maanantai 23. joulukuuta 2013

hyvää aatonaattoa ja joulua ihan kaikille



Tyypillisesti ollaan vietetty aatonaattoa ahkerasti ahertaen ja kotitöiden, ruuanlaiton sekä lahjojen paketoinnin parissa puuhaillen. Tänään mummi ja vaari tuli kuitenkin meille syömään, päästiin aloittamaan jouluruokailu päivää etuajassa ja ehdittiin hengähtääkin hetki ja toinen. On sitä silt puuhattukin: koristeltu kuusta, tehty ruokaa, siivoiltu ja paketoitu niitä lahjoja. Mutta kivaa on ollut jokatapauksessa. Huomiselle on jäljellä vielä hieman tekemistä, mutta iltapäivällä ollaan jo tyytyväisinä Helsingissä viettämässä aattoa sukulaisten kanssa. Ihanaa.




Siskokin kotiutui viime yönä Ranskasta (jossa oli siis vaihdossa koko syyslukukauden ajan), joten koko perhe on taas iloisesti koossa. Ranskantuliaisia on keittiönpöydät kallellaan ja mulla on jälleen kaksi levyä tavattoman hyvää suklaata. Ilmeisesti Suomeen palaaminenkin voi olla melkoinen kulttuurishokki, välillä pitää kysyä kahdesti mitä armas siskoni tarkoittaa kun korvaa suomenkielisiä sanoja ranskalla.


Hyvää aatonaattoa ja ylipäätään joulua ihan jokaiselle! Kaikille! Sinullekin! Kertokaa kaverillekin hyvät joulut minulta! Ja naapurille! Jee!

maanantai 16. joulukuuta 2013

joulukoristeita

Oulukotia koristaa neljä joulukoristetta. Kaksi niistä tein itse viimeisimpien viikkojen aikana jouluinnostuksissani, yhden sain viime vuonna joululahjaksi kummitädiltäni ja yhden (jonka kuva valitettavasti uupuu tästä postauksesta) sain myöhäisenä syntymäpäivälahjana ystäviltäni pari viikkoa sitten pikkujouluissa.


Tämän joulutähden tekemiseen upposi yllättävän kauan aikaa, vaikka se tuntui idealtaan niin vaivattomalta. Ohjeen löysin blogeja selaillessani täältä. Tiimarissa sattui olemaan hurjat joulukorttialennukset, joten edellisvuosien joulukorttien puutteen takia (en ole ehtinyt saamaan Ouluun vielä useitakaan kortteja) tein koristeen uusista korteista. Toki kierrätetty tähtönen olisi ollut vielä astetta sympaattisempi ja viehättänyt korttien satunnaisuudella. (Kuitenkin harkitsen salaa vielä käyväni Tiimarissa hamstraamassa mahdolliset viimeiset joulukortit ja tehtailevani lisää tähtösiä.)

Voisihan näitä tehdä yksivärisinäkin, jostain syystä mua on vain viimeaikoina viehättänyt sellainen rönsyilevä värikylläisyys ja omituisetkin yhdistelmät. Jostain syystä sellaiset asiat kuiskii mulle sanaa "kodikkuus".


Onko joku muukin kävellyt Stockmannin joulukoristeosastolle ja huomannut sen kirjavan langalla päälystetyn poron? Vähän ylväämmän, isomman ja jouluisemman värisen kuin yllä oleva tekele. No, tässä on mun versio. Jostain syystä opiskelijana en raaskinut maksaa kolmeakymmentäviittä euroa langalla päällystetystä styroksi (jotain kevyttä ja valkoista se ainakin oli) eläimestä, vaikka mieleni kyllä teki.

Onneksi on aikoinaan pesukoneen pakkauksesta kaivetut styroksit, mattoveitsi ja erikeeperiä. Kirjavaa lankaa löytyy sattumalta lähikaupasta ja samana iltana on valmiina yksi pieni porovauva. Vappuporoksikin kutsuttu, mutta ehkä jollain tapaa jouluinen "tein itse ja säästin" koriste. Hurraa! Eihän se yhtä ylväs ole kuin esikuvansa, mutta tuollainen pyöreänpehmoinen ja erilämmin vauvaporo.


Kummitädiltäni lahjaksi saatu joulukoriste on yksinkertainen, mielikuvituksellinen, kaunis, herkkä ja etenkin ihana. Katsokaa nyt sitä. Oi.

Parin vuoden päästä voi ehkä jo nimetä jonkin pahvilaatikon joulukoristelaatikoksi, huisia.

Huomenna aamusella käyn tenttimässä rakennusopin kurssin ja sitten siirryn joululomailemaan, meni läpi tai ei. Sata ja yksi asiaa jäi tekemättä ja palauttamatta ennen lomaa, mutta ehkä niistä ehtii huolehtia myöhemminkin. Loppuviikosta matkustan Etelä-Suomeen ja sitten onkin jo kohta joulu. Ihanaa.

tiistai 10. joulukuuta 2013

yksi dinosaurus ja sen kappeli

On tämän viikon toinen päivä ja oon palauttanut jo kaksi työtä! Kaksi! Se on yksi per päivä, jos ei oteta huomioon, että olen tehnyt kyseisiä(kin) töitä aktiivisen epäaktiivisesti koko syksyn. Huojentavaa, edes jokin on tehty, ohi, menneisyyttä. Ja opintopisteet varmoja, tulossa, matkallaan. Hyvä minä.


Oon tehnyt myös jotain muuta. Piparkakkutalon. Oikeastaan piparkakkukappelin. Ekumeenisen kappelin. Koko homma on siis nykyaikaisen arkkitehtuurin kurssille suunnittelemani ekumeenisen kappelin mallinen, mitäpä sitä uusia kaavoja keksimään, kun kyseisillä on rakennettu jo varsin kompakti ja mainio puumallikin.


Jokin piparkakkutalojen tekemisessä on kivaa, mutta jokin ärsyttää. Se jokin on se, ettei kaikkea saa millään osumaan juuri kohdalleen. Piparit turpoaa uunissa menettäen muotonsa (ja niiden leikkaaminen muotoon kuumana vasta vaikeaa onkin) tai taipuu epämääräisesti väärään suuntaan. Joku seinä on paksumpi kuin toinen, kaupasta ei löydy kivoja karkkeja ja sokerikuorrute loppuu kesken. Pari kertaa meinasin hermostua, lähinnä tosin tuossa leipomisvaiheessa, kun koin että koko projektin olisi voinut lopettaa alkuunsa. Ei tästä mitään tule, huono talo, huono idea. Ai mikä pessimisti?


Mutta ihan hyvä talo tuli. Ihan kelpo mökki, kyllä tuota pari viikkoa jaksaa katsella. Kuvista voi ihastella sitten myöhemmin ja nostalgian pyörteissä miettiä miten ihanaa piparkakkutalojen rakentaminen onkaan. Oih.


Pihallekaan ei mahtunut kuin yksi dinosaurus.

perjantai 6. joulukuuta 2013

eräät pikkujoulut oulussa

Viime viikonloppuna oli pikkujoulut. Nykyään ympäri Suomea asuvat lammikaverit hyökkäsi Ouluun, pelattiin barbie lottoa, katsottiin useita huonoja elokuvia ja naurettiin paljon. Kiva viikonloppu.


Viiksibileet? viiksibileet. Viikset on aina hyvät, oli bileet tai ei. Erityisen hyvät ne on kun ne on punaiset. Vielä paremmat ne olisi jos pysyisi päässä eikä haisisi niin kamalan pahalta. Ja sit kameran tarkentaminen oikeaan kohtaan voisi myös olla ihan kiva juttu, mutta mitäpä pienistä.


Niitä lammityttöjä. Pistetään toi pienin taka-alalle niin se näyttää vielä pienemmältä ja tapimmalta. Ei sitä oikeasti harkittu, mutta oonhan mä nyt aika kirpun näköinen tässä, voi juku. Mangoshotit on hyviä, eikä edes petollisia tai muuten ikäviä.


Päiväuniaika on olellinen.


Viiksikaveri on eritärkeä.


Ja se barbie lotto. Nostalgia on parhautta ja barbie on todella kaunis. Niin kaunis.

Kivojen pikkujoulujen jälkeen valmistautuminen ei niin kivaan, rankkaan, stressaavaan ja kiireiseen kouluviikkoon ei ollut mukavaa. Oikeastaan se oli tuskaista ja hyvin vaikeaa. Mutta nyt sekin viikko on ohi ja koulua on jäljellä enää vähän yli viikko, sen jälkeen jätän Oulun taakseni, oli harjoitustyöt palautettu tai ei.

maanantai 25. marraskuuta 2013

keikistellen

Välillä en osaa hymyillä kuvissa ja välillä onnistaa. Välillä kaikki kuvat on ihme kakkaa, välillä löytyy kivojakin. Oispa joku valokuvausgeeni ja näyttäisi valtaosassa kuvista hyvältä. Tässä ois nyt tämmösiä, missä hymyilen lauantaina 23.11.2013 puoliltapäivin kun oltiin lähdössä kaupungille.



Oikein keikistelen. 

Käytiin pitsalla ja saatiin ylimääräinen pitsa kun ne teki ensin väärän. Kurjaa että ravintola teki tappiota, mutta onnellista että kaksi opiskelijaa sai ilmaista ruokaa.


Koulua on jäljellä kolme viikkoa ja risat ja laskin, että mulla on ainakin kymmenen eri kouluhommaa tekemättä. Ja kaiken kruunaa yksi pirullinen tentti. Voi stressi ja kiire. Omiakin juttuja olisi.

lauantai 23. marraskuuta 2013

tule jo joulu


Heräsin aamulla tuttuun tunteeseen. Nyt on jouluaatto. Siltä se tuntui. Television äänet kuului etäisinä, Ulkona oli hämärää mutta lumen ansiosta kumman valoisaa. Ei jaksanut nousta ylös vaikka olo oli jännän virkeä. Rentoa makoilua sängyssä.


Olisipa jo joulu. Viimeiset kolme viikkoa olen tasaisin väliajoin huokaillut samaa. Olisipa. Jouluna kaikki tyhmät ja vaikeat koulujutut pitäisi olla jo tehtynä. Jouluna on joulusauna, joulukuusen koristelu ja joulupuuroa. Illalla sukulaisia, ihanaa jouluruokaa ja joulupukki. Jouluna on rentoa lautapelien pelaamista ja hälinää johon menee välillä hermot. On kiireellisiä ostosreissuja lähikaupunkeihin ja kotiaskareita vaikka muille jakaa. Keittiössä on aina kuuma koska uuni on päällä lähes koko ajan.



Voi kuinka kaipaankaan joulua. Jäljellä olevat neljä viikkoa odotusta tuntuvat ikuisuudelta. Jäljellä on ihan liikaa tekemistä. Kaikki turhauttava tietokoneella istuminen, uusien ohjelmien opetteleminen ja piirtäminen erottavat minua joulusta ja saavat sen tuntumaan tavattoman kaukaiselta. Onneksi ensi viikonloppuna on edes pikkujoulut.


Joulukuvia parilta viime vuodelta. Olisipa näitä enemmän.

perjantai 22. marraskuuta 2013

Heihei Sulo-kani



Kolme ja puoli vuotta sitten sain viikoksi hoitoon erityisen ihanan ja todella persoonallisen kaniherran. Viikon jälkeen minulta kysyttiin, haluaisinko pitää kanin. En osannut edes kuvitella vastaavani ei. Äiti ja isi painottivat, että Sulo olisi sitten minun kanini ja minä pitäisin siitä huolen.






Kuten jokainen lemmikin omistaja ehkä sanoo, Sulo oli todella erityislaatuinen tapaus. Viime maanantaina pienen kanin matka päättyi erääseen eläinlääkäriin. En oikein osaa sanoa tai kirjoittaa asiasta mitään. Mitä siitä sanoisikaan. Elämän kiertokulku, luopuminen on osa elämää ja se pitää vain hyväksyä, vaikka kuinka itkettäisi. Suloa kaivataan kovasti, siistit lattiat ja hiljaiset yöt tuntuvat oudoilta ja erilaisilta. 




Iltaisin meinaa aina kysyä laitoitko jo Sulon nukkumaan. Miksei keittiössä tarvi enää varoa askeliaan? Miksi leipälaatikon voi huoletta jättää auki? Miksei kukaan enää röhki? Miksi ei tarvitse varata junalippuja eläinvaunuun? 





Heihei ihana Sulo.

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

on tekemistä mutta ei ole tekemistä

Viime viikolla oli paljon koulua, tällä viikolla ilmeisen vähän. Koulu on siitä hyvä ettei tarvi vaivautua keksimään itselleen tekemistä illoiksi. Nyt pitäisi kokoajan keksiä jotain. Jos ei keksi niin tylsistyy ja turhautuu. Siitä kombosta ei mahda olla koskaan seurannut mitään hyvää.


Tänään tiskasin, siivosin ja ompelin seinälle laskutaskun. Tarvisin keittiöön seinälle pienen kirjahyllyn keittokirjoja varten. Ja lääkkeille kivan rasian jota kehtaisi pitää esillä.

Eilen aloitin maalaamaan isoa taulua. Taustaväri on aluillaan, kolme neljäsosaa taulusta näyttää kivalta ja yksi kulma on täysin epäonnistunut. Onneksi akryyiväreillä on helppo (yrittää) korjata aiempia tekemisiään.


Kokattiin tänään meksikolaishenkisiä täytettyjä paprikoita ja guacamolea.

Meidän keittiössä on nykyään kaksi ihanaa keltaista tuolia ja pöytä joka ei heilu! Mistä tulikin mieleeni, että voisin joskus toteuttaa sen kotipostauksen joka lupasin yli vuosi sitten, hups.

tiistai 12. marraskuuta 2013

!!! vuosikalenteri 2014 !!!

Kalenteria odotetaan painosta tämän viikon lopulla!

Hinta 15e sis postikulut ja alv 24%.

Tilauksia voi lähettää sähköpostilla osoitteeseen: vilmak93@gmail.com
Tilaukseen sähköpostin lisäksi mukaan nimi ja postitusosoite!

Vastailen sähköposteihin lisäinfon kanssa.

suunnittelu ja copyright vimmu, tuotanto kh-DESIGN, paino Eco-Print Oy


lauantai 9. marraskuuta 2013

oi Ranska, oi ruoka

Oi Ranska, oi ruoka. Ihan aavistuksen verran kaipaan Ranskan matkaa, uusia makuelämyksiä ja jatkuvaa ulkona syömistä. Ai niin ja leivoksia. Leivoksia nyt kaipaa käytännössä aina.


Esittelen teille nyt krepin, crepesin, hyvin perinteikkään ranskalaisen täytetyn letun. Näitä saa makeina ja suolaisina ja (kuten huomaatte) päädyin suolaiseen koska nälkä oli kova. Täyttet: emmental, kermaperunat ja kinkku. Makuelämys: loistava.



Mitä olisi matka ilman kosketusta paikalliseen ruokaan. Toisena päivänäni Ranskassa kävimme perinteisessä Lyonilaisessa ravintolassa. Ylemmässä kuvassa Hetan (valtaisa) salaattiannos, joka sisälsi ainakin pekonia, krutonkeja, salaattia, munan ja erihyvää kastiketta. Alhaalla tilaamani ranskalainen sipulikeitto, joka oli tavattoman hyvää, mutta myös hyvin täyttävää.



Olisi pienoinen rikos ruokakulttuuria kohtaa käydä Ranskassa ja olla maistamatta edes yhtä macaronia. Käytiin ostamassa macaronkaupasta (!!) yhdet pienet ihanuudet. Mango-passion, kaipaan sinua edelleen.


Pitseriassa osattiin olla ahnehtimatta ja syötiin neljä vuodenaikaa pitsa puoliksi. Pitsakin erosi aika merkittävästi Suomessa syömistäni tapauksista, täytettä oli todella paljon ja se tuntui olevan heitelty pohjan, kastikkeen ja juuston päälle suloiseksi sekasotkuksi. Hyvää, täytyykö sitä edes erikseen mainita.


Omenapiirakkaa suolaisella kinuskijäätelöllä? Kyllä kiitos.



Hetan ja Jennien jälkiruuat, jäätelötäyteisiä tuulihattuja ja jäätelöä kirsikkahässäkällä.



Lounaaksi on hyvä hakea täytetyt patongit ja leivonnainen. Ranskassa lähes kaikissa ruokapaikoissa oli vaihtoehtona tilata jokin "menu". Menuun kuului esimerkiksi alkuruoka, pääruoka ja juoma tai pääruoka, jälkiruoka ja juoma. Menut tulivat välillä yllättävänkin paljon halvemmiksi kuin ruokien ja juomien erillinen tilaaminen.

Oheinen lounaskin oli menu tarjous, eikai me muuten olisi keskellä päivää leivonnaisia syöty (oltaisiin tietenkin, ketä mä yritän huijata, kerrankos sitä Ranskassa!). Toinen patonki oli kanatäytteinen ja toinen piti sisällään chorizoa. Jälkiruuaksi omena-aprikoositorttua.



Flam, eli valkoinen pitsa. Toisin sanoen pitsa joka ei sisällä tomaattikastiketta vaan pohjan päälle on sivelty esimerkiksi hapankermaa. En tiedä mitä kyseisessä flamissa tarkalleen oli käytetty, kun pikaisesti googlaa suomeksi valkoinen pitsa, löytää ohjeita esimerkiksi tuorejuustollakin toteutettuna. Syötiin flam kinkulla, sipulilla ja emmentalilla ja toinen lohella ja tomaatilla.


Praline Lyonaisea löytyi vähän joka paikasta joka muodossa. Itse maistoin praliinipiirakkaa. En edelleenkään ole täysin varma siitä, mitä kaikkea kyseinen praliini sisällään pitää, mutta pähkinöiden lisäksi sille oli tyypillistä punainen väri. Hyvää.


Creme Brule koska Ranska.


Päiväkahvit, croisantteja, mustikkapiirakkaa ja vadelmatorttu.



Viimeisenä aamuna ennen lentokentälle lähtemistä raahauduttiin vihdoin brunssille. Tyyristähän se oli, mutta kyllä riitti syötävää. Ja niin hyvää. Silmät suurina katseltiin kuinka pieneen pöytään kannettiin aina vain lisää tavaraa. Leipiä, jugurttia, mysliä, salaattia, leikkeleitä, juustoa, munia, erilaisia levitteitä, kaakaota, kahvia, mehua. Luksusta.






Kaiken yltäkylläisyyden keskellä saatiin yllättävän hyvin tyhjennettyä täyteen ahdettua pöytäämme. Kaikkea oli tietenkin pakko maistaa, olihan siitä maksettu (ja olihan se nyt älyttömän hyvää ja ihanaa).

Voin kertoa että tällä hetkellä tämän tekstin (ja kuvien) ansiosta tekee mielettömän paljon mieli seuraavia asioita: suolainen kreppi, croisantti, omena-aprikoositorttu ja kinkku, sipuli, emmental täytteinen flam. Ai niin ja tuo Lyonilainen salaatti. Kaikki mulle heti nyt kiitos.