perjantai 24. helmikuuta 2012

kamala vessahätä

Angiina ja antibiootteja. 
Psykologiaa ja matematiikkaa
Päänsärkyä ja hipstereilyä.
Luovaa kuvanmuokkausta ja tietokonepelejä. 
Sipsiä ja jäätelöä. 


maanantai 20. helmikuuta 2012

onnellista lukulomaa

Näin unta että olin harry potter ja varastin salaisuuksien kammiosta, joka oli vanhassa autiotalossa, oman päiväkirjani ystäväni tiian kanssa. Meinattiin jäädä kiinni, pihalla oli eeppinen velhotaisto satunnaisen lenkkeilijän kanssa, mutta lenkkeilijä osoittautuikin tiian tyttöystäväksi.

Aamulla heräsin kuumeeseen. Mutta kun on vähän kuumetta, voi ihan hyvin mennä toisiksiviimeiselle kuviksentunnille, eikö? No kannattiko. Ei kannattanut. Kuume on noussut ja noussut ja oon kipeämpi kuin ehkä vuoteen. Ennen olin tosi harvoin kipeenä. Tänä talvena oon ollut kai viidesti. Tosin vain pienesti ja vähän. Paitsi nyt.

Lukuloma alkoi kaikkea muuta kuin huonosti. Vituttaa etten voi lukea, jään jälkeen ja en ehdi päntätä tietoa päähäni. Pitäisi levätä mutten saa nukuttua. Kuume laskee varmaan pian kun sekakäytän finrexiniä ja särkylääkettä.

Ja tämä on niin huono postaus että pelastan sen näyttämällä miten sinisiltä violetti peruukki saa mun silmät näyttämään.

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

krapula kertaa kolme

Annan teille nyt kasan ohjeita menestyvien ihmissuhteiden luomiseen ja yleiseen hauskanpitoon. Asiantuntija kun satun olemaan. Not.




Tutustu uusiin ihmisiin umpihumalassa. Haahua ympäriinsä ja pälätä omiasi. Jos et ymmärrä mitä toinen sanoo, esitä silti ymmärtäväsi. Nyökyttele ja hymyile paljon.

Hukkaa hyttikortti ja jää hengaamaan käytävään vanhojen ja uusien tuttujen kanssa. Aina huono huumori ja liiika nauraminen nukkumisen voittaa.

Nuku ainoastaan 3 tuntia. Aloita aamu tequilalla. Yhdistelmä takaa hypergineettisen adhd -humalatilan. Tämä tietenkin on paras tila mennä juttelemaan edellisillan tuttavuuksille.

Kannattaa myös huutaa "uuteen nousuun" mahdollisimman innokkaasti, heiluvaisesti ja hyppiväisesti, jotta vaikuttaisit keskittymishäiriöisen retardin kakaran lisäksi myös alkoholisoituneelta nuorelta.


Mitä hauskanpitoon tulee, alkoholi on jälleen ystävämme. En tiedä, kuka keksi aloittaa toogabileet, mutta harmittaa etten ehtinyt mukaan. Vartijan mielestä tooga ei ilmeisesti ollut vaatteeksi laskettava asustus.

Tanssi, tanssi, tanssi, eksy, yritä epätoivoisesti etsiä ystäviäsi ja päädy tanssimaan lisää.

Jos tylsyys yllättää tanssipaikkojen sulkeuduttua, on hissillä ajelu varteenotettava vaihtoehto. Mene hissiin vapaavalintaisessa seurassa ja paina jokaista nappia. Tee tuttavuutta muiden hissinkäyttäjien kanssa ja katsele eri kerroksien meininkiä.

peeäs. Älä anna potkija-pauliinan pilata tunnelmaa.

kuvapitoisin postaus ikuisuuksiin












Nyt olen virallisesti lukulomalainen. Ilman lukusuunnitelmaa, joka piti tehdä tänään. Olen virallisesti käynyt risteilyllä ja hyppinyt julkisesti violetissa kokovartalotrikooasussa. Olen ollut siellä pirun rekan lavalla, jossa on aina ennen ollut vaan niitä isoja ihmisiä, melkein aikuisia. Mä oon ainakin vielä täysverinen kakara. On se ehkä tullut todistettuakin. Eniveis on ollut supermahtavat pari päivää ja tänään saan oikein luvallisesti lagailla koko päivän.

tiistai 14. helmikuuta 2012

sukkalaatikko

Okei on kai ihan okei toivottaa facebook kavereilleen hyvää ystävänpäivää tilapäivityksen muodossa. Kavereitahan ne ainakin nimensä perusteella on. Okei on kai myöskin ihan okei toivottaa bloginsa lukijoille hyvää ystävänpäivää blogissaan, onhan lukijat aika ystävällisiä kun jaksaa lukea päläpäläpälätystä milloin millaiseltakin bloggaajalta ja milloin mistäkin aiheesta.

Okei on kai ihan okei kritisoida facebook seinällään sitä, kuinka ärsyttävää on kun kaikki päivittää ystävänpäivästä. Okei on kai ihan okei kritisoida blogissaan sitä, että jokaisessa blogissa on päivitys, jonka koko funktio on toivottaa hyvää ystävänpäivää.

Ensin ajattelin tekeväni ensimmäisen. Sen jälkeen turhauduin, en halua tehdä sitä, koska pääni sisällä asuva pieni ja kriittinen ärtsyvimmu ärsyyntyi HAPPYVALENTINESDAY -blogitekstien tukkiman uusien blogitekstien listan selaamisesta. (Yök, jos lause voisi olla jonkinlainen ällöys ja huonousmonsteri niin toi edellinen olisi se.... ja tämä myös.) Ajattelin tekeväni jälkimmäisen kaltaisen valitustekstin, mutta ärsyynnyin koska en halua kuulua siihenkään joukkoon.

Vaihtoehdoiksi jäi siis olla kirjoittamatta lainkaan, tai kirjoittaa täysin turha ja liian pitkä avautuminen tästä kaikesta. Valitsin jälkimmäisen, koska olen luonnoltani kirjoittaja ja saan suunnatonta nautintoa turhuuksien lätisemisestä ja itsestäänselvyyksien latelemisesta kieliopillisesti vammaisten ja urpoakin retardimpien virkkeiden muodossa. Ehe ehe.

Mulla on melkein valmis penkkaripuku (Joku voisi todeta, että sen kannattaisi ehkä olla jo valmis. No se ei ole.). Kyllä se tästä pikkuhiljaa. Kuvassa oleva hame toimikoon vinkkinä penkkariasusta, josta uupuu tällä hetkellä lähes kaikki muu. Tein sen ihan itse (leijun tässä vain vähän. oikeasti äiti auttoi. paljon).  Peeäs peilikuvaus on kivaa eikö eh?


Mulla on myös melkein valmis abiristeilyvaatetus. Tiedättekö sen tunteen kun keksii täydellisen asukokonaisuuden ja maalailee siitä mielessään täydellisiä kuvia. Miettii kuinka jokainen vaatekappale sopii ja sointuu yhteen ja asettautuu täydellisesti päällesi, saaden sut näyttämään yksinkertaisesti parhaalta mahdolliselta itseltäsi. Vaatteissa on mukava ja luonteva olo ja koet että olet kerrankin onnistunut keksimään sen täydellisen asukokonaisuuden. Sitten paita on hukassa.

Miten voi olla, että mulla on nyt hame, mulla on sukkahousut ja mulla on kengät. Mulla ei ole paitaa. Paitaa ei löydy mistään. Oon kääntänyt koko meidän talon ympäri ja soittanut siskolle niin monta kertaa että se pian hermostuu. Sitä pirun paitaa ei löydy. Mikä siitä paidasta tekee niin ihmeellisen? Se on kaunein musta t-paita ikinä. (ja tää kuulostaa yksinkertasesti koomisimmalta ikinä) Mulla on siis kaksi päivää aikaa joko löytää se hemmetin riepu tai keksiä vaihtoehtoinen paita.

--

Tiedättekö sen tunteen kun vuodattaa tuskansa johonkin/jollekin ja tilittää oikein antaumuksella... ja kun on juuri päässyt loppuun niin asiat järjestyvät. Sisko soitti äsken ja paita löytyi. Siskon poikaystävän sukkalaatikosta. Syyttävä sormeni osoittaa siis samulia. Tosin ihmettelen suuresti miksi joku haluaisi käyttää mustaa paitaa sukkana... tyylitaju kymmenen.

keskiviikko 8. helmikuuta 2012

filonilla - pikku ystävä

Matikan prelin jälkeen mua on vaivannut väsymys. Koulu on käytännössä loppunut (jos nyt ei lasketa yllättävän nopeasti lähestyviä kirjoituksia) ja helpottuneen stressaantunut väsymys vallannut sen ennen viemän tilan mun elämässä. Väsymys ja eilisiltainen hetkellinen pieni kuume. Sitten taas väsymys.

Kävin tänään opolla ja nyt tiedän miten menetellä ja minne hakea kouluun. Ehkä ainakin. Loppupäivän vietin... no ollen väsynyt.

Mä en kukistanut matematiikkaa eilen, mutta rakas pupuni sulo teki sen sunnuntaina. Onneksi toiset on onnekkaita. Toisaalta tiistaisen prelituskailuni jälkeen motivaatio pärjätä kirjoituksissa korottui vähintään potenssiin neljäkymmentäneljä. En halua, että kirjoitusten jälkeen on yhtä paha mieli kuin prelin jälkeen.


Tiedättekö kun jokatoisessa blogissa on postauksia tyylillä "sain siltä ja tältä sitä ja tätä ja voi sain nää kauniit korut siltä ja tältä randomiksi lahjaksi". Tää on nyt se hetki, kun mun blogi pääsee lähimmäksi niitä blogeja. Sain tänään ehkä lähes maailman suloisimman (ja riskialttiimman näköisen) lampun. Lamppu on laatua Lammin kirpputori ja maksoi euron.


 (tässä kohti katsotte kuvaa ja kadehditte)
(tässä kohti ihmettelette mikä tuo esteettinen ihastus lampun taustalla on)

Taustalla on mun maailman ihanin kirjoituskone. Se on tuunattu by ihana ihminen ja ihan mielettömän esteettinen. Sain sen synttärilahjaksi syksyllä, mutten jostain syystä ole vieläkään saanut aikaiseksi kuvattua sitä. Koska tuollainen rakkauskone on pakko kuvata. Se on valehtelematta kauneimpia kirjotuskoneita, joita olen nähnyt.

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

se ihan pöljä

Mitä tehdä kun haluaa kirjoittaa, muttei ole yksinkertaisesti minkäänlaista inspiraatiota?
Muokata niitä kaikkein vähiten epäonnistuneita jäljellä olevia valokuvia ja riehaantua täysin leikkimään gimpin kanssa. Been there done that.


Tänään oli matikkajuhlat. Niille, joille sana matikkajuhlat ei kerro mitään, niin ne voi tiivistää pariin asiaan: yhteinen matemaattinen tuska, pirusti ruokaa ja ahkeraa laskemista. Tiistaina on matikan preli ja yritetään parhaamme mukaan Tiian ja Sonjan kanssa valmistautua tappioomme taistossa derivaattoja, integraaleja ja etenkin logaritmeja vastaan.

Tiesittekö, että Kentuckyssa on laki, jonka mukaan piin arvo on 4? Ainakin melkein luotettavien (äärimmäisen epäluotettavien) lähteiden mukaan.

Mun on tehnyt nyt päiviä mieli tarttua saksiin ja leikata tää kuollut reuhka pois mun päästä. En vaan uskalla ennen abiristeilyä, mitä jos en osaakaan laittaa lyhyempää tukkaa sitten? Tän pehkon kanssa mulla on muutama takuuvarma hiustenlaittoniksi, joten taidan odotella vielä ainakin pari viikkoa.

Keksin muuten eilen (?) vaatteet abiristeilylle. Törmäsin netissä tähän ja hullaannuin ajatuksesta, että omistaisin moisen. Pitäisi ajella lahteen eurokankaaseen ja sen jälkeen tarttua pitkästä aikaa ompelukoneeseen. En oo ommellut ikuisuuteen jos nyt ei lasketa mukaan muutamaa farkunkorjauskeikkaa pikkurahaa vastaan.


Mikä toi pinkki raita alareunassa on ja miksi en jaksa korjata sitä pois?
Sovitaan, että se on harkittu tyylikeino, okei?

keskiviikko 1. helmikuuta 2012

anarkia, gimpviha ja hääpuku


Mä en oo ihan varma, mutta onko tää nyt sitä anarkiaa. Eiku. Toi mekko on ehkä mun mummon hääpuku lyhennenntynä. Ehkä kauneimpia mekkoja mitä omistan, mutten osaa elää sen kanssa. Mun mielestä se ei oo koskaa pukenu mua. Ehkä vielä jonain päivänä.

Huomenna on tekstitaidon preli ja meen tän tehtyäni väsäämään herkkuleipiä evääksi. Nam. Voisin oikeesti kirjottaa äikästä hyvän arvosanan, mutta todennäköisesti pissin koko homman tekstitaidonkokeella. Ei kiinnosta, eikä innosta. Tää on anarkiaa. Eikuei vieläkää huoh.

Puput on inspiroivia ja gimp on persiistä. Ja peeäs mikä idea on alkaa kuvaamaan kello yhdeksän, kun nukkumaanmenoaika on kymmeneltä. No ainakin innostava idea, koska sen tein.

Värioksennuskuviin inspiroiduin kepon takia. Näitä vaan on pakko rakastaa. Huuh.



Ja ei, en osannu päättää kumpi on kivemman värinen, joten laitoin molemmat. Nyt sitä anarkiaa. Eivaan mut kertokaa hei vaikka te. Mielipiteitä otetaan vastaan. Lyön sitten kauhalla päähän jos ne on vääriä. Vitsi oli heh.

En taida ikinä saada tukkaani enää suoraksi, mutta taiteen vuoksi pitää kärsiä eikö? Mulla on muuten pirun kiva taideteosidea, joka huuta päästä toteutetuksi. Se on kantaaottava. Hittovie, päässäkin alko soimaan taiteilijaelämää.

Jos sitä menisi tekemään leipiä ja erottelemaan hedelmäkarkit salmiakeista. Hyvää yötä maailma.