elämä on hyvä

Viime torstaina lähdin viettämään viikonloppuani Tampereelle. Palasin Ouluun tänään ja pakahdun jälleen siitä, miten paljon ihanuutta mun elämään voi nykyään mahtua. Ihania ihmisiä, ihania hetkiä, ihania paikkoja ja tapahtumia. Melkein liikaa estetiikkaa. Välillä on vähän vaikeaa uskoa, että tämä on oikeasti mun elämää. Miten siitä tällaista tuli, missä vaiheessa? Missä vaiheessa musta tuli tämä ihminen, joka antaa kaiken ihanan tapahtua ja tulla mun elämään?

En valita, en todellakaan. Mun on tavattoman hyvä olla. Tällä hetkellä olen myös väsynyt, olenhan matkustanut puoli päivää ja mun asunnossa on enemmän kuin kuuma. Oon ryytynyt, mutta tuntuu hyvältä. Edestakaisin ja ristiinrastiin matkustaminen on rankkaa, mutta antoisaa. (Toki jos olisin ollut fiksumpi, ei olisi tarvinut nytkään palata pariksi päiväksi Ouluun. On tässä suunnitelmien auki jättämisessä huonotkin puolensa.)

Tällaisista asioista kesäloman pitääkin koostua. Onneksi en saanut töitä. Onneksi kaikki aikani on vapaa-aikaa, muuten olisin varmaan jumahtanut jotenkin johonkin. Oon viettänyt aikaa mielettömien ihmisten seurassa, pelannut lautapelejä, käynyt yöuinnilla, katsonut animaatioelokuvia, tehnyt apiloista seppeleen, syönyt jäätelöä, sotkenut itseni jäätelöön (se oli vahinko), iloinnut hyvistä kirjoista, iloinnut hyvästä musiikista, tavannut lisää mielettömiä ihmisiä ja uinut lisää. Olen vain ollut olemassa tässä, hengitänyt ihanuutta elämääni ja katsellut maailmaa ympärilläni. Elämä on hyvin ja tämä kesä on erityisen hyvä.

Tavallaan tekisi mieli avata tätä kaikkea enemmän, mutta tekstin tuottaminen tuntuu tällä hetkellä kovin takkuiselta, joten ehkä jonain toisena kertana, toisenä hetkenä, toisena päivänä.

Kello tulee kaksi yöllä ja juon tavattoman hyvää mustikkamehua. Elämä on hyvä, joo.