Mun energia, motivaatio ja tervelliset (terveellisemmät) elämäntavat oli ilmeisesti piiloutunut samaan paikkaan kun lenkkipöksyt. Siis vaatekomeron nurkassa olevan telineen päälle. Ihan näkyvillähän ne oli, ei vain hetkeen kiinnostanut kaivaa niitä päivänvaloon. Oli kai liian mukavaa velloa omassa epäaktiivisuudessaan ja antaa päivien lipua ohi tekemättä lähes mitään lähes koskaan.
Ei se haittaa, saa sitä levätäkin. Mulla on lupa lagailla, annoin sen itse itselleni ja ikään kuin mun luvilla mitään merkitystä olisi, annan saman luvan teillekin kaikille. Jee.
Tänään puhaltelin pölyt lenkkareiden päältä, kiskoin ne jalkaani ja lähdin seikkailemaan. Löysin uusia paikkoja, luulin pari kertaa eksyneeni ja lopulta palasin nälkäisenä, mutta iloisena takaisin kotiin. Yllättäen lenkin jälkeen ei tehnyt yhtään niin paljoa mieli keksejä ja suklaata kuin viimeisen viikon on tehnyt jatkuvasti (jos mä vähän kuitenkin...) Hyvä minä, bra bra, taputapu.
Pari päivää sitten mua houkuteltiin muuttamaan Helsinkiin kommuuniin. Houkutti älyttömästi ja vähän enemmän. (Onneksi) pään sisältä ja läheisten kavereiden joukosta löytyi kuitenkin vielä pieni järjen ääni. Jos mä nyt ensin vaikka sen kandin...
Onneksi asemakaavan ideointi ei tunnu tällä hetkellä yhtään inhottavalta hommalta. Onneksi tekee taas vaihteeksi mieli tanssia yksin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti