sunnuntai 9. marraskuuta 2014

isi on mun sankari


Mulla on sellainen isä. Sellainen ihan paras isä. Mun isä on ainakin maailman voimakkain, hauskin ja älykkäin. Isi on paras, ihan paras, maailman paras kaikessa.


Rehellisesti sanottuna oon vaan tosi iloinen siitä, että mulla on niin mahtava isä. Että mulla on sellainen isä, joka uskoo muhun ja on mun tukena. Isi uskoo, että oon fiksu ja taitava tyttö, joka osaa elää omaa elämäänsä ja saa mutkin uskomaan niin (jos nyt sattuu olemaan heikko hetki ja oma usko rakoilee).

Isi on tukena ja isi antaa rohkeutta. Isi jaksaa kerta toisensa jälkeen neuvoa mulle, miten stressin, kiireet ja päälle kaatuvat seinät saa hoideltua pois päiväjärjestyksestä. Yksi asia kerrallaan. Tehdään lista ja aloitetaan alusta. Ei paineita, asiat saa kyllä tehtyä. Sitten isi sanoo jotain hauskaa ja mua alkaa naurattaa.


Oon iloinen siitä, että mulla on isä, joka suosittelee mulle kirjoja ja ostaa niitä mulle alennusmyynneistä. Isi tuo nenän eteen kutkuttelevaa luettavaa. "Luulen, että tykkäisit tästä," ja yleensä mä tykkään. Ainakin toistaiseksi jokainen isin suosittelema kirja on ollut lukemisen arvoinen.

Oon iloinen siitä, että mulla on isä, joka kertoo matemaattis-loogisia arvoituksia ja tarjoaa mulle tutkittavaksi uusimpia matematiikan yo-kokeita. Niin hassua kuin se ehkä onkin, oon iloinen myös siitä, että sain opiskella pitkää matematiikkaa isin opetuksessa. Isi on myös aika mahtava opettaja. Jos joskus itse ajaudun opettajaksi, isi on todellakin mun esikuva.


Ja näin sivumennen sanoen, isi voittaa aina Trivial Pursuitissa. Joka kerta. Ainakin melkein. Niin fiksu mun isä on.

Isi on mun sankari.


ps. Hyvää isänpäivää isi ja kaikki muutkin isät siellä jossain!

2 kommenttia :