maanantai 24. marraskuuta 2014

elämä on helmipuuro

Tiedättekö helmipuuron? Ei hätää vaikka ette tietäisikään, googlasin sen puolestanne:

      Helmipuuro (toiselta nimeltään perunapuuro) on puuro, joka on valmistettu perunasuurimoista ja maidosta. Perunasuurimot ovat perunasta valmistettuja tärkkelysjyväsiä, jotka turvotetaan maidossa läpikuultaviksi "helmiksi".



Mun elämä on ollut viimeaikoina helmipuuroa. Suhteellisen mautonta ja väritöntä mössöä, jota ei jaksaisi lappaa suuhunsa. Maustaahan sitä voisi, toisinaan olen keittänyt helmipuuroni vadelmien kanssa. Kerran tai kaksi joku on tuonut mehukeittoa kaveriksi.

Elämämössö ja Suomen talven pimeys ei ole kaikkein kivoin kombo (joskin liittyvät varmaan vahvasti toisiinsa). Taistelu helmipuuroelämää vastaan on käynnissä, oon vaan vähän laiska hyökkäämään. Puolustusrintaman vahvistamiseksi olen kiskonut D-vitamiinia kuin viimeistä päivää, kirkasvalolamppu kelpaisi joukkoihini paremmin kuin hyvin.


Minkäänlaista vuorokausirytmiä mulla ei ole, uni ja valvetila ovat samaa tahmaista puuroa. Jossain kohtaa soljuu hatara raja, joka vaihtaa paikkaa päivittäin. Samoin on valitettavasti käynyt myös vapaa-ajan ja (koulu)työtuntien kanssa. Mössöä; valkeaa sakeaa helmipuuroa vailla tarkkoja rajoja. Tai on mulla vapaa-aikaa: kun lähden Oulun rajojen ulkopuolelle tai saan satunnaisen vierailijan Ouluun (kuten viime viikonloppuna), pistän koulutyöt ja muut pakolliset hommat täydellisesti tauolle.

Omaa vapaa-aikaa mulla ei ole. Sellaista täysipainoista vapaa-aikaa, jonka viettäisin yksin tehden itselleni tärkeitä asioita. Mun vapaa-aikakin on  mukamas hetkistä, laiskan hektistä. Hektistä, värisevää helmipuuromössöä, helmipuurohyytelöä.

Tää vertaus muuttuu jatkuvasti huonommaksi, mutta pidän kiinni helmipuuron mielikuvasta.



Odotan joululomaa todella. Odotan yksityistä vapaa-aikaa, kirjoja, kyniä, paperia ja maaleja. Odotan perhettä, sukua, hyvää ruokaa ja lepoa. Odotan jouluvaloja, lämpimiä vilttejä ja villasukkia.

Sillä välin... onneksi on valoa oulu -valotaide, onneksi on teetä, onneksi on Pyynö, onneksi on oma komero ja oma sänky. Onneksi ehdin viime viikonloppuna lukea hieman ja nukkua enemmän, onneksi oli hyvää seuraa ja lämmin olo.


Hyvää loppumarraskuuta ja voimia kaamoksen selättämiseen! Onhan tätä peliä ennenkin pelattu ja aina selvitty enemmän tai vähemmän kunnialla!

ps. Helmipuuro on muistaakseni yllättävän hyvää, vaikkei ajatuksen tasolla juuri houkuttelekaan. Oonko ihan väärässä?

2 kommenttia: