torstai 9. huhtikuuta 2020

Jokaiseen suuntaan



Minä juoksen kahteen tuuleen yhdessä hetkessä. Mielenkiintoni horisontti on laaja. Olen levoton ja harvoin aloillani. En muista lukion jälkeen eläneeni vailla suunnitelmaa muutoksesta. En ole asettunut.

Kysymys kuuluu, onko levottomuuteni perustava luonteenpiirre vai ympäristön muovaamaa. Sitä minä mietin. Mietin alattoman suunnan vaihdannan vaikutusta takertuviin tunteisiini. Sillä tunteeni ovat takiaisia, jotka eivät ikinä irrota. Samalla kun siirryn neljänteen elämänvaiheeseen, talletan ensimmäisen, toisen ja kolmannen tarkkaavaisesti omiin lokeroihinsa. Näitä lokeroita palaan ihastelemaan, kaipaamaan ja itkemään. Etenen, mutta en hellitä. Olen kumuloituva pilvi, kasvan alaa ja syvyyttä. Odotan: milloin minä sadan alas?

Missä ovat menneet haaveeni, kadotettu rakkaus ja tuuleen huudettu toivo? Missä ovat ne virtaan vettyneet polun haarat, joita joskus pelkäsin? Regressio, rakkaani.

Vapaana ja taakatta on kevyempi hengittää, uskoisin.

Ainakin ymmärrän itseäni paremmin kun saan sisimpäni sanoiksi. Olen ristiriita, mutta oppisin ennemmin hyväksymään kuin muuttaisin sen. Jokaisena hetkenä minä seulon kognitiotani: Kysyn miksi tunnen, mistä tunne koostuu ja mikä siihen on johtanut. Keneltä olen lainannut nämä ajatukseni ja kenelle ne tulee palauttaa, kun taas vaihdan suuntaa? Ovatko perusteeni vakaat vai hatarat? Missä välissä astuin harhaan ja käänsin nahkani? Kun löydän viimeisen kavalluksen, lepään.

Olen ihminen, inhimillinen, ymmärrän, mutta vaadin itseltäni vielä enemmän ymmärrystä. Vaadin kehitystä, keskittymistä ja hiljaisuuden valoa, joka paljastaa minusta kaikki valheet. Tämä on se tutkimusmatka, josta kasvatan puutarhan ympärilleni. Minä, kymmenen ulottuvuutta, taivaat avoinna ja tarkasti kategorisoitu kirjastollinen itseymmärrystä. Peilistä tunnistan itseni.





En tarkoita väittää, että vain synnynnäinen olisi aitoa. Identiteetin määritelmää en ole vielä selvittänyt: en kertomukseni suhdetta peilikuvaan, enkä sinun sanojesi painoa. On paljon puitavaa, ja metrit kysymyksiä odottavat ylläni.

Jokainen sana on enemmän kysymys kuin vastaus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti