perjantai 15. toukokuuta 2015

hengittäminen ja sanat ovat tärkeitä

Matkustin kerran Etelä-Pohjanmaalle, takaisin Ouluun ja lopulta Lammille. Siellä olen nyt, täällä siis, kotona. Tiedä sitten missä tahtoisin olla, mutta täällä olen ja äsken olin toisaalla, kohta varmaan taas matkalla. Levoton tai jotain. Väsynyt. Nukun vähän huonosti (ehkä en ole tottunut kaikkeen valoon vielä).

Oulu puhkesi kukkaan ja muuttui vihreäksi parissa päivässä ja Lammilla kukkapenkitkin kukkii jo. Ulkona paistaa aurinko ja sitten sataa, metsälenkiltä voi poimia ketunleipiä ja niiden kukkasia. Aamupalaksi söin hedelmäsalaattia. Pyynölle voikukan lehtiä.  Haluaisin kasvihuonetalon, nukkumisparven ja pienen kanalan.


Olen katsonut liikaa netflixiä. Sillä tavalla hämännyt, jumittanut ja turruttanut itseäni. Ja sitten yrittänyt lukea, mutta ollut lukematta lukemattomia sivuja. Ja maalannut, pakkasin vesivärit mukaani. Oulussa maalaan tauluja, tänään makeaa vettä vedellä ja suolalla. Olen oppinut vesiväreistä yhtä ja toista, omista kyvyistäni kolmatta.

Ouluun on avattu uusi jäätelöbaari, kävin siellä lähes viikko sitten. Selattiin taidekirjaa ja jäätelö oli hyvää. Siellä Pohjanmaalla tutustuin ihaniin ihmisiin, löysin iloa, kiitollisuutta, uutta energiaa ja intoa. Sitten puhuin itseni pökerryksiin.

Sain kesäksi töitä, kesätöitä, töitä kesälleni. Hetken aikaa (viikko tai kaksi sitten) teki mieli ostaa ukulele ja patteri vanhan filmikameran valotusmittariin. Opetella soittamaan edes yhtä soitinta ja valokuvata koko kesä. Ehkä vielä teenkin sen. Hulavanteen tahtosin, josko sitten jaksaisin kävellä puistoihin sen kanssa. Kunhan tulee kunnolla kesä, lähiviikkoina siis. Voisipa varpaita jo uittaa lämpimässä vedessä ja tallata jalkapohjat nurmelle, rantaan, santaan, metsään.





Välillä pää on täynnä ajatuksia ja sitten niitä on taas nolla ja on tyhjyyttä ja sotkua ja välillä ajatuksia on sopiva määrä ja silloin, silloin ne voi saada järjestykseen ja kirjoitettua ylös. Se on parasta, kunhan saa itsensä kirjoittamaan ja koko vyyhti selkenee. Yksi asia pois ja sitten toinen toisella kertaa. Mulla on paljon näkökulmia asioihin ja jokainen uusi oivallus tuottaa uusia kysymyksiä. Mutta niistä kysymyksistä mä tykkään. Ja perehtymisestä.



Hyvää kevättä teille. Loppukevättä, kesän alkua. Löysin rannekoruja ja nauhoja lojumasta olohuoneen ja eteisen pöydiltä. Olisipa tosi paljon rannekoruja, onneksi on nauhoja. Kesäksi mulla on nilkkakoru. Sellainen joka helisee.

Sanat on sillä tapaa enemmän omilla merkityksellisillä paikoillaan mun elämässä nykyään. Ne sopii johonkin, pariutuu yksi kerrallaan. Siitä olen kiitollinen, iloinen, onnellinen. 

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti