joskus elämässä vain tarvitsee perunaleimasimen

Mitä pitää tehdä kun tajuaa todella haluavansa tehdä perunaleimasimen? Varmaan ottaa kaapista peruna ja ryhtyä toimeen. Mutta entä jos kaapissa ei ole perunoita? Varmaan mennä kauppaan. Entä jos ei jaksa mennä kauppaan? Varmaan valittaa asiasta facebookiin ja päättää mennä huomenna ostamaan perunoita.

tämä on erään äärimmäisen innoittuneen taiteellisen hetken tulos. mä leikin, kokeilen ja yritän. erehdyn, opin ja nauran. meinasin liimata tähän pääsiäistipuja. koska teki mieli. ettäs tiedätte. 

Huomenna mä ostan perunoita ja valkoista maalia. Sitten mä jatkotyöstän ja ehkä jopa viimeistelen jäätävän värioksennusmaalauksen, jonka kanssa vietin tänään useamman tunnin. Joskus se iskee täälläkin, inspiraatio ja taideflow. Maalausflow ja se hetki kun ei jaksa etsiä mitään millä levittää liimaa ja päätyy tunkemaan sormensa siihenkin (mutta oikeasti erikeeperjäämien kuoriminen sormien päältähän on iso osa liimaamisen ihanuutta, sehän on ihan parhaita asioita mitä on?). Sitten voi sormet liimassa ja maalissa repiä, leikata, liimata ja sotkea. Ja päätyä siihen lopputulokseen että tarvitaan perunaleimasin.

Joskus elämässä vaan tarvii perunaleimasimen. 

Sellaista se on. 

Oon asunut nyt neljä päivää pienessä yksiössä Ano Jänön kanssa ja pidän tästä. Pidän omasta pienestä keittöstä, tiskikaapista jonka oviin teippasin ankkakortteja, ikkunasta jonka eteen asettelin teeni, hyllyistä jotka on ihan liian korkealla näin pienelle ihmiselle. Pidän siitä miten kaikki mun ihanat tavarat ja huonekalut on pienemmässä tilassa. On ihan sama mihin suuntaan kääntyy ja voi aina hukkua estetiikkaan ja ihanuuteen. Pidän siitä että mun pieni vaatehuone on liian pieni ja omituisen mallinen.

hyi miten likainen ikkuna!

Mutta kaipaan keltaista suihkuverhoa. Jos tiedätte mistä sellaisen saisi taiottua, vinkatkaa kiltit. Mulla menee aika hyvin vaikka faktojen perusteella en ihan uskoisi sitä itsekään. Koulutyötkin melkein etenee. Tai ehkä oon vaan liian iloisella tuulella juuri nyt tätä kirjoittaessani. Huomenna tai 20 minuutin päästä voisin pessimismipäissäni kirjoittaa jotain aivan päinvastaista. Ja varmaan kirjoittaisinkin, mutta nyt on hyvä.

Tiistaina melkein hermostuin nykyaikaisen arkkitehtuurin opettajalle. Note to self, olet edelleen erityisen räjähdysherkkä nälkäisenä. Syö välipaloja niin kaikilla on kivempaa.