maanantai 7. huhtikuuta 2014
hyvää huomenta, maanantaita, alkavaa viikkoa ja huhtikuuta kaikille
Hyvää huomenta. Hyvää maanantaiaamupäivää. Hyvää alkavaa viikkoa. Hyvää alkanutta huhtikuuta. Hyvää kaikkea teille kaikille.
Muistakaa juoda teetä (tai kahvia tai vettä tai tuoremehua tai mitä ikinä haluattekaan juoda) ja ahkeroida niin paljon kuin henkilökohtaiset rajanne sallivat.
Jos ette jaksa niin aina ei tarvitse. Mutta aina ei kannata olla jaksamatta. Joskus kannattaa vähän pakottaa itseään työhön. Ei kuitenkaan aina. On ihan okei, jos aina ei vain jaksa ja pysty.
Muistakaa lukea kivoja kirjoja (tai maalata, piirtää, kirjoittaa, soittaa musiikkia, kuunnella musiikkia, urheilla tai mitä ikinä haluattekaan todella tehdä) ja ottaa aikaa myös itsellenne.
Muistakaa syödä hyvin. Jos ei syö hyvin ei voi hyvin ja lopulta kuolee, muistakaa syödä. Tehkää lempiruokaanne. Mitkä on teidän lempiruokia? Mun lempiruokaa on jauhelihakastike ja perunat. Äidin tekemänä. Se on niin tavallista.
Muistakaa kastella huonekasvejanne, mäkin yritän. Muistakaa ulkoilla, siellä on kevät. Sen tietää katupölystä, auringosta ja siitepölystä, siitä että lenkkipolut on täynnä ja ihmiset hymyilee.
Muistakaa hymyillä, hymyllään voi piristää itsensä lisäksi myös muita ja se on melkein parasta. Hymyilkää vastaantulijoille. Hymyilkää naapurille, kaupan kassalle ja ennenkaikkea itsellenne. Hymyilkää peilille.
Optimismioksennus, korjaussunnittelun leikkauspiirustus ja kannullinen teetä. Tällaista mun maanantaihin.
sunnuntai 6. huhtikuuta 2014
ikävä elämä ei onneksi (ehkä) ole lopullista
Joskus kaikki on aika ikävää, mutta onneksi se ei yleensä ole lopullista. Haluan painottaa myös että itkeminen on ihan normaalia. Olen itkenyt vähän kaikkialla muuallakin, joten itketään nyt sitten internetissäkin. Joskus vaan itketää ja sitten on ihan hyvä itkeä.
Oon löytänyt itsestäni kaiken kakan keskellä yllättävää optimistisuutta. En jaksa olla surullinen, tahdon toivoa ja uskoa parempaan huomiseen. Joten uskon. Asioilla on tapana järjestyä vaikka elämä välillä yrittää väittää muuta.
torstai 3. huhtikuuta 2014
joskus elämässä vain tarvitsee perunaleimasimen
Mitä pitää tehdä kun tajuaa todella haluavansa tehdä perunaleimasimen? Varmaan ottaa kaapista peruna ja ryhtyä toimeen. Mutta entä jos kaapissa ei ole perunoita? Varmaan mennä kauppaan. Entä jos ei jaksa mennä kauppaan? Varmaan valittaa asiasta facebookiin ja päättää mennä huomenna ostamaan perunoita.
Huomenna mä ostan perunoita ja valkoista maalia. Sitten mä jatkotyöstän ja ehkä jopa viimeistelen jäätävän värioksennusmaalauksen, jonka kanssa vietin tänään useamman tunnin. Joskus se iskee täälläkin, inspiraatio ja taideflow. Maalausflow ja se hetki kun ei jaksa etsiä mitään millä levittää liimaa ja päätyy tunkemaan sormensa siihenkin (mutta oikeasti erikeeperjäämien kuoriminen sormien päältähän on iso osa liimaamisen ihanuutta, sehän on ihan parhaita asioita mitä on?). Sitten voi sormet liimassa ja maalissa repiä, leikata, liimata ja sotkea. Ja päätyä siihen lopputulokseen että tarvitaan perunaleimasin.
Oon asunut nyt neljä päivää pienessä yksiössä Ano Jänön kanssa ja pidän tästä. Pidän omasta pienestä keittöstä, tiskikaapista jonka oviin teippasin ankkakortteja, ikkunasta jonka eteen asettelin teeni, hyllyistä jotka on ihan liian korkealla näin pienelle ihmiselle. Pidän siitä miten kaikki mun ihanat tavarat ja huonekalut on pienemmässä tilassa. On ihan sama mihin suuntaan kääntyy ja voi aina hukkua estetiikkaan ja ihanuuteen. Pidän siitä että mun pieni vaatehuone on liian pieni ja omituisen mallinen.
Mutta kaipaan keltaista suihkuverhoa. Jos tiedätte mistä sellaisen saisi taiottua, vinkatkaa kiltit. Mulla menee aika hyvin vaikka faktojen perusteella en ihan uskoisi sitä itsekään. Koulutyötkin melkein etenee. Tai ehkä oon vaan liian iloisella tuulella juuri nyt tätä kirjoittaessani. Huomenna tai 20 minuutin päästä voisin pessimismipäissäni kirjoittaa jotain aivan päinvastaista. Ja varmaan kirjoittaisinkin, mutta nyt on hyvä.
Tiistaina melkein hermostuin nykyaikaisen arkkitehtuurin opettajalle. Note to self, olet edelleen erityisen räjähdysherkkä nälkäisenä. Syö välipaloja niin kaikilla on kivempaa.
tämä on erään äärimmäisen innoittuneen taiteellisen hetken tulos. mä leikin, kokeilen ja yritän. erehdyn, opin ja nauran. meinasin liimata tähän pääsiäistipuja. koska teki mieli. ettäs tiedätte.
Huomenna mä ostan perunoita ja valkoista maalia. Sitten mä jatkotyöstän ja ehkä jopa viimeistelen jäätävän värioksennusmaalauksen, jonka kanssa vietin tänään useamman tunnin. Joskus se iskee täälläkin, inspiraatio ja taideflow. Maalausflow ja se hetki kun ei jaksa etsiä mitään millä levittää liimaa ja päätyy tunkemaan sormensa siihenkin (mutta oikeasti erikeeperjäämien kuoriminen sormien päältähän on iso osa liimaamisen ihanuutta, sehän on ihan parhaita asioita mitä on?). Sitten voi sormet liimassa ja maalissa repiä, leikata, liimata ja sotkea. Ja päätyä siihen lopputulokseen että tarvitaan perunaleimasin.
Joskus elämässä vaan tarvii perunaleimasimen.
Sellaista se on.
hyi miten likainen ikkuna!
Mutta kaipaan keltaista suihkuverhoa. Jos tiedätte mistä sellaisen saisi taiottua, vinkatkaa kiltit. Mulla menee aika hyvin vaikka faktojen perusteella en ihan uskoisi sitä itsekään. Koulutyötkin melkein etenee. Tai ehkä oon vaan liian iloisella tuulella juuri nyt tätä kirjoittaessani. Huomenna tai 20 minuutin päästä voisin pessimismipäissäni kirjoittaa jotain aivan päinvastaista. Ja varmaan kirjoittaisinkin, mutta nyt on hyvä.
Tiistaina melkein hermostuin nykyaikaisen arkkitehtuurin opettajalle. Note to self, olet edelleen erityisen räjähdysherkkä nälkäisenä. Syö välipaloja niin kaikilla on kivempaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)