sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Moi oon vimmu ja nyt on halloween




Eilen tälläydyttiin, oli shotsshotsshots ja liian paljon huutolaulua. Ukkometso ja oltiin ihan sinisiii. Spicegirls ja backstreetboys. Mahtavuutta ja enemmän. Tykkään meidän bileistä ehkä pirusti ja vähän lisää. Mulla oli 007 ase ja lupa tappaa. Mutten tappanu.

Tänään oli reilausmiitti ja odottava tunnelma. Myöhemmin olin ahkerampi kuin ties kuinka pitkään aikaan. Luin 170 sivua kirjaa ja kirjoitin siitä jutun. Äidinkieleen. Se on hyvä kirja ja suosittelen. Leena Krohn - Unelmakuolema. Kaksi ihanaa sitaattia.

"- Ei elämälle ole diagnoosia, Totti sanoi."

"Miksi täytyi olla niin täydellinen, jos kuitenkin joutui häviämään niin pian?"

lauantai 29. lokakuuta 2011

salakuvausta


Odotan superinnoissaan iltaa ja laittaudun liian hitaasti. Äiti salakuvas mua. Naurattaa. Nyt menen ahtamaan itseni klovniasuun ja vetämään maskit naamaan. Sounds like fun.

perjantai 28. lokakuuta 2011

kuulumisia

Vietinpä aamun eläinlääkärissä sulon kanssa. Tai lähinnä eläinlääkärin odotusaulassa odottamassa, että saan tietää mitä murulle tapahtuu. Havaittiin eilen iltasella, että pupusen toinen alahammas oli kasvanut niin pitkäksi, että satutti ientä. Nukuttaminen oli pakollista, jotta poskionteloa kyettäisiin tarkkailemaan, joten jätettiin pupu kantokoppineen päivineen mukavan eläinlääkärimiehen matkaan ja odoteltiin enemmän tai vähemmän peloissaan.

Nyt ollaan kotona med viisi uutta lääkettä kanille ja yksi hiljainen kani. Oli aika surkuhupaisaa katsella ja vahtia nukutuksesta heräävää Suloa, joka muistitti lähinnä ketä tahansa ihmistä niin humalassa, ettei pysy kunnolla pystyssä. Tahto liikkua ja juosta ympäri taloa oli suuri, mutta jalat ei tykännyt olla yhteistyössä. Illalla saadaan ruokkia suloa kunnolla.

Koin tänään spyro-masennusta. Etenin kyllä pelissä, mutta harjoitin tuntemattomaan tippumista ja kuolemista suhteellisen ahkeraan. Hävettää melkein se ylimääräisten elämien jäljelläoleva vähäinen määrä.

Ihmettelin miksei missään myydä mattavalkoista luomiväriä. Tai myydään... 11 eurolla. Mutta missä on kaikki halppis mattavalkoiset? Ja miksi joka fakin valkoiseen luomiväripalettiin on tarvinut tunkea niin paljon glitteriä, että hannah montanaakin alkaisi oksettaa. Ärsyttävää.

Mun selkä on kuiva ja muistuttaa lähinnä autiomaata. Eipä sillä muuten oisi väliä, muttakun kutittaa ihan kokoajan ja raapiminen sattuu ja jättää todennäköisesti arpia. Ehkä alan käyttämään ympärivuorokautisesti tumppuja... tai fleecehanskoja ettei villan karhea pintakaan lievitä kutiamistuskaani.

torstai 27. lokakuuta 2011

Verbaalisesti voimakas

Mulla on verbaalisesti mahtava olotila! Käytin tänään ainakin puolisen tuntia kirjoittaen erääseen blogiin 800 sanan mittaista hyvin provosoitunutta kommenttia. Kyseinen bloggaaja päätyi poistamaan tekstin, johon kommenttini kirjoitin ja kertoi kirjoittavansa asiasta uuden paremman tekstin. Kommenttini oli vallan mahtava. Pyrin parhaani mukaan kirjoittamaan niin, etten loukkaisi itse bloggaajaa, mutta pelkään silti tehneeni niin. Joten arvon bloggaaja, mikäli joskus luet tämän tekstin (epäilen kyllä ettet lue...) toistn itseäni vielä kerran, en tarkoita mitään pahaa, tekstisi vain provosoi minut raivon ja verbaalisen (voiko sanaa enää useammin toistaa?) innostuneisuuden valtaan. Minun oli yksinkertaisesti pakko kirjoittaa kyseinen kommentti.

Aloitettiin koulussa otsikkoaineiden kirjoittaminen. Mulla on mahtava aihe (aka. minä vastustan ilkeitä ihmisiä) ja sitäkin enemmän sanottavaa. Ja kaikenlisäksi tämä edellämainittu verbaalinen (huomaako joku muukin tässä tekstissä toistoa?) lahjakkuustila oli on asennossa jo kyseistä ainetta kirjoittaessani. Alku on siis esim. loistava. Ainoana haittapuolena on se, että teksti olisi ehkä vielä parempi, jos saisin kirjoittaa sen rageavaisessa olotilassa nopeasti tähän nimenomaiseen blogiin. Veikkaanpa nimittäin ettei äidinkielenopettaja arvostaisi, jos käyttäisin aineessani samoja herkkiä ja värikkäitä ilmauksia, joita käyttäisin blogitekstissä. Esimerkkinä vaikkapa substantiivi vittupää. Se nyt vain olisi sopinut pirun hyvin sinne tekstin sekaan. 4


Kuten jo mainitsin (edellisessä postauksessa) odotan ihan yli-innoissani halloweenia ja halloween pippaloita. Asustussuunnitelma muotoutuu alati pään sisällä ja tästä tulee niin mahtavaa. Rakastan laittautumista ja sitä, että saa tupeerata hiukset pystyyn tai laittaa pirusti liikaa meikkiä ja näyttää enemmän tai vähemmän shokeeraavalta ja hämmentävältä! Halloween on aivan mahtavuutta siis. En jaksa odottaa lauantaita!

Meillä on täällä kotona tänään tytöttekeekotitoitä päivä ilmeisesti, koska käsky käy kovaa tahtia ja tämä tyty senkun kirjoittaa niitänäitä blogiin. Yritän siis vihjata, että voisin pian siirtyä siivoamaan kanin häkkejä tai pesemään suloa tai tyhjentämään ja täyttämään astianpesukonetta. Välistä on ehkä oikeasti hyvä tehdä jotain hyödyllistä. Mutta minkäs teet kun olet tällainen lusmu. Damn.


 moi oon supersöpö

Mitäs muuta... tänään oli koulukuvaus ja blaablaa. Mulla on maailman ihanimmat vihreät farkut jotka on ostettu paikasta, jota myös Rooman juna-asemaksi kutsutaan. Ne istuu hyvin ja venyy hyvin ja on kaikenlisäksi ylisöötit. Hehkuttaisinko vielä vähän? No en taida jaksaa, kun pitäisi tosiaan olla hyödyksi perheellekin vielä. Menenpä tästä leikkimään hyvää tytärtä ja haaveilemaan lauantaista.

pink fluffy unicorns...

Mulla on pirusti asioita tekemistä vailla ja liian laiska olo.
Mulla on kupillinen namnam hyvää suklaakastiketta vailla tarkoitusta.
Mulla on halloween olo ja mahtava idea naamiaisasuksi.

maanantai 24. lokakuuta 2011

maanantailahjoja


ihanassa kamerassa on sisällä filmiä ja en tiedä milloin pitää ottaa kuvia, filmi maksaa pirusti ja kehittäminen liikaa. kuvia mahtuu liian vähän. tuntuu ihanalta, ja ei sillä sarkastisella tavalla.


pupuni istuu maailman ihanimman nostalgisen ja mahtavan lautapelin päällä. sulorakas halusi mukaan peliin ja hymyilin.


tänään sähkötolpassa oli (mahdollisesti itsetuhoinen? kuka nyt lyhtypylvästä nakuttaisi) tikka (papukaija). en ottanut tätä kuvaa vaan olin ahkerana tyttönä opiskelemassa koulussa.


maanantai ei ehkä voi millään tavalla alkaa paremmin, kuin saaden ystäviltä pyytteettömiä maanantailahjoja. tiia antoi mulle pussillisen maailman parasta teetä, jota ei saa juurikaan muualta kuin kahviloista (liptonin ruusunmarjavadelmateetä). join sitä illalla isosta kupista ja mietin kuinka ihania ystäviä mulla on.



sonja yllätti mut myöhäisellä syntymäpäivälahjakangaskassilla ja rakastuin. siinä on yksisarvinen ja sata muuta ihanaa asiaa.

tänään on ollut kiva päivä. huomenna on ehkä kivempi. mistäs sitä tietää, mitä tulee tapahtumaan. ilolla huomista kohti!

Tietovisailu, palkintona ylläri!

Miksi olen näin laiska pieni bloggaaja?
Miksi tungen jokatekstiin jokakerta kun mainitsen nimeni niin sen nimenomaisen nimen tai muun itseäni kuvaavaan määrittelyn eteen sanan 'pieni'?
Miksi kello on jo paljon?
Miksi mulla ei ole shottirulettia, mutta sädellä on?
(säde millon tulen kylään?)
Miksi tuntuu etten tee koskaan mitään hyödyllistä?
Miksi kirjoitan huonoa postausta?
Miksi en osaa kirjoittaa? Siis ihan konkreettisesti, kirjoitusvirheiden määrä tätä tekstiä kirjoittaessa on ollut yhdellä sanalla kuvattuna päätähuimaava...
Miksi en katsonut loppuun kivaa dokumenttia vaan menin katsomaan bigbrotheria?
Miksi en ole tällä hetkellä pesemässä hampaitani? (vihje: sisko on ehkä tällähetkellä huoneessa, jossa hampaat yleensä pestään)
Miksi mun housut on nukkaiset?
Miksi huomenna on taas koulua?
Miksi ostin Italiasta pullollisen pahan lääkkeen hajuista hedelmäsiirappia? (ainiin hups hihi elättelin toivoa siitä, että se olis halpaa alkoholipitoista juomaa (lue: viinaa))
Miksi mun päätä kutittaa?
Miksi mun selkää kutittaa?
Miksi mun hiukset on hauskastikivasti huolettomasti sinä päivänä kun ei ole mitään menoa?
Miksi mun matkapäiväkirjaa ei ole edeleenkään kirjoitettu kovin ahkerasti?
Miksi italiapostaus numero 2 viipyy näin pahasti? Kuka pälli tätä blogia oikein pitää?
Miksi en keksi edes kivoja kysymyksiä?

lopetan tähän. onnea voittajalle (voittajille?) wuhuu jeejee hyvääyötä maailma!

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

pikku vimmu italiassa osa 1

nähtävyydet


Totesin Italianreissulla, että en oo ehkä koskaan ollut sellanen ihminen, joka aidosti nauttis nähtävyyksien katselemisesta. Ymmärrän kyllä, että on hienoa nähdä Colosseum, joka on pirun vaikuttava rakennelma, varsinkin kun miettii sen historiaa, mutta mä en loppujenlopuksi saa oikein mitään irti nähtävyyksien katselusta. Menin Colosseumin luo, katsoin sitä hetken ja sitten se oli nähty. Vaikuttavaa, mutta en mä ymmärrä miksi jotkut tuntuu haluan katsella sitä pienen ikuisuuden.

Yllä olevassa kuvassa on by the way vimmu ja iso ananas. Mulla on joku pienoinen pakkomielle ottaa aina ulkomailla kuvia noiden ananaspuiden kanssa. On ne vaan niin pirun hienoja. Nähtävyyksiksi niitä ei ehkä voi kutsua, mutta puu oli Palatinus-kukkuloilla joten kuva sopi hienosti avaamaan tämän postauksen. 




En oo myöskään koskaan ollut sitä tyyppiä, joka jaksaisi/osaisi kuvata nähtävyyksiä. Siinä kun räpsii kymmenettä kuvaa jonkinsortin raunioista, iskee aina epätoivo ja turhautuminen. Ensinäkin, ketä kiinnostaa nähtävyyskuvat? Se nähtävyys on joktapauksessa luonnossa pirusti hienompi kuin kuvissa ja sen mahtavuutta ei mitenkään saa vangittua valokuvaan (ainakaan allekirjoittanut pikku vimmu ei siihen kykene). Toisekseen, jos kirjoitat nähtävyyden nimen vaikkapa googlen kuvahakuun niin löydät sillä sekunnilla lukemattomia pirusti onnistuneempia kuvia kyseisestä kiviklöntistä. Turhautuminen.

Ja tästä huolimatta muistikorttini on jälleen täynnä nähtävyyskuvia, ihan vain että voisin näyttää äitille ja mummolle ja kummille ja kaimalle ja jokaiselle muullekkin missä olen ollut. Ikäänkuin todistusaineistona. "Täällä mä olin! Ihan oikeesti olin kai kaikki nyt uskoo varmasti!?!?"



Oon selvästi halunnut osoittaa teille urpouttani kirjottamalla Palatinus-kukkula väärin tohon ekaan kuvaan. Muttahei eisemitään. Aijoo ja kaikki paikan nimet on kirjoitettu kuviin pienellä. Älkää kiltit kitiskö asiasta. Tein sen tietoisesti tai ainakin aion väittää teille niin.

 

 Ylläolevat (ja allaolevat) kuvat on jonkinlaisesta kappelista, jossa käytiin bussireissullamme. En ikinä saanut tietää mikä kyseisen kappelin nimi oli, mutta tarina kertoo, että joku oli halkaissut kallion ja sitten jotain. Huomaattehan luontaisen tarinankerrontakykyni loistavan edellisessä lauseessa.



Kappelissa oli myös tommonen mesta, mistä oli järjettömän hieno merinäköala. Rakastuneet parit oli kiinnittänyt lukkoja kaiteeseen ja heittäneet avaimet alas mereen. Mun mielestä se oli ihan uskomattoman suloista, mutta samalla ahdistavan sitovaa. Jokatapauksessa toi paikka oli ihan järjettömän kaunis.




Vatikaanin museoista (tai koko Vatikaanista) tarvii tuskin edes sanoa, kuinka uskomattoman upeeta siellä oli. Ainut vaan, että museoiden käytäviä eteenpäin kävellessä alkoi melkein turtumaan siihen kaikkeen koristeellisuuteen. Jokapuolella oli jotain mieletöntä katsottavaa ja kaikki tuntu ihan tajuttoman upeelta ja se vaan jatkui ja jatkui ja jatkui. Kaiken massiivisuus oli jotain niin uskomatonta, että sitä ei pysty kuvaamaan sanoin eikä kuvin.



Pikku vimmun mielestä upein osuus Vatikaanin museoita oli kuitenkin nämä. Valtavat seinämaalaukset. Onhan näistäkin tullut kuvia nähtyä, mutta mulla ei ole koskaan ollut pienintäkään käsitystä siitä, kuinka upeita ja isoja nää oikeesti on. Näitä katsellessa mieleen tulvii vaan kysymyksiä siitä, miten joku on jaksanut, miten joku on osannut, miten joku on pystynyt maalaamaan jotain niin upeeta ja niin massiivista. Ihan uskomatonta.

Yhdellä Italialaisten taidehistorian tunnilla selailin taidehistorian kirjaa ja luin selostusta alemmasta kuvasta. Tietenkään en ymmärtänyt selityksestä muuta kuin numeroidut hahmot ja niiden nimet. Oli hassua tajuta paikan päällä, että kuvassa on oikeasti iso läjä filosofeja. On Sokrates ja Platon ja Aristoteles ja Epikuros ja vaikka mitä muita. Miiko tiesi myös kertoa, että ainoastaan kaksi kuvassa olevaa henkilöä katsovat suoraan eteenpäin. Nämä henkilöt kuvaavat taiteilijaa ja mahdollisesti hänen vaimoaan. Kiinnostiko? Kiinnostaa ainakin jos joskus olet paikan päällä katsomassa maalausta.



Pikku vimmu, Espanjalaiset portaat (jotka oli mun hostin parhaan kaverin mielestä Rooman kaunein paikka) ja pirusti ylimääräsiä ihmisiä pilaamassa kuvan. Noei. Ei vaan päästy oikein kunnolla katsomaan kyseistä nähtävyyttä ihmismassan takia.


Fontana di Trevi. Trevin lähde. Tässä on nähtävyys, joka sai mut muuttamaan mieltäni sen suhteen, etten olisi nähtävyyksien katselija luonne. Kyseinen suihkulähde on jotain niin uskomatonta, että oisin voinut katsella sitä vaikka kuinka pitkään. Vaikuttava. Vaikuttava on se sana, joka kuvaa tätä lähdettä. Kirjoitustaito tykkäsi, että se haluaa kadota kivasti kesken postauksen, joten pitäydyn kirjoittamasta mitään ihan tosi typerän kuuloista ja sanoin vain vielä kerran sanan vaikuttava.


Kirkko, joka on Trevin lähteen vieressä. Ihan normaali vanhan näköinen kirkko, josta tuli yllättäen paljon kiinnostavampi, kun matkanjohtajaopettajamme Katja kertoi, että kyseisessä rakennuksessa säilytetään kahdenkymmenenkahden paavin sydämiä ja keuhkoja. Perinne oli kuitenkin lopetettu, kun virassa oleva paavi oli todennut tavan olevan liian makaaberi. En kyllä yhtään ihmettele, miksi paavi oli todennut niin...


Viimeisenä, muttei vähäisimpänä pantheon, joka ei olisi ollut mun mielestä yhtään niin vaikuttava, jollai joku yleissivistynyt (tai siis mua yleissivistyneempi, johon ei juurikaan mitään vaadita) olisi kertonut mulle, että kyseinen rakennus on kaikkien jumalien temppeli.

Mun mielestä ajatus kaikkien jumalien temppelistä on niin kaunis, että rakennuskin alkoi näyttää kauniimmalta mun silmissä. Olihan kyseinen monumentti sisältä ihan pirun vaikuttava (höhö kaikki on vaikuttavaa, toistan itteeni i know) uskomattoman suurine kupoleineen, mutta mun mielestä ajatus tän rakennelman taustalla oli kaikkea tätä kauniimpi. Kerrankin jotain, joka ei jaa ihmisiä erilleen, luokittele uskontojen perusteella ja leimaa kaikkia muita kuin tietynlaisia ihmisiä vääräuskoisiksi, tässä on ideaa.

Olen nyt saapunut postauksen viimeiseen kappaleeseen, enkä tiedä mitä kirjoittaisin tähän. En edelleenkään koe olevani mitään nähtävyyksiä kiertelevää tyyppiä oleva ihminen, mutta esimerkiksi Trevin lähde avasi silmiäni hieman ja sai kenties pientä ja negatiivista vimmua muuttamaan asennettaan johonkin suuntaan. Tiedä sitten mikä tuo suunta on. Viimeisenä tahdon vielä kertoa, että jalat kuolivat kaikesta kävelystä. Mutta oli se sen arvoista. Kai. Kliseitä satelee jeejee, nyt menen tekemään jotain muuta. Nauttikaa kilometripostauksesta.

tiistai 11. lokakuuta 2011

vimmu lähtee italiaan!

Armastan tätä alotuskuvaa! Mutta heiheimaailma vimmu is off to ITALY!

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

hei mä siivoon... taas.


Siivosin vaatekaappia syystä että olisi helpompi huomenna alkaa pakkaamaan italianmatkaa varten. Jos ette tienneet niin olen siis todellakin lähtemättä tiistaikeskiviikko yönä kello 4:30 bussilla kohti lentoasemaa ja lentokoneella kohti riikaa ja sieltä edelleen lentokoneella kohti roomaa ja sieltä bussilla kohti apriliaa! Tää tyttö lähtee maailmalle. Pelottaa.

Keräsin aikamoisen kasan vaatteita, jotka haluaa selkeästi päästä pois mun kaapista. Jos kiinnostaa tietää, mitä tossa kasassa on niin saa kysellä, ehkä kerron ja lahjoitan vaatteita niitä haluaville. Osa tosin pääsee näillä näkymin myyntiin jollekin kirpputorille. Osaa voisin ehkä sopivasti tuunattuna vielä käyttääkin. Saa nähdä mitä jaksan tehdä.

Otin eilen syksykuvia ja mulla on esimesim. maailman suloisin pupu. Kattokaa nyt sitä kun se pomppelehtii syksyisessä maastossa.



Ja tähän loppuun, jotta ei olisi aivan vilmuvapaa postaus, näin kuvallisesti siis, niin naamakuva minusta. Perjantaina oli tosiaan musikaalin ihan lopulliset hautajaisbileet. Mahtavuutta ja haikeutta oli ilmassa. Sinne meni hyvät, pahat ja ne pirun junat.

tiistai 4. lokakuuta 2011

täs mä vaan räpyttelen mun silmiä


Meen huomenna liukasajoradalle ajamaan ja mua jännittää koska en osaa ajaa autoa epäliukkaallakaan maalla.

Tänään oli kurja sää ja hypin vesilätäköissä uusien ihanien saappaitteni kanssa, tuli hyvä mieli ja hymyilytti. Oon halunnu vuosia hyppiä vesilätäköissä.

Oon saanut kolmannen kerran tämän syksyn aikana flunssan. Not fun. Kurkkuun sattuu niin, että jouduin ottamaan särkylääkkeen kyetäkseni syömään. Eh. En tiedä mihin mun ennen niin hyvä vastustuskyky on kadonnut.


Muokkasin kuvan vimmumaisesti ja ei vimmumaisesti. Hämmennyin tehtyäni jälkimmäisen ja en osaa päättää kummasta pidän enemmän. Vimmuisuus kun on niin vimmukasta että vimmu tykkää.

Mulla on hirmuisesti tekemistä ja en tee mitään. Tekemisistä esimerkkeinä kuviksen diplomityö ja psykologian tutkimus. Isoja töitä joita en ole käytännössä edes aloittanut. This aint nice.

eheh. Tajusin just että ton psykologin shaibajuttulin pitäis olla valmis ens kuun loppuun mennessä mikäli mielin osallistua sillä viksu-kilpailuun. Koska toi kilpailu on suurelta osin ainut asia, jonka takia koko hommaa jaksaisin väsätä, niin pakko ehkä ryhtyä toimeen. Oiei ja oivoi.



 Mun pää näyttää tosi jännän muotoselta tossa kuvassa. Luulen että mulla on leuka just senverran liian korkeella että se saa mun pään näyttämään hämmentävänjännältä.

Tein tiialle tänään yllätyksen ja väsäsin tämän blogiin bannerin. Tein tämän kahdesta syystä.

1. Rakastan kivojen yllätysten tekemistä ilman kunnollista syytä. Se on ihan mahtavaa yllättää toinen ja ilahduttaa tätä ilman syytä ihan vain siksi, että toinen tulisi iloiseksi. Ehkä supereinta ikinä. Oikeasti kaikki ansaitsee tulla välillä positiivisesti yllätetyiksi.
2. Rakastan kuvien muokkaamista ja en raskinut pitää näppejäni irti tiian kuvista.

Tiian blogissa voitte vierailla (banneria ihailemassa tai tekstejä lukemassa) tästä.



Se on hurjaa, että mun hiukset on kasvanut jo noin hurjan pitkiksi. Suurinpiirtein jokatoinen päivä tulee sellainen olo, että ei tän näin kuulu olla ja tekee mieli ottaa sakset käteen ja napsia poikki tää pehko. Lopun aikaa ihastelen tätä pituutta ja tutkin peilist tota tyvikasvua. Uhah pitäiskö sitä taas iskeä tappavat blondimönjät päähän ja rääkätä vähän itteään ja hiuksiaan.

Tarvisin muuten uuden harjan.

Keksittiin tänään alustava penkkariteema ja se on aika mahdikas ja oon aika innoissani, joskin mulla on valinnanvaikeus.

Nukuin kahden tunnin päiväunet ja luin hyvää dekkaria eteenpäin.

Ostin kaupasta kuivaluumuja ja aprikooseja ja mussutin niitä pelaten sims socialia, joka muuten on alkanut pikkuhiljaa ärsyttää mua syystä että se lagauttaa koko muun koneen.

Löysin viikonloppuna myös parhaimman pelin ikinä, jota olen etsinyt vuosien ajan uudelleen, pelattuani sitä kerran.