teosta, joista toinen on enemmän taidetta kuin toinen. Vai voinko? Joku toinen taiteilija voi todistaa minut vääräksi, joku on sen varmasti jo tehnytkin.<br />
<br />
Se on oikeastaan kaikkein kauneinta taiteessa: taide on vapaata. Jos joku kehtaa väittää, että taiteen tulisi lunastaa oikeutuksensa - pahoitteluni, olette väärässä. Taide on se sataman laineilla keinuva vene, jonne asetun levolle itkemään. Taide on.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdm4B2f9k3FdZF1wiz-xZ0rfo8Wk3abMu7uUQYTCEDmXOt5t9d4J0KQAiFevEx9CNbT97IGgiy-wDl4J4u_BL27-W6tfT_QN-GZ9vJeuby-R0LVwL4h1SmjjEVOBGg1GMdWcB_IfDQWAs/s1600/3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="467" data-original-width="800" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdm4B2f9k3FdZF1wiz-xZ0rfo8Wk3abMu7uUQYTCEDmXOt5t9d4J0KQAiFevEx9CNbT97IGgiy-wDl4J4u_BL27-W6tfT_QN-GZ9vJeuby-R0LVwL4h1SmjjEVOBGg1GMdWcB_IfDQWAs/s1600/3.jpg" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQe-Gv0iSOsiOJTXvqRnMN-0VeYZ5F8Fu_S0KVzDaB_pi_OGd1lvVpoV4TJIJXfdwxANNNVu_-P2GyhDdMywKURpUnSIOMwgzXNioOKfETS-Ia-o9Ot5g31w8NnvA28xxPUE4VH8t4o28/s1600/6.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="401" data-original-width="800" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQe-Gv0iSOsiOJTXvqRnMN-0VeYZ5F8Fu_S0KVzDaB_pi_OGd1lvVpoV4TJIJXfdwxANNNVu_-P2GyhDdMywKURpUnSIOMwgzXNioOKfETS-Ia-o9Ot5g31w8NnvA28xxPUE4VH8t4o28/s1600/6.jpg" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
Ehkä ensi kerralla sitten kritiikin mielekkyydestä. Tai sitten ei, joku ammattilainen osaisi varmaan kertoa senkin paremmin.<br />
<div>
<br /></div>
Vimmuhttp://www.blogger.com/profile/03937224116954924412noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8166805920042496608.post-34587275458894533422020-02-11T20:56:00.001+02:002020-02-11T20:56:33.990+02:00Oulu, matematiikka<br />
<br />
Matematiikka ja taide ovat todellisuudessa identtisiä kaksosia, sanoisin. On jotain suunnattoman kaunista, kun vastakohdat osoittautuvat samaksi. Mutta sitä ne ovat, väitän: itseisarvoja ja omaa luokkaansa.<br />
<br />
Täällä missä taide on kaikki, on matematiikka kaikkialla.<br />
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmYSeHdyK3bU8GKt3yvQ2uifjHf9mUM77UkC3qL87tH4plf6SqCAQ6oeKGjnbLRzTcDJ8WM06SyJCrWHQtm7iEu-N7lJRohcSi4PNWDaNwioG7_7gVfdvm9x6pnG2GpIkYS8IVzbdnsH8/s1600/kuva+1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="609" data-original-width="700" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmYSeHdyK3bU8GKt3yvQ2uifjHf9mUM77UkC3qL87tH4plf6SqCAQ6oeKGjnbLRzTcDJ8WM06SyJCrWHQtm7iEu-N7lJRohcSi4PNWDaNwioG7_7gVfdvm9x6pnG2GpIkYS8IVzbdnsH8/s1600/kuva+1.jpg" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<br />
<br />
Kaipaan Ouluun joka päivä eilistä enemmän. Katselen lähijunan ikkunasta ohi kiihdyttäviä kaukojunia ja nielen kyyneleitä. Olen kai herkistänyt itseni tarkoituksellisesti. Itken itseäni suuremmasta: arvostuksesta, kauneudesta, surusta, taiteesta. Lapissa jokaista alavaa maisemaa. Tämä kyynelten loputon virta on voimani. Se on joki, jota purjehdin. Se on meri, ja minä merillä.<br />
<br />
Tahtoisin sanoa, että Ouluun kaipaa lähinnä sieluni; niin maastonmuodot, meri ja ilmasto puhuttelevat sisintäni. Tahtoisin sanoa: olen rikki revitty, palasina, ja korjauskelvoton. Valitettavasti mikään ei ole niin yksinkertaista, ei niin runollista. Oulu on on minulle täynnä tyhjää, se on yksinäistä tilaa ajatuksieni ympärillä ja surua, joka saa kävelemään kymmeniä päämäärättömiä kilometrejä. Ja noilla kävelyillä minä ajattelen, kirjoitan, ja tunnen kevään syvemmin kuin koskaan muulloin. Yksinäisyys on rauha, jossa hengitän.<br />
<br />
Pitkät tunnin junissa, ohi juoksevat metsät. Kaipaan mättäitä, joita katsoin vuosia samojen lasien takaa, kuvitellen jalkojeni alle viileän painon. Hitaasti ja nopeasti valuvat tunnit, pysähtynyt aika. Päätän, että asun vielä joskus Oulussa, se on vähintä, mihin voin henkeni ripustaa.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjB3S5J6CDUopI70xYVxKlChoTlf_ytnNBF8uj9HxSvZC-1Qb-4Dcff6WUFfqUGXOMrZRIJom5XBS8PbAlsf9EJCl8z62Yv3XruLb_CMrlM3WepGhZRmuTKlFi57P0aV1p5PpCKtojFQnQ/s1600/kuva2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="827" data-original-width="700" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjB3S5J6CDUopI70xYVxKlChoTlf_ytnNBF8uj9HxSvZC-1Qb-4Dcff6WUFfqUGXOMrZRIJom5XBS8PbAlsf9EJCl8z62Yv3XruLb_CMrlM3WepGhZRmuTKlFi57P0aV1p5PpCKtojFQnQ/s1600/kuva2.jpg" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
Aherran, olen kiinnostunut musiikin teoriasta, opettelen soittamaan kitaraa. Se on vaikeaa ja päämäärätöntä, eivätkä motoriset taitoni aluksi riitä. Ajan intohimoa takaa: kesällä kirjoitin kolmattakymmenettä runoa, eikä se kokoelma ole ihan onneton. Yritän antaa myös proosalle mahdollisuuden. En tiedä mistä ottaisin kiinni: maalaan muotokuvia ja piirrän. Joinain iltoina opiskelen ja maalaan yhtäaikaisesti, sivellin hampaiden välissä matematiikka sydämessäni. Musiikin teoria on matematiikkaa, musiikki fysiikkaa, eikä taidetta voi näistä erottaa. Se on uskomatonta. Taide on kaikki.<br />
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgDRLab09-PKIj9aRU_Ksc3f_rz2h27sY9a_-XGtFC0WUpBmAVvptHQZRn7pPPwnaXjD3bHUWuNNdZQ6nT1GNmWBiTSgBDkBr7jUuoU1agPRzvVoo1CWgwOuc83FdNOZDYRp8lf6CQ-fBU/s1600/kuva+3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="671" data-original-width="700" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgDRLab09-PKIj9aRU_Ksc3f_rz2h27sY9a_-XGtFC0WUpBmAVvptHQZRn7pPPwnaXjD3bHUWuNNdZQ6nT1GNmWBiTSgBDkBr7jUuoU1agPRzvVoo1CWgwOuc83FdNOZDYRp8lf6CQ-fBU/s1600/kuva+3.jpg" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<br />
Vuosi sitten keväällä opettelin sitomaan vihkoja ja se vasta olikin symbolista. Minä en saanut henkeä juuri kuukausiin. Remontoimme auton ja ajoimme Oulun kautta Lappiin. Ja kun Lappiin menee, ei voi olla menemättä uudelleen. Palaan matkaan vielä.<br />
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9ET650fIgLpe2rjvxA1GXhpi2402L7Mokucu5Pd0Wrj4LKdIjMPWPdZ7KwtbM4io4mWEee1tjQ2zmhtZsffNETgnSLwUvGEyaZiTTBGgdpWzS11GuMnvEh6AHO7sHOQfA7zdKqBjU1NQ/s1600/3E250336-BD01-46F7-9856-7CAF6DF88A40.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1600" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9ET650fIgLpe2rjvxA1GXhpi2402L7Mokucu5Pd0Wrj4LKdIjMPWPdZ7KwtbM4io4mWEee1tjQ2zmhtZsffNETgnSLwUvGEyaZiTTBGgdpWzS11GuMnvEh6AHO7sHOQfA7zdKqBjU1NQ/s400/3E250336-BD01-46F7-9856-7CAF6DF88A40.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<br />
Odotan levottomana, takerrun säikeisiin näissä tunteissa, sekä kaikessa tekemisessäni. Odotan tulevaisuudelta paljon, mutta vapisen sen edessä, sillä en tiedä mihin minusta on, enkä minne päädyn. Yritän hyväksyä nämä vuodesta toiseen piinaavat ongelmani, hätäisen sydämeni ja kyltymättömän henkeni, ankarat tunteet ja raskaan mielen. En useinkaan löydä heijastavaa pintaa, vaan siroan ympäristööni, vaikka tiedän, että joku kyllä jakaa kamppailuni.<br />
<br />
Kiitän kulmakivistäni: ympyröistä, matematiikasta, taiteesta ja tunteesta. Ne palauttavat minut järjestykseen. Ja jos minulla on Oulu ja Meri, vaikka tuolla jossain, on myös pintoja kiinnittyä. Peilata, ehkä.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgPKXoHa4oCmQe1HIWXmgHjOdrmlqeJBsy4A_TlcrrhhHpwv6gG9cfc8YOAdLrf2AcV1xeq5zVXB8pyZ1Rs_m7KsN3g3njHwlY1OSajn7KXLRJLJFjHCI7Rgvht0G5oP4VE5drZETEV00U/s1600/kuva+4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="528" data-original-width="700" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgPKXoHa4oCmQe1HIWXmgHjOdrmlqeJBsy4A_TlcrrhhHpwv6gG9cfc8YOAdLrf2AcV1xeq5zVXB8pyZ1Rs_m7KsN3g3njHwlY1OSajn7KXLRJLJFjHCI7Rgvht0G5oP4VE5drZETEV00U/s1600/kuva+4.jpg" /></a></div>
<br />
<br />
<br />Vimmuhttp://www.blogger.com/profile/03937224116954924412noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8166805920042496608.post-68447313353190544122018-11-27T21:07:00.001+02:002019-06-03T13:49:41.121+03:00Otan itseni vakavasti <div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiwQVjseEVkK8Iqdo8fsG0MrQ_LHvleWQWNwpiNMhldkaDugZTxuyQa5Ed4YrRLJ5623BCtztcGezfmvTV28RDGFmqzt_matNkMY-pMpEbB3zcZgnhf-_pm-aGBkOE8yorV1ranRoBV5rw/s1600/sitriinibeibe.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiwQVjseEVkK8Iqdo8fsG0MrQ_LHvleWQWNwpiNMhldkaDugZTxuyQa5Ed4YrRLJ5623BCtztcGezfmvTV28RDGFmqzt_matNkMY-pMpEbB3zcZgnhf-_pm-aGBkOE8yorV1ranRoBV5rw/s640/sitriinibeibe.jpg" width="480" /></a></div>
<br />
<br />
Muutamme Keravalle. Ensimmäistä kertaa minulla on kuukausi aikaa pakata.<br />
<br />
Muutot ovat valtavia. Pahinta on jättää kadut, erityisen kauniin väriset kaapin ovet ja lähikauppa. Olen muuttanut monta kertaa ja yhtä montaa kauppaa kaipaan sydän verellä. Harkitsemme muistavamme Munckinkadun henkilökuntaa joulukortilla. Uusi koti on jännittävä, mutta marraskuussa on mahdotonta ennakoida valoisaa aikaa. Nyt kaikki on pimeää ja väsynyttä, paikoin sentään pakkasta. Lasittamattomalle parvekkeelle on vaikea laittaa mitään.<br />
<br />
Päätökset eivät tunnu minusta koskaan hyvältä: kaikkialta on löydettävissä jotain sydäntäsärkevää. Mutta eniten koen, että alut ovat tervetulleita.<br />
<br />
Muistan, kuinka kuukausi sitten koko kehoni suri, enkä tiennyt johtuiko se hormoneista vai elämästä. Elämä ottaa. Kirjoitinkin silloin, mutta jotkut sanat vanhentuvat nopeasti. Kehitys on mallien murtamista, mutta minä en jaksa aina kehittyä. Siksi nyt olen, keskityn arkeen ja odotan. Asun Keravalla ja sain vakituisen työpaikan, jossa opin kyllä joka päivä uutta.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9z3BQ9qkSYrtDDcNvTJwvVRB9N3m98sjpOtlrhVxjHWO173xrhDoWRyPAIFBWel-TJFV7OWM1MQrXYPBnRgHLO1XqluoXbwLcs4iarvtPz65R3A2XlBa5DWjEFMqVMjDziarDWyStyFs/s1600/1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="454" data-original-width="670" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9z3BQ9qkSYrtDDcNvTJwvVRB9N3m98sjpOtlrhVxjHWO173xrhDoWRyPAIFBWel-TJFV7OWM1MQrXYPBnRgHLO1XqluoXbwLcs4iarvtPz65R3A2XlBa5DWjEFMqVMjDziarDWyStyFs/s1600/1.jpg" /></a></div>
<br />
<br />
Kuvittelen aina kovettuvani: että en olisi enää herkkä. Pelkään sitä. Sitten tapahtuu jotain mitätöntä. Yksi sanakin riittää, itää. Ja seuraan avuttomana ja vaitonaisena vierestä kun puran itseäni paloihin. Ei siinä ole kyse termeistä ja identiteetistä. En näe ääriä ja kaikki on aina niin perin merkitsevää. Sellainen olen todennut olevani. Ja minulla on taas identiteettikriisi.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEggaCuBRAoahzBYYFIhheZPjNugu3YNdDiR96E0jjGkGZT8Gl93q00DJ8VHNY0KijufB3kQCW-YYv465hzLM6ztOPFYBRclZzJu5Eg6-fQ-gQK5i_l427THNaXfpkvxlKCuy8UDwwNZleo/s1600/2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="592" data-original-width="670" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEggaCuBRAoahzBYYFIhheZPjNugu3YNdDiR96E0jjGkGZT8Gl93q00DJ8VHNY0KijufB3kQCW-YYv465hzLM6ztOPFYBRclZzJu5Eg6-fQ-gQK5i_l427THNaXfpkvxlKCuy8UDwwNZleo/s1600/2.jpg" /></a></div>
<br />
<br />
Totean myös, että ymmärrän maailmaa merkityksinä: sanoina, selityksinä ja niiden välisinä yhteyksinä. Ja kun oivallan, saan jotain paikalleen. Paikallaan oleva määritelmä asettuu osaksi sanastoani ja sanastoni muokkaa ajatuksiani ja ajatukset arkipäivääni. Minä muutun ja ymmärrän määritelmistä, ja siksi en kai ymmärrä tai tule ymmärretyksi. Se olisi lohdullinen selitys.<br />
<br />
Kuten tänään, kun mietin taidetta ja ymmärtämistä: Tunnustan, että taidetta ei tarvitse ymmärtää. Silti törmään toisinaan teoksiin, jotka eivät anna minulle mitään. Koen etten ymmärrä; on vain tyhjää. Ei edes tyhjiötä, vain ei mitään. Ei tunnetta, ei sanomaa, ei mitään pintaa millekään minua koskettavalle. Ja ei mikään turhauttaa. Ei mikään on ikävä tunne. Tiedän miltä tuntuu kokea, ettei ymmärrä taidetta. Eikä sitä voi riisua minulta muistuttamalla, ettei tarvise ymmärtää. Mutta voiko ymmärtämättömyys olla arvottamatonta? Sitä jään miettimään.<br />
<br />
Hetki sitten toisaalla muistan myös tunteneeni, miksi kaikki taide on arvokasta: koska joku on sen halunnut tehdä, koska jollain on ollut tarve. Mystisintä ovat kimmokkeet toimintaan ja siitä mystiikasta jos jostain, voin yrittää ammentaa ymmärrystä kaikelle.<br />
<br />
Minusta on antoisaa määritellä sanoja ja rakentaa näitä hataria aluksiani.<br />
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhtxRb-MV5oVclhSYGTlowFNJo_nLcuspAIur9IfkwjsgFDAoarMU-JOya3u8jz3t9frx2EYnbt7jIWVIIXWyIA6TnQPZHRbJuUHOeo7mQfJ1c1fUMq5ThFyV8wKViD3iUn1G_LuIEZuA8/s1600/3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1094" data-original-width="670" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhtxRb-MV5oVclhSYGTlowFNJo_nLcuspAIur9IfkwjsgFDAoarMU-JOya3u8jz3t9frx2EYnbt7jIWVIIXWyIA6TnQPZHRbJuUHOeo7mQfJ1c1fUMq5ThFyV8wKViD3iUn1G_LuIEZuA8/s1600/3.jpg" /></a></div>
<br />
<br />
Taiteesta vielä: Kauneus suututtaa minua. Olen tehnyt turhan kaunista taidetta ja liian paljon. Luonto on uskomaton ja se ei haittaa, mutta minä en jaksa tulla nähdyksi pikkusievänä. Sillä niin minä kuvittelen muiden minua katselevan ja jos joku on erehtynyt sellaista luulemaan, niin se ei pidä paikkaansa. Alan maalata ympyröitä ja ihmisiä. Pidän ympyröistä, karusta abstraktiosta, siveltimenvedoista ja ekspressionismista. Taitavuus on nykypäivänä yliarvostettua ja kaiken voi kyllä suorittaa. Haluan tehdä vihaista taidetta. Minua kiehtovat tunteiden typistäminen, symbolit, vaikutelmat, kaiut ja yhdistelmät - ajatuksena olla sävyjen kemisti. Olen usein tosi vakava ja kotona tyhjännauraja. Taiteeni soisin olevan filosofista.<br />
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDWcHoQ2Z5SviNhsc52c-YI9JSGYykK1naOtpobFd_o2etl5GVwEMOY8SCxKMFhzlnyHusTtt6mx7dQMMg9hJDWmH9z9KNjEHdddVdodA4pi5KTXNg5N7bHMMh7qAjESWXsbBkysBEgN4/s1600/4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="865" data-original-width="670" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDWcHoQ2Z5SviNhsc52c-YI9JSGYykK1naOtpobFd_o2etl5GVwEMOY8SCxKMFhzlnyHusTtt6mx7dQMMg9hJDWmH9z9KNjEHdddVdodA4pi5KTXNg5N7bHMMh7qAjESWXsbBkysBEgN4/s1600/4.jpg" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
Rakastan ympyröitä, sillä ne ovat hienoja ja täynnä tunnetta. Pelkään kovettuvani ja pian olen näin. Niin tai näin: olen vahva, mutta seitinohut. Itken aina ja otan itseni vakavasti.<br />
<br />
<br />
<br />Vimmuhttp://www.blogger.com/profile/03937224116954924412noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8166805920042496608.post-81536993000094768092018-05-07T21:37:00.000+03:002018-05-07T21:37:14.986+03:00Itken aina, aina Oulu<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgIm-pEZ2ppPDEIaN8S_lCnXDxg_vX-jY1iwglF2wvgmiIk5TRds2sS3LWb67MSqbyCFZ4-pxzki6cGzKIzcPIwGBpd31YNmJ-Pcne9cqmU1nUk8cJtRXm8qQtKv4DxFuw7swer2rJysIQ/s1600/1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="967" data-original-width="670" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgIm-pEZ2ppPDEIaN8S_lCnXDxg_vX-jY1iwglF2wvgmiIk5TRds2sS3LWb67MSqbyCFZ4-pxzki6cGzKIzcPIwGBpd31YNmJ-Pcne9cqmU1nUk8cJtRXm8qQtKv4DxFuw7swer2rJysIQ/s1600/1.jpg" /></a></div>
<br />
<br />
Kerran oli aika, kun kuljin paljon junissa. Nyt kuljen bussilla ja Kaukasten ja Hyvinkään väliset metsät käyvät minulle tutuiksi. Ne ovat kumpuja, kallioita ja käkkäriä jäkäläaavoja. Nurmijärven laitamat, Noppo, Lohenoja Nukarissa ja Jokela monestakin syystä. Yhtä kaikki, istun bussissa ja tuijotan maisemia muistaakseni, että kaipaan metsiin ja kaipaan itseäni.<br />
<br />
Pidän lamellitaloista, ruutukaavasta ja jäkälää rakastan – jaksan aina mainita. Jokelassa on vanha tiilitehdas, vanutehdas ja vankila, jossa valmistettiin aikoinaan tulitikkuja. Kun tulen töistä, luen pääsykokeisiin. En ole varma mistään. En kestä mitään: kovia ääniä, yllättäviä muuttujia, kun joku kävelee edellä ja kääntyy ennakoimattomaan suuntaan. Yöllä nään unta kaupungeista tai aivoista.<br />
<br />
Ostamme halvan makrolinssin, jonka lävitse maailma näyttää jälleen kaiken arvoiselta. Toistuvat tahdit ja nestedynamiikka – aina. Ollapa Oulussa, nuori ja levoton. Kaukokaipuu menneeseen; kevät ja nostalgia.<br />
<br />
Minä matkustin takaisin Ouluun.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgYytycGUigdD6xBMDbFeQBIU4NztQx_iAz3f1-dAkp85QPV758bkAB0SEIC85H74BHNqKdkrdH0DVutAYnsjlqJ7ybg-pUGG_BDsf66sbGqOTKRnt4L_X7YCmdsdf-FQqkYFN5WqilxHM/s1600/4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="751" data-original-width="670" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgYytycGUigdD6xBMDbFeQBIU4NztQx_iAz3f1-dAkp85QPV758bkAB0SEIC85H74BHNqKdkrdH0DVutAYnsjlqJ7ybg-pUGG_BDsf66sbGqOTKRnt4L_X7YCmdsdf-FQqkYFN5WqilxHM/s1600/4.jpg" /></a></div>
<br />
<br />
<i>”6.4.2018 Oulu</i><br />
<i><br /></i>
<i>Koko Oulu on pysähtynyt. Ja sydämeni ja vettä tulvivat kadut. Vettyneet aloilleen mädäntyneet ruusupuskat ja niiden marjat. Oikeastaan oli onni, ettei aurinkokaan paistanut – se oli sopivaa. Oulu ja ahdinko ja kevään merkit vain henkäyksissä. </i><br />
<br />
<i>Kuljen märillä kaduilla muiden muistojen seassa. Se on sopivaa: minä mahdun tänne kyllä. Joskus nämä samat kadunvarret kaatuivat päälleni. Rakennukset, katulamput ja rotvallit kuin valtavat muurit. Olin vieras omassa kaupungissani peläten kadunkulmausten takaa paljastuvaa. Nyt olen rakastunut. Kadut antavat myöten, tervehtivät ja hymyilevät; en ole enää kiinni. Olen kaukana poissa ja osaton. Irrallaan ja kipeästi rakastunut – vihdoin. Poissa ja osattomana, itken aina. Itken kaikelle. Itken elämäni merikaupungeissa. </i><br />
<i><br /></i>
<i>Luotan omiin muistiinpanoihini, mutten paljon muuhun. Paikallisliikenteen busseissa sydän syrjällään. Oulu on yksi iso lätäkkö, sukat märät sieluun asti.</i><br />
<i><br /></i>
<i>Oulu ei lähde ikinä.” </i><br />
<i><br /></i>
<i><br /></i>
<i><br /></i>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg0zOlKnpskkQaIvAoJcsFTfsyPX2Ce-yJZUB2fd4w_brG5Bthf_SOcIL9MVr0n_CjogkKLzvLHH7nYw1B6ARKMXOQyf8EVXwPtQgOFc4NKq7ePJ0Ibf-ntus_0n0_rpcJTRFMOiG-KAiA/s1600/2.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg0zOlKnpskkQaIvAoJcsFTfsyPX2Ce-yJZUB2fd4w_brG5Bthf_SOcIL9MVr0n_CjogkKLzvLHH7nYw1B6ARKMXOQyf8EVXwPtQgOFc4NKq7ePJ0Ibf-ntus_0n0_rpcJTRFMOiG-KAiA/s640/2.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
Millainen karminen läksy on olla allerginen kissoille?<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjk09CM2Vh0GXhmdxz4QVNuQue_g8n0yuWhI1ESj7gCiTfL1OvVLzq-9wH0uoB9VofQSd7baFdmab8Xrj4PliONFppLQns0TjiZCxGFIF7vzA1U023YeTlZed_J8PQ0lb3HFCJxZX6MzbE/s1600/3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="937" data-original-width="670" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjk09CM2Vh0GXhmdxz4QVNuQue_g8n0yuWhI1ESj7gCiTfL1OvVLzq-9wH0uoB9VofQSd7baFdmab8Xrj4PliONFppLQns0TjiZCxGFIF7vzA1U023YeTlZed_J8PQ0lb3HFCJxZX6MzbE/s1600/3.jpg" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgbyErTkwbyZDGilvJ1Sj5d8SdlWIGMuCuSSlQgs2-0CnnkLoWcGZzBFGTXkbOYrDwErxL-MI75EqwUvvnhc13bFhrZ3Cfo8f-aUTMqJ5un7xdsT-ZWy_FreQNuCHNdOU-Axtl-gt_f2-g/s1600/5.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="985" data-original-width="670" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgbyErTkwbyZDGilvJ1Sj5d8SdlWIGMuCuSSlQgs2-0CnnkLoWcGZzBFGTXkbOYrDwErxL-MI75EqwUvvnhc13bFhrZ3Cfo8f-aUTMqJ5un7xdsT-ZWy_FreQNuCHNdOU-Axtl-gt_f2-g/s1600/5.jpg" /></a></div>
<br />
<br />
Havahdun omaan yksinäisyyteeni – kuinka tavoittamattomissa koen olevani. Samoina päivinä löydän heijastukseni kaikkialta. Maailma on täynnä tarttumapintaa ja omakuvia. Luen elämäntarinani sammalikoista, iiriksistä, satunnaisista ohikulkijoista ja kaikkien muiden teksteistä. Mietin kuinka kipeästi aina kaipaan samaistumista. Mieltä riipii olla kaukana. Toivon, ettei aina tarvitsisi laskea. Olla oma itsensä ei ole tehtävänanto.<br />
<br />
On sattuman lahja käyttää sanoja, joita joku ymmärtää. Minä en ymmärrä juuri mitään. Oivallan itse kaiken ja mietin, miksei kukaan puhu kanssani samaa kieltä. Olen yksin jumissa itseni sisällä. Yritän jäsentää raajojani ja ymmärtää olemista, mutta en hahmota kehoni rajoja. En vain ole sillä lailla kehollinen ihminen. Kotona tanssin useimmiten.<br />
<br />
Itken aina. Pää pystyssä ja sydän auki. Oulu – aina.<br />
<br />
Mitä pidempään ja kauempana olen taiteesta, sitä enemmän olen tyhjää täynnä. Isä sanoo: ”Kaksi viikkoa seisoo vaikka päällään.”<br />
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiB19LyW8vz2Y_xoTZUcUdcwRTruitlWkkouu2ZtIIMaCnvsy6mpPeBvvjN9AVVxyUmMLKv2iwvr3LIPWktQkCLF9pdwCbUZwU5Ln2HvcS4s2vn5qPwxMhE5-4W73vXlLwVEOPOCvhOCZ4/s1600/6.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="592" data-original-width="670" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiB19LyW8vz2Y_xoTZUcUdcwRTruitlWkkouu2ZtIIMaCnvsy6mpPeBvvjN9AVVxyUmMLKv2iwvr3LIPWktQkCLF9pdwCbUZwU5Ln2HvcS4s2vn5qPwxMhE5-4W73vXlLwVEOPOCvhOCZ4/s1600/6.jpg" /></a></div>
Vimmuhttp://www.blogger.com/profile/03937224116954924412noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8166805920042496608.post-75397194417669865082018-01-21T16:10:00.000+02:002018-01-21T16:36:48.495+02:00Enemmän luotan uniin<div class="MsoNormal">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhfDAzPMDtYYAiYDuho60K_2nLIxcI5ll6INcPR2NZbcIdZg1tk1CeyXXx7pVL9XkG4PdxvHRwxMZVJFjv353qSKh0KZ5WDrUCAuBYRQW2b7e841AxYyjmIZQRNlLmg0z_6oAb_Or1EeG0/s1600/IMG_8184.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1146" data-original-width="1146" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhfDAzPMDtYYAiYDuho60K_2nLIxcI5ll6INcPR2NZbcIdZg1tk1CeyXXx7pVL9XkG4PdxvHRwxMZVJFjv353qSKh0KZ5WDrUCAuBYRQW2b7e841AxYyjmIZQRNlLmg0z_6oAb_Or1EeG0/s640/IMG_8184.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
Niittasin pöytäliinan kiinni pöytään. Tai oikeastaan
pöytälevyyn, jota pidämme olohuoneessa kahden muovilaatikon päällä. Tai
oikeastaan kyseessä on vanha kaapinovi, jonka dyykkasin aikoinaan edellistä
edeltävän asuntoni roskakatoksesta. Kääntöpuolelle olemme liimanneet taannoin
tekemämme palapelin. Elämä pähkinänkuoressa – elämä pelottaa. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Haluaisin aina ennakoida kaiken ja nyt kuitenkin ymmärrän
etten voi, ei tarvitse ja elämä kantaa. Luotan uniin enemmän kuin itseeni.
Öisin kasvan niin toisin kuin koskaan päivänvalossa. Painajaiset kertovat
minulle elämästä ja kerran heräsin keskellä yötä tarkistamaan onko passini
voimassa. Olin lähdössä viikon päästä Riikaan, passi vanheni kuukauden
kuluttua. Painajaisissa kukaan ei kuuntele, päälleni puhutaan ja lopulta olen mitätöity.
Ja minä itken ja kiljun ja muut ovat niin ivallisen rauhallisia, pyörittelevät
silmiään kuka ties. Holtiton Vilma, kasaa itsesi. Ja aamulla olen voipunut,
mutta ainakin tiedän mihin minua on sattunut. Luovuttaisin koko elämäni
unilleni.<o:p></o:p><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjJWnaOXnI0xTdvPVXf98szKOrQjOW9UaVLqMSzjTaPYlTR9NMBRE0QxrSNETbRBtt3e_KBviZRijHmomMZA7dyJLEILdRzI72gBgCIDuZsBflAe_Up-5Aft4bIPoVwW69JBxtn-PLtTao/s1600/2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="594" data-original-width="650" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjJWnaOXnI0xTdvPVXf98szKOrQjOW9UaVLqMSzjTaPYlTR9NMBRE0QxrSNETbRBtt3e_KBviZRijHmomMZA7dyJLEILdRzI72gBgCIDuZsBflAe_Up-5Aft4bIPoVwW69JBxtn-PLtTao/s1600/2.jpg" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Pelkään aina kadottavani itseni muutokseen tai että valun
pakoon sormieni välistä. Katselen vanhoja valokuvia ja nostalgia viiltää, ei
helli, musertaa. Kaipaan aina kaikkea: tunteita, aikoja, paikkoja, ilmaa, alaa,
hetkiä, tuoksuja, ihmisiä, tunteita,
tunteja – tunteina, näinä piinallisina valuvina tunteina. Minun tunteeni:
menetyksenpelko, kaiho, hiljaisuus. Kaipaan aina kaikkea, pelkään että jotain
on menetetty.<br />
<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Ilmoittaudun avoimeen yliopistoon ja äidinkielen
yo-kirjoituksiin. Kaipaan kaikkea mennyttä ja tulevaa. Minua kivistää ja
tulevaisuus pelottaa. Mikä lamaannuttava vastuullisuuden kurimus. Mutta opiskelen,
päivä kerrallaan palaan uurastamaan. Pelkäsin sen olevan menetetty taito, mutta
yhä uudelleen palautan tarkkaavaisuuteni olennaiseen, siemaan kahvia, muistutan
hellästi: ”Tämä on tärkeää, tämä on paras tietämäsi tie.” Luen lisää ja sysään
muun syrjään. Varhainen vuorovaikutus, tilastotiede, lähdeviittaukset, länsimaisen
kirjallisuuden historia, runoanalyysi. Minä yritän minkä sielustani kykenen. <o:p></o:p><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj28vMVKWtltE7nLthuIR_q9sUflZisyPKIx0xZSlLEJY7fXsHFGd7FKMSTPBaJqjiosLG3mNxGMlhSdx1sKx96MfuU1cP9pDsEZGKGs3hyphenhyphenv1zsBrU8zMpNlxyGex15J7j7SDayTm2ZMy0/s1600/5.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="594" data-original-width="650" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj28vMVKWtltE7nLthuIR_q9sUflZisyPKIx0xZSlLEJY7fXsHFGd7FKMSTPBaJqjiosLG3mNxGMlhSdx1sKx96MfuU1cP9pDsEZGKGs3hyphenhyphenv1zsBrU8zMpNlxyGex15J7j7SDayTm2ZMy0/s1600/5.jpg" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhPqnakrqA05au7tZN1hg-1GyGoZxMQfqz11EnrpMb6MVjWPI6AJIHUmjx1IgFQCJTXJ8pHOxfCpu9dbJ1qP9Xx45y81uThUP0u9Bpmer1CM7bBd_aGebwAl9OegTLG5O0Sya63IDhyphenhyphenk5c/s1600/4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="594" data-original-width="650" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhPqnakrqA05au7tZN1hg-1GyGoZxMQfqz11EnrpMb6MVjWPI6AJIHUmjx1IgFQCJTXJ8pHOxfCpu9dbJ1qP9Xx45y81uThUP0u9Bpmer1CM7bBd_aGebwAl9OegTLG5O0Sya63IDhyphenhyphenk5c/s1600/4.jpg" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhpM-aISyu8jHpl24XyHust3RqQ_7mX7hDp9ORNLLkDf6hF4LIYWjIWaUME_L8tZBXC-VJh3-GrlcszTeHgwBz8nQjSDd3H9Pm5ySgLofs4oknT7nGLV-0R1TkpA7RaLKSVVYlqbpgw7VU/s1600/3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="594" data-original-width="650" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhpM-aISyu8jHpl24XyHust3RqQ_7mX7hDp9ORNLLkDf6hF4LIYWjIWaUME_L8tZBXC-VJh3-GrlcszTeHgwBz8nQjSDd3H9Pm5ySgLofs4oknT7nGLV-0R1TkpA7RaLKSVVYlqbpgw7VU/s1600/3.jpg" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
</div>
<br />
<div class="MsoNormal">
Olen poissa, siellä täällä, niillä näillä teillä. En minä
tiedä mitään. Luotan uniini. Unelmoin Jyväskylästä, pakettiautosta,
pysähdyspaikoista pientareilla. <o:p></o:p><br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjpLf0g8BiXdGoxh9LjRkImHSm8nUrDpmux_b9J-8AJ4rIYFsv9EfpIJqSGOQsY6jwsYeHc5uf8r_6siRoR0-lDIapxghhFrGu_cTVHJSMXInvK-FFPbLOYGVUEfuhK-pUsqI7ribHlAVI/s1600/6.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1350" data-original-width="1600" height="269" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjpLf0g8BiXdGoxh9LjRkImHSm8nUrDpmux_b9J-8AJ4rIYFsv9EfpIJqSGOQsY6jwsYeHc5uf8r_6siRoR0-lDIapxghhFrGu_cTVHJSMXInvK-FFPbLOYGVUEfuhK-pUsqI7ribHlAVI/s320/6.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br /></div>
Vimmuhttp://www.blogger.com/profile/03937224116954924412noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8166805920042496608.post-79080912691589505122017-10-15T13:58:00.003+03:002017-10-15T14:01:38.433+03:00Värejäkin enemmän pidän sävyistä<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
Välivuodenaikoina
ikävöin kaikkea. Kaihoan Oulun pimeneville kaduille, kylmään merituuleen, katulamppujen
oranssiin valokeilaan, jopa varjoihini. Kaipaan syksyn hartaan synkkää hiljaisuutta,
pirteitä aamuja ja yksinäisen pakotettua tyhjyyteen rauhoittumista. Merikoskenkatua,
vaatekomeroa, jossa kirjoitin runoja skissipaperille, ikkunasyvennyksiä, elämää
ilman mikroaaltouunia ja rantapolkujen hölkkäämistä kuuran keskellä. Etelässä
pimeys painaa, mutta Oulussa se oli omaa luokkaansa. Taianomaista, loputonta ja
musertavaa.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi4kPR6kLwQLipNfjVDFGxDDe2ruAB2bOPuabAglc_-fx5ex6Fzdp3Xy7ro-JLxFn7HKMBaGGypt5uvkXnCzR-FCkUaxKkrupCdIabVI8QAZ-NIB6f9dVf8GyMsLAmyhe625N_LO7gV63U/s1600/3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1014" data-original-width="670" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi4kPR6kLwQLipNfjVDFGxDDe2ruAB2bOPuabAglc_-fx5ex6Fzdp3Xy7ro-JLxFn7HKMBaGGypt5uvkXnCzR-FCkUaxKkrupCdIabVI8QAZ-NIB6f9dVf8GyMsLAmyhe625N_LO7gV63U/s1600/3.jpg" /></a></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
Vetinen maa
ja värikkäät pensaat. Tuntuu nostalgialta; jälleen pimeät kylmenevät illat.
Syksy on aina taas uskomattomampi kuin ennen tai muistinkaan.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
Nykyään on
niin paljon kaikkea ja hyvääkin vielä: koti tuntuu enemmän kodilta kuin kai koskaan ennen.
Enemmän kuin Valtatiellä, Merikoskenkadulla, Hallituskadulla tai Kirkkokadulla,
mutta olen kai vähän tukossa. Kaipaan tyhjyydelle alistumista, pinaavan painavaa
ei mitään ja sitten: keveyttä. Pitkiä hiljaisia kävelyjä, tiedäthän: Oulua,
Kokkolaa, Meriä, kirjallisuutta. Aion vielä hellittää ja olla riippumaton. Vielä: teen lopun
tälle riittämättömyydelle, irti masentavan hedonian kierteestä, takaisin luontoon,
joskus rauhoitun hiljaisuudesta, olen hiljaa. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
Älkää ymmärtäkö väärin: Olen kotona ja minulla on unelmia. Kaipaan kai vain
kaivatakseni. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<o:p><br /></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
Nyt:</div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEikDND-k3RpFpgaz71Tc5rHwh98F5EP9rpX8ql5nsY8nqKhAthJIGk_ejuANarLUgJErZUtzbYnUdmxEITDuD9n16kenRygoR64zz2Mq9uGIxA2mSk8zfM8YqzJ9XcEt0PKalyq7ChF8ak/s1600/2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="892" data-original-width="670" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEikDND-k3RpFpgaz71Tc5rHwh98F5EP9rpX8ql5nsY8nqKhAthJIGk_ejuANarLUgJErZUtzbYnUdmxEITDuD9n16kenRygoR64zz2Mq9uGIxA2mSk8zfM8YqzJ9XcEt0PKalyq7ChF8ak/s1600/2.jpg" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgkeQknIxGu0z686f-nlPfYiFwYy9dEoWLokckClCuRbJ8hC6nYsHwYymXFh6AilXzQImkS7SzambFNLk5E7n8rVtIrmyaD8YSzS7HkXH_tJdmVCyECyROPTvpDLMHyf1xv8jOCvtlQLpo/s1600/4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1014" data-original-width="670" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgkeQknIxGu0z686f-nlPfYiFwYy9dEoWLokckClCuRbJ8hC6nYsHwYymXFh6AilXzQImkS7SzambFNLk5E7n8rVtIrmyaD8YSzS7HkXH_tJdmVCyECyROPTvpDLMHyf1xv8jOCvtlQLpo/s1600/4.jpg" /></a></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<o:p><br /></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<o:p><br /></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
Hyvä luoja
näitä värejä. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
Maa on
murrettu, pientareilla tunkua, minä taivastelen. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
Taide on
prosessi ja jossain määrin arkailen keskeneräisyyden esillepanoa. Taiteeni on
taiteen opettelemista, kokeilua, haparointia. Ihan kuin elämä olemassaolon
opettelua. Tutustun asioihin inspiroituakseni. Mikä vain voi toimia kimmokkeena
ja siksi kaikki kelpaa, mutta mikään ei riitä. Hellitä.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
Tunnelmia
tunnustetaan kai liian vähän, minä en ainakaan pitkään tiennyt mitään. Entä jos autenttisuuden sijaan katsoisikin tunnelmia kokeiluina ja tutkimusmatkoina.
Keinotekoinenkin tunnelma voi luoda aitoja tunteita. Jos heittäytyisi, leikkisi
mukana ja näyttelisi koreografiaa, tuntisiko enemmän? Minähän elän tunteista ja:
kyllä. Tunnelmien keräily on taiteessa elämistä.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
Tunnelmissa,
väreissä ja taiteessa: rakastan yhdistelmiä, kerroksia ja välitiloja. Värejäkin enemmän pidän sävyistä.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
Haluan
lähinnä nähdä mitä jos, tuntea ja oppia tuntemaan. <o:p></o:p><br />
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZmS3dTkxz7jGUJID9ko7P_siKaAkgrpZ1_l6ugRc5KDk3BKVwxJK6ghsa8GF_0ERWWRxZP30-BESWXhwDy9LQB5glSmJy_gBktt0TrTTX6U_f5GKFva3g1e1Fg4S80JbtPwDbTaEuG1Q/s1600/1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1600" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZmS3dTkxz7jGUJID9ko7P_siKaAkgrpZ1_l6ugRc5KDk3BKVwxJK6ghsa8GF_0ERWWRxZP30-BESWXhwDy9LQB5glSmJy_gBktt0TrTTX6U_f5GKFva3g1e1Fg4S80JbtPwDbTaEuG1Q/s400/1.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
Vimmuhttp://www.blogger.com/profile/03937224116954924412noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8166805920042496608.post-59196807559740089392017-07-20T15:21:00.001+03:002017-07-20T15:29:52.303+03:00Tunteista ja taide tunteina<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgKySo5ARjgELcnRHRx38C7klHIV0KAJh1Nmr9fh4tE_-FMgM4mD6rfiK_bgeLNBVx4NkVbgEA9MSrBlvfiomwCLPobafhvVRV-fNJ3AVLm46yi0POV8ramkWR-Ee5T6LH3zaH4CnkkUoo/s1600/2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="521" data-original-width="670" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgKySo5ARjgELcnRHRx38C7klHIV0KAJh1Nmr9fh4tE_-FMgM4mD6rfiK_bgeLNBVx4NkVbgEA9MSrBlvfiomwCLPobafhvVRV-fNJ3AVLm46yi0POV8ramkWR-Ee5T6LH3zaH4CnkkUoo/s1600/2.jpg" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
Minulle kerrotaan, että tunteet todellakin ovat tuoksuissa. Tuoksuissa, musiikissa ja fyysisissä aistimuksissa ja tietenkin ja kuinkas muutenkaan. Ongelmani on ikuinen eksyneisyys tunteiden ja sanojen sameassa välimaastossa. Olen opetellut ymmärtämään maailmaa sanallistaen, vaikka tunteet olisivat rehellisiä; joka jumalan kerta yritän sanoittaa tunteeni hukaten niistä kaiken olennaisen. Kadotan olennaisen, kadotan mystisyyden; hukkaan tunteistani tunteet. Niin kipeästi haluaisin ymmärtää, käsittää, jäsentää, katsoa kokonaisuutta. Ja niin.<br />
<br />
Lajittelen tunteeni: aktiiviset, passiiviset, ensi- ja toissijaiset. Epätoivoisesti rakennan järjestelmää, jonka kautta voisin oivaltaa, ja niin teekin, että oikeastaan voin vain tuntea. Ja tunnen, mutta en saa kiinni ja se kaihertaa minua. Tunnen tuntematta ja siltikin.<br />
<br />
Ei kai tunteita voi koskaan saavuttaa kuin tuntemalla. Tunteet ovat itsenäisiä ja täysin muuta, tunteet ovat kuvailemattomissa. Tunne on olemassa ainoastaan tunteena, kosketuksesta katoavaisena. Ei tunne tunne rationalisointia, vertailua, jäsentelyä tai kokijaansa. Minä lamaannun, koska kuinka voisin ja miten ja mitä ja minulla ei ole sanoja. Koska minulta on viety sanat: tunteet ovat vieneet ne ja on niin paljon, jota en kykene koskaan kertomaan. Olen kertoja, selittäjä ja lopulta: tuntija. Olen välitilassa. Ollut niin kauan kuin vain muistan.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1FNVgScjdDOvY2hFnPv6bhvjoEBqDZPfit70RUyPDEVvwHEwudraigBWOCDUsFHwaUZP6ClBzM1FYprylMANk9_wMS5l9nbjJq7_zqQHHYqxsnKAlL0pUfp50kfcwBzJG4UDlDohhSAo/s1600/3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="812" data-original-width="670" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1FNVgScjdDOvY2hFnPv6bhvjoEBqDZPfit70RUyPDEVvwHEwudraigBWOCDUsFHwaUZP6ClBzM1FYprylMANk9_wMS5l9nbjJq7_zqQHHYqxsnKAlL0pUfp50kfcwBzJG4UDlDohhSAo/s1600/3.jpg" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgfVQvqId_tQ6cr3ImJeb3mnujYXA24A0vU7R01KIoxiI8QH1jdeiV1S2FRrSNDaJ5GhLym4Av38161SnGsWuaOCrZ9IuCPVdzLKdHTOIlOjQ4WgPo_gMJ4ykEUu6ZfEo_5uQr3rkBhShw/s1600/Photo+20.7.2017+14.16.48.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgfVQvqId_tQ6cr3ImJeb3mnujYXA24A0vU7R01KIoxiI8QH1jdeiV1S2FRrSNDaJ5GhLym4Av38161SnGsWuaOCrZ9IuCPVdzLKdHTOIlOjQ4WgPo_gMJ4ykEUu6ZfEo_5uQr3rkBhShw/s400/Photo+20.7.2017+14.16.48.jpg" width="300" /></a></div>
<br />
<br />
Eteenpäin: Olen avannut haparoivan nutturan päälaeltani. Yritän olla hiukset auki, selvittää takut sielustani, rentouttaa hartiani aina uudelleen, olla ja antaa olla alastomana. Ja välillä olenkin, mutta on tämä saatana kaksi askelta eteenpäin ja puolitoista taakse.<br />
<br />
Olen ajatellut niin monia. Ikkunalaudallamme pieni palmu kasvattaa uusia lehtiä väkevästi, nopeasti, sinnikkäästi. Se on meidän rakkaamme, sillä kyllähän energia kiertää ja vaikka ei niin väliäkö sillä, meillä on ajatuksemme, lohtumme ja muistomme.<br />
<br />
Aiemmin keväällä ystävämme meni edes ja kenties toinenkin, emme tiedä. Meillä on vain etenevä, pysähtynyt aika, pihakastanjan tuulessa heijaavat lehdet ja kukat jotka kasvavat, kuihtuvat, tiputtavat terälehtensä ja kastanjat, joita ei voi syödä. Meillä on ajatuksemme, lohtumme ja muistomme, jotka kantavat kauas.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg4NLJa90QyW-beSQSNvsbwThQVLt-yKHAEEoKk8SqFkJJUjAy-N6LYJn9Jdbhdvt7wHjsMNR04pQdG6Iy4Po6TpD-ESBTK84PI73_Skak05X4kOM6acjmfVEBwvW8SAfu8RWrqfM6HUt0/s1600/1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="702" data-original-width="670" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg4NLJa90QyW-beSQSNvsbwThQVLt-yKHAEEoKk8SqFkJJUjAy-N6LYJn9Jdbhdvt7wHjsMNR04pQdG6Iy4Po6TpD-ESBTK84PI73_Skak05X4kOM6acjmfVEBwvW8SAfu8RWrqfM6HUt0/s1600/1.jpg" /></a></div>
<br />
<br />
Toteutin yhden unelmistani ja kotiin palattuani tartuin taas siveltimeen. Olen elänyt väreissä paljon: yritän sekoittaa, kerrostaa, rinnastaa. Rakastan värejä värien välillä. Rakastan ohuita kerrostumia, yllättäviä rajapintoja ja vahinkoja. Voi miten minä rakastankaan satunnaisuutta. Maailma on värien kimara, elämä lahja.<br />
<br />
Haluaisin tavoitella sitä häilyvää rajaa, jolloin taide muuttuu tunteeksi. Kun maalaus irrottautuu fyysisyydestään ja lopulta on vain olotila, kokemus. Kun teoksella itsessään ei tuntemuksen synnyttyä ole enää juuri merkitystä. Kun katseen kohtaava tila on lähinnä katalyytti jollekin suuremmalle. Ja siitä kai taiteessa usein onkin kysymys, vai onko, en tiedä. Pyrkiikö taide tekemään itsensä hetkessä toissijaiseksi? <br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjirF3oVrGgOK67LrVnwIA7LkflyLEDwL_mP5yyYSotMyr7qo451vVPeTYBnLthEVuMVizIvlBQwCoCehSIR4bMsv1Gcw4WQi5YI-EE-e8BwfVOwWRpHsfiSMEbYkYXyrdnADXiW2p2mgo/s1600/4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="732" data-original-width="670" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjirF3oVrGgOK67LrVnwIA7LkflyLEDwL_mP5yyYSotMyr7qo451vVPeTYBnLthEVuMVizIvlBQwCoCehSIR4bMsv1Gcw4WQi5YI-EE-e8BwfVOwWRpHsfiSMEbYkYXyrdnADXiW2p2mgo/s1600/4.jpg" /></a></div>
<br />
<br />
Ehkä tämäkin on johdannaista kipeästä kaipuustani ottaa tunteet vastaan sellaisenaan. Haluaisin luoda ja tuoda tunteita, olla tunteissa täysin passiivisena ja pyrkimyksettä. Oppia tuntemaan järjettömät tunteeni. Olla aina järjestämättä, järkeistämättä.<br />
<br />
Ja samalla toisaalta rakastan sitä: järjestämistä. Rakastan ymmärrystäni ja rakastan rakentaa.<br />
<div>
<br /></div>
Vimmuhttp://www.blogger.com/profile/03937224116954924412noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8166805920042496608.post-19105732726819630952017-07-04T22:27:00.003+03:002017-07-04T22:30:46.381+03:00Tuoksut tunteina <i>Joku kysyi: tiedätkö mikä on ensisijainen aistisi? En osannut vastata, en osaa vieläkään, mutta elän tuoksuissa ja niistä. Tuoksut saavat minut tuntemaan ja tunnetusti rakastan niitä: tunteita.</i><br />
<i><br /></i>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFRYpt8hK_3MZ5vd22noNLS3rmNtbh7ZxRyjfYwjqbC1svJdcWo2rMxahAuOfxoPSa_l3ragCjcPg6niipdoJ48-W5WY899_OvGwk4xiJ6Q9HPvE-uQkYIhSvHiaFdtAd4voijwuKcmng/s1600/IMG_0884.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="425" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFRYpt8hK_3MZ5vd22noNLS3rmNtbh7ZxRyjfYwjqbC1svJdcWo2rMxahAuOfxoPSa_l3ragCjcPg6niipdoJ48-W5WY899_OvGwk4xiJ6Q9HPvE-uQkYIhSvHiaFdtAd4voijwuKcmng/s640/IMG_0884.JPG" width="640" /></a></div>
<i><br /></i>
<i><br /></i>
<i>Palaan jostain syystä usein erääseen alkuvuotiseen muistoon (kai se vain oli niin vaikuttavan vakuuttava ja vahva tunne-elämys, häkellyttävä). Oli kirpeä pakkaspäivä, appelsiini kädessäni katselin keittiön ikkunasta jäistä maisemaa. Yllättäen appelsiinin häilyvä tuoksu yhdistyi pakkassäähän ja vaikken sitä osaa sen paremmin selittää tai sanoittaa: minä tunsin paljon. Nostin appelsiinin lähemmäs hukkuakseni syvemmälle tuohon tuoksuun ja ennenkaikkea tunteeseen. Ja hukuin: sellaisina hetkinä oivallan olemassaolon uskomattomuuden. Aina uudelleen.</i><br />
<i><br /></i>
<i>Olen kai ennenkin kirjoittanut tunteista, ainakin yrittänyt, mutta usein minulla ei vain ole sanoja. Lähimmäksi ovat päässeet: nostalgia, autuus, tulva, hukkuminen, ylitsevuotava. Ja nyt seuraa uusi oivallus. Useiten minut kai korottaa näihin korkeuksiin säätilojen ja tuoksumaiseminen saumaton yhteistyö. Tuoksut: multa, kahvi, nurmi, syksyn lehdet ja märkä sammalmätäs. Kumppanin kaulan katve. Aurinko, pakkanen, keväisin sulava jää ja purot.</i><br />
<i><br /></i>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjM3D17YxRoJe6ycEXS3Riq7S8mRChaxUX1ZjL7HGsnSBrWnMdSU8yIdGz8M2GmMvi0M8760jjFaUz6CPLSM3P-dRJVqy4yhhPRlFpDmM7DgfjxIZ9Fj0o6sgMoy926ea90Z6unZOwk7uc/s1600/IMG_0887.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjM3D17YxRoJe6ycEXS3Riq7S8mRChaxUX1ZjL7HGsnSBrWnMdSU8yIdGz8M2GmMvi0M8760jjFaUz6CPLSM3P-dRJVqy4yhhPRlFpDmM7DgfjxIZ9Fj0o6sgMoy926ea90Z6unZOwk7uc/s640/IMG_0887.JPG" width="426" /></a></div>
<i><br /></i>
<i><br /></i>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhiy6iGIQ2Hh2lBLJVQaK1_5hSBC54dmuD4nl24OUWvaIEO-C4l2JhAVQWudLiemKYbVZizx8h4K6nFNcyz-TnS7_yf-ZbG7N3qBtj0EtjE_PZ3JOZ0RnO4ccn35AyYirl6lS_Iyl6ZspU/s1600/IMG_0911.JPG" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhiy6iGIQ2Hh2lBLJVQaK1_5hSBC54dmuD4nl24OUWvaIEO-C4l2JhAVQWudLiemKYbVZizx8h4K6nFNcyz-TnS7_yf-ZbG7N3qBtj0EtjE_PZ3JOZ0RnO4ccn35AyYirl6lS_Iyl6ZspU/s400/IMG_0911.JPG" width="400" /></a><i><br /></i><br />
<i><br /></i>
<i><br /></i>
<i><br /></i>
<i><br /></i>
<i><br /></i>
<i><br /></i>
<i><br /></i>
<i><br /></i>
<i><br /></i>
<i><br /></i>
<i><br /></i>
<i><br /></i>
<i><br /></i>
<i><br /></i><i><br /></i>
<i>Meidän kodissamme poltetaan paljon suitsukkeita. Olen suunnattoman kiitollinen siitä, että monista aistiherkkyyksistäni huolimatta tuoksut eivät juuri koskaan ärsytä minua. Saan elää tuoksuissa. Niin, meidän kodissamme todellakin poltetaan paljon suitsukkeita. Rakastan nykyään kotioven avaamista: meidän asunnossamme tuoksuu aina hyvältä.</i><br />
<i><br /></i>
<i><br /></i>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEifkJZ4pg1ejXa39LVgZo3mEhj6ohRoWDMaMzTSlfyvs8i-1RsaZCuacW3qj0lOpYwFTi9LiFzYyQDBdBIevxExlsqgGqX6IX1rPGkwagEICPIU5xiQBdkL8icUliWfhiS2ldYKpa3fqeU/s1600/IMG_0896.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEifkJZ4pg1ejXa39LVgZo3mEhj6ohRoWDMaMzTSlfyvs8i-1RsaZCuacW3qj0lOpYwFTi9LiFzYyQDBdBIevxExlsqgGqX6IX1rPGkwagEICPIU5xiQBdkL8icUliWfhiS2ldYKpa3fqeU/s400/IMG_0896.JPG" width="400" /></a></div>
<i><br /></i>
<br />
<b>Seuraa asiaa suitsukkeista, pienyrittäjyydestä ja eettisemmistä kulutustottumuksista:</b><br />
<br />
Opettelen jatkuvasti parempia kulutustottumuksia, mutta jostain syystä suitsukkeet ovat tähän asti rajautuneet näiden pohdintojen ulkopuolelle. Korjaan asian nyt. Sain <a href="http://www.ronjafashion.fi/index.php" target="_blank">Ronja -nettikaupalta</a> pienen testipakkauksen Pure Incense suitsukkeita, joilta kotimme on tuoksunut jo pari viikkoa.<br />
<br />
<a href="https://www.facebook.com/Ronjafashion/" target="_blank">Ronja facebookissa</a><br />
<a href="https://www.instagram.com/ronjafashion/" target="_blank">Ronja instagramissa</a><br />
<br />
<a href="http://www.ronjafashion.fi/index.php" target="_blank">Ronja</a> on pieni yhden hengen yritys, joka myy suitsukkeiden lisäksi mm. asusteita ja sisustustuotteita. Nettikaupan toimitusaika on tavallisesti 1-3 arkipäivää ja toimitus ilmainen. Yrittäjyydestä haaveilevana pienenä käsintaitajana haluni tukea pienyrittäjyyttä on suuri ja kun suitsukevalikoima tuntuu vastaavan omia tarpeitani niin taidan olla löytänyt itselleni kantakaupan. Ja kuin vain yhden pienyrityksen tukeminen ei riittäisi, myös testaamani Pure Incense suitsukkeet valmistetaan Intiassa käsin yhden perheen voimin. Tuntuu lämpimältä.<br />
<br />
Ronjan nettikaupasta voi 15.7. asti saada -10% tilauksestaan koodilla bbb1c7<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiPoLBfVIrtlvno3C6XczqxOfOgMiqdw07N2c6DnKyPWRSdiudJJsRwQhVILuub_YCp-VFn-SaEdf-SE42TvSynsDo21SlUIymWE78I2f5IIxd8WCsHFqBCIJD-4hURFnKUoLXd7zgKypg/s1600/IMG_0909.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiPoLBfVIrtlvno3C6XczqxOfOgMiqdw07N2c6DnKyPWRSdiudJJsRwQhVILuub_YCp-VFn-SaEdf-SE42TvSynsDo21SlUIymWE78I2f5IIxd8WCsHFqBCIJD-4hURFnKUoLXd7zgKypg/s400/IMG_0909.JPG" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
Mitä olen oppinut suitsukkeista: Tavalliset massatuotetut suitsukkeet ovat usein laadultaan kehnoja ja kyseenalaisia. Valmistusprosessissa hajuton hiilta tai sahajauhoa oleva suitsuketikku kasetaan kemikaaliliuokseen, joka sisältää laimennettua tuoksuöljyä, liuottimia ja synteettisiä kiinnitysaineita. Ronjassa myytävät suitsukkeet puolestaan valmistetaan ikivanhalla masala-menetelmällä vanhoja perinteitä kunnioittaen. Menetelmän mukaan valmistetaan kiinteä tuoksuva tahna, joka rullataan käsin suitsuketikuksi. Tahna sisältää tuoksuvia kukkia, yrttejä, lehtiä, maustekasveja, eteerisiä öljyjä, tuoksuvia puujauheita ja puista saatavaa suitsukepihkaa. Valmistukseen ei käytetä mitään synteettisiä kemikaaleja, parfyymeja tai liuottimia.<br />
<br />
Olen kehno kuvailemaan tuoksuja, sillä elän niitä niin olennaisesti juuri tunnetasolla. Suosikkisuitsukkeeni ovat kuitenkin jo pidempään kantaneet nimeä nag champa. Ronjalta vastaanottamissani suitsukkeissa suosikkejani olivatkin <a href="http://www.ronjafashion.fi/pure-incense-classic-green-champa-suitsuke-p-2001.html" target="_blank">Green Champa</a>, <a href="http://www.ronjafashion.fi/pure-incense-classic-golden-champa-suitsuke-p-2000.html" target="_blank">Golden Champa </a>ja <a href="http://www.ronjafashion.fi/pure-incense-classic-vrindavan-champa-suitsuke-p-2008.html" target="_blank">Vrindavan Champa</a>. Champat ovat erilaisia kukkaistuoksuja, jotka ovat useimmiten omiaan nostamaan minut irti maankamaralta. Näin nytkin: tuoksut saivat minut toivomaan, ettei muuta tarvitsisikaan tehdä kuin sulkea silmät, hengittää sisään ja hukkua. Ne olivat makeita, pehmeitä, pyöreitä ja helliä. Mitä muihin tuoksuihin tulee, ei minulla ole pahaa sanottavaa niistäkään. Edellämainutut champat kuitenkin noin vain veivät minut mukanaan.<br />
<br />
Ja minä menin.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiVlOERVWHCOEayyReIyAskNKSYFfCw9lUagyWx1qyEKAwesaj3-ByHkOYdty8uR4NK2xhnKbsjtK2V_i3bJAV-Ovew9PC8j54jNA9QDvDHwtkM3Iov3bST4D9HxQ2UFCJPJ9XzjJA0QbI/s1600/IMG_0906.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiVlOERVWHCOEayyReIyAskNKSYFfCw9lUagyWx1qyEKAwesaj3-ByHkOYdty8uR4NK2xhnKbsjtK2V_i3bJAV-Ovew9PC8j54jNA9QDvDHwtkM3Iov3bST4D9HxQ2UFCJPJ9XzjJA0QbI/s640/IMG_0906.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
Yrittämisestä vielä: En ole yrittäjä, mutta olen viimeisen vuoden ajan yrittänyt yrittää (ja hetkin yrittänyt yrittää yrittää), jonka seurauksena minä ja kasa käsitöitä ja taidetta lähdemme markkinoille. Pienen myyntipöytäni voi löytää 7.-8.7. <a href="https://www.facebook.com/events/1579616468715433/?ref=ts&fref=ts" target="_blank">Kuortaneelta Mystisen valoisilta markkinoilta</a> ja 10.-16.7. minun, äitini (<a href="https://www.facebook.com/Paulanauha.fi/?fref=ts" target="_blank">Paulanauha</a>) ja ystäväni (<a href="https://www.facebook.com/luontaide/?fref=ts" target="_blank">Luonta</a>) iloisen sekatavarapuodin <a href="https://www.facebook.com/events/1035236916593861/" target="_blank">Kaustisen kansanmusiikkifestivaalien basaariteltasta</a>.<br />
<br />
Hyvää kesää, tunteita, tuoksuja kaikille.<br />
<br />Vimmuhttp://www.blogger.com/profile/03937224116954924412noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8166805920042496608.post-3945130790304259202017-06-13T21:04:00.001+03:002017-06-13T21:19:53.056+03:00Irrottaa<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br />
Minuuteni on
passiivisuudessa ja siellä ovat myös rakkauteni ja tyyni.</div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
Ja jos tie tiettyyn
passiivisuuteen kulkeekin turhautumisen, ahdistuksen ja pelon kautta niin nyt en puhu siitä. Olen minä sielläkin ollut ja paikoin olen edelleen: lamaantunut,
mutta ei siitä tällä kertaa.</div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjKuDSSnkl-WRozuw9aTnqC9s3trLvigqWFxcSevKkOQOB7R9-sHliUK9udfhxPoVFzv8K8g73bUr3ZnuywN_K9IuGn-lr4euTjH_BZav2KlBwRVqd-oMNi-B1_NcIvbUAqHP4ks9Q3luk/s1600/1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="478" data-original-width="650" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjKuDSSnkl-WRozuw9aTnqC9s3trLvigqWFxcSevKkOQOB7R9-sHliUK9udfhxPoVFzv8K8g73bUr3ZnuywN_K9IuGn-lr4euTjH_BZav2KlBwRVqd-oMNi-B1_NcIvbUAqHP4ks9Q3luk/s1600/1.jpg" /></a></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<o:p>Minä rakastan taidetta. Todellakin: se saa veren virtaamaan varpaissani asti ja sydämeni ei ymmärrä enää mitään. Ja luontoa samoista syistä, samalla tapaa ja risteten.</o:p><br />
<o:p><br /></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
Luonto on
uskomaton sillä luonto on loputtoman monimuotoinen. Kaikista mahdollisuuksista
valikoituu yksi ja niiden summana loputon vaihtelevuus. Kaikki on jo tehty:
luonto teki sen jo. Enkä oikeastaan tiedä mihin minua ja sivellintäni
tarvittaisiin, jollei silkasti ihmettelemään. Ja sitä me teemme: ihmettelemme
ja toisinaan takerrumme hetkeksi jonkin ideologian kulmaan. Taiteeni tuntuu
olevan ennenkaikkea aatteellista (pyrkiessään lähinnä irrottatumaan
selityksistä ja tarinoista.) Niin: kai minä löysin perille lähtemällä
vastakkaiseen suuntaan. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
Luonto: minä
olen kallioita, kumpuja ja metsien mättäitä, sillä ne antavat minulle tunteita.
Ja tunteista minä pidän ehkä enemmän kuin ajatuksista. Enemmän, vaikka olen
patologinen ajattelija, pohtija, harhailija. Sillä ennen ajatuksia tunteet ovat
puhtaita ja kokemuksellisia: kuin uusia maailmoja, ne ovat olemassaoloa.
Nostalgia on yksi perustunteistani, sitä on kaikkialla. Katso jalkojesi juureen
ja hiljene. Tunnetko? Katso eteesi. Katso ylös. Purot, pyörteet, kortteet ja
juurrakot. Hengitä sitä maisemaa: Olet maisemassa. Olet kuvassa, elokuvassa,
kirjoitettuna, muistoissa, olemassa. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjLfGxT0Jfwoig80XwvGV_mWncHkdlrzjN5nQ7U_vXzxQb0yD2sAR5WbFS4ZML8vOjx1uEU2mieA6OR0nxA0IlglXvWmzizAIUEV5tvQeElLPgfTNMoKnjH0ObkohhgHUiYRcijNNkjwxk/s1600/2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="970" data-original-width="650" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjLfGxT0Jfwoig80XwvGV_mWncHkdlrzjN5nQ7U_vXzxQb0yD2sAR5WbFS4ZML8vOjx1uEU2mieA6OR0nxA0IlglXvWmzizAIUEV5tvQeElLPgfTNMoKnjH0ObkohhgHUiYRcijNNkjwxk/s1600/2.jpg" /></a></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
Passiivinen:
rauhallinen, pakottamaton, pyytteetön. Varma mutta vakaa, hiljainen vailla
pelkoa. Vaivaton, sillä yrittää ei tarvitse. Asiat ovat, minä olen, maailma on
ja kaikki ympärilläni. Tärkeää on lähinnä valita suunta, pyytteettömyys on
keskeneräisyyttä. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
Kaikki on
hetkin niin pohjimmaisen yksinkertaista. Ihmiselämän mittakaavassa niin
ratkaistavissa, tiedettävissä, vastattavissa: kunhan vain löytää oikeat
kysymykset, kokee jokaisen tunteen. Niin: koe aina jokainen tunne ja tunne ne. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgCO_QG1mn22bPxGe1kqD-D4Yon4H1hfhyphenhyphenvpKww0MC63OYbGjpt4LDD6UJYFb2gJlNyvIKhSdwXBp8JUsoacYJLZF3VQ-ZKInOzvtAW8VZKdf1w5h-YrWZDidexLNbW21smKp-LZ2-W37o/s1600/3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="970" data-original-width="650" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgCO_QG1mn22bPxGe1kqD-D4Yon4H1hfhyphenhyphenvpKww0MC63OYbGjpt4LDD6UJYFb2gJlNyvIKhSdwXBp8JUsoacYJLZF3VQ-ZKInOzvtAW8VZKdf1w5h-YrWZDidexLNbW21smKp-LZ2-W37o/s1600/3.jpg" /></a></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
Oikeastaan
kyse on jälleen riisumisesta. Kyse on alastomuudesta, paljaista jaloista. Vielä kerran: kerronnallinen puhtaus, riisutut säkeet ja itsenäinen sävel. Pois post-tasolta, takaisin ytimeen. Haluan olla tyhjä ja hengittää, viimeinkin keuhkoni täyteen puhdasta ilmaa. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br />
<br />
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
Sanoja.
Loputtomasti ja järjestäytymättömänä. Tulva, pyörre, kurimus. Irrottaa.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiwlyteU8zWOUTGuv96RMarXC3_ao-nXUg-Rlm8wgUNetP30wTRlGSqSOPpfGd2x39A7sTwAzMta_5uF5DhqdxrvVVzccY-BAWeuqBa_gEwLWOFtnrIy6-VPBpW1U9UOEp4eHV-otKiqYE/s1600/4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="258" data-original-width="650" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiwlyteU8zWOUTGuv96RMarXC3_ao-nXUg-Rlm8wgUNetP30wTRlGSqSOPpfGd2x39A7sTwAzMta_5uF5DhqdxrvVVzccY-BAWeuqBa_gEwLWOFtnrIy6-VPBpW1U9UOEp4eHV-otKiqYE/s1600/4.jpg" /></a></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
Vimmuhttp://www.blogger.com/profile/03937224116954924412noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8166805920042496608.post-78086612967846404382017-03-23T18:10:00.003+02:002017-03-23T18:34:59.312+02:00Koivuista kasvaa silta<br />
Lauantaina 18.3.2017 kumppani pakkaa rinkkansa. Oven hän sulkee perässään sunnuntaina kello 06:05. Kaksi kuukautta erossa: siinä on kestettävää. Mutta kyllä minä kestän ja opin kaikenlaista. Näinä päivinä elämä tuntuu antavan lähinnä mahdollisuuksia, vaikka näkökulmakysymyshän se pohjimmiltaan on.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhXoD54IsTIq6sRSz0-jDBYqhfxUpMORD8xlhoPIMiA31_ansRej-jYzzXKTvd8OXS1ETJbn-pzPLa8wSv04OYkWVnsGsiyWBuntZrVB4CdgIqyvWVGAAxsL2WLw-NRlsNnS6SQ3wg2xjk/s1600/IMG_2678.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="425" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhXoD54IsTIq6sRSz0-jDBYqhfxUpMORD8xlhoPIMiA31_ansRej-jYzzXKTvd8OXS1ETJbn-pzPLa8wSv04OYkWVnsGsiyWBuntZrVB4CdgIqyvWVGAAxsL2WLw-NRlsNnS6SQ3wg2xjk/s640/IMG_2678.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Yksin elosta:<br />
<br />
Päivät ovat loputtoman pitkiä ja hiljaisia. Kaikkialla on vellomaan seisahtunutta aikaa. Minä siinä yritän kauhoa sitä johonkin suuntaan. Järjestää kai, mutta päädyn järjestämään vain keittiön kaapit. Tiskaan tiskit ja pesen mikroaaltouunin. Järjestän tee- ja vitamiinipurkit. Olennaista on, etten ikinä yleensä.<br />
<br />
Ja hiljaisuus: En laita musiikkia soimaan. Kokeilin kerran, mutta mieleni tulvi yli äyräiden. Täällä huutavat vain huuva ja yläkerran sylivauva. Sieluni on todellakin todella hiljaa: suorastaan mykkä, vähintäänkin vaitelias. Niin hiljaa että luen. Kaikki päivät – vihdoinkin minä taas luen!<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjn3LGKD0rdnsMNWBJ7WpKKl4H0FpYUAmvWwmSxe73hWjxF2rhcvQLDlMhX4EwPRD5f78CV-f3IOt-kNgKJQ-E3eXqHygr8AC2UWpp9_aKTq3gRBiawggfjkrKBof6RPhSZ93CvZ1c2NpA/s1600/1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjn3LGKD0rdnsMNWBJ7WpKKl4H0FpYUAmvWwmSxe73hWjxF2rhcvQLDlMhX4EwPRD5f78CV-f3IOt-kNgKJQ-E3eXqHygr8AC2UWpp9_aKTq3gRBiawggfjkrKBof6RPhSZ93CvZ1c2NpA/s1600/1.jpg" /></a></div>
<br />
<br />
Luen Venäjän koivuista ja niistä kasvaa silta.<br />
<br />
<i>Jostain syystä on vaikea ymmärtää, että Venäjällä kasvaisi koivuja niin kuin vain kotikatuni varrella tai kansallisromanttisilla</i><i> porvariston koivukujilla. Mutta toden totta: eihän luonto kysy valtioiden – saati kulttuurien – rajoja. Tämä yllättävä realisaatio vavahduttaa: Luonto ei kysy rajoja. Itse me piirrämme rajat ja rakennamme niistä muureja kuvitellen sitten, että muurin toisella puolen kaikki on tuntematonta, pelottavaa tai vähintäänkin höpöä. </i><br />
<i><br /></i>
<i>Kyseinen ajatusvirhe on ylipäätään tyypillinen: Alamme rakentaa lisäoletuksia jo alkujaan hataroiden arvailujen tai yleistysten päälle. Perustukset eivät ole kunnossa, älkää rakentako! Tai lähdemme rakentamaan väärään suuntaan, sitäkin näkee. Ajatella, maan alle. Kuin kaivaisi kuoppaa itselleen, totisesti. </i><br />
<i><br /></i>
<i>Koivut ja ihmisyyden loputon ymmärrettävyys. Luulenpa, että kenestä vaan voi löytää samaistuttavaa, jos vain löytää keskusteluyhteyden.</i><br />
<i><br /></i>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiK8GaFABhRp6jU210az4SgKtraAm1X2yKErv1J3PWZEzB4-GqYN2T-RuW1wsUE887UlZrWyQbdrntPmcZywGTUvEk2PuNezT9wK4HBP4VaKFlISUtZyUf4TJ0k84Nv5_pK4d2wTwYVmr8/s1600/2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiK8GaFABhRp6jU210az4SgKtraAm1X2yKErv1J3PWZEzB4-GqYN2T-RuW1wsUE887UlZrWyQbdrntPmcZywGTUvEk2PuNezT9wK4HBP4VaKFlISUtZyUf4TJ0k84Nv5_pK4d2wTwYVmr8/s1600/2.jpg" /></a></div>
<br />
Ja minä luen tulvivista tunteista.<br />
<br />
<i>Mutta uskon, että kaikessa raivoisassa, tulisessa ja kiihkeässä on yhteistä lähinnä vajavaisuus. Ne ovat vajaita tunteita, </i><i>eivät eskalaatioita vaan sen kaipuuta. Näin lopulta: tulvat ovat riittämättömyyden ja loputtoman kaipuun kiehumispisteessä. Turhautumisen keskittymiä.</i><br />
<i><br /></i>
<i>Koska tyhjyys on loputonta eikä sitä voi täyttää. Hölmöt kuvittelevat, että elämä olisi orgasmeja. Maailma on täynnä, mutta tyhjyys ei täyty koskaan. Ei lopullisesti: aina voi kaivata lisää ja enemmän. Ei mikään koskaan. Aina.</i><br />
<i><br /></i>
<i><br /></i>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiYwC-9dfBcSG3-BtNapq_Ke5uMdI5QffFWv6PYtPqYfJCTpCi9KPmMpBqkZreW4XayKgzPDOGPNYNzGDvCOC9TD0tZ313CoZsPg7Xuh91BBLeBZaC6bexltHwK89uvhum13dVSpIeygKY/s1600/3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiYwC-9dfBcSG3-BtNapq_Ke5uMdI5QffFWv6PYtPqYfJCTpCi9KPmMpBqkZreW4XayKgzPDOGPNYNzGDvCOC9TD0tZ313CoZsPg7Xuh91BBLeBZaC6bexltHwK89uvhum13dVSpIeygKY/s1600/3.jpg" /></a></div>
<br />
Lopetan lukemisen.<br />
<br />
Meidän asuntomme on suuri. Läpitalon kolmio lamellin keskivaiheilla. Rakastan tätä tilaa: pysähtyneisyys mahtuu tänne. En tukehdu. Poltan suitsukkeita asunnon kummallakin laidalla. Tällaisena kevätpäivänä aurinko värjää viereisen kerrostalon kattotiilet persikan värisiksi. Taivas puolestaan: taivaansininen. Persikkaiset tiilet siinä sinisyyttä vasten vavahduttavat minua ja minut.<br />
<br />
Ohikulkumatkalla oleva ystävä tulee kylään ja minä leivon perunarieskoja. Pihapuiden läpi suodattuva valo tanssii olohuoneen seinillä ja paljastaa meille suitsukkeiden vaitonaisen pyörteilyn. Ja jos jotain olen oppinut niin sen, että kauneinta maailmassa on näennäinen satunnaisuus. Kaikkein selkeimmillään se näyttäytyy luontoa katsellessa: kivet, meret ja kasvit, tuulen vavisuttamat kuusen latvukset. Ja nestedynamiikka, kuten ystäväni sen sanoitti.<br />
<br />
Minulla on häkeltynyt sydän.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7G4bzp4j_qu84FmyG-k0TfiMNYPCo-YQl57sIjuAoq_k7dA7QhYPgztASUU882DexVjdqQUaK16cMLWkLubQ86cklS5XMIqzQQwQFCFMsqSopIZKSh3szlvfYGd4nVE2lPpjfh2enta4/s1600/IMG_2671.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="425" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7G4bzp4j_qu84FmyG-k0TfiMNYPCo-YQl57sIjuAoq_k7dA7QhYPgztASUU882DexVjdqQUaK16cMLWkLubQ86cklS5XMIqzQQwQFCFMsqSopIZKSh3szlvfYGd4nVE2lPpjfh2enta4/s640/IMG_2671.jpg" width="640" /></a></div>
<br />Vimmuhttp://www.blogger.com/profile/03937224116954924412noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-8166805920042496608.post-80772196806673450602017-02-13T22:04:00.001+02:002017-02-13T22:04:53.121+02:00Minä olen, valo on ja me <br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhN-FdkMNaQk4IOGpT5InVqS2fcxiAOyopl2USR_HAxSOpP1kF3jjwfhwkuTw4gNoj3HfBGaIrGcdjuc0yHQGpzGJWnYt1JqTtEY1Qh42Eet-0_EgSSXlRvM5O-uWsmix86we5Zni2SKd8/s1600/1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhN-FdkMNaQk4IOGpT5InVqS2fcxiAOyopl2USR_HAxSOpP1kF3jjwfhwkuTw4gNoj3HfBGaIrGcdjuc0yHQGpzGJWnYt1JqTtEY1Qh42Eet-0_EgSSXlRvM5O-uWsmix86we5Zni2SKd8/s1600/1.jpg" /></a></div>
<br />
<br />
Olen kai suunnattoman lyhytjänteinen. En tee mitään loppuun, jätän kaiken aina kesken. Haahuilen ja juoksen joka suuntaan. Väreilen jatkuvasti: olen hektinen, taukoamaton, ahdistunut ja siksi kai juoksen. Kiiruhdan paikasta, viihdykkeestä ja suunnasta toiseen. Pakenen ja liikehdin näennäisen pienieleisesti, mutta alati. Olen haavanlehti. Jotain uutta, en jää aloilleni, en saata, en tiedä enkä rauhoitu.<br />
<br />
Askartelen uusia kirjanmerkkejä merkitäkseni jokaisen keskeneräisen kirjan kuin vain konkretisoidakseni hyväksynnän: tässä ja nyt hyväksyn loputtoman vaiheiluni, ainakin. Tässä ja nyt hyväksyn, sillä on akuutimpiakin asioita huolehdittavana, hoidettavana, pyöritettävänä ja rinnassa raukea taustakumina. On vielä aikaa etsiä palasille paikkoja tai antaa niiden löytää tiensä itse. Ja olen onnellinen ja olen etenevä, etevä.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj49hBcDwLpew7Z2b03b44vozguo8dxKNjFaHNjx0HVy08oFEgfyhjLHndUKhGpJup6IgFBF2XsmYhh0gq-tSDxZoumS-pTT32LSTGJDXGrtUTz4Y2RLCCGGh8Jf2fItv94lXwW0LA4U38/s1600/2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj49hBcDwLpew7Z2b03b44vozguo8dxKNjFaHNjx0HVy08oFEgfyhjLHndUKhGpJup6IgFBF2XsmYhh0gq-tSDxZoumS-pTT32LSTGJDXGrtUTz4Y2RLCCGGh8Jf2fItv94lXwW0LA4U38/s1600/2.jpg" /></a></div>
<br />
<br />
Silti: juomani juon aina loppuun. Hitaasti ja suurella hartaudella, säntillisesti ja joka kerta. Joskus juon aamukahviani kaksi päivää tai saunasiideriä viisi tuntia. Mutta aina loppuun asti, eikä se tunnu juuri miltään, sillä se on ennen kaikkea tapa. Kumma tottumus, jonka omaksumishetkeä en osaa määrittää tai ehkä persoonallisuuden itseironinen pikku performanssi. Löydän viikon vanhan teekupin ja juon sen tyhjäksi matkalla keittiöön uutta keittämään. Kuumat juomat asetan sivupöydälle odottamaan jäähtymistä, unohdan ja löydän sitten joskus. Tämä lienee ainoa pitkäjänteisyyden pilkahdus nykyisessä sielunmaisemassani, mutta sentään jotain mihin takertua.<br />
<br />
Mutta miksi kaikkien näiden rautojen täytyy olla tulessa? Miksi, en jaksaisi, mutten taida tällaisenaan malttaa tai osata olla muutoinkaan. Ja toisaalta: miksi pyristellä vastaan jos voi puolisuorittaa haparoiden ja hätäisesti takerrellen, sillä onhan sekin toki jotain ja kenties tällä hetkellä varsin ominaistakin.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhpRCY3tP8MUOWj7CYc3FY5FL9B3ABvhnrzi536REha3o4B9wpZTN9EdhBvNwtVy_HyGYCPxNdIwweYkdK_Zaz8zX2zp5f-wCdx_jeEY1i4BjhQ7zA8GGlD8X2cnr9rxDZOxGnFv9SMjoo/s1600/5.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhpRCY3tP8MUOWj7CYc3FY5FL9B3ABvhnrzi536REha3o4B9wpZTN9EdhBvNwtVy_HyGYCPxNdIwweYkdK_Zaz8zX2zp5f-wCdx_jeEY1i4BjhQ7zA8GGlD8X2cnr9rxDZOxGnFv9SMjoo/s1600/5.jpg" /></a></div>
<br />
<br />
Luominenkin on tuskaa, mutta hemmetin vimmaista sellaista. Luominen on tuomista: pakottavaa, kaikkivaltaista synnytystyötä, joka ottaa enemmän kuin antaa, mutta toisaalta antaa kaiken ja räjäyttää sydämen ympäri olohuonetta. Luominen on puurtamista kunnes ei hukkumiseltaan kykene enää arvioimaan kättensä jälkeä. Takeltelua, tarpeettomuutta ja loputonta tyytymättömyyttä, joka kuitenkin kiskoo mukanaan eikä loppua näy eikä sitä tosiasiallisesti haluakaan nähdä tai kohdata. Luominen on pohjaton kiehtovuus ja pakollista.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj_q4JT86Upi1RWDVbJ2mPvwUMyvf-Lhx8oqh3wnh038rVyRUlAHUF9S5_uc_F99VrDNkqSUmLyDHR7UuNSO_iPqEJSRxZUHa1Nxhjqtt4KKeCn8rKnnsZDh55bI8YzQAEY9H9gSvycnIg/s1600/3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj_q4JT86Upi1RWDVbJ2mPvwUMyvf-Lhx8oqh3wnh038rVyRUlAHUF9S5_uc_F99VrDNkqSUmLyDHR7UuNSO_iPqEJSRxZUHa1Nxhjqtt4KKeCn8rKnnsZDh55bI8YzQAEY9H9gSvycnIg/s1600/3.jpg" /></a></div>
<br />
<br />
Aurinko ja kevät ovat uskomattomia, liikaa ja ylitsehäkellyttäviä. Nukun päiväunia sohvalla ja tunnen kuinka valo lävistää ilman ympärilläni ja vaikka minä otan valon itselleni niin valo ottaa minut aina kovempaa. Ja on vaikea käsittää kuinka paljon muka voisin erota viereisestä huonekasvista, kun kummatkin reagoimme lisääntyvään auringonvaloon niin vahvasti ja vääjäämättömästi. Sitä ei voi estää tai kestää. Kaikki tuoksuu paremmalta aurinkoisella pakkassäällä. Ja maistuu. Kaikki on tunteita, nostalgiaa ja pyytteetöntä pakahtumista. Pian saan taas pidätellä kyyneliä joka kerta ulos astuessani.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgRb0ITcBSEXRyonptHbcPtcL3tV53tsi0-JIec1yNBJjlpjGrs7wn04aOGR1ghmyh1WBA49CWIqaU23HlmZaTuzbKFs9suXGKBXs8o3AvZutlTgfjeuM3p8GTCgLJhyphenhyphen3THolWT5oAuszc/s1600/4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgRb0ITcBSEXRyonptHbcPtcL3tV53tsi0-JIec1yNBJjlpjGrs7wn04aOGR1ghmyh1WBA49CWIqaU23HlmZaTuzbKFs9suXGKBXs8o3AvZutlTgfjeuM3p8GTCgLJhyphenhyphen3THolWT5oAuszc/s1600/4.jpg" /></a></div>
<br />
<br />
Aikuistuminen on rankkaa, mutta onneksi meidän kodissamme on tulppaaneja ja kani joka varastaa banaaneja hedelmäkulhosta. Meidän kodissamme on kaikki hyvin vaikkei lainkaan tasapainossa. Elämä on näet edelleen alituinen tasapainolauta, jota minä en ole vielä oppinut käsittelemään. Mutta opettelen aina ja haparoin eteenpäin taskut toivoa täynnä. Ja meillä on niin monia asioita onneksi.<br />
<br />
Ja unelmia: Tahdon Intiaan ja suunnitella talon. Tahdon Venetsiaan ja opetella tekemään samettia käsin. Tahdon värjätä paperia ja tahdon värjätä kankaita. Tahdon painaa kankaita ja tahdon tehdä seinävaatteita. Tahdon solmia solmuja, virkata, ommella ja istuttaa huonekasvini isompiin ruukkuihin. Tahdon laakeripuun. Tahdon tehdä tauluja ja tahdon kirjoittaa. Julkaista zinen, piirtää ja kuvittaa. Maalata tuhat taulua silmistä ja luonnosta ja lähteä vaeltamaan ja matkustaa Sallaan. Tanssia pääni pyörälle ja pyöriä koko kotimatkan. Tai koko elämän läpi: tanssia. Tahdon oppia olemaan kaikkea mitä olen entistä passiivisemmin, sillä sellaista on puhtaus ja vaivattomuus. Minä olen ja valo on ja me.<br />
<div>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRTYNaNZov5bRCpTiyXpUE4iNLYnwMDQ_5-DUkNzsybbBy_DU5h6tx9ATZLsGogWt2RH-plTfuZpk1ni1n7B4F_fenRcrfJ6IYHnu19O_j9-eLgMrdJvs97IGNzrLZkf-h4dfIlKzWxpE/s1600/6.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRTYNaNZov5bRCpTiyXpUE4iNLYnwMDQ_5-DUkNzsybbBy_DU5h6tx9ATZLsGogWt2RH-plTfuZpk1ni1n7B4F_fenRcrfJ6IYHnu19O_j9-eLgMrdJvs97IGNzrLZkf-h4dfIlKzWxpE/s1600/6.jpg" /></a></div>
<br /></div>
Vimmuhttp://www.blogger.com/profile/03937224116954924412noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8166805920042496608.post-57832291942492793562016-12-19T20:31:00.000+02:002016-12-19T20:46:20.645+02:00Rakkaudesta, taas<br />
Joku (kuka lie) viisas ihminen kirjoitti joskus rakkauden olevan tuttujen piirteiden löytämistä asioista. Ystäväni kertoi tämän minulle kolmesti ja lopulta lause asettautui kytemään ajatusteni perukoille, käpertyi odottamaan aikaansa. Ja eräänä keskiviikkoiltana lopulta ymmärsin. Ja nyt haluan jakaa jotain olennaista tunne-elämäni syövereistä.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEggzpD6m1EdJsOB1LtRC9_r3Vi6JXh4gfLaZnQdYxVMbyIDK9UWnE4RCvOp3MfRIm7wqhrSWe_jEr3fGHs-lFfag4Q6TOgvq3EFa01t4R5RlQxH4DaRQisZUmybF1utxFtLG-3hh4Ua6PQ/s1600/1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEggzpD6m1EdJsOB1LtRC9_r3Vi6JXh4gfLaZnQdYxVMbyIDK9UWnE4RCvOp3MfRIm7wqhrSWe_jEr3fGHs-lFfag4Q6TOgvq3EFa01t4R5RlQxH4DaRQisZUmybF1utxFtLG-3hh4Ua6PQ/s1600/1.jpg" /></a></div>
<br />
<br />
<i><br /></i>
<i>Olin useamman vuoden ajan masentunut. Enää en ole. Masennuksen kanssa tutustuneet tietänevät, että usein masennuksessa ei niinkään ole kyse jatkuvasta surullisuudesta vaan enemmänkin sumuisesta ja epätoivoisesta tunteettomuuden tilasta. Turtumuksesta: elämä on paksua utua ja sakeaa puuroa. </i><br />
<i><br /></i>
Kun sitten aikanaan uurastin itseni ulos masennuksen syövereistä, aukeni minulle uljas uusi maailma. Täytyin päivä päivältä enemmän tunteista, aivan kuin tajuakseni, etten voi koskaan täyteen tullakaan. Tunteita on loputtomasti, ehtymättömästi. Siitä lähtien olen lähinnä tutkinut ja kummastellut tunne-elämäni valtavia syövereitä: sen suunnatonta syvyyttä, vaihtelevuutta ja antoisuutta. <b>Kaikki on todellakin todella paljon.</b><br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiua8-RWl8EZGDkAO4IxLxK3Z13dEuwIuyB0vjgn2__bqgPM1JPugwF2VT8kTU3cbQ_6-CG6kO9BbGFsapH-DCHVAbbrouW5o8Wj1lvhB3inyn6_DrKiDzbeF4iDn8he-eY36G-mGj-9K4/s1600/4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiua8-RWl8EZGDkAO4IxLxK3Z13dEuwIuyB0vjgn2__bqgPM1JPugwF2VT8kTU3cbQ_6-CG6kO9BbGFsapH-DCHVAbbrouW5o8Wj1lvhB3inyn6_DrKiDzbeF4iDn8he-eY36G-mGj-9K4/s1600/4.jpg" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<b><br /></b></div>
<div style="text-align: center;">
<b><br /></b></div>
<div style="text-align: left;">
<b><br /></b></div>
<div style="text-align: left;">
<b> Ja rakkaus. Voi maailman rakkaus</b></div>
<div style="text-align: left;">
<b> ja rakkaus maailmaan, maailmasta ja maailmalle.</b> </div>
<br />
Jos asioiden yksiselitteinen määritteleminen on ylipäätään mahdotonta ja siitä syystä suhteellisen vastenmielistä, lienee rakkauden määritteleminen kaiken lisäksi vaikeimmasta päästä. Tämä teksti perustuu minun kokemukseeni rakkaudesta. Senkin uhalla, että saatan kuulostaa höpötyksiin hurahtaneelta haihattelijalta. (Sitä saatan toki ollakin, mutta rakkauskäsitykseni on lopulta perin arkipäiväinen. Täynnä tunnetta, mutta tavanomaisuudella kyllästettynä.)<br />
<br />
Minulle rakkaus on läikähdyksiä sydämessä, rakkaus on pakahtumista. Siltä se tuntuu. Ja se mikä rakkauden maljaa läikyttää on todellakin usein jotain tuttua. Se on jotain totuttua, sillä rakkaus on niissä hetkissä kun joku tai jokin toimii itselleen ominaisella tavalla. Silloin minä pakahdun, keskellä arkipäivää ja lauantai-iltaisin; minä luovun kaikesta ja hellitän, mutta en tiedä miten päin olla, sillä kaikki on liikaa, ylitse ja kokonaan.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgsq3trOJqFX_zgpb2WfHwuflFRmoF0-IkrozHlvN6MbG74t84rIkd0SSoV7RehjQ2DUz4B5XoBbonNw9n1cVlJaOGl1e8KGk5jyW1ZWB6Y6HK4ptqlGEI1dQfVtFJZSKBdYNf6yKBk1k8/s1600/r%25C3%25A4r%25C3%25A4%25C3%25A4kkyy.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="425" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgsq3trOJqFX_zgpb2WfHwuflFRmoF0-IkrozHlvN6MbG74t84rIkd0SSoV7RehjQ2DUz4B5XoBbonNw9n1cVlJaOGl1e8KGk5jyW1ZWB6Y6HK4ptqlGEI1dQfVtFJZSKBdYNf6yKBk1k8/s640/r%25C3%25A4r%25C3%25A4%25C3%25A4kkyy.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<b> </b><br />
<b> Rakkaus on ominaispiirteissä.</b><br />
<br />
<b>Rakkaus on</b> siinä hetkessä kun ystävä oppii napsuttamaan sormiaan vahingossa yritettyään lähinnä pohtia, kuinka sormilla voisi lyödä kipinän ja sytyttää tulen. Hän toimii itselleen ominaisella tavalla. Koska juuri sellainen hän on.<br />
<br />
<b>Rakkaus on</b> siinä kun toinen ystävä lähettää postissa pienen virkatun pussin, jonka sisälle on pienipiirteisen tarkasti yksittäispaketoitu teepusseja ja pieni viesti. Koska juuri sellainen hän on.<br />
<br />
<b>Tai kun </b>kolmas ystävä suosittelee kirjaa ja neljäs kertoo puujalkavitsin. Aina ja joka tilanteessa. Koska juuri sellaisia he ovat.<br />
<br />
<b>Rakkaus on</b> siinä kun ruoka on valmista ja lämmintä, mutta kumppani päättää alkaa siirtäämään mikroaaltouunia. Juuri sillä hetkellä. Koska juuri sellainen hän on.<br />
<br />
<b>Rakkaus on</b> siinä kun isä istuu autossa odottamassa, mutta äiti on hukannut kaulahuivinsa ja sisko ei ole vielä valinnut vaatteitaan. Koska juuri sellainen on perheeni.<br />
<br />
Touko- tai huhtikuisissa juhlissa uusi tuttavuus huusi yllättäen: "Kissani Jugoslavia on ihana kirja!"<br />
Kesken toisen keskustelun ja täysin vailla kontekstia tai varoituksen sanaa. Rakkaus sisälläni läikkyi yli rajojensa. Sillä kuka niin tekisi vailla vakaita vaikuttimia? Hän oli juuri sellainen ihminen, takuulla. Viikko sitten ostin Raahen kirjakaupasta Kissani Jugoslavian. Olen nyt lukenut siitä puolet.<br />
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg_H7WU-pWaemRbju8WsID1ZPAVsgweYav2bD-WqMZ30j-Goq-eQlPSXVPCSnZKLP5i-0ChfXDMh-NyaieRTd2_FuczFfTEOHja2j7v78wQ7Gj7XI8a8cc0QbDA0B8eU014fmJCMXrYq60/s1600/3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg_H7WU-pWaemRbju8WsID1ZPAVsgweYav2bD-WqMZ30j-Goq-eQlPSXVPCSnZKLP5i-0ChfXDMh-NyaieRTd2_FuczFfTEOHja2j7v78wQ7Gj7XI8a8cc0QbDA0B8eU014fmJCMXrYq60/s1600/3.jpg" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
On rakkaus muuallakin. Rakkaus on välivuodenajoissa ja rakkaus on harhailevilla kävelylenkeillä. Rakkaus on raukeassa vastaanottavaisuudesssa ja uteliaisuudessa. Rakkaus on tunteita ja tuoksuja: taivas, värit, valot ja toisiaan toistavat keltaiset kivikerrostalot. Jokainen kanin syömä muuttolaatikon kulma. Ja appelsiinimehu, tietenkin.<br />
<br />
Rakkaus on keskittyneiden ihmisten kasvoilla. Niiden, jotka ovat unohtaneet ulkomaailman olemassaolon ja toimivat itsekseen, itsenään, itselleen. Rakkaus virtaa pianon koskettimilta soittajan kasvoille ja kuuntelijan korviin. Rakkaus on ilmeissä ilmeiden välillä, levollisissa kasvonpiirteissä ja autuaassa hallitsemattomuudessa.<br />
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEifJkVN7KviEywjCvlkmajg1b_AMUNyXhXRFKNj4Ul9_5lc1Dz3HO7TUvMxg4Cz6Xju9-nhxfElyTuxTCVMtxtpjTVHsz39FZWBM3X68Nxatm8FNrMK8F1C6SR6Ba7gV0cAEEWcAkRueKU/s1600/2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEifJkVN7KviEywjCvlkmajg1b_AMUNyXhXRFKNj4Ul9_5lc1Dz3HO7TUvMxg4Cz6Xju9-nhxfElyTuxTCVMtxtpjTVHsz39FZWBM3X68Nxatm8FNrMK8F1C6SR6Ba7gV0cAEEWcAkRueKU/s1600/2.jpg" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: right;">
<br /></div>
<div style="text-align: right;">
Rakkaus on jokaisessa, kaikessa ja löydettävissä. </div>
<br />
<br />Vimmuhttp://www.blogger.com/profile/03937224116954924412noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-8166805920042496608.post-33973249538746215392016-10-22T23:54:00.003+03:002016-10-23T00:50:23.394+03:00Elämä tukkii intuition<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Olen loputon epäilijä (epäröijä). Tiedän tuskin mitään. Olen keskeneräinen ja alituisessa muutoksessa. Olen erehtyväinen, olen ihminen. Ymmärrykseni ja kokemukseni maailmasta pohjaavat lopulta uskoon. Ei minulla ole antaa rationaalisia perusteita jokaiselle lausumalleni. Jokaisen on joskus otettava uskon loikka (valitsemaansa suuntaan). </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiPhR6m_teZ1CF2JoGWmDvQOHe5WtogaxRxqerb8lcTF0IvS3TflLdnH6oQ2e-a2mwXmPhdsw4jhs3rn4pvEb0I0dQHbIRvWcdym15j3sKIfXJbZMPZ185MeUY6hYTU0yxbFZZuZ8DP1so/s1600/2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiPhR6m_teZ1CF2JoGWmDvQOHe5WtogaxRxqerb8lcTF0IvS3TflLdnH6oQ2e-a2mwXmPhdsw4jhs3rn4pvEb0I0dQHbIRvWcdym15j3sKIfXJbZMPZ185MeUY6hYTU0yxbFZZuZ8DP1so/s1600/2.jpg" /></a></div>
<br />
<br />
Perustavasta tietämättömyydestäni huolimatta (tai ehkä juuri siitä syystä) omat eettiset ja elämänfilosofiset pohdintani tuntuvat alati palautuvan kiertämään samaa kehää. Kehää, joka kiertelee ja kaartelee intuition käsitteen ympärillä. <b>Intuitio.</b> Jos voimme sanoa jotain moraalista, arvoista, hyvästä ja pahasta, voimme kai esittää lähinnä valistuneita arvauksia. Ja mistä nämä arvaukset kumpuavatkaan, pääsemme niihin käsiksi lähinnä intuitiomme avulla. Me tiedämme mikä on oikein. Me tunnemme, mikä ei ole. Niin uskon.<br />
<br />
Tämä on toki äärettömän ongelmallinen käsitys. Ongelmallinen, koska ihminen on todella lahjakas huijaamaan itseään. Äärettömän, koska keskivertokansalainen elää jokapäiväistä elämäänsä autuaaseen itsepetokseen huomaamattaan hukkuneena.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDBIk5F_6bDZXOxQrYVJc5m586EXWprb4flwtoMsmiqyLU22fKiM8mXBmt_ALq20tRfACz7ll3ha0bjXIMBwocXHmBtjptci-EDBQ3XYCT2rpkc9oN9Fqibk4R1te0egCx276wftbbivo/s1600/1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDBIk5F_6bDZXOxQrYVJc5m586EXWprb4flwtoMsmiqyLU22fKiM8mXBmt_ALq20tRfACz7ll3ha0bjXIMBwocXHmBtjptci-EDBQ3XYCT2rpkc9oN9Fqibk4R1te0egCx276wftbbivo/s1600/1.jpg" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
Ei itsepetos useinkaan ole tietoista pahantahtoisuutta tai silmien sulkemista. Se voi olla valtava sikermä elämän aikana kasaantunutta määrittelemätöntä tunnetaakkaa ja -kuonaa tai automaattisten puolustusreaktioiden huomaamatonta laukeamista. Mutta huolimatta näennäisestä tarkoituksenmukaisuudestaan, itsepetos ja patoutuneet tunteet estävät ihmistä olemasta rehellinen itselleen.<br />
<br />
Intuition kannalta rehellisyys on ensiarvoisen tärkeää. Kivulias, raskas, riipaiseva, mutta autuas rehellisyys. Rehellisyys on inhimillisyyttä ja inhimillisyys rehellisyyttä. Se on haavoittuvuutta ja elämän koko tunneskaala suodattamattomana. Puolustusreaktioille on aikansa ja paikkansa, ne suojelevat ihmistä syystäkin. Rehellisyys ei edellytä näiden reaktioiden kieltämistä tai niistä irtisanoutumista, vaan ainoastaan niiden olemassaolon tunnustamista ja hyväksymistä. Ihminen ei ole yhtä kuin automaattiset reaktionsa ja maailma ei ole pelkojen luoma irvikuva.<br />
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhbRggPMCzVfukvglyDGMbdSh1AAQZ3eYAiIeYtgtaior4fJmWu0a2minleXhW0BnhiFuw2DrMiQ-MqkjBrlcUxWvtz1GiKI9E3dOyv_5L-C7gHuvboz_psUEdnm-7cUs2OFd-1yeOwI_I/s1600/4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhbRggPMCzVfukvglyDGMbdSh1AAQZ3eYAiIeYtgtaior4fJmWu0a2minleXhW0BnhiFuw2DrMiQ-MqkjBrlcUxWvtz1GiKI9E3dOyv_5L-C7gHuvboz_psUEdnm-7cUs2OFd-1yeOwI_I/s1600/4.jpg" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
Itsepetos verhoutuu petollisen usein intuitioksi. Se on valheellista ja vääristeltyä varmuuden tunnetta ja jos luottaa intuitioon samalla tapaa kuin minä, on pelottavan helppoa erehtyä uskomaan omien ensireaktioidensa kertovan jotain todellisuudesta. Kun hätääntynyt mieli huutaa halvaantuneena puolustautuakseen, tekee mieli luottaa jokaiseen hengenvetoonsa. Ei kannattaisi.<br />
<br />
Mutta puolustusreaktiot lähinnä sotkevat intuition puhtaan virran. Ne ovat elämän taakkaa, subjektiivisten kokemusten piinaava ja painava verkosto. Ne kuroutuvat intuition ympärille sumentaen näkökentän, eikä mihinkään voi enää luottaa. Sakea, petollinen sumuverho.<br />
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi3UCQ2nko2hOjm3WOsutANcj4K_4a3CRpWPDUwOVBOx4aofrkFrdnSQJd_PMb2Rf-A10fcxCO5lbUTltgC557AZC5q_NqZIbcdg2b8bUUvYttCxIFNzZhHv30tOpbuMx5VTKDjQoocSqY/s1600/3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="313" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi3UCQ2nko2hOjm3WOsutANcj4K_4a3CRpWPDUwOVBOx4aofrkFrdnSQJd_PMb2Rf-A10fcxCO5lbUTltgC557AZC5q_NqZIbcdg2b8bUUvYttCxIFNzZhHv30tOpbuMx5VTKDjQoocSqY/s640/3.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
Milloin sitten oikeastaan voin luottaa omaan intuitiooni, miltä rehellisyys tuntuu? Lopullisesta rehellisyydestä voin ehkä vain unelmoida, mutta ihannetta voi kai kokea lähestyvänsä aina tunnistaessaan ja tunnustaessaan myös omia huonoja puoliaan. Tunteidensa ja toimintamalliensa hyväksymisen takaa voi löytää hetken autuuden ja armeliaisuuden.<br />
<br />
Siltä rehellisyys tuntuu: se on kaikuvan hiljaista voimattomuutta kun voimankäyttöä ei enää tarvita. Kun todellisuutta, omaa ja muiden inhimillisyyttä, ei tarvitse jatkuvasti pyrkiä torjumaan ja tuomitsemaan. Kun voi levähtää hetken. Rehellisyys on kuin itkun jälkeinen olotila. Kaikki on annettu, kohdattu ja hyväksytty ja jäljellä on vain tyhjä ja väsynyt raukeus.<br />
<br />
Todellinen rehellisyys on helppoa tunnistaa ja tunnustaa, mutta vasta päästessään sen kanssa kasvokkain. Sitä ennen on riisuttava jokainen petollinen suojamuuri. On seistävä oman riipaisevan inhimillisyytensä edessä rohkeana, hauraana ja alastomana. Ja sitten voi hetken kuvitella tietävänsä jostain jotain. Ehkä. Tai ainakin olla armeliaampi itseään, läheisiään ja maailmaa kohtaan.<br />
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgD7FuoXpKDQtiAlRTOC2BfVHDtPMVpQPRMmvRpclDFS9RamwzSWAuEEm4TjDVkXowEAogrLOHlZDaHlvfLjpauEQ5VodXdmuRsp2nmJ6ef2wCjC4Dgs6604aJe-TUnWDbQj3SwMRGvT40/s1600/5.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgD7FuoXpKDQtiAlRTOC2BfVHDtPMVpQPRMmvRpclDFS9RamwzSWAuEEm4TjDVkXowEAogrLOHlZDaHlvfLjpauEQ5VodXdmuRsp2nmJ6ef2wCjC4Dgs6604aJe-TUnWDbQj3SwMRGvT40/s1600/5.jpg" /></a></div>
<br />Vimmuhttp://www.blogger.com/profile/03937224116954924412noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8166805920042496608.post-51770516590418249392016-08-10T23:18:00.002+03:002016-08-10T23:48:59.828+03:00Empatia on rakkautta<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgi2Tg-jXM88LfjtFtQ4awnHUxLhQXFfeTGle26DkwK0yi6qhVlpWc5QFqEd8tplHdrsRiBqIVBmpNph7QkivDtYfBaTA0lWQrZDhq5MmQyWRm0SBXqp2wXUsEZhUohqbe6Qr0E7c08jys/s1600/1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgi2Tg-jXM88LfjtFtQ4awnHUxLhQXFfeTGle26DkwK0yi6qhVlpWc5QFqEd8tplHdrsRiBqIVBmpNph7QkivDtYfBaTA0lWQrZDhq5MmQyWRm0SBXqp2wXUsEZhUohqbe6Qr0E7c08jys/s1600/1.jpg" /></a><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<br />
<i>Eilen luin <a href="https://hermithounds.com/2016/08/08/empatiavasymys-eli-onko-millaan-mitaan-valia/" target="_blank"><b>Elisa Aaltolan tekstin empatiaväsymyksestä.</b></a> Ensivaikutelman perusteella kuvittelin termin kuvaavan itseänikin hetkin koskettavaa ilmiötä (jota se tekstiä lukiessani paljastui lähinnä sivuavan). Sitä, kuinka hyvien asioiden puolesta työtä tekevä ihminen kerta toisensa jälkeen uupuu puurtamisensa keskellä ja joutuu vetäytymään. Oltuani nyt vuoden ajan aktiivisesti mukana vapaaehtoistoiminnassa sama kaava on alkanut toistua. Aktiivijäsenet painavat välillä töitä yötä päivää ja lopulta katoavat toiminnasta kuukausiksi. Tässä ei ole mitään väärää, ilmiö vain herättää kysymyksiä (joista en kuitenkaan aio tässä kirjoittaa).</i><br />
<i><br /></i>
<i>Muiden ajatuksia arvailematta, omalla kohdallani uupumus liittyy kyseenalaistamiseen. En tiedä kumpaan suuntaan kausaliteetti toimii: aiheuttaako kyseenalaistaminen uupumuksen vai uupumus kyseenalaistamisen, mutta käsi kädessä ne kuitenkin kulkevat. Onko millään ponnisteluillani lopulta merkitystä? Yritänkö ainoastaan keksiä elämääni täytettä ja saammeko todella mitään aikaiseksi? Turhautuminen leikkii kanssani piirileikkiä ja en osaisi veikata voittajan puolesta. </i><br />
<i><br /></i>
<i>Elisa Aaltolan teksti on hyvä ja tärkeä, vaikka ainoastaan sivuaa niitä asioita, joista minä puolestani haluan kirjoittaa. Mutta kyseinen teksti toimi katalyyttina tälle kirjoitukselle ja ansaitsee mainintansa (ja ansaitsisi muutenkin, Elisalla on arvokasta ja painavaa sanottavaa). Elisa Aaltola sai minut jälleen kirjoittamaan jotain julkaisukuntoista.</i><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEibFr_KRNGkGL2g9tPIFWqnSTQo6nze9AaMu5rkXrrUssqS7nE_GFn21FFTrwCt2z3AqEjIgac3VFeDOrbrr9AowLkBTi44iWgcRX11P0TUfwk1-vLamQsYFJ2y5zbvurAw8S1_Z7tpJuQ/s1600/2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEibFr_KRNGkGL2g9tPIFWqnSTQo6nze9AaMu5rkXrrUssqS7nE_GFn21FFTrwCt2z3AqEjIgac3VFeDOrbrr9AowLkBTi44iWgcRX11P0TUfwk1-vLamQsYFJ2y5zbvurAw8S1_Z7tpJuQ/s1600/2.jpg" /></a></div>
<br />
<br />
Mitä minä haluan sanoa?<br />
<br />
<h3 style="text-align: center;">
<b>Haluan sanoa muutaman sanan muutoksesta, </b><b>vaikuttamisesta, </b></h3>
<h3 style="text-align: center;">
<b>rehellisyydestä ja empatiasta. </b></h3>
<div>
<b><br /></b></div>
Uskon, että kaikki muutos tässä maailmassa on ihmisikään suhteutettuna todella hidasta, mutta rattaat liikkuvat silti alati. Jokainen ihminen, joka uskaltaa kyseenalaistaa vallitsevia normeja omassa arkipäivässään, muttaa maailmaa kohti sitä pistettä, jossa valtaväestö on muutaman sukupolven päästä. Mutta emme me ole sitä näkemässä. Me elämme kahden sukupolven takaisen muutosaallon lopputuloksien keskellä ja raivaamme tietä tulevalle. Ihmiskunta on aina välitilassa kuten on yksittäinen ihminenkin. Jatkuvan muutoksen keskellä. Voimme tehdä osamme, mutta valtavaa äkillistä täyskäännöstä lienee turha toivoa.<br />
<br />
Missä määrin meidän on (itsemme takia) kannattavaa ainoastaan mykkänä hyväksyä maailman nykytilanne? Missä määrin on syytä vain hyväksyä se, että valtaväestö on tietoisesti tai (useimmiten) tiedostamattaan tukkinut korvansa ja tunkenut päänsä pensaaseen? Onko todella tarpeen yrittää repiä ihmisiä pois pensaikoistaan kuulemaan elämän realiteeteista, jos heidän jälkeläisensä ehkä aikanaan tekisivät saman vapaaehtoisesti? En tiedä. Ei minulla vastauksia taida olla tarjota, ainoastaan kysymyksiä.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEidntGe2AwVZwdlD1xrIGh_5dgMLBghHpJAAmGErZTWeB9unltEvIVxJxiAI3OTUIZvbmelx8LIQUUzpDdlJaT1S3E2WdLzDG1uzYBYSEJLgTWrfJD0Qjp6CwfW0fI7Yt8RD07v7X4B9vA/s1600/3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEidntGe2AwVZwdlD1xrIGh_5dgMLBghHpJAAmGErZTWeB9unltEvIVxJxiAI3OTUIZvbmelx8LIQUUzpDdlJaT1S3E2WdLzDG1uzYBYSEJLgTWrfJD0Qjp6CwfW0fI7Yt8RD07v7X4B9vA/s1600/3.jpg" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<br />
On toisaalta lohdullista ajatella, että ainakin hetkittäin on hyvä lopettaa alituinen taistelu maailman nykytilaa kohtaan ja toimia ainoastaan passiivisena suunnannäyttäjänä. Ihmiskunnan suunta muuttuu jatkuvasti, se on ilmiselvää ja näkyy arjenkin keskellä. Elämässä tulee vastaan yhä enemmän ihmisiä, joiden elämässä toistuvat samat arvot, teot ja toimintamallit. Samaan aikaan toisaalla kuljetaan kohti toista ääripäätä. Maailma polarisoituu, mutta sekin lienee vain osa muutosprosessia kohti murroskohtia. Muutos tapahtuu kuin ennaltamäärätysti: se on vääjäämätöntä ja toistaa tuntematonta kaavaa. En ole ennustaja, mutta optimistinen hölmö minä olen.<br />
<br />
Kai kaikenlaisia toiminnan muotoja tarvitaan. Erilaiset ihmiset tarttuvat kiinni erilaisiin vaikuttimiin. Toiset kaipaavat kovaa ja toiset pehmeää rakkautta. Toisiin tehoavat shokkimateriaali ja kiivaat väittelyt, toiset haluavat keskustella ja ajatella rauhallisen yhteisymmärryksen tilassa. Vaikuttaa voi lukemattomilla tavoilla ja kenties (lähes) kaikille muodoille on sijansa. <br />
<br />
Passiivinen suunnannäyttäjä, se tuntuu lempeältä ja sopivalta. Se tuntuu henkilökohtaisesti helpottavalta elämäntavalta, ainakin seuraavan hetken ajan.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjBj_eYTPRYfinJ0WpMOL0eLxvLn-pXAS1naQsUv8VbaPN_1NCmUO0RzjemGwxksZJzC4QA4OSJ6xkL5YpcpvQ0RZFMwmRNvCrEHQt8rIrVYvlyQmIbHoUvVFAQ6niVI8MX0XJaFmzWwgk/s1600/4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjBj_eYTPRYfinJ0WpMOL0eLxvLn-pXAS1naQsUv8VbaPN_1NCmUO0RzjemGwxksZJzC4QA4OSJ6xkL5YpcpvQ0RZFMwmRNvCrEHQt8rIrVYvlyQmIbHoUvVFAQ6niVI8MX0XJaFmzWwgk/s1600/4.jpg" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
Kun elää oman arkensa keskellä alati toteuttaen omia arvojaan, voi joku onnekas sivustakatsoja huomata, ettei sellaisessakaan elämässä ole kerrassaan mitään ihmeellistä. Jokaisen vastaantulijan elämä koostuu kaikista muuttujistaan riippumatta pitkälti samoista peruspailikoista. Syön, juon, nukun ja teen töitä (työn käsitteen laajentuessa koskettamaan myös muuta kuin varsinaista palkkatyötä). Niin sinäkin ja niin myös naapurisi.<br />
<br />
Voin paremmin kuin ennen. Voin paremmin, koska vaikka joudun arkipäiväisten tilanteiden keskellä ruotimaan käyttäytymis- ja ajatusmallejani, perkaamaan mielihalujani ja ylittämään itseni aina uudelleen, voin ainakin elää vilpittömämmin sopusoinnussa itseni kanssa. Voin katsoa itseäni silmiin ja kokea olevani niin rehellinen kuin vain hetkessä kykenen. Ja se jos mikä on arvokasta. Ihmisen rehellisyyttä ei ehkä voi arvioida juuri kukaan muu kuin ihminen itse ja juuri siitä syystä rehellisyyden käsite on aavistuksen ongelmallinen. Kaikkien tiedostamattomien ristiriitaisuuksiensa ja solmujensa keskeltä on tavattoman helppoa huutaa rehellisyyttään. Pää edelleen syvällä pensaan uumenissa. Tärkeintä kai on muistaa, että todistettavaa ei ole kenellekään muulle kuin itselleen. Ja oman vilppinsä takaa voi uskaltaessaan löytää jotain uskomattoman seesteistä ja hyvää.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEheOOc7Fgf82ZGfe7xuKMlFUj2XvsCKrL9OiWFJh_-1_JfjEVXN7RWmMTqahB25OJTsHX_ex41x9GWCrWGuzpLyjH2fRNRYKmWnjrSow4RVujdSUl5SV9qHQNhBSuXG2UyLSqxzFjMVvJk/s1600/5.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEheOOc7Fgf82ZGfe7xuKMlFUj2XvsCKrL9OiWFJh_-1_JfjEVXN7RWmMTqahB25OJTsHX_ex41x9GWCrWGuzpLyjH2fRNRYKmWnjrSow4RVujdSUl5SV9qHQNhBSuXG2UyLSqxzFjMVvJk/s1600/5.jpg" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
Mutta mitä on empatia? Empatia on rakkautta. Jos empaatiansa virtaa joutuu tukkimaan, piilottelemaan ja patoamaan, sulkee samalla ikkunansa myös rakkaudelta voiden enää katsella sitä etäältä. Entä mitä on rakkaus? En osaa sanoa, mutta uskallan väittää, että rakkaus synnyttää lisää rakkautta ja empatia edelleen lisää empatiaa. Ja sen vuoksi ikkunoita ja ovia todella kannattaa uskaltaa raottaa.<br />
<br />
Olkaa rehellisiä itsellenne. Olkaa vilpittömiä ja olkaa heikkoja ja vahvoja, pelokkaita ja rohkeita.<br />
<br />Vimmuhttp://www.blogger.com/profile/03937224116954924412noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-8166805920042496608.post-35895059717975063982016-06-18T00:07:00.004+03:002016-06-18T00:11:25.903+03:00hiljaisuus, jooko?<br />
Hiljaisuus. Kyllä. Jooko?<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4qZKzpGO6ehkW53hDoiYznNfny4F3wyDPZPWkCMiaEVBjlrGk5blSFrpZasRDoe3F-6KlM0gXwMl22Ys0t7uAGhb4phY2nE5HGzIVdTTl7aCIJP0O0Ceak-HfHf3A3ASyytKWHFjmk2o/s1600/IMG_8290.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="425" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4qZKzpGO6ehkW53hDoiYznNfny4F3wyDPZPWkCMiaEVBjlrGk5blSFrpZasRDoe3F-6KlM0gXwMl22Ys0t7uAGhb4phY2nE5HGzIVdTTl7aCIJP0O0Ceak-HfHf3A3ASyytKWHFjmk2o/s640/IMG_8290.png" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
Pelkään rauhaa ja pysähtymistä, mutta kaipaan niitä samaan aikaan. Tulevaisuuteni on toistaiseksi täynnä tyhjyyttä ja ahtautta. Elämäni on ollut stressiä ja kiirettä, pakahtumiseen asti. Hetkin olen tuntenut tukehtuvani ja seuraavana hetkenä en ole ehtinyt enää tuntea sitäkään. Olen valmistunut tekniikan kandidaatiksi, irtisanonut vuokrasopimuksen, hankkinut uuden asunnon, käynyt paperisotaa, matkustanut kaupungista toiseen, käynyt pääsykokeissa, lojunut puistoissa, liftannut Jyväskylään, järjestänyt yhdet juhlat sekä erään taidenäyttelyn avajaiset ja lopulta muuttanut.<br />
<br />
Niin, <a href="https://www.facebook.com/galleria.nelingas/" target="_blank">meillä on taidenäyttely Etelä-Pohjanmaalla.</a> Minulla, poikaystävälläni ja hänen äidillään ja veljellään. Olen siitä ylpeä; olen ylpeä asioista, joita olen itse tehnyt ja hyvä niin. Samalla haikailen sen perään, että näyttelyssä olisi esillä myös maalauksiani, nyt se on painottunut digitaalisesti tehtyyn taiteeseen, mutta ehkä vielä jonain päivänä pidän lisää taidenäyttelyitä. Varmasti. Takuulla.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXxKpzavircxUesal43e__U_cnQyr7y9O1Rsg_8hWuDKkR2R_a3wgNIm2kXF9FEH1Gd9s81OmErvdDa4tG1pbCOuBfkJCKb5wytmap1Tcy4PHg071jERoSAOwYdkchjbumLPNRH5rfa8E/s1600/13346182_10205999612772737_3733776168322678891_o.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-left: 7em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXxKpzavircxUesal43e__U_cnQyr7y9O1Rsg_8hWuDKkR2R_a3wgNIm2kXF9FEH1Gd9s81OmErvdDa4tG1pbCOuBfkJCKb5wytmap1Tcy4PHg071jERoSAOwYdkchjbumLPNRH5rfa8E/s400/13346182_10205999612772737_3733776168322678891_o.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg55pLe0Q3XEME_IVU6DHm_nfg1352Y1Tc889kJl1OTEIr9mCdsnQqvG6ttSwTasx7RL7u20lhxpdtXsSLRkwIqqz0toxkhRZzY7DQkJWundC_IISWDEAqsgXPEZbBdPagwfUzyZAruePY/s1600/2016-05-24+17.57.50.png" imageanchor="1" style="margin-left: 10em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg55pLe0Q3XEME_IVU6DHm_nfg1352Y1Tc889kJl1OTEIr9mCdsnQqvG6ttSwTasx7RL7u20lhxpdtXsSLRkwIqqz0toxkhRZzY7DQkJWundC_IISWDEAqsgXPEZbBdPagwfUzyZAruePY/s320/2016-05-24+17.57.50.png" width="270" /></a></div>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhbSZ9uWtDTqazvI_lZmiUBForoA9N1zQnL05cydDxxDSkz_pDyz2wtXUuf78u_1jhIotqOBmMw4X9HcwI42Zibzn7o_59Bbue8ykhoogK8spSVXte8NnWR7E_UDLns6HPFKvJ8QpCoRH8/s1600/2016-05-24+17.59.17.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 15em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhbSZ9uWtDTqazvI_lZmiUBForoA9N1zQnL05cydDxxDSkz_pDyz2wtXUuf78u_1jhIotqOBmMw4X9HcwI42Zibzn7o_59Bbue8ykhoogK8spSVXte8NnWR7E_UDLns6HPFKvJ8QpCoRH8/s320/2016-05-24+17.59.17.png" width="281" /></a></div>
<br />
<br />
Mulla olisi yhtä ja toista sanottavana elämästä, kehityksestä ja maailman tilasta. Kenties myös ihmisyydestä ja elämän absurditeetista, mutta kun avaan tämän kanavan, niihin on enää vaikea tarttua. Tahtoisin aktivoitua, mutta jokin utuinen muurinpahainen yrittää tulla tielleni, tiedä häntä. Minä en tiedä. Mistään mitään. (Tiedän kyllä. Jostain jotain.)<br />
<br />
Kaiken kaikkiaan olen kai todella <b>ylpeä </b>itsestäni ja tästä pisteestä, johon olen päätynyt. Sitä sietäisi ylistää enemmänkin, mutta kaikki aikanaan. Toivottavasti tulee vielä aika, kun koen hetken ja tilanteen oikeaksi kertoa sankaritarinoita itsestäni: tytöstä joka opettelee elämään ja voittaa itsensä kerta toisensa jälkeen. Toivottavasti tulee se aika, kun saan itseni kirjoittamaan jälleen enemmän. Jospa se, kunpa se, kyllä se varmaan. Kenties.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdczOpzKOs0Vya36vNPIbog0GIAoldL7kaQUBwPTYEP8pL5M2-tqrIUfC60n5h0XS86P9gLYyzG6kjxYdc7PMtgcL7-rRvK2BuZpnS6QaQaSB9QHkeNFOeAujuSdUHNdQ7_VoMdSNtUgI/s1600/IMG_8227.png" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em; margin-right: 6em;"><img border="0" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdczOpzKOs0Vya36vNPIbog0GIAoldL7kaQUBwPTYEP8pL5M2-tqrIUfC60n5h0XS86P9gLYyzG6kjxYdc7PMtgcL7-rRvK2BuZpnS6QaQaSB9QHkeNFOeAujuSdUHNdQ7_VoMdSNtUgI/s400/IMG_8227.png" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBgFY8dlU8Rnl0IYEqSOKFsWFq_84UpceA8ODXofubQJZ35Rx1Ap_ZHy4WYpiIC4kvFI4nhSHouhOu4lV4miTzskUZ0hr1CTsr6OHZo8svn1ERLf8NuELuSXMHK1ad86wtm2HmWdUF-lg/s1600/2016-05-30+14.29.17.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="492" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBgFY8dlU8Rnl0IYEqSOKFsWFq_84UpceA8ODXofubQJZ35Rx1Ap_ZHy4WYpiIC4kvFI4nhSHouhOu4lV4miTzskUZ0hr1CTsr6OHZo8svn1ERLf8NuELuSXMHK1ad86wtm2HmWdUF-lg/s640/2016-05-30+14.29.17.png" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
Uudessa asuinrakennuksessani on julkisivuremontti. Vanha kerrostalo rapataan uudelleen kirkkaan keltaiseksi. Voisinpa asua ikuisesti vanhoissa keltaisissa taloissa. Muuttaa kerta toisensa jälkeen, mutta aina keltaiseen. En pidä muuttamisesta, pakkaaminen ja purkaminen painavat palleaani, mutta rakastan uusia asuinpaikkoja. Rakastan uusiin maisemiin, lenkkipolkuihin ja lähikauppoihin eksymistä; uusien paikkojen omaksumista ja niihin tutustumista. Sitä, että voin kotiutua kerta toisensa jälkeen ja loputtomasti uudelleen. Voin arpoa kerrostalon ja kaupunginosan, siirtää kiintopisteeni sinne ja ottaa omakseni, vaivihkaa vastaanottaa uuden näkökulman ja loputtomat uudet tarinat.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJEsSgr54XuUjkBQzBd4B2sTPMNHe0LckRJzEznxdiC5ETnGkvgbkAGhaSGC5NhZlXYcosTXB261pWt9yoePBHRmqARxRt7NAOJy3hVl1_sMsiLQbNkYBNjsiuMn3-VOPv1Jw8uf5VNMk/s1600/IMG_8462.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJEsSgr54XuUjkBQzBd4B2sTPMNHe0LckRJzEznxdiC5ETnGkvgbkAGhaSGC5NhZlXYcosTXB261pWt9yoePBHRmqARxRt7NAOJy3hVl1_sMsiLQbNkYBNjsiuMn3-VOPv1Jw8uf5VNMk/s400/IMG_8462.png" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
Muuttaminen on raskasta, kun tahtoisi kantaa koko elämäänsä mukanaan ja olla päästämättä irti mistään. Elän loputtoman paljouden keskellä, vaikka kaipaisin paljautta. Löydän itsestäni ristiriitaisuuksia kerta toisensa jälkeen. Onneksi löydän, sillä kun tiedostaa on vapaa valitsemaan.<br />
<br />
Toissapäivänä lävistytin nenäni, koska identiteetti. Eilen en osannut pakata matkatavaroita samasta syystä. Tänään sain kesätöitä Etelä-Pohjanmaan maaseudulta.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEifN0y5rWtMNrcTRHjVUpzLAE3sNmwA0k68vV0P9Jucfp8Zpca6UDh1pQ7dtfcFJ5C5M-0GqKoWkLgyv6HoWZ7mpqsTPCfsWPMdzHRmfTVAcMOvNiE0dl5ttSqwHTLqMBOWf0lekfVV9wk/s1600/2016-06-15+22.40.53.png" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEifN0y5rWtMNrcTRHjVUpzLAE3sNmwA0k68vV0P9Jucfp8Zpca6UDh1pQ7dtfcFJ5C5M-0GqKoWkLgyv6HoWZ7mpqsTPCfsWPMdzHRmfTVAcMOvNiE0dl5ttSqwHTLqMBOWf0lekfVV9wk/s320/2016-06-15+22.40.53.png" width="320" /></a></div>
<br />Vimmuhttp://www.blogger.com/profile/03937224116954924412noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8166805920042496608.post-66170475851292327952016-04-23T23:23:00.003+03:002016-04-23T23:31:10.852+03:00en ennätä<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-XPDVqiVx1rcQkPm8rP9ipeoPdEIR3gUc3gkwmre05Crhy7e9V6R8oCIxR_Bp_GNrAvHRUHBIND8yJUZe7uV1Sgx9u50Yam0amvwi0L4P25Q4Zf1Z3jNpiX5QWJXp9WaIrkgYoNhFeoc/s1600/1.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-XPDVqiVx1rcQkPm8rP9ipeoPdEIR3gUc3gkwmre05Crhy7e9V6R8oCIxR_Bp_GNrAvHRUHBIND8yJUZe7uV1Sgx9u50Yam0amvwi0L4P25Q4Zf1Z3jNpiX5QWJXp9WaIrkgYoNhFeoc/s1600/1.png" /></a></div>
<br />
<br />
Olisi syytä alkaa uskomaan, että joka kerta kun kärsin jostain fyysisestä oireesta, sen taustalla on todennäköisesti stressi. Stressaan koko kehollani, mutta en tunnu ikinä muistavan sitä. En välttämättä edes tajua stressaavani ennen kuin ymmärrän vetää viivoja outojen ja yllättävien vatsa-, hengitys- ja unioireiden ja kiireiden elämäntilanteen välille.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
Suorituskeskeisyys ei sovi minulle. En oikein osaa enää suhtautua hetkiin, joina päivittäinen elämä ja arki tuntuvat edes tilapäisesti suorittamiselta. Kun menetän elämänmakuisuuden, menetän välittömästi myös hyvinvointini ja puolet motivaatiostani. Onneksi sentään toinen puolikas jää toisinaan jäljelle. Roikun epämääräisten päättäväisyydenrepaleiden varassa ja yritän pysytellä pystyssä. Välillä täytyy suorittaa saavuttaakseen. Se on ikävää, mutta se on fakta.<br />
<br />
Fakta, jota en osaa arvioida. Eniten se kai kismittää minua, mutta ei auta itku markkinoilla.<br />
<br />
<i>Ei auta itku markkinoilla. </i>Auttaisipa. Saisipa edes hetkin hengähtää viattomin vauvan henkäyksin; vailla elämän vastuuta ja vaatimuksia.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJVcay28pg_cWI42gYnZGoV5fR1M7GMrTkS3YqnLnGVdbnoQYb8mQKsHclupTwkjJKCx5AQeZDDdi_Sb1XhH0G1dwm8kqZ5HZSBEKAT6szTVhj-Q-82eP1O4YZqL49_JIVk-er-lN3aXY/s1600/4.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJVcay28pg_cWI42gYnZGoV5fR1M7GMrTkS3YqnLnGVdbnoQYb8mQKsHclupTwkjJKCx5AQeZDDdi_Sb1XhH0G1dwm8kqZ5HZSBEKAT6szTVhj-Q-82eP1O4YZqL49_JIVk-er-lN3aXY/s1600/4.png" /></a></div>
<br />
<br />
Asioilla, hyvillä ja pahoilla, on tapana kasaantua. Se ei liene fakta, mutta tuntuu turhankin toistuvalta kaavalta. Elämäni on stressikasa. Kasa kysymysmerkitettyjä lauseita, joihin minulla ei ole aikaa etsiä vastauksia. Luotan sokeasti siihen, että kaikki järjestyy, koska kaiken on pakko järjestyä. Samalla ymmärrän, että lopulta minun täytyy tarttua joka ikiseen kysymykseen muistivihkoni sivuilla ja alkaa selvittää asioita. Yksi kerrallaan. Se vain tuntuu turhan kaukaiselta ja ensin on suoritettava. Paljon. En taida edes sisäistää kaiken laaja-alaisuutta ja merkittävyyttä. En ennätä.<br />
<br />
Pieninä ja häilyvinä hetkinä olen onnistunut löytämään sisältäni
levollisemman asenteen. Ymmärryksen siitä, että vaikka joka päivä
pitääkin herätä puurtamaan, ei ahdistuksen tarvitse antaa dominoida
vapaa-aikaa. Toistaiseksi se on ollut ohimenevää. Ohimenevä oivallus:
vapaa-aikaa ei kannata tuhlata huomisen pelkäämiseen. Askareet etenevät,
kun niitä edistää, mutta kaikkea ei voi eikä tarvitse saada valmiiksi
välittömästi. Se olisi toki helpottavaa, mutta harvoin mahdollista.
Kaipa tämäkin voisi ajatella olevan loistava tilaisuus opetella uusia
elämänhallintataitoja.<br />
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj_GPBPmUPGytDsqais0m0phakQmBN-2onOVvgWQZP_1mR0gWaIJqGUhJUQ3C4wfdYhjge9chyJbhn9DtqrnhDNN3V30yP53DOmyIvRfm0DISRpOMmTPEalCMddsJLGMHyRVSu7WYA5Ylk/s1600/3.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj_GPBPmUPGytDsqais0m0phakQmBN-2onOVvgWQZP_1mR0gWaIJqGUhJUQ3C4wfdYhjge9chyJbhn9DtqrnhDNN3V30yP53DOmyIvRfm0DISRpOMmTPEalCMddsJLGMHyRVSu7WYA5Ylk/s1600/3.png" /></a></div>
<br />
<br />
Oulun keskustaan, ihan muutaman korttelin päähän kotioveltani, rakennettiin uusi kauppakeskus. Rakennustyömaa tukki kuukausien ajan kaikki tavanomaiset ja helpot kävelyreittini. Ärsytti ja turhautti; mihin tuollaisia turhanpäiväisyyksiä edes tarvitaan? Pyörittelin silmiäni koko idealle, koska olenhan toki konsumerismin yläpuolella (höpöhöpö). Avajaispäivänä seikkailin uhkarohkeana Suomalaiseen kirjakauppaan ostamaan uutta muistikirjaa (se oli välttämättömyys). Joka nurkassa pesi liian monia ihmisiä ja kokemus oli kaikin puolin ahtaan ahdistava. Seuraavana päivänä ja kahden päivän kuluttua avajaisista huomasin avautuvani lähimmäisilleni ääni innostuksesta kihisten <i>kaikista niistä hienoista ja tärkeistä kaupoista ja ravintoloista,</i> jotka ovat nyt vain muutaman korttelin päässä minusta. Enpä olisi osannut aavistaa. Mutta kun mehubaari. <b>Mehubaari.</b> Siis liian kallista mehua. <b>Tuoremehua.</b> Jep. <br />
<br />
Olen hämmentynyt ja vähän häpeissäni, mutta toisaalta en lainkaan. Eniten olen yllättynyt, että uusi kauppakeskus ylipäätään liikautti minua mihinkään suuntaan. (mehubaari!)<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEht210RzEiW1vrXfbBy-LmCTjcdFSDQQBwn5d6UJWVz-fzny0fHZWHB1SUo4SSnGfrTnIIvrEFaWHLIqr69LN7czy6Sq5g7b_I59GeCTwpnB98GIJ-h73rEam7jrwwAe67VltRzWfmiOWw/s1600/2.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="558" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEht210RzEiW1vrXfbBy-LmCTjcdFSDQQBwn5d6UJWVz-fzny0fHZWHB1SUo4SSnGfrTnIIvrEFaWHLIqr69LN7czy6Sq5g7b_I59GeCTwpnB98GIJ-h73rEam7jrwwAe67VltRzWfmiOWw/s640/2.png" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
Muutamia toveja sitten ihana Eli kehotti ihmisiä jakamaan kuvia niistä kehonsa osista, joiden olomuodosta tulee ahdistuttua eniten. Niistä, joita ajatellessakin tekee mieli piiloutua. Vaikka syyttähän sitä ihminen aina kehostaan ahdistuu. Keho on temppeli; se on mielen, energian ja rakkauden koti. Kuvasin silloin vatsaani, sillä meidän yhteiselomme on harvoin ollut kovin sopusointuista. Mutta näitä ja muita vatsakuvia katsoessani minun ei lopulta tee mieli mennä pakoon tai sulkea silmiäni. Tekee mieli katsella ja hämmästellä ja se on hyvä. Kiitos vatsalleni. Kyllä minä varmaan vielä sen tai jonkin toisen epävarmuuskuvankin onnistun nappaamaan (ehkä jonain toisena viikkona ja toisena hetkenä), mutta nyt on oikein hyvä näin. Oli miten oli, Elin viesti on tärkeä. Se kantaa hashtagia #jamitäsitten, koska mitä sitten. Mitä sitten jos emme koe olevamme täydellisiä. Eihän täydellisyys edes tarkoita mitään todellista. Ja keho on vain keho. Keho on jotain, joka hengittää. Ja se on hyvä.<br />
<br />
(Tahdoin kai vain selitellä, miksi jaan kuvia vatsastani. Niissä on myös kauniita värejä.)<br />
<br />
Valmistun ehkä kuukauden kuluttua tekniikan kandidaatiksi.Vimmuhttp://www.blogger.com/profile/03937224116954924412noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8166805920042496608.post-18188736524623091592016-03-31T00:39:00.001+03:002016-03-31T11:47:44.947+03:00kevät on selviytymislaulu <br />
Kevät tuntuu: tomuiselta, leppeältä ja vienolta. Voisin matkustaa enemmän. Viettää vuoteni linja-autoissa ja junissa. Liikkuen, ajatellen, kokien ja kirjoittaen julkisen liikenteen hälyisässä rauhassa.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhWlBBAdSd1y0L_r5ZfGo1Nj6Sw9gmiGm1RHl6fnzhh91aKmU3Sd0umwy7bmHinH9ZbVpHP5_E5nBjxsxi9fNfTRLjcBr3EmOsgYX0lgn-FW8FhjH9FHIEwfmVXrez-p466YZD1n4ZhkM4/s1600/123123213sss.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="306" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhWlBBAdSd1y0L_r5ZfGo1Nj6Sw9gmiGm1RHl6fnzhh91aKmU3Sd0umwy7bmHinH9ZbVpHP5_E5nBjxsxi9fNfTRLjcBr3EmOsgYX0lgn-FW8FhjH9FHIEwfmVXrez-p466YZD1n4ZhkM4/s400/123123213sss.jpg" width="500" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUwyOQCZBF7xos92dfL_zFHKrsXOGkXxSfekW0RfV90DmNA81z5Sp59xR-yohBfPDsARTklTNOoAy_D6OLCMC30i2WEhIbtMlIj1ZxWuCctdT8oSKg5WS5Lcm9a3V3_ErSM1CCpbd-ctU/s1600/20160330_215717.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 15em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUwyOQCZBF7xos92dfL_zFHKrsXOGkXxSfekW0RfV90DmNA81z5Sp59xR-yohBfPDsARTklTNOoAy_D6OLCMC30i2WEhIbtMlIj1ZxWuCctdT8oSKg5WS5Lcm9a3V3_ErSM1CCpbd-ctU/s320/20160330_215717.jpg" width="268" /></a></div>
<br />
Palattuani Ouluun (Kuortaneelta, Turusta, Lammilta) huomasin huonekasvini tekevän kuolemaa ja itkin vähän. Nypin kuivat lehdet pois ja siirsin kasvin toiselle ikkunalaudalle, jolle aurinko paistaa aamujen sijaan iltapäivisin. Tein itselleni iltapalaa ja keitin uniteetä. Tarkoin valittujen kasvien tappaminen huolimattomuuttaan tai välinpitämättömyyttään tuntuu vähän turhankin merkittävältä.<br />
<br />
Kaikkien edesmenneiden kasvieni kurjasta kohtalosta huolimatta päätin istuttaa tänä keväänä yrttejä. Tänään taittelin sanomalehdestä taimiruukkuja ja huomenna kylvän niihin siemeniä. Jospa sisältäni löytyisi uusi kärsivällisyys ja arvostus pieniä elämän alkuja kohtaan ja saisin ne kukoistamaan. Odotan multasäkin avaamista, huoneistoon leviävää kesän tuoksua ja sormieni upottamista kostean hiekkaiseen santaan.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjBzVdEHGy2RjAmDOXmtPLInv5SF7nVpo1x40goyimejVvRe5KmXhi-gFuSKTK31lNNL5XhqzqF5ATYztYgKIHsDI3rnyqmA1W9yD-gFFjTIpiqvWtaqt25qruAKtSGKf7A4NCsKlrqIE8/s1600/IMG_1722vvvsdg.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="430" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjBzVdEHGy2RjAmDOXmtPLInv5SF7nVpo1x40goyimejVvRe5KmXhi-gFuSKTK31lNNL5XhqzqF5ATYztYgKIHsDI3rnyqmA1W9yD-gFFjTIpiqvWtaqt25qruAKtSGKf7A4NCsKlrqIE8/s640/IMG_1722vvvsdg.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
Kenenkään ei tulisi vähätellä pitkän ja hyisen talven vaikutusta ihmisen mielialaan ja jaksamiseen. Pohjolan talvi on pitkä ja hyytävän raskas kerta toisensa jälkeen. Kaamos on kuluttava, painava ja lohduton. Jokainen kevään ääni on osa suurta selviytymislaulua. Jokainen lauhkea ja edellistä kirkkaampi päivä julistaa onnistumista ja armahdusta, sinnittelyn loppua. Onnea kaikille selviytyneille; onnea minulle ja onnea sinulle. Olemme todella (jälleen) selvinneet ja sen itsestäänselvyydeksi väittäminen olisi vähättelyä.<br />
<br />
Matkalla Turkuun junan ikkunoista paistoi aurinko, mutta Turku odotti minua tasaisen harmaana. Aurajoki oli tavattoman kaunis, enkä löytänyt alituiselle Turkuvihalle ensimmäistäkään syytä. En edes teollisuusalueiden ja melankolisen tasaisten nurmikenttien laidalta, jossa vietin yöni. Aion palata Turkuun kesällä. Aurinkoisella Turulla on takuulla paljon annettavaa minulle (tai kenelle vaan). Kesäretkien suunnittelu maaliskuisina iltoina tuntuu sopivan kaukaiselta toiveikkuuden säilyttämiseksi. Mikä vain on mahdollista. Mukamas. Tänään sain kuulla, että uudet onnibusreitit kuljettavat Oululaisenkin edullisesti rannikkoa pitkin Turkuun.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhpOO4FNuhAZhGG1UGJQ82ybI5fgQXLkKUR0j05HSwY-faXC9GQlRcPYRH7eKOdKfIskXllxTfgNA3SW7EN8psW-_yIkqysVL3nz7oIm7hzZOYLxhxfH4_2Ngo1qtK1ni95T2WKt17NXwM/s1600/12912850_1050554725016438_125909251_n.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhpOO4FNuhAZhGG1UGJQ82ybI5fgQXLkKUR0j05HSwY-faXC9GQlRcPYRH7eKOdKfIskXllxTfgNA3SW7EN8psW-_yIkqysVL3nz7oIm7hzZOYLxhxfH4_2Ngo1qtK1ni95T2WKt17NXwM/s320/12912850_1050554725016438_125909251_n.jpg" width="300" /></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjqW7gHwpHo7PV3GQAOZHsvw-9RPG208jfSIxukOqBrK6S1XJiYWP_2V1L8t8jQ9Wn3Pe6ujyHmHG_fkP4ZEXF9Pu9yF2ESR9eZm5tJTOxiPUBVYxthavoz2b6m6IyYMU5LquMUVq5X2g8/s1600/12816839_201849630189631_1952113399_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjqW7gHwpHo7PV3GQAOZHsvw-9RPG208jfSIxukOqBrK6S1XJiYWP_2V1L8t8jQ9Wn3Pe6ujyHmHG_fkP4ZEXF9Pu9yF2ESR9eZm5tJTOxiPUBVYxthavoz2b6m6IyYMU5LquMUVq5X2g8/s320/12816839_201849630189631_1952113399_n.jpg" width="300" /></a></div>
<br />
<br />
Olen hakenut kesätöitä ja harjoittelupaikkoja. Olen etsinyt elämääni rytmiä ja löytänytkin sellaista. Asiat ja askareet etenevät ja minä yritän pysyä tahdissa, jota alati hienosäädän itselleni sopivaksi. Tasapainottelen, kuten tapana on. Aikuisuuden kynnyksen ylittäminen tuntuu päämäärättömältä räpiköimiseltä ja jatkuvalta haparoinnilta. Välillä saa pöydän kulmasta kiinni ja ehtii hetken aikaa uskoa kykenevänsä seisomaan ihan omilla jaloillaan, kunnes keksii olevansa väärän pöydän kulmalla. (Olen alkanut ymmärtää sanan vastuu uudella tavalla ja ottanut sen osaksi sanavarastoani.)<br />
<br />
Aion alkaa taas joogaamaan aktiivisemmin. Vapaa-ajallani maalaan, piirrän, luen tai kirjoitan, mitä näitä nyt on. Hetkin olen täynnä inspiraatiota ja pian kaikki valuu jälleen kauemmas. Yritän ammentaa itsestäni tavattoman moneen eri lähteeseen (priorisointitaitoni kaipaisivat kai harjoitusta). Sain mummoltani vanhan askartelu- ja käsityökirjan ja löysin kymmenittäin uusia innostavia harrastemahdollisuuksia. Teen aktiivisesti vapaaehtoistyötä eläinoikeusjärjestöissä. Se tuntuu henkilökohtaisesti tärkeältä ja opettavaiselta.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh25ag-pZCxnG-kYheGsJeIYlH0CjogKxLg9z2mSP0zDANJ_DsE-aYmkY4fPRjhKY10Gn0SmzVwfmuW7uHyBlkhqWAD_YrIFz0sRRDSJhu8ss4Q5X6SX4SMObbjQ5cmn-1drkIVp5zwJGk/s1600/12356407_603034999861576_1067309600_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 12em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh25ag-pZCxnG-kYheGsJeIYlH0CjogKxLg9z2mSP0zDANJ_DsE-aYmkY4fPRjhKY10Gn0SmzVwfmuW7uHyBlkhqWAD_YrIFz0sRRDSJhu8ss4Q5X6SX4SMObbjQ5cmn-1drkIVp5zwJGk/s320/12356407_603034999861576_1067309600_n.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<br />
Viimeiset kolme päivää ovat olleet poikkeuksellisen rauhallisia ja raukeita. Maailma ympärilläni on ollut oikealla tavalla hiljaa ja minä olen kuunnellut sitä hiljaisuutta ihmetellen. Olen katsonut avaraa luontoa iltamyöhään teekuppi kädessäni tai istunut junassa kuunnellen musiikkia ja katsellen kuinka kevätaurinko suutelee kaupunkeja, metsiä ja peltoja. Saman hiljaisuden keskellä olen lukenut kirjan ja toisen ja kirjoittanut vihkoni täyteen muistiinpanoja (ja ostanut kolme uutta kaappiini odottamaan). Olen ajatellut hukkumatta ja hätääntymättä.<br />
<br />
Elämä on todella alituista elämisen opettelua. Elämä on itsensä opettelemista. Kaikki on uutta kerta toisensa jälkeen, sellainen kai on subjektiivisten kokemusten luonne. Jokainen uusi asia, piirre, tapahtuma tai elämänvaihe on opeteltava kohtaamaan omista lähtökohdistaan ja omia polkujaan kulkien. Kaikki on aina uutta (vaikka isossa mittakaavassa toistammekin vain samaa loputonta kaavaa). Oppimisprosessia ei voi vältellä tai pysäyttää, harvoin varmaan saattaa loppuunkaan.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9TOBjX3NK8NuHqWfoW7-s22mqW_5SeGWz404w9W9Imo59elF-m4-ZAo7u6_RReBIjCI-g_VonpCikdTSCzZFlQRTOuRGgB5YRFWvqe5gSYgmzAnzp3wdTreM4FAQlCxfvwUiq-1TBvU0/s1600/IMG_1965.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 20em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9TOBjX3NK8NuHqWfoW7-s22mqW_5SeGWz404w9W9Imo59elF-m4-ZAo7u6_RReBIjCI-g_VonpCikdTSCzZFlQRTOuRGgB5YRFWvqe5gSYgmzAnzp3wdTreM4FAQlCxfvwUiq-1TBvU0/s400/IMG_1965.jpg" width="266" /></a></div>
<br />
Niin. En tiedä mihin elämä minua kuljettaa. Muutaman kuukauden kuluttua taidan valmistua tekniikan kandidaatiksi ja ennen tämän vuoden loppua saatan löytää itseni Tampereelta jonkin asunnon nurkasta, jota kutsun kodiksi. Tai sitten en. Olen täynnä innostunutta odotusta, muutoksenpelkoa ja kysymysmerkkejä.<br />
<div>
<br /></div>
Vimmuhttp://www.blogger.com/profile/03937224116954924412noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-8166805920042496608.post-64790592177655323542016-02-16T00:52:00.001+02:002016-02-16T01:21:35.012+02:00tuoremehusta <br />
Pienenä ja vähän suurempanakin tyttönä tapasin nälkäisenä saada herkästi kiukku- ja itkukohtauksia. Tunteet veivät minua mukanaan kuin venettä aavalla myrskymerellä ja kun tuulet alkoivat puhaltaa, ei pysähtymisestä usein ollut toivoakaan. (Isäni käytti pitkään puheensa lomassa termiä "provosoida itsensä raivoon" kuvaillessaan hetkittäistä käyttäytymistäni. Minulla kesti vuosia havaita ja myöntää, että tämä oli ihan oikeasti yleinen käyttäytymismallini.)<br />
<br />
Kun olin kiukun vallassa, äidilläni oli tapana kaataa minulle lasillinen tuoremehua. Omena- tai appelsiinimehua, sillä niitä meidän taloudessamme tyypillisimmin kulutettiin. Äiti asetti mehulasin pöydälle ja kehotti minua juomaan. Tyypillisesti tämä kaunis ele vain pahensi tilannetta; kehtasikin väittää, että minun henkilökohtaiset, subjektiiviset ja vahvoina vellovat tunteeni olisivat nälän tai verensokeritasojen aiheuttamia!<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxIgGByJYCNyZJD9dAQ1GCweIZz1OxTsA324W19WnoUVe1VzvVjzyWzO-t2BFZ1-b-s7VI1iz5NF1eH5FpH9YJcO9yrNZrWqzYL1yWUp6HZV_AAO0pPRazLrvDXQOAvic7_149denrIyY/s1600/2016-02-16+00.27.17.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 7em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxIgGByJYCNyZJD9dAQ1GCweIZz1OxTsA324W19WnoUVe1VzvVjzyWzO-t2BFZ1-b-s7VI1iz5NF1eH5FpH9YJcO9yrNZrWqzYL1yWUp6HZV_AAO0pPRazLrvDXQOAvic7_149denrIyY/s400/2016-02-16+00.27.17.jpg" width="352" /></a></div>
<br />
<br />
Nykyään muistelen äitini täyttämiä mehulaseja lähinnä kaivaten ja lämmöllä. Mehulasillisista on tullut merkittävä henkilökohtainen symboli.<br />
<br />
Viime perjantaina heräsin Hyvinkäällä ahdistavaan atooppiseen kutinaan. Heräsin kuivuneisiin huuliin, kutisevaan kehoon ja käsivarsiin täynnä pieniä hilseileviä länttejä. Rohtuneita huuliani kirvelsi ja kasvojen iho tuntui kuivalta, mutta rasvaiselta. Rasvasin itseäni toistuvasti, mutta tuloksetta. Lähdimme poikaystäväni kanssa kauppareissulle läheiseen K-kauppaan. Matkalla kauppaan kävin läpi tunteiden skaalan kiukusta epämukavuuden kautta ahdistukseen.<br />
<br />
Sellainenkin olen: kun liian monta asiaa tuntuu olevan vinossa, rutussa tai kutisevan, muuttuvat fyysiset asiat suureksi psyykkiseksi taakaksi, tunteiden kuohuksi tai mielen mataluudeksi. (Ihan samasta ilmiöstähän on kyse nälkäisenä kiukutellessakin.) Kauppareissun suurin saavutukseni oli mutista suureen huppuuni hautautuneena, että nyt tarvitaan mehua, voisiko saada sitä. Ostimme herkkusieniä, sipulia, omenoita, kiivejä, oliiveja, suklaata ja viisi hedelmää -mehua.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXYc8wWQRuvXmmDAZfGipe4K8RWq8_3tBHaffIwNGWRvGJNPEqKzx13g3jHtStBs6l5WXVhvISqnuFuBxYJykn-oryjthcYaqaihNGPiCMAM5t70KEJpvt5xmLm7OQCvsJeJmsqBDqNkY/s1600/dsdsdsdd.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="464" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXYc8wWQRuvXmmDAZfGipe4K8RWq8_3tBHaffIwNGWRvGJNPEqKzx13g3jHtStBs6l5WXVhvISqnuFuBxYJykn-oryjthcYaqaihNGPiCMAM5t70KEJpvt5xmLm7OQCvsJeJmsqBDqNkY/s640/dsdsdsdd.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Saatoin saada mutistua myös muutaman sanan isäni ja tuoremehun suhteesta.<br />
<br />
Isäni ei syö lainkaan sokerisia herkkuja, jos satunnaista hedelmäkarkkia tai kohteliaisuudesta mutustettua pullaa ei lasketa. Taannoin päädyin kuitenkin tajuamaan, kuinka isäni todellisuudessa kuluttaa päivittäin mehua ja toisinaan kaakaota. Itsekin olin tunnustatuneena sokeriaddiktina ottanut päivittäisen sokeriannokseni mehujen muodossa jo muutaman viikon ajan. Toki tuoremehu tuntui ainakin intuitiivisesti karkin tai pullan voittavan, mutta sokeri kuin sokeri. Olihan se hassua, mutta tuntui hyvältä, että isilläkin oli joskus oikeus olla hassuja. Tämän takia lapsuudenkotini jääkaapista aina löytyykin tuoremehua.<br />
<br />
Mehu toi mieleen muitakin muistoja.<br />
<br />
Viime kesänä lapsuudenystäväni yöpyi asunnossani, kun itse olin matkoilla. Kun palasin Ouluun, hän oli jo lähtenyt. Löysin tyynyni alta runoja ja jääkaapista purkillisen tuoremehua, johon oli kiinnitetty kiitosviesti post-it lapulla. Se oli sellaista kallista tuoremehua, joita säilytetään kaupassa kylmähyllyssä.Vuosi sitten sain uuden ystävän, joka saapui tiistai- tai keskiviikkoaamuisin kotiovelleni tuoden minulle tuoremehua. Ei hän mahtanut edes tietää, miten paljon tuoremehu kuiskutti minulle rivien välistä. Ala-asteikäisenä minua alkoi kerran heikottaa oppitunnilla ja opettaja haki minulle pillimehun koulun keittiöltä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjA0oys4MW4veaT0TXZS94pGkmODQv0sgQcGLhjbJQ-8GGE4pNwVmh22jg2vS26K9s78y_QAwqtL4dWQrALKrWn6tlT7Xpk64KGi6KzkJ84YvGQ7-5ZeR4mR8-362ldkX_DUkP-lmvX9kg/s1600/IMG_1661.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="358" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjA0oys4MW4veaT0TXZS94pGkmODQv0sgQcGLhjbJQ-8GGE4pNwVmh22jg2vS26K9s78y_QAwqtL4dWQrALKrWn6tlT7Xpk64KGi6KzkJ84YvGQ7-5ZeR4mR8-362ldkX_DUkP-lmvX9kg/s640/IMG_1661.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Takaisin poikaystäväni kerrostaloyksiöön saavuttuamme asetuin rauhoittelemaan itseäni sohvan nurkkaan sosiaalisen median ääreen. Poikaystäväni purki ostoksemme pieneen keittokomeroonsa ja muutaman minuutin kuluttua kysyi, haluaisinko lasillisen mehua. Sopersin myöntyvän vastauksen ja olisin voinut vuodattaa muutaman onnen kyynelen. Juuri sellaista on arkipäivän huolenpito. Hetkeä myöhemmin sain lasiini myös ananaspurkin liemenä olleen ananasmehun. Mehua mehun perään.<br />
<br />
Sellaista on lähimmäisenrakkaus kaikkein yksinkertaisemmillaan: sen tietämistä, milloin toinen tarvitsee lasillisen mehua. Siksi se tuntuu niin lämpöiseltä. Lasilliseen tuoremehua on tiivistynyt tuhat halausta ja sylillinen hellyyttä, huolenpitoa ja välittämistä. Itsensä rakastaminen lienee puolestaan sitä, että osaa myös itse tarjota itselleen lasin mehua, kun sitä eniten tarvitsee. Ei huolenpitoa voi, kannata tai ole syytä aina ulkoistaa lähimmäisilleen.<br />
<br />
Onneksi maailmassani on mehua ja ihmisiä, jotka tarjoavat sitä minulle, kun eniten sitä tarvitsen.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEja_Qtdc6ANLwjiUq4cI1BBWlqyeFljrnKj2JyKjwOYMey0Avks5ERQQ37qQ1CDjFLokgi6_geFmIEl6FnwCVgoeU0u4vIcvWWAcv0ltkhgV7syY09pzJtiHSIMOViLmjsBnEyQUPQeM7Y/s1600/12697425_10204472855421468_1834955416610162894_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 10em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEja_Qtdc6ANLwjiUq4cI1BBWlqyeFljrnKj2JyKjwOYMey0Avks5ERQQ37qQ1CDjFLokgi6_geFmIEl6FnwCVgoeU0u4vIcvWWAcv0ltkhgV7syY09pzJtiHSIMOViLmjsBnEyQUPQeM7Y/s640/12697425_10204472855421468_1834955416610162894_o.jpg" width="434" /></a></div>
<br />Vimmuhttp://www.blogger.com/profile/03937224116954924412noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8166805920042496608.post-49696402734711089442016-02-03T13:54:00.000+02:002016-02-04T00:16:16.974+02:00Linja-automatkustaja<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJ5ygz4WIW2TPzfShF8YoDDbPQOkYywAR7oIQGSVFI6LlGm4NBDw9vg9JazJQJ8KbKi4KvVPy7FFVMLyIfgWBZJLD_arClEfY-zHQvi_Gisb8npYVhyphenhyphenBdlre5D1UsZpWp8ACvweOzrLk8/s1600/kainuu1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJ5ygz4WIW2TPzfShF8YoDDbPQOkYywAR7oIQGSVFI6LlGm4NBDw9vg9JazJQJ8KbKi4KvVPy7FFVMLyIfgWBZJLD_arClEfY-zHQvi_Gisb8npYVhyphenhyphenBdlre5D1UsZpWp8ACvweOzrLk8/s1600/kainuu1.jpg" /></a></div>
<br />
<br />
Silmät sikkarassa ja säärystimet rullalla kävelen asematunnelin läpi Oulun linja-autoasemalle. Reppu selässäni ja kangaskassi olalla kömmin pimeydessä seisovaan aamubussiin. Kuljettaja kysyy nimeäni, mutta ei tarkista henkilöllisyyttä. Pihalla on pilkkopimeää. Käperryn kolmanneksi viimeiseen penkkiriviin ja suljen silmäni.<br />
<br />
Utajärvellä katson ensimmäisen kerran puhelimeni karttaa. Sijoitan itseni oikeille teille ja mietin tarinoita Utajärvestä. Sitä, kuinka Merin isä aikoinaan kertoi matkastaan Utajärvelle, jossa kaikki vastaantulijat kulkivat suu auki ja kieli ulkona. Ja sitä, kun hän myöhemmin oli nähnyt televisiossa utajärveläisen suu auki ja kieli ulkona. Ja kuinka olimme sitten Merin kanssa kuvanneet varmasti kymmeniä yhteiskuvia utajärveläisittäin. Kymmenien kilometrien kuluttua havahdun tajuamaan, kuinka en siinä unenpöpperössäni aamuisella linja-autopysäkillä tajunnut ottaa itsestäni kuvaa Utajärvellä utajärveläisittäin, vaikka olen matkalla Merin luokse.<br />
<br />
Vaalassa kartta kertoo Oulunjärvestä, jota linja-auto pian lähtee kiertämään ja sydämeni meinaa pakahtua. Painovoima kiskoo silmäluomeni jälleen kiinni (lempeästi, mutta hieman väkivalloin), nukun sikeästi ja herään Paltamosta. Mummoni sukujuuret ja kotiseutu ovat Paltamossa ja niin ovat osaltaan minun, äitini ja siskonikin, vaikka muistoja näiltä main ei merkittävissä määrin olekaan kerrytetty. Silti tai ehkä juuri siksi Paltamo tuntuu rakastettavalta, enkä oikein edes ymmärrä millä tavoin. Linja-auton jatkaessa matkaansa en malta enää nukkua; haluan vain katsella Kainuuta. Vaala, Paltamo ja Kajaani tekevät minut niin onnelliseksi, etten meinaa uskoa tai ymmärtää.<br />
<br />
Kainuu kutittaa varpaita ja vatsanpohjaa; kuiskuttaa korvaani kertomuksia, joita en aivan kuule. Olen minä täällä joskus ennenkin kai käynyt. Veri vetää Kainuuseen.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhl7acDCL1T-2T_8L9Ir2OqEs3F_QSdUyFeYW8L6aEZ7-rd6HGx7ZWoTFM5VfKfFzWjFB-wPEJsQ0K2be944DSSLmLICwezEniogdvfY282XbSRq2rZqrgRL1xz_87J-9kmTiZJWjuzqtU/s1600/kainuu2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhl7acDCL1T-2T_8L9Ir2OqEs3F_QSdUyFeYW8L6aEZ7-rd6HGx7ZWoTFM5VfKfFzWjFB-wPEJsQ0K2be944DSSLmLICwezEniogdvfY282XbSRq2rZqrgRL1xz_87J-9kmTiZJWjuzqtU/s1600/kainuu2.jpg" /></a></div>
<br />
<br />
Kajaanissa on: keltaisia talvitakkeja ja keltaisia taloja, 70-luvun rakennuksia, lintuja, pienen pieni vesivoimala, ammattikorkeakoulu, opiskelija-asuntoja ja luistelevia lapsia, jotka kaatuvat ja nousevat ylös aina uudelleen.<br />
<br />
Sotkamossa on Vuokatti ja Vuokatissa ihmiset laskettelevat ja hiihtävät ja juovat kaakaota leppeä pakkasenpuna poskillaan. Puut ovat lumesta painavina. Ihan kaikkialla. Aurinko kurkkii ujosti varoen pilvien takaa. Joku vetää lasta pulkassa Iso Sapsojärven jäällä. Linja-auto ei enää kierrä järviä vaan järvet kiertävät linja-autoa puolin ja toisin. Minäkin luistelisin järven jäillä ja luistelukentillä jos vain voisin. Kaatuisin ja nousisin ylös aina uudelleen. En ole omistanut luistimia muutamiin vuosiin. Sotkamon keskustassa kenkäkauppa Sastamoinen saa minut hihittämään.<br />
<br />
Pohjois-Karjalan rajalla aurinko alkaa paistaa ja minä alan neuloa pipoa eräälle tärkeälle. Pilvet liikkuvat lempeästi ja hiljaa ja joskus minä saavun Joensuuhun. Silloin on jo pian pimeää, mutta opiskelija-asunnoissa on tärkeitä ystäviä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXDmC0xMwpQd7c5xvd5kLoPQDaHoO3VLbVEABDhp_DmaxUuHFtkm0BMs_4hiYyunDWN47Cb8PesyWQA36AAHz5r29pPFuBiiGlmoSMzaN6EopIQsckh60XZLt8PXCf5NQTGZVmwmX1yjA/s1600/kainuu3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXDmC0xMwpQd7c5xvd5kLoPQDaHoO3VLbVEABDhp_DmaxUuHFtkm0BMs_4hiYyunDWN47Cb8PesyWQA36AAHz5r29pPFuBiiGlmoSMzaN6EopIQsckh60XZLt8PXCf5NQTGZVmwmX1yjA/s1600/kainuu3.jpg" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
Kun palaan takaisin Ouluun, bussin ikkunat hohkaavat ainoastaan samaa sakeaa pimeyttä. Kotikerrostalossa kämppikseni on tehnyt olohuoneeseen pahvilaatikkomajan. Minä nukun sikeästi ja pitkään. Tiistaina saan postissa kirjeen, käyn kierrätyskeskuksessa ostamassa itselleni luistimet ja keitän puolukkavispipuuroa. Aamuauringon valot ja varjot keittiön ja makuuhuoneen seinillä muistuttavat päivittäin kevään lähestymisestä. Ajatuksissa kevät on raskas, mutta keveä. Kevät on onnea, iloa ja kaihoa.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjnfQQYXSt7uVUleFwZG2yLhdkpUbf9-OIjUMfivXGdYz2cMwuwTV2W03xiwufSi5_xoRL0TUu7BO6trjl8t8P1TGd3-35WbtDAGVSmhCTa9j8MkpoH_TbsV0l_Bda9Bm1wEUGLsw2Onsg/s1600/2016-02-01+11.45.54.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 15em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjnfQQYXSt7uVUleFwZG2yLhdkpUbf9-OIjUMfivXGdYz2cMwuwTV2W03xiwufSi5_xoRL0TUu7BO6trjl8t8P1TGd3-35WbtDAGVSmhCTa9j8MkpoH_TbsV0l_Bda9Bm1wEUGLsw2Onsg/s320/2016-02-01+11.45.54.jpg" width="238" /></a></div>
<br />Vimmuhttp://www.blogger.com/profile/03937224116954924412noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-8166805920042496608.post-29862197956558619982016-01-08T20:03:00.001+02:002016-01-08T20:04:33.379+02:00Yhdessäolon taidosta (ja lämmöstä)<div style="text-align: center;">
<b><br /></b>
<b>Aloitin vuoden 2016 tavattoman onnellisena ja tavattoman kiitollisena.</b></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiACOtddjQ16UhLhvygCnBGaW3Txe9n5DvfN5l-Li9mq5zaAW62LHNh85J1xtHBmmU6Bw9tcjVUVV9SM2W1IR4-HUCTr9MvZzYRIzz00RDw6xOVUMIm97upE_cmVKag0lUxx3TfnNIpy5k/s1600/pyyn%25C3%25B6j%25C3%25A4.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="283" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiACOtddjQ16UhLhvygCnBGaW3Txe9n5DvfN5l-Li9mq5zaAW62LHNh85J1xtHBmmU6Bw9tcjVUVV9SM2W1IR4-HUCTr9MvZzYRIzz00RDw6xOVUMIm97upE_cmVKag0lUxx3TfnNIpy5k/s640/pyyn%25C3%25B6j%25C3%25A4.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
Uudenvuodenaattona löysin itseni Etelä-Pohjanmaalta sellaisen lämmön keskeltä, jollaista en olisi osannut edes toivoa. Olen viimeisimmän vuoden aikana onnistunut etsimään ja löytämään elämääni ihmisiä, joita todella haluan pitää lähelläni. He ovat edelleen yksi, kaksi tai kolme kerrallaan tuoneet elämääni uusia yhtä ihania tuttavuuksia. Lisäksi olen löytänyt itsestäni uudenlaista kiitollisuutta myös niitä läheisiä kohtaan, jotka ovat olleet elämässäni jo pidempään; osa koko elämän ajan, osa kymmenen vuotta ♥, osa vasta muutaman vuoden.<br />
<br />
Kaikki tämä tuntuu kuin hykerryttävän lämpöiseltä lumipallolta, joka kierii kierimistään keräten mukaansa kaikki maailman upeat ja mielenkiintoiset ihmiset, jotka sitten pilkahtavat hetkeksi tai pidemmäksi aikaa värittämään elämääni. Olen löytänyt lukemattomia kauniita maailmoja lukemattomista kauniista ihmisistä ihan vahingossa ja puolihuomaamatta. Olen harhaillut ja löytänyt itseni paikoista, joissa yhteisymmärrys, avoimuus ja toisten arvostaminen tuntuvat itsestäänselvyyksiltä. Olen löytänyt kauneutta, välittämistä, myötätuntoa, halauksia, naurua ja jaettua iloa. Olen löytänyt kutkuttavia keskusteluja, mielenkiintoisia näkökulmia, älyllisiä haasteita, kirjasuosituksia, leikkimielisyyttä ja ylipäätään yhteisiä mielenkiinnonkohteita.<br />
<br />
Hetkin en edes osaa käsittää tätä kaikkea.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhzAfJxWyZ4Yn9hc1xpSHuvyUwS2f6nqXMyer_SrcwdM18CE9K1GxgpN19_N7GtagypAEuOdY7qvmtXK-262oaFDJSgyx97X3q0WWbUCiU5X6_4wdNyTK64-_dcEwoM5s90iukJaidxFCw/s1600/10338675_10208425876188754_6398426946992010595_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 7em;"><img border="0" height="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhzAfJxWyZ4Yn9hc1xpSHuvyUwS2f6nqXMyer_SrcwdM18CE9K1GxgpN19_N7GtagypAEuOdY7qvmtXK-262oaFDJSgyx97X3q0WWbUCiU5X6_4wdNyTK64-_dcEwoM5s90iukJaidxFCw/s400/10338675_10208425876188754_6398426946992010595_o.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-1M3xlSO4LBpyQjjGwQEh27QOR0KJkLvMR8uIBcGwnYaMUmtkLcyTT1wod1-KqjxOUNtLybmwQUoqOP6AbF4CaQdwDNP0-U3JRxM71Um1NYD_5XCzJDkJfP0zs9lQ4I2b8UWI7vPOIpU/s1600/484434_4033733734852_1773135910_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 10em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="270" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-1M3xlSO4LBpyQjjGwQEh27QOR0KJkLvMR8uIBcGwnYaMUmtkLcyTT1wod1-KqjxOUNtLybmwQUoqOP6AbF4CaQdwDNP0-U3JRxM71Um1NYD_5XCzJDkJfP0zs9lQ4I2b8UWI7vPOIpU/s400/484434_4033733734852_1773135910_n.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
Olen välillä puhunut ja kirjoittanut tasapainottomuudestani ja toistaiseksi lakkaamattomasta haparoinnistani elämän kultaista keskitietä etsien. Ainakin tällä hetkellä koen olevani jonkinlainen ääripäiden ihminen. Pyristelen kohti tasapainoa, mutta pian vaaka keinahtaa toiseen ääriasentoonsa ja löydän itseni vastakkaiselta laidalta vastakkaisten ongelmien kanssa. Olen tavattoman onnellinen tai tavattoman onneton, tavattoman energinen tai tavattoman uupunut, tavattoman yksinäinen tai yhteisöllisyydestä pakahtuva. Joskus keinulautani keinuu hitaasti, toisinaan kovin nopein liikkein.<br />
<br />
Syyskuussa 2014 <a href="http://www.vimmu.fi/2014/09/yksin-olemisesta-elamisesta-ja.html" target="_blank">kirjoitin ja puhuin yksin olemisesta, elämisestä ja tekemisestä.</a> Elin aikaa, jolloin tein asioita ensimmäistä kertaa ihan itse, ihan yksin ja vain itselleni. Se oli voimaannuttavaa ja ehdottoman tärkeä, mullistava askel pienille Vimmuille otettavaksi. Ei kuitenkaan kulunut pitkään, ennen kuin yksinolo muuttui vakiotilaksi ja kykenemättömyys yhdessäoloon alkoi kolkutella oviin ja ikkuinoihin ilmoittaen olemassaolostaan. Ääripäästä toiseen.<br />
<br />
Olen ujo, herkkä, helposti ylikuormittuva, jokseenkin epävarma ja enemmän intro- kuin ekstovertti tyttö. Sellaisista lähtökohdista oman komeron perälle autuaaseen yksinäisyyteen käpertyminen on kovin viekotteleva ajatus. Sieltä minä lopulta itseni taisinkin löytää. Vaatekomerossa tosin oli hyvä olla, sitä en lähtisi tuomitsemaan. Oikeastaan ylväässä yksinäisyydessään oli hetkin vaikeaa ymmärtää, miksi minun edes kannattaisi viettää aikaa ihmisen seurassa kun yksinolo oli niin helppoa. Miksi vaivautua poistumaan mukavuusalueeltaan? Jälkikäteen ajateltuna en osannut yksiööni piloutuessani edes kuvitella, millaisista tunteista ja vuorovaikutuksen kirjon hyödyistä saatoin jäädä paitsi.<br />
<br />
(Enhän minä lopulta täysin yksin ole ollut koskaan. Minulla on paljon ystäviä niin internetissä kuin ympäri Suomeakin, mutta hetkin eristin itseni vuorovaikutustilanteista, joissa toista voisi oikeasti katsoa silmiin ihan oikeassa maailmassa. Ja ovathan yksinäisyys ja yksin oleminen kaksi täysin eri asiaa.)<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTUlKJER8hb0nZqwvSP0ihLNLTiaoiswUeCg-C0D3bRvJ2IvLYZIHZOwesmrX-S6xSJlpVBc0xZwTm458j0QBeN540f2A9_a8o77YkY6HG2gCFagImdCuMdm3c9CL1-Io3x1bJH44B49I/s1600/10517503_10202013792769728_2777734501672061682_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 11em;"><img border="0" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTUlKJER8hb0nZqwvSP0ihLNLTiaoiswUeCg-C0D3bRvJ2IvLYZIHZOwesmrX-S6xSJlpVBc0xZwTm458j0QBeN540f2A9_a8o77YkY6HG2gCFagImdCuMdm3c9CL1-Io3x1bJH44B49I/s400/10517503_10202013792769728_2777734501672061682_n.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhYsv7aLyqSR8h7DQkQ67sfcVakFwQb1yKTZEavkhOqXsY_m68ZktBKIyV7k2m-zuiglXUTsWPWZnq5Qnylw2RR37GnLOjI1czozmx62jrpQ1bYPKXcQvgpPtAD0fkcA903pUI8ctXZPH4/s1600/11713713_845906752165914_1551842568358294578_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 7em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhYsv7aLyqSR8h7DQkQ67sfcVakFwQb1yKTZEavkhOqXsY_m68ZktBKIyV7k2m-zuiglXUTsWPWZnq5Qnylw2RR37GnLOjI1czozmx62jrpQ1bYPKXcQvgpPtAD0fkcA903pUI8ctXZPH4/s400/11713713_845906752165914_1551842568358294578_o.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4ZaKasmtQswpmu80BbDiseLk__ZDTxiz2N7LCSt0qroHiJ3R3xEIsNCRoMECiYWQOv6Lw6GHthaC8Z2gePa_UmXNaMJWj___BPGX-QQJpEHdAXGQqjueJi7yMNMSzSQe5nDKcveGW2p4/s1600/11141766_845904922166097_4268238769808862620_o+%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 7em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="265" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4ZaKasmtQswpmu80BbDiseLk__ZDTxiz2N7LCSt0qroHiJ3R3xEIsNCRoMECiYWQOv6Lw6GHthaC8Z2gePa_UmXNaMJWj___BPGX-QQJpEHdAXGQqjueJi7yMNMSzSQe5nDKcveGW2p4/s400/11141766_845904922166097_4268238769808862620_o+%25282%2529.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
Kun on jatkuvasti yksin on helppoa eksyä omiin ajatuksiinsa. Samoja asioita saattaa pyörittää päässään päiväkausia ja itsensä löytää kerta toisensa jälkeen kiertämästä kehää. Omia toimintamalleja ja rutiineja ei ole helppoa rikkoa, uusia näkökulmia löytää vain harvoin ja elämän realiteetit voivat alkaa vääristyä. Yksin hyöriessään alkaa etenkin tällainen vellovanpuoleinen ihminen helposti murehtia asioita niin paljon, että meinaa lopulta hukkua oman murehtimisensa suohon. Kun lähtee ystävän kanssa teelle tai käy keskustelemassa opinnoistaan opettajan kanssa, asiat palautuvat oikeille paikoilleen ja oikeaan järjestykseen. Muut ihmiset, seura ja ihmissuhteet auttavat usein palauttamaan elämän perspektiiviinsä.<br />
<br />
Lopulta ihmissuhteet tuntuvat olevan lähinnä yhteentörmäyksiä. Ne ovat erilaisten ihmisten, kokemussikermien, ajatusten ja intentioiden kohtaamisia. Ne ovat konflikteja ja samaistumisen hetkiä. Joskus yhteentörmäykset sattuvat ja joskus ne poikivat hyvää; toisinaan ja useimmiten kumpaakin. Uskon, että joka ikisessä ihmisessä on lopulta jotain samaa kuin joka ikisessä muussa. Kaikista vastaantulijoista voisi löytää jotain samaistuttavaa, jos kaikki olisivat täysin avoimia ja tutustuisivat toisiinsa riittävän pitkään. Tämä ei tietenkään liene tarpeellista, mutta hetkin sen ajatteleminen on tuntunut lohdulliselta ja auttanut sijoittamaan itsensä lähemmäs muita ihmisiä tai edes samalle kartalle. <br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEihQMCPyoyrHldGiu_dkwFUtq0eYRpsIa_BdeBbcgYx_BlUCDLKwyVnXizQ9QdWXkNlheTZQg1eTKLdn_em51r-fGYO198ScPAlfg5_pkTOG3dU05yAjacPWs6RkpEWyzfW1kUnkQJNEAM/s1600/1799067_10203308269547549_8343815265175578861_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 11em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEihQMCPyoyrHldGiu_dkwFUtq0eYRpsIa_BdeBbcgYx_BlUCDLKwyVnXizQ9QdWXkNlheTZQg1eTKLdn_em51r-fGYO198ScPAlfg5_pkTOG3dU05yAjacPWs6RkpEWyzfW1kUnkQJNEAM/s400/1799067_10203308269547549_8343815265175578861_o.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiPhga11rJ1_KMcwdm_PLy516Wqn3l-cqXeUzZYFos2RajLbhHE7W5ycQgSINJjXfXLogxradBdfnZsyvN8YaBclyXHa8s_BqSTwMnaUCFxVvSzVUWkc6_J9wwarB2VawKUGNlb0h8OkCE/s1600/2015-12-19+13.39.24.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 8em;"><img border="0" height="288" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiPhga11rJ1_KMcwdm_PLy516Wqn3l-cqXeUzZYFos2RajLbhHE7W5ycQgSINJjXfXLogxradBdfnZsyvN8YaBclyXHa8s_BqSTwMnaUCFxVvSzVUWkc6_J9wwarB2VawKUGNlb0h8OkCE/s400/2015-12-19+13.39.24.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
Aikoinaan yksin olemisen opetteleminen oli minulle ensiarvoisen tärkeää, sittemmin yhtä tärkeäksi muodostui yhdessäolon opettelu. Oikeastaan tämä tuntuu olleen paras (ja kenties ainoa) mahdollinen järjestys. Kaikkia asioita ja ongelmia ei tarvitse (eikä välttämättä kannata) yrittää selvittää samanaikaisesti. Minun oli ensin tutustuttava itseeni, opittava tietämään kuka olen, miksi ja miten, vasta sen jälkeen olin valmis tai edes halukas ottamaan muut ihmiset paremmin osaksi elämääni. Nyt tiedän, mitä minulla on antaa muille ja jatkuvasti enemmän siitä, mitä muilta kaipaan. Tiedän millaisten ihmisten seurassa viihdyn milläkin tavalla ja tiedän kuinka paljon haluan viettää aikaani muiden seurassa tai yksin. (Tai jos en täysin näitä kaikkia asioita tiedäkään, niin ainakin opin jatkuvasti lisää ja osaan tarkkailla muutoksia itsessäni.) Tiedän, että ihmisillä on potentiaalia rikastuttaa elämääni monin tavoin.<br />
<br />
On tärkeää seistä yksin omilla jaloillaan ja ymmärtää kuka on, mutta on tärkeää myös uskaltaa antaa itsestään muille ja antaa muiden tulla lähelleen. On tärkeää ja helpottavaa kokea olevansa kykeneväinen riippumattomuuteen, mutta aina ei silti tarvitse olla kaikin puolin riippumaton. Muilla ihmisillä voi olla vaikka mitä annettavaa ja ihmiset voivat kantaa mukanaan todella positiivisia yllätyksiä.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg4T_r5m_xq5PVVoXQJGGoqoS1AKRsDX-RZkjnUNyRgBDoLomSUDS4FleXTN47L_fj2AS5y17IBAluku0GQWmtFiwEB_gIhI8iPa7ADyHr87bv69PObdwRvRbM3Chv1324v8uJqnNH65CQ/s1600/2015-10-31+18.24.16.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg4T_r5m_xq5PVVoXQJGGoqoS1AKRsDX-RZkjnUNyRgBDoLomSUDS4FleXTN47L_fj2AS5y17IBAluku0GQWmtFiwEB_gIhI8iPa7ADyHr87bv69PObdwRvRbM3Chv1324v8uJqnNH65CQ/s400/2015-10-31+18.24.16.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: right;">
<br />
Elämä on lumipallo, hyvässä ja pahassa.</div>
Vimmuhttp://www.blogger.com/profile/03937224116954924412noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8166805920042496608.post-70030976334472605012015-12-08T03:08:00.001+02:002015-12-08T12:39:40.826+02:00komeroista, lankapuhelimista ja filmikameroista<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh3Ya62htos39w7ld08xkNvvHU0MC9YGUwPoxHofVFhiLo1kv_EFe-sppZsQkSNPzKT_NIgJpQdaFOyNfSgiFBAEpfE3QnwQPDetcZW1LECjOPW5SwccAkUnCZzMfMwxjUMrOHZwX9clk0/s1600/IMGP1010.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em; margin-right: 3em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh3Ya62htos39w7ld08xkNvvHU0MC9YGUwPoxHofVFhiLo1kv_EFe-sppZsQkSNPzKT_NIgJpQdaFOyNfSgiFBAEpfE3QnwQPDetcZW1LECjOPW5SwccAkUnCZzMfMwxjUMrOHZwX9clk0/s400/IMGP1010.jpg" width="252" /></a>
Viime syksynä muutin tilapäisesti yksiöni vaatekomeroon (niinkuin yksiö ei olisi ollut riittävän pieni sellaisenaan). Tein sinne itselleni lämpimän ja kompaktin pesän ja nyt muistelen kaihoisasti vaatekomeroelämää. Ei ole nykyisessä asunnossa mahdollisuuksia vastaavanlaiseen komeroitumiseen.<br />
<br />
<br />
Komeroitumisen hyviä puolia oli muunmuassa eristäytyminen ulkomaailmasta ja sen suoma luomisen rauha. Komerossa kippuralla istuskellessa tuli ihan oikeasti piirrettyä, runoiltua ja tehtyä kouluhommia ihan erilaisella intensiteetillä kuin tänäpäivänä tuntuu mitenkään päin mahdolliselta missään kotoisan kolmioni tarjoamissa olosuhteissa tai koloissa. Hyviä olivat myös ympäröivien vaatekasojen lämpö ja ahtauden tuoma turvallisuudentunne.<br />
<br />
Eristäytyminen on jonkinlainen taikasana, se on varmasti jotain, mitä kaipaisin lisää median ja sähköisen kommunikaation täyteiseen elämääni. Olen hetkittäin löytänyt itseni niin syvältä somemaailman syövereistä, että tekee mieli huuhdella jokainen älykäs laite vessanpöntöstä alas ja heittää tietokone ikkunasta kohti R-kioskin edustan asvalttipintaa.<br />
<br />
<br />
Tekee mieli hankkia vanha nokialainen ja alkaa elää oikeaa elämää, jossa hetket eivät ole vain kuvia ja sanoja ruudulla, vaan jotain käsinkosketeltavan konkreettista ja silmien edessä aukenevaa. Oikeaa elämää, jossa äänet eivät kuulu kaiuttimista tai kuulokkeista, vaan linnuista, vedestä, soittimista ja laulavista ystävistä tai vaikka minusta itsestäni.<br />
<br />
Löydän itseni kaipaamasta lankapuhelinaikaa, kun ei aina tarvinut olla tavoittavissa, kun ei aina voinut olla tavoitettavissa, kun kenenkään ei oletettu olevan tavoitettavissa. Kaipaan filmikameroita ja sitä, että kaikkea ei dokumentoitu. Dokumentointi oli harkittua ja sillä oli arvoa, kaikkia kuvia ei ehkä edes kehitetty, valokuvat arkistoitiin albumeihin ja albumit kaivettiin esiin erikoistilaisuuksissa, joissa haluttiin keskittyä muistelemiseen. Muistot ja tapahtumat olivat olemassa, vaikka todistusaineistoa ei ehkä olisikaan ollut. Kaikkea ei tarvinut ikuistaa, ikuistaminen ei ollut todellisuuden mitta tai arvon määrittäjä.<br />
<br />
Minulla on pelkästään tabletillani tuhansia kuvia yksin itsestäni, tietokoneiden ja ulkoisten kovalevyjen kätköissä yksi pieni äärettömyys lisää.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhHkrGn_ZgrHeod1-54f9UeYvukHeB0xHGZ42kwK2I-jy9IJxrJdVP_-10CVwRx0Y9cKuLxGKat9-j1QeicdPiN_NePGYyinu4M_wMcLr_7Hc65xdkYKcrlpm4tEMtoNnz0PZw81HuVHXQ/s1600/IMGP1037.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em; margin-right: 7em;"><img border="0" height="215" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhHkrGn_ZgrHeod1-54f9UeYvukHeB0xHGZ42kwK2I-jy9IJxrJdVP_-10CVwRx0Y9cKuLxGKat9-j1QeicdPiN_NePGYyinu4M_wMcLr_7Hc65xdkYKcrlpm4tEMtoNnz0PZw81HuVHXQ/s320/IMGP1037.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj6UquRhekngTN3xnfkg1Ozt17uSnvhSFow31j3xJEfdjbGJxNEd_lZilk8D0Xm0IgbGcJyy15h0SQktNsQTVb83lg-er0mwgDTYW2r3DJIoaNgjbSYEVqKyAsFHY-uQNDtLM7h19Lc6r4/s1600/2015-12-01+20.51.43.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 10em;"><img border="0" height="280" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj6UquRhekngTN3xnfkg1Ozt17uSnvhSFow31j3xJEfdjbGJxNEd_lZilk8D0Xm0IgbGcJyy15h0SQktNsQTVb83lg-er0mwgDTYW2r3DJIoaNgjbSYEVqKyAsFHY-uQNDtLM7h19Lc6r4/s320/2015-12-01+20.51.43.jpg" width="280" /></a></div>
<br />
<br />
Älyaika tuntuu vieneen minulta keskittymiskyvyn. Se ei varmasti ole tapahtunut ihan hetkessä vaan ollut pikemminkin pitkä ja salakavala prosessi, joka on saattanut minut siihen pisteeseen, tähän pisteeseen, jossa en osaa keskittyä enää edes lukemiseen. En kertakaikkiaan tiedä, kuinka saisin itseni keskittymään vain yhteen asiaan kerrallaan. Jos yritän, tuntuu kuin jotain uupuisi, haluan lisää, haluan alati jotain lisää ja vähän enemmän. Toleranssini loputtomalle ärsyketulvalle on kasvanut niin suureksi, etten kestä enää olla ilman sitä. Olen addiktoitunut, olen syvissä vesissä pää pinnan alla. En halua olla, haluan jälleen nähdä ympärilleni.<br />
<br />
Pari viikkoa sitten sain luettua kirjan, jota kahlasin läpi lähes puoli vuotta. Se oli suuri saavutus, olin ylpeä itsestäni ja toivoin, että sen myötä jotkut taannoin sulkeutuneet portit aukenisivat ja löytäisin jälleen lukemaan rauhoittumisen valtavan seesteisen ilon. En löytänyt, olen sittemmin lukenut ehkä muutamia kymmeniä sivuja seuraavan kirjan alkua.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgf7fWcvNNETAhU_OkAIC0DNotcMPrLLL1qMjI_QoeLI0FEW9IDwGeOiHLFdBvmwpq8nLO_tV_TyvpAEC0ZiJOLQf6CyE8MDGA1EicnvRllTGEq6cJIPa5C-uxG4-HspjTvFPDFvk0j8Kk/s1600/12277643_1635812710012550_683260149_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="280" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgf7fWcvNNETAhU_OkAIC0DNotcMPrLLL1qMjI_QoeLI0FEW9IDwGeOiHLFdBvmwpq8nLO_tV_TyvpAEC0ZiJOLQf6CyE8MDGA1EicnvRllTGEq6cJIPa5C-uxG4-HspjTvFPDFvk0j8Kk/s320/12277643_1635812710012550_683260149_n.jpg" width="280" /></a></div>
<br />
<br />
Olen yrittänyt arvioida, tuovatko älyteknologia ja digitaalinen vallankumous elämääni enemmän kuin ne ottavat. Rehellisesti sanottuna en tiedä. Onneksi meillä on jokaisella ainakin näennäinen mahdollisuus vaikuttaa omaan arkipäiväämme ja eristäytyä niin paljon kuin sielumme vain eristäytymistä vaatii, kaipaa ja sietää. Onneksi meillä on mahdollisuus rakentaa oma elämämme pyörimään vaihtoehtoisesti jonkin muunkin kuin median ja bittien ympärillä. Meillä on mahdollisuus tanssia omat tanssimme siellä missä haluamme.<br />
<br />
Mutta henkilökohtaisesti minua hieman pelottaa, turhauttaa ja surettaa se tilanne ja se ympäröivä maailma, jonka jatkuvan hektisen hyörimisen keskeltä itseni satunnaisesti löydän kyhjöttämästä lamaantuneena mutta rauhattomana tietokoneeni ruutua tuijottaen ikäänkuin vailla parempaa tekemistä. Vailla oikeaa maailmaa jota katsoa ja kosketta, vailla konkreettisia ja kehittäviä asioita, joita tehdä. Hetkittäin elän ilmiselvästi valheen rajamailla. Hetkittäin huhuilen kadotetulle keskittymiskyvylleni anellen piiloleikin lopettamista ja toivon, etten jonain aamuna herää sen haudalta.<br />
<br />
Ehkä minusta on tullut sellainen aikuinen ihminen, mystisen vanhemman sukupolven edustaja, joka ei ymmärrä täysveristen diginatiivien elämäntyyliä tai kykene täysin sopeutumaan siihen (vaikka olenkin nuori ja lähes diginatiivi-ikäinen itsekin, niin kuilu tuntuu välillä pelottavan suurelta).<br />
<br />
Minusta on tullut se ihminen, joka tarrautuu menneisyyteen ja kirjoittaa blogiinsa, nykypäivän yleisönosastoon, että <b>ennen kaikki oli paremmin.</b><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjveYqoKmmfkxAcVgD1oUMLFsYI_Hgrex1ynYORjzUkMLBeYzy1hGLOHUXFdkiw2ttcCiT6K7nCbIDSee1QkpQfo6YvyR_yYPcG4NfE5S1JL_Ta1rNy_NCx7kdLn_GFW3selH9N2sP6AYA/s1600/4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjveYqoKmmfkxAcVgD1oUMLFsYI_Hgrex1ynYORjzUkMLBeYzy1hGLOHUXFdkiw2ttcCiT6K7nCbIDSee1QkpQfo6YvyR_yYPcG4NfE5S1JL_Ta1rNy_NCx7kdLn_GFW3selH9N2sP6AYA/s320/4.jpg" width="285" /></a></div>
<br />
<br />
<div style="text-align: right;">
Kaipaan lankapuhelimia ja filmikameroita.</div>
<br />Vimmuhttp://www.blogger.com/profile/03937224116954924412noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8166805920042496608.post-11052020632739510662015-11-27T00:21:00.001+02:002015-11-27T00:34:18.396+02:00talvisää ja turhauttava kieliElämän hektisyys ja keskittymiskyvyn uudelleenopettelun epätoivoinen yrittäminen vei multa yöunet pariksi viikoksi. Jonain yönä aloin yrittää nukkumista tyyny kainalossa ja se helpotti nukahtamista hieman (en tiedä miksi tai miten). Kolme viimeisintä yötä olen nukkunut lapsuuden rakkain pehmolelukoira kainalossani. Ehkä tämä on joku taantumuksen vaihe, takaisin lapsuuteen ja unta ei saa enää ilman unilelua. En valita, koska kainalossani on koira ja miksipä valittaisin muutenkaan.<br />
<br />
<br />
<div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgzMA461he5tJ1ZfKVuWnsSkzWLSHCTK1y1MI5_Aa6owriuayRkAOW85rdsVzFwALqVLjslipV_BNjxoDYtsMM_9NNPw5Ctv9ecPX2VGMjnwbIOA1hyQ9KEfhaPT8kFzfrIXC1lFtl30AM/s1600/1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgzMA461he5tJ1ZfKVuWnsSkzWLSHCTK1y1MI5_Aa6owriuayRkAOW85rdsVzFwALqVLjslipV_BNjxoDYtsMM_9NNPw5Ctv9ecPX2VGMjnwbIOA1hyQ9KEfhaPT8kFzfrIXC1lFtl30AM/s1600/1.jpg" /></a></div>
<br /></div>
<div>
Kun kuukaudet vaihtuu jälleen kylmemmiksi, ulkoilman mieleen tuomat muistot muuttuu ja nostalgia on täällä taas. Että ehkä sen innoittamana olen lenkkeillyt ja haahuillut jälleen enemmän ulkoilmassa. Viikko sitten lupasin itselleni, että tänä talvena rakennan lumilinnan. Olen katsellut ikkunasta lumista Oulua ja kaihonnut suunnattomasti sitä tunnetta, kun lapsena telmi tunteja pihalla pienessä pakkasessa toppavaatteet päällä. Tai kun koulumatkalla kaveri otti ja heitti minut lumipenkkaan. Tai kun silloin kerran yläasteen discon jälkeen pyydystettiin ystävän kanssa lumihiutaleita suuhun. Taivas oli pimeä ja lumihiutaleet valoisia. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Odotan ja kaipaan pakkasen tuntua poskilla ja kohmeisia sormia, joihin tunto palailee hiljaa sisälle astuessa ja kaakaota lämmittäessä. Kaipaan kaunoluistimia, jotka kiristävät nilkkoja ja sirklauksen harjottelemista, joka on joka kerta yhtä vaikeaa ja kutkuttavaa. En ole luistellut ainakaan kolmeen vuoteen.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdHh0gtYbRL1yTP1SGozLtYIHNk1rA3pviw4z4zhdv8-3SeDm4VYTwTkenEpJdVCSSo_VeZTYWDAG9YPIQfPq_Vud734hpvQhXK0h_ttaUQJas5ujdWgut-rnBocU_DiI7eHeCXN5Kfh4/s1600/3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdHh0gtYbRL1yTP1SGozLtYIHNk1rA3pviw4z4zhdv8-3SeDm4VYTwTkenEpJdVCSSo_VeZTYWDAG9YPIQfPq_Vud734hpvQhXK0h_ttaUQJas5ujdWgut-rnBocU_DiI7eHeCXN5Kfh4/s1600/3.jpg" /></a></div>
<br /></div>
<div>
Oikeastaan mua on viikon, toisen tai kolmannen päivät kismittänyt ja turhauttanut kaikki puhe ja teksti, kaikki sanallinen ilmaisu. Ihmisten välinen kommunikaatio kiedotaan määritelmien ja termien ympärille ja aletaan leikkiä jotain kieroa piirileikkiä. Piiri pieni pyörii niin kauan, että lopulta kukaan ei edes tiedä, mistä alunperin oli puhe. Sillä ei edes ole merkitystä. Me väärinkäytetään kieltä, kaltoinkohdellaan sitä.<br />
<br />
Toisiin sanoihin me ladataan suunnattomia arvolatauksia. Me ladataan niihin odotuksia, vaatimuksia, mielleyhtymiä ja hukutetaan ne normeihin. Me odotetaan tiettyä reaktiota, nostetaan käsitteitä jalustoille. Jotkut sanat me alistetaan identiteettimme jatkeiksi määrittämään itseämme, niinkuin termit olisi ikinä antaneet asialle itselleen yhtään enempää mitään.<br />
<br />
Niin että tavallaan sympatisoin herra Ludwig Josef Johann Wittgensteinia ja pieni osa minusta toivoo, että meidän kompleksinen kieli kaikkine hienouksineen vain katoaisi. Tai ainakin, että itse pääsisin piiloon, eikä tarvitisisi elää kaiken tämän jatkuvan tahallisen väärinymmärryksen keskellä. Minkä ylipäänsä voi sanoa, sen voi sanoa selvästi, ja mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava.(Kuten kyseinen edellämainittu herra toisella kielellä joskus aikoja sitten varsin viisaasti sanoi tai kirjoitti.)<br />
<br />
Eräs kaverini asetteli asian toisin sanoin todeten, että ajatukset ja kieli ovat tekojen välikäsiä tai apuvälineitä (thought and language are instrumental for action). Ja niin kai minäkin toivoisin asian menevän, mutta sosiaalisen median myrkyttämä maailma ei tunnu noudattelevan toiveitani ja siksi tekee mieli karata Lappiin tai muille hiljaisille maille. Kai.<br />
<br />
Johonkin nyt edes. Miltäköhän tuntuisi olla ihan hiljaa; puheetta, laulutta ja tekstittä?<br />
<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgAwvmfKbbt6-SlkbFiP1j-QbfE4CTXqlzGCGQ6H4zv4eRtxL6hlNyqpZCuTe7l44oaraYJWBOCLUFynB0PNo_C-4rxAg8zsfOIPylkX1J2kNALQLNslWCntv_Sg6cjCfEAeuEXU52cqrs/s1600/2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgAwvmfKbbt6-SlkbFiP1j-QbfE4CTXqlzGCGQ6H4zv4eRtxL6hlNyqpZCuTe7l44oaraYJWBOCLUFynB0PNo_C-4rxAg8zsfOIPylkX1J2kNALQLNslWCntv_Sg6cjCfEAeuEXU52cqrs/s1600/2.jpg" /></a><br />
<br />
Onhan se kai vähän ikävää tuntea turhautumista kielellistä ilmaisua kohtaan kun kirjoittaminen on kuitenkin vuosikaudet ollut tärkeä itseilmaisun, asioiden käsittelemisen sekä jäsentämisen apuväline ja reitti rauhoittumiseen. Mutta koska kaikilla mun ailahduksilla, eksistentialistisilla kriiseillä ja puolifilosofisilla turhautumisilla on tapana aina mennä ohi tai ajelehtia vähintäänkin laskuveden mukana kauemmas välittömästä näkökentästä, niin kaipa minä täältäkin vielä ponnistan ja karkaan kyynistymisen kynnykseltä. Ja sitten odotan jälleen seuraavaa vuorovettä, mitä lie tuo tullessaan. Kaikki aina tulee ja menee.<br />
<br />
Enpä ole vain oikein tiennyt vaihteeksi taas mitä kirjoittaisin tai miksi ja millä sanoilla kuinka tarkkaan haluaisin kertoa mitäkin ja miten mitä miksi ja mistä aloittaa mihin lopettaa ja mitä siihen väliin sitten mitenkin asettelisi. Siksi tällainen hiljaiselo. Kaipa sitä joskus taas. <br />
<br />
Oikeasti elämän syklisyyden todistaminen hämmästyttää, kummastuttaa, tuskastuttaa ja lohduttaa mua kerta toisensa jälkeen. Mikään ei liene lopullista ja tuskin mahtaa koskaan sellaiseksi muuttuakaan. Kaikki aina tulee ja menee. Tai jotain. </div>
Vimmuhttp://www.blogger.com/profile/03937224116954924412noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-8166805920042496608.post-90918474813308870582015-10-28T18:12:00.003+02:002015-10-29T00:37:41.339+02:00Kertakaikkiaan loppusyksyn juttujaIltaisin ulkona on jo ihan pimeää ja se muistuttaa minua uudesta vuodesta. Aamuisin ikkunasta paistaa kirkas aurinko. Joku jossain lupasi Ouluun lunta tällä viikolla, mutta en minä ainakaan ole siihen vielä törmännyt. Kotona juon lämmintä glögiä ja se muistuttaa minua joulusta. On tämä maailma ja kaikki ajat ihan sekaisin. Ihan sekaisin, mutta ei se haittaa.<br />
<br />
Pian voisin muuttaa tilapäisen osoitteen yöjuniin; viikonloppuyöni nukun niissä. Joskus nukun enemmän ja joskus en lainkaan, sellaista se on. Kun ei nuku kun ei nukuta, on jatkuva matkustaminen ehkä raskasta ja aikaavievääkin. Öisin kun väsyttää vaikkei unta saisikaan. Puolinukuksissa käytäväpaikalla nuokkuminen ei ole hehkeintä puuhaa. Tyhjät yöjunat puolestaan ovat edelleen ihanimpia tapoja matkustaa.<br />
<div style="text-align: right;">
Etelästä pohjoiseen, pohjoisesta etelään. </div>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgj3qGGysswQuyYnLOFwMHAt_WdjqtUOQxGonEMLSJlXjBJZfB83HzRtP58TIJRTcrNsM7dBXMSGnhcS9g9cQDz_QnlQDd19io8tmxcjop21IPmWkKKEGs8l3YCPCPSc31-2JzcWAwZvqU/s1600/2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgj3qGGysswQuyYnLOFwMHAt_WdjqtUOQxGonEMLSJlXjBJZfB83HzRtP58TIJRTcrNsM7dBXMSGnhcS9g9cQDz_QnlQDd19io8tmxcjop21IPmWkKKEGs8l3YCPCPSc31-2JzcWAwZvqU/s1600/2.jpg" /></a></div>
<br />
<br />
Kaikessa hiljaisuudessa olen miettinyt paljon sellaisia asioita kuin identiteettiä, minäkuvaa, itsetuntoa ja niitä muita. Itsetuntoa, jota ikävän moni tuntuu kutovan kasaan langan väärästä päästä, minä mukaan lukien. Sitä tavoitellaan parempaa itsetuntoa parantamalla itseään ja kurkottelemalla tähtiin. Kilpaillaan ja hapuillaan saavutuksia, menestystä, kai jotain lopullista armahdusta. "Nyt olet riittävän hyvä," mutta armahdus ei ikinä tule. Sitä voi tietää ja uskoa olevansa hyvä ja pätevä, kaunis ja parempi kuin se toinen, mutta pelätä silti. Pelätä epäonnistumista ja virheitä tai ahdistua jatkuvasta itsensä todistelusta, pyristelystä pinnalla pysyäkseen.<br />
<br />
Kun kenties jonain päivänä voisi ymmärtää sanoa itselleen, ettei jatkuvassa vertailussa ole mitään järkeä. Ei ole järkeä astua huoneeseen täynnä ihmisiä käyden kaikki läpi arvioiden, onko parempi kuin muut. Eikä liioin ole järkeä astua samaan huoneeseen käyden kaikki läpi arvioiden, onko huonompi kuin muut. Kumpikin lähestymiskulma lienee yhtä kiero. Entäpä jos opettelisi elämään niin, ettei kokisi huoneeseen astuessaan tarvetta miettiä, mille kohdalle osuu kaikkien läsnäolevien näennäisen objektiivisessa paremmuusjärjestyksessä. Sillä tiellä lienee mielenrauhaa ja iloa. Empatiaa, tyytyväisyyttä ja onnea. Puolet taakasta putoaa matkasta kun antaa itselleen luvan vain olla. Ehkä. <br />
<br />
Entäpä jos ei tarvitsisi elää jatkuvan kateuden ja epävarmuuden keskellä. Entäpä jos voisi olla ainoastaan iloinen toisten ihmisten potentiaalista ja onnistumisista.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZdvRy5FLulNzWIW6KP26ohh2Y3shqQPW8Xa5P5pQXY5cDRShJrsHUpfuWgl7BQ6ZciTYm_Z-B8DKmXLhKPBqgBK46xVBnYANf3cwOlM6liZcOVFRnYOK5KwkYyqFKQHAv3oPdpBXhVTE/s1600/3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZdvRy5FLulNzWIW6KP26ohh2Y3shqQPW8Xa5P5pQXY5cDRShJrsHUpfuWgl7BQ6ZciTYm_Z-B8DKmXLhKPBqgBK46xVBnYANf3cwOlM6liZcOVFRnYOK5KwkYyqFKQHAv3oPdpBXhVTE/s1600/3.jpg" /></a></div>
<br />
<br />
Että milloin tehdä mitäkin ja paljonko itseltään vaatia. Mitä aikarajoja olisi hyvä asettaa. Milloin olla missäkin ja kenen kanssa ja mihin vaatia itsensä venyvän. Milloin sanoa ei ja kuinka tehdä se. Milloin olla hiljaa ja rauhoittua, milloin juoda teetä. Mitä ruokaa tehdä kun tietää, että viikonlopuksi on taas lähdettävä. Milloin uskaltautua kävelylle kipeiden nilkkojen kanssa. Kenelle antaa itsestään ja kuinka paljon, kenelle kirjoittaa kirje. Kuinka priorisoida asioita, joita on liikaa edes listattavaksi. Milloin siivota. Mille paikalle järjestää itsensä ja muut.<br />
<br />
<div style="text-align: right;">
Kaikki on varmaan just oikeilla paikoilla just siinä, missä ne nyt sattuu olemaankaan. </div>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgI31YQ7lWS4GJ7s3Yu01bCVJITVVPLjbyWP9DXdTV6ulWGZjV7gyNOXmMUwL7jJcjZwS7zZTddwpR8bP0m1pUigSdYM4lLzaL4gtfGdML73sPvbiK-tQtGBpg_c26aTik7wzTt6k3gkDY/s1600/1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgI31YQ7lWS4GJ7s3Yu01bCVJITVVPLjbyWP9DXdTV6ulWGZjV7gyNOXmMUwL7jJcjZwS7zZTddwpR8bP0m1pUigSdYM4lLzaL4gtfGdML73sPvbiK-tQtGBpg_c26aTik7wzTt6k3gkDY/s1600/1.jpg" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<br />
Ja ehkä elämässä ei olekaan oikeaa polkua, niin olen myös pähkäillyt. On vain suunnaton metsikkö täynnä hetkin vierekkäin polveilevia, hetkin risteäviä polkuja, joista jokainen on arvoltaan sama. On eri reittejä ja eri määränpäitä, helpompia ja vaikeampia, mutta kukaan ei näe metriä kauemmas eteenpäin. Sillä toisinaan niihin metsiin lankeaa sankka sumu, toisinaan hatara usva. Yleensä juuri silloin kun eniten kaipaisi pitkää ja varmaa näkyvyyttä. Eikä silmien siristely ja odottelu auta, valintoja on tehtävä puolisokkona ja peloissaankin.<br />
<br />
Mutta kaikki polut vievät jonnekin ja ennen sitä eteenpäin. Eteenpäin seuraavalle puulle ja sitä seuraavalle, jotkut vuorille ja jotkut lammille. Sitä sietää vain arvailla ja toivoa ja ottaa seuraava askel jokaisessa risteyksessä. Elämässä ei ole vääriä valintoja, elämässä ei ole täydellisiä valintoja. <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhmnSIzYC3-z0_Tev4a-XQd1Z5SiB_n2du7flP8V9kDL_KZoq0eGfzfAx0-l9rhdKxchHg7WI820MXUXyxabNVtT1PAqeRyeDrIdjhWQiwfgXjCEmLaDuGwvxkv44n1XnaLMVWrjp4Eo4E/s1600/2015-10-07+10.37.26.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhmnSIzYC3-z0_Tev4a-XQd1Z5SiB_n2du7flP8V9kDL_KZoq0eGfzfAx0-l9rhdKxchHg7WI820MXUXyxabNVtT1PAqeRyeDrIdjhWQiwfgXjCEmLaDuGwvxkv44n1XnaLMVWrjp4Eo4E/s320/2015-10-07+10.37.26.jpg" width="320" /></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj7aNw5Q-0VRzH1CAyCCvGFTiMp3x2qYmLqIZfjfHNjZKe9xuDE3gICFOLzAWQhA-MzXkm-cDwqdHbOEUtddv01QOZnjPPvi2qHIcNHGAEQZc9J8Yb_6VO_6eShxk6K13qD_oK3O5bhOzo/s1600/2015-09-26+18.39.03.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="310" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj7aNw5Q-0VRzH1CAyCCvGFTiMp3x2qYmLqIZfjfHNjZKe9xuDE3gICFOLzAWQhA-MzXkm-cDwqdHbOEUtddv01QOZnjPPvi2qHIcNHGAEQZc9J8Yb_6VO_6eShxk6K13qD_oK3O5bhOzo/s400/2015-09-26+18.39.03.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
Oon kaikenkaikkiaan onnellinen, että sain sanani taas virtaamaan. Olen odottanut viikkoja ja yrittänyt kerran kahdesti tai kolmesti. Olen kaikenkaikkiaan onnellinen, että elämä tuntuu kaikessa kiireessään kerrassaan kestämisen arvoiselta pieneltä lutakolta, jossa polskutella jalkojaan. Ja kertakaikkiaan onnellinen, että olen hengittänyt jo kuukausia ihan hyvin; telminyt siellätäällä keuhkot täynnä kylmää ja kosteaa syysilmaa.<br />
<br />
Kiitos jostain jollekin ja kaikesta vähän kaikille. Hyviä pimeneviä iltoja ja ihania loppusyksyn ilmoja.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgedZH5noktNMD9edIMfTp5f8W6wNdFL0bVxUcuXCchXsxJID_hw0lYlOpiV5ma5JzakzN8m7th_-8y4V2TEHsaJWW50aCOi3kGi2ysIAFKhejp1wCbrl2M_VhXeFeoGXbM15oqee2RGbQ/s1600/2015-09-26+18.40.00.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="296" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgedZH5noktNMD9edIMfTp5f8W6wNdFL0bVxUcuXCchXsxJID_hw0lYlOpiV5ma5JzakzN8m7th_-8y4V2TEHsaJWW50aCOi3kGi2ysIAFKhejp1wCbrl2M_VhXeFeoGXbM15oqee2RGbQ/s400/2015-09-26+18.40.00.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />Vimmuhttp://www.blogger.com/profile/03937224116954924412noreply@blogger.com2