"Mitä sä harrastat?"
Mä harrastan lukemista, kirjoittamista, piirtämistä, maalaamista, photoshopilla leikkimistä, lenkkeilyä, irkissä notkumista ja F5 tasaista painamista lobotomisesti tietokoneen näyttöä tuijottaen.
Näin mä yleensä vastaisin. Virallisempiin papereihin kirjaisin ylös vain viisi ensimmäistä. Samat viisi harrastusta ovat ne, joiden harrastuksiksi määrittelemistä tai määrittelemättömyyttä en osaa päättää. Onko jokin asia harrastus jos sen parissa viettää aikaa lopulta vain todella harvoin (vaikka siitä kuinka pitäisi)? En mä taida oikeasti harrastaa mitään, korkeintaan sitä lenkkeilyä. Se sentään on ihan oikea harrastus, saatan toisinaan käydä lenkillä vaikka neljästi viikossa (paitsi näin päälle 20 asteen pakkasilla, ei kiitos ei).
Hei olen Vilma ja harrastan odottamista. Luennolla odotan luennon loppua, ohjauksessa omaa vuoroani, kotiin päästyäni odotan ruoka-aikaa. Välillä odotan sitä hetkeä jolloin on todella pakollista alkaa tekemään jotain pakollista asiaa (kuten kotitehtäviä tai tiskaamista). Kaikki illat odotan nukkumaanmenoaikaa, yleensä vailla edes tahtoa motivoida itseäni tekemään mitään muuta. Odotan. Katson netflixiä (vaikken edes jaksaisi), painelen F5, tuijotan irkin itseään toistavia keskusteluja ja toistelen satunnaisiin väleihin itselleni ominaisia sanomia. En tee mitään merkityksellistä. Odotan vain. Sitten tulee nukkumaanmenoaika
(Miten se nukkumaan menenminen muuten tuppaa venymään vaikka sitä samalla vain odottaa? Nukkumaanmenoajan jälkeen sitä tuntee olevansa jotenkin jännästi jatkoajalla).
Nukkuessaan pääsee ehkä jopa yhdeksäksi tunniksi irti odottamisesta.
Mietin vain missä piilee se motivaatio joka saa ihmisen tekemään asioita, joista saa jotain irti jatkuvan tekemättömyyden sijaan? Mulla on lukemattomia lukemattomia (heh hehe) kirjoja ja päiväkirja, joka ei täyty koska en jaksa patistaa itseäni tarttumaan siihen, vaikka tiedän kuinka mahtavalta kirjoittaminen tuntuu. Puhumattakaan niistä maalaus, piirustus ja askarteluprojekteista, jotka odottaa vain ja ainoastaan tekijäänsä mun valkoisen lipaston syövereissä.
Mun mielestä on kaikenkaikkiaan aika absurdia, että itselleen mielekkäiden asioiden tekemiseen tarvii erityistä motivointia, milloin musta tuli näin kamalan passiivinen ihminen? Ymmärrän kyllä, että esimerkiksi siivoamisen tai tiskaamisen aloittaminen tuntuu vaikealta, mutta että harrastustensa pariin syventyminen? Oikeastaan taidan siivota ja tiskata useammin kuin lukea tai maalata.
Ehkä kyse voi olla siitäkin, että kodin askareet tuntuu edes jollain tasolla pakollisilta tehtäviltä. Pakolliset asiat on pakko tehdä, vapaavalintaisia ei. Voi vaihtoehtoisesti vain odottaa että vapaa-aika on ohitse ja on taas jotain pakollista tai ennaltamäärättyä puuhaa.
Tässä kohtaa pitäisi varmaan olla joku loistokas kaiken ajatusvirran (ajatusoksennuksen) yhteen kokoava päätöskappale, mutten rehellisestisanottuna tiedä miten tätä kokoaisin. En usko että jatkuva odottaminen on ihmiselle kovin hyväksi. Eikös nykyhetkessä eläminen ole jotenkin yleisesti paras ratkaisu, ei saisi märehtiä menneitä eikä murehtia tulevaa? Voin vain kuvitella mitä kaikkea voisin olla, miksi voisin tulla ja mitä voisin saada aikaiseksi, jos tekisin useammin jotain muuta kuin odottaisin.
Silti mä vain odotan. Nytkin. Odotan ajan kulumista, en välttämättä sitä mitä tulee tapahtumaan. Odotan lisää odottamista. Mutta kyllä mä luulen että joskus opin ja sitten jaksan enemmän. Sitä odottaessa (heh heh).
Oikeasti en tiedä mitä tekisin tällä kaikella ajalla? (Tai tiedän kyllä, mutta kertokaa joku viisaampi kuinka sen teen?) Nyt voisi melkein olla jonkinlaisen lupauksen aika. Lupaan (itselleni, te olette vain todistajia) yrittää harrastaa enemmän ja opetella kuluttamaan aikaa itselleni tärkeiden asioiden parissa.
Lupaan!
Mitä te harrastatte? Mitä te odotatte?
