lauantai 18. huhtikuuta 2015

meikeistä ja laittautumisesta

Meikittä eläminen on herätellyt mun pään sisällä monia ajatusketjuja.  Se on jännää, koska oikeastaan en ole viimeisen viikon meikannut juuri yhtään vähempää kuin tavallisen viikkoni aikana. Ehkä se on se tunne siitä, että en voisi meikata vaikka haluaisin. Mut on tuomittu meikittömyyteen, se ei ole valinta. Mitä jos mä haluaisin näyttää kauniilta jotain tilaisuutta varten?


En tiedä kumpuaako mun ongelmat enemmän ympäröivästä yhteiskunnasta vai oman pään sisältä (ne taitaa tukea toinen toisiaan aika tehokkaasti), mutta olen pitkään kokenut satunnaisia alemmuuskomplekseja sen suhteen, etten usein jaksa ehostaa itseäni paljoa. Mulle meikkaaminen ei ole kovin tärkeää. Sama pätee moneen muuhunkin asiaan. En jaksa useinkaan laittaa hiuksiani enkä kaivaa hajuvettä kaapistani. Kyseiset asiat tuntuu olevan monille naisille välttämättömiä rutiineja. Alemmuuskompleksipäissäni kadehdin näitä naisia, tavallisena päivänä en juurikaan. 

Kadehdin sitä, että nämä naiset näyttävät (ja tuoksuvat) tavallisenakin päivänä keskimäärin kauniimmilta, huolitellummilta ja paremmilta kuin minä. Jostain kumpuaa esiin syvä epävarmuus itsestä ja kokemus siitä, että valtaosan ihmisistä silmissä olisin jotenkin merkittävästi näitä naisia _huonompi_ ihminen. Ihan absurdia, niin kuin laittautuminen tai laittautumattomuus määrittäisi ihmisen arvoa millään tapaa. Toisinaan vaan alennan itseni näiden ihmisten alapuolelle ja toivon, että olisin aina yhtä huoliteltu kuin he. 


Mä olen vähän huoleton ihminen, en niin kamalasti välitä vaikkein silittäisi hamettani tai jos paitani alareunassa on pieni tahra. Käytän samoja vaatteita ehkä turhankin monena päivänä peräkkäin ja mun hiukset menee huonosti sillä sekunnilla kun astun ovesta ulos. En käytä hajuvettä enkä tuoksuvia pesuaineita ja rasvoja. Jos meikkaan, meikkaan yleensä vähän.

Toisinaan innostun laittautumaan ja nautin siitä. Mä kyllä tykkään laittautua, en vaan kovin usein näe sille erityistä syytä. Tiedostan näyttäväni yleisen mielipiteen mukaan paljon kauniimmalta huolellisesti meikattuna ja hiukset kiharrettuna. Meikattuna vastaanotan huomattavasti enemmän kehuja ja katseita. Ihmiset pitävät minusta enemmän meikattuna, siltä se tuntuu, vaikka näin asia tuskin oikeasti on. Hiukseni kihartaisin mielelläni päivittäin, mutta en vain jaksa ryhtyä siihen.


Ongelman ydin taitaa olla se, että välitän liikaa siitä, mitä oletan valtaväestön ajattelevan. Oletan, että olisi aina parempi olla huoliteltu ja erityisen siisti, vaikka erilaisia mielipiteitä ja arvomaailmoja on yhtä paljon kuin ihmisiä. Vertaan itseäni ympärilläni oleviin ihmisiin, jotka tuntuvat jaksavan ja välittävän ja koen olevani huonompi, kun minua ei kiinnosta. Kadehdin ystävääni, jonka silmien rajaukset ovat aina täydellisen kauniit. Jostain syystä koen (hetkittäin) ilmeisen kovaa kaipuuta ahtautua johonkin menestyvän, aina huolitellun ja häikäisevän kauniin mukatäydellisen naisen muottiin. Ihan höpöä.


Omaan maailmankuvaani jatkuva huoliteltu olomuoto ei edes istu kovin hyvin. Oikeastaan arvostan tavattoman paljon ihmisiä, jotka eivät meikkaa tai meikkaavat harvoin. Pidän itsestäni myös meikittää ja arvostan itseäni ja huolimattomuuttani. Pelkään vain, että muut eivät osaa nähdä sitä hyvänä piirteenä. Olen vähän turhan epävarma. Taas. Tämänkin suhteen. 

Avautuessani asiasta irkin puolella mua kutsuttiin villasukkamenninkäiseksi ja se sai mut vähän kihertelemään. Ehkä meidän ei kaikkien tarvitse olla niitä huoliteltuja neitejä, ehkä osa voi olla villasukkamenninkäisiä ja huolettomampia keijukaisia. Itse ajattelin ainakin olla.

Eilen sain äidiltä postissa pienen valikoiman meikkejä, joten siitäkään ei tarvinne enää huolehtia. Keskiviikkona reppuni sisältöineen (meikkipussia lukuunottamatta) löytyi Hyvinkään pusikoista ja ensi viikolla se matkaa luokseni Ouluun. Vakuutusyhtiö korvaa osan menetyksistäni, joten ehkä saan pian hankittua (jälleen) uuden tietokoneenkin. Asioilla on todella tapana järjestyä, vaikka välillä siihen on vaikea uskoa itsekään.


12 kommenttia :

  1. Villasukkamenninkäinen <3

    VastaaPoista
  2. Jep, kyllä itse mieluummin törmäisin metsässä Villasukkamenninkäiseen kuin katuvilinässä liikkuvaan maalattuun mörköön :)

    VastaaPoista
  3. Ihana vimmu.<3 Samaistuin täysin, kiva ettei oo iha yksi ajatustensa kanssa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. huh! kiva kuulla ettei ole yksin joo!

      Poista
  4. Olipa todella samaistuttava merkintä. Se meikkauksen ja puunauksen ylitarjonta kaiken maailman medioissa ja ympäristössä vaan saa oikeasti itseensä perustyytyväisenkin ihmisen kyseenalaistamaan meikittömyyttään. On niin outoa samalla tietää, että meikittömyys on ihan täysin validi valinta, mutta samalla huomata kuitenkin kyseenalaistavansa että "pitäiskö munkin".

    Ja just vaan siks että kelaa mitä ne muut ajattelee. Vaikka varmaan suuri osa ihmisistä ehostaa itseään just vain siksi koska luulee että muutkin vaatii sellaista. Ja ympyrä sulkeutuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Tai ei siinä mielessä kiva, että ikävää kuulla että useammatkin ihmiset ahdistuu tän yhteiskunnan paineista ulkonäön suhteen. Hyvin sanottu toi että meikittömys on täysin validi valinta. Niin se on. Outoa, että sitä kokee edes tarvetta perustella sitä itselleen, muille, kenellekään tai edes satunnaisesti tarvetta olla jotenkin erilainen ja tunkeutua muotteihin.

      Typerä ympyrä :(

      Poista
  5. Omasta mielestä on hienoa, että kadulla kulkee myös meikittömiä kasvoja! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ! kiva kuulla ja niin se on, munkin mielestä ! ihanaa !

      Poista
  6. Mulla on ollut paljon samanlaisia ajatuksia viime viikkoina. En jaksaisi enkä haluaisi meikata paljoakaan, mutta yksi asia mikä estää kokoaikaisen meikittömyyden on juurikin toi tunne siitä, että ihmiset tykkää musta enemmän kun mulla on meikkiä :-D vaikka onkin ihan hullua ajatella näin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on ihan hullua! Ja ihan hullua kerta toisensa jälkeen havahtua ajattelemasta niin, vaikka eihän siinä oo mitään järkeä!:D Ehkä ympäröitä yhteiskunta vaan vaikuttaa meihin niin vahvasti vaikka kuinka yrittäisi kyseenalaistaa sitä.

      Poista